Linnoitus ja paloasema

 Käytiin eilen kuopuksen kanssa Linnoituksella Majurskan talossa. Ensin katselemassa käsityöläispuotien, Tyyki puodin ja Galleria kääntöpoijun, tarjontaa ja sitten huilaamassa kahvila Majurskan herkkuja nauttien.

Viilentyneen sään myötä ostin uuden pipon ja neuleen. Galleria kääntöpoijun prosenttialesta löysin uuden laudeliinan ja tyynyliinan. 

Napakkaa pellavaa, eivät ihan heti hajoa, kuten nykyään ohuet puuvillaiset bruukaavat tehdä. Tuumasin tyttärelle, että laudeliina jää sitten perinnöksi ja vastasi, että onneksi valitsin hänelle mieluisilla keltaisilla raidoilla (no muun värisenä ei löytynyt enää 200 sentin pituista 😁). 

Joulunpunaista oli jo vähän tyrkyllä.

Ja herkkuja vaikka lahjakääröihin.

Galleria kääntöpoijun herkkukaappi.

Tyyki puodin herkut hellalla.

Vävylle viemisiksi SaiPa soosia.

Café Majurskan sienipiirakkaa salaatilla ja iso kuppi teetä. Suolaisen päälle makoisat makeat.

Huikopalan jälkeen ajeltiin vanhalle paloasemalle katsomaan purkutaidetta. Teenpä sieltä oman kertomuksen, tässä pieni maistiainen makusteltavaksi.

Poikettiin vielä Iso Kristiinassa, mutta ei nähty Pipsa Possua eikä joulupukkiakaan. Muruset eivät olleet mukana, vaan jäivät isänsä kanssa kotiin nuhaneniänsä niiskuttamaan.

Tänään sunnuntaina

Monta kertaa olemme jo Rakuunamäellä yöpyneet ja toisen päädyn ovesta kuljettu. Tänään aamulla muistin käydä tämän muistolaatan muistoksi kuvaamassa.

Lähtisitkö on yksi Maijasen kappaleista, joita aikoinaan itsekseni rallattelin ja josta pidän. 

Meidät on yleensä majoitettu hotelli Rakuunan huoneeseen 110. Nyt ensimmäistä kertaa käytävän toiselle puolelle huoneeseen 109. 

Huone on Onni Mantereen, ritari 13, mukaan nimetty. 

Huoneen lattialle levitettiin Eddylle räsymatto ja

 huoneesta tuli taas lämpimän kodikas.

Aamulla oli melko viileää, mutta silti oli miellyttävämpi nukkua toinen yö siistijältä pyytämäni pussilakanan alla. Ensimmäisenä yönä heräsin monta kertaa, kun paksun peiton alla tuli kuuma. Ja kun peiton potki pois päältä, tuli pian kylmä. 

Pelkkä pussilakana oli hyvä 👌

Ennen kotimatkaa käytiin vielä tyttären luona. Pari tuntia meni nopeasti leikkiessä. Mumman sydäntä lämmitti, kun makuuhuoneesta huudeltiin leikkimään. Ja riipaisi, kun toinen oli pahoillaan, kun mumman täytyi lähteä. 

Seuraavaan kertaan, murunen 🧡

Nyt olemme kotimatkalla. Lämmintä on jo neljä astetta, välillä tihuuttaa vettä ja eilen satanut lumi on melkein sulanut jo pois. Siellä täällä näkyy valkoisia läikkiä tien varrella. Ja välillä aurinko häikäisee suoraan edessä päin paistellen 😎

Taivaalla leijaili vaikka minkälaisia pilviä.

-Sari-

Tamminiemessä

 Nämä syyskuun aurinkoiset päivät ovat antaneet virtaa ja innostusta lähtemään kotoa neljän seinän sisältä. Eilen kävin ihan vaan yksin ulkona lounaalla ja tälle päivälle suunnittelin vierailua Kuusisaareen ja Tamminiemeen.

Koska Villa Gyllenberg on avoinna vain keskiviikkoisin ja viikonloppuna, päivän ainoa kohde jäi Tamminiemeen. Ja hyvä niin. Sain katsella ja kierrellä rauhassa museossa kahteen kertaan, välillä kävin nauttimassa Cafe Adjutantin herkkuja.

Museoon sisäänkäynti oikealla seinustalla.

Sisäänkäynnin vasemmalla puolella Kekkosen työhuone. Ikkunalasit olivat luodinkestävät, muutoin Kekkonen eleli melko huolettomasti Tamminiemessä turvallisuuden näkökulmasta.

Meilahdessa sijaitseva Tamminiemi rakennettiin tukkukauppias Nissenin huvilaksi vuonna 1904. Amos Anderson osti rakennuksen vuonna 1924, mutta ei viihtynytkään Tamminiemessä vaan vuokrasi sen. Kyösti Kallion ehdotuksesta Anderson lahjoitti Tamminiemen Suomen valtiolle 1940 ja niin Tamminiemestä tuli presidenttien virka-asunto. Kallio ei Tamminiemessä ennättänyt itse asua.

Presidentin virka-asunnossa Tamminiemessä ennen Kekkosta ennättivät asua Risto Ryti ja Gustav Mannerheim. Juho Kusti Paasikivi ei Tamminiemessä viihtynyt, vaan luovutti hulppean 450 neliöisen Tamminiemen Alli-rouvansa sukulaisten käyttöön. 

Näkymä saunalta tultaessa.

Tuolla yläkerran parvekkeella Kekkonen 

istuskeli sanomalehtiä lukemassa.

Alakerran edustustilojen upea erkkeri.

Päädyssä näkyy alhaalla oikealla työhuoneen syvennyksen ikkuna. Syvennyksessä sijaitsi pöytä ja kaksi tuolia. Siellä käytiin kahdenkeskisiä keskusteluja ja neuvotteluja.

Pieni kurkistus alakerran edustustiloihin.

Kekkonen sai lahjoja valtioiden päämiehiltä

ja muilta vierailtaan.

Edustustilojen rouvain seurustelunurkka?

Tämän pyöreän pöydän ympärillä aterioitiin ja

nautittiin vieraiden kanssa baarikaapin antimista.

Baaritiskin ovi pysyi visusti kiinni silloin,

kun kylässä olivat lapsenlapset.

Keittiössä huokui silmille 1970-luku.

Kiivetään ylös kurkistamaan yksityistiloja.

Olohuoneen nahkainen sohvakalusto.

Aarnion pallotuolista Kekkonen ei pitänyt lainkaan. Oli tuumannut, että joutaisi suoraan kaatopaikalle. Siinä oli huono istua eikä siinä istuessaan kuullut mitä ympärillä puhuttiin.

Kekkosen makuuhuoneen työpöytä.

Tamminiemen valaisimet ovat tyylikkäitä.

Jos Kekkonen piti vaatetuksessa maanläheisistä väreistä, niin vessan naulakossa roikkuvassa kylpytakissa ja pyyhkeessä on väriä. Vessan seinälaatat ovat mustia.

Sylvin makuuhuone.

Tamminiemessä on paljon kirjoja, yli 3 000 teosta. Sylvin makuuhuoneen yksi seinäkin on lähes yhtä kirjahyllykköä.

Sylvin makuuhuoneeseen on siirretty kultainen tv-tuoli.

Sylvi-rouvan muotokuva.

Ruokasalin pitkän pöydän ääreen mahtui 14 ruokailijaa.

Ruokasalin kaarevasta ikkunasta avautuu upea näkymä merelle. 

Tuo ikkuna on niin kaunis.

Hugo Simbergin taulu on....

...Suomen Painonnostoliiton lahja Kekkoselle 3.9.1950

Nämä veistokset esittävät käsittääkseni Kekkosen 

Taneli-pojan lapsia Timoa ja Teaa. 

Reidar Särestöniemen taulu on väriläiskä

muutoin niin ruskeasävyisessä sisustuksessa.

Presidentti Kekkosen solmiot näytillä

Matkalla alakertaan katse kohdistuu tähän tauluun.

Cafe Adjutantti sijaitsee hulppealla paikalla.

Savusauna, jossa kokoontui lauantaisin 

Tamminiemen saunaseura.

Kekkonen rakennutti tämän hirsisaunan ja 

myöhemmin sinne lisättiin uima-allasosasto.

Ei ihme, että Kekkonen asui mieluummin Tamminiemen kauniissa maisemissa. Laaja puisto oli rauhoittava paikka ulkoilla ja kyllä tuolla hetkeksi työmurheet unohtaa.

Huvimaja Aurinkokukkula

Kuva vuodelta 1904

Huvimaja ja vuonna 2022 sen ympärille perustettu niitty.

Vartiotupa

Vartiotuvan ympärillä kasvoi ihan älyttömän suuria sieniä. En ole tuollaisia koskaan ennen nähnyt. Halkaisija ainakin 20 senttiä.

Tunnistatko mikä sieni on kyseessä?

Kasvoi puistossa ihan normaalin kokoisia sieniäkin.

Olipa ihana päivä. Tamminiemessä vierähtikin mukavasti reilut kolme tuntia enkä ennättänyt puistossa istua ollenkaan. 

-Sari-