Ukkonen ja sitä pelkäävä Eddy

 Olen seuraillut viime viikon lopusta alkaen sääennusteita ja etenkin ukkosta. Monena päivänä olisi pitänyt ukkosen täällä vierailla, yleensä myöhään illalla tai yöllä, mutta eiliseen saakka siltä vältyttiin. Alkuillasta kuului muutama jyrähdys jossain kauempaa. Koirakaveri nosti päänsä ja korvansa pystyyn ja kuulosteli, oliko lentokoneen ääni vai jokin muu. Onneksi ei ukkosta siinä vaiheessa pelästynyt. Ulkonakin kävi reippaasti. 

Kun oletin jo ukkosen kiertäneen tälläkin kertaa, yllätti voimakas ukkonen meidät ennen iltayhdeksää. Ja säikäytti Eddy-paran kesken makoisten iltaunien. Viivana puikahti häntä ja pää matalana olohuoneeseen mieskullan luo turvaa etsimään. Ihan muutamalla jyrähdyksellä ei selvitty, vaan tovin ukkonen moukaroi ihan kunnolla, reippaan sateen kera. Käytin vesisateen luoman tilanteen hyödykseni ja riensin syöksyputken luo ottamaan sadevettä talteen ja kastelin kunnolla vieressä olevat etupihan suuret piharuukut. Kastelua jo kaipasivatkin, vaikka aamulla olin ne jo lannoitevedellä kastellut. Vähän hirvitti siinä seinän vierustalla seisoskella, varsinkin kun salama välähti juuri, kun sain ensimmäisen astiallisen vettä täyteen.

Eddylle turvapaikka ukkosella on makuuhuoneen sängyn alla. Sinne se kaivautui tälläkin kertaa, eikä suostunut tulemaan sieltä pois, ennen kuin käytiin nukkumaan. Vietti yönsä sängyn alla aamuun asti ja useamman kerran sai mieskulta kutsua, ennen kuin jaksoi ryömiä sängyn alta pois. 

Ukkosen mentyä pidin takapihan ovea vielä hetken aikaan avoinna ilman viilennyttyä. Huomasin rappusilla pitkän etanan liukuvan alas laatoille. Monena päivänä rappusilla on ollut etanan limasta jäänyt kiiltävä vana, ja nyt taisi selvitä sen jättäjä. Pantterietana on edelleen elinvoimaisena pihallamme kasvava laji. Toivottavasti jossain varjossa viihtyvät myös sammakot.

Olen pysytellyt melko visusti sisällä näiden aurinkoisten päivien aikana. Vuosia sitten minulla oli punahukkaa iholla käsivarsissa, joita ei puseron peittänyt. Iho tervehtyi itsestään vuoden aikana itsestään, mutta sen jälkeen olen välttänyt auringon säteitä. Enkä milloinkaan mikään auringonpalvoja tai rantahietikolla makoilija ole ollut. Hyvä niin.

Tänään päivällä tuulenvire heilutteli koivun oksia ja kävin takapihalla katselemassa kukkia ja kastelemassa tomaatteja. 

Olin toissa päivänä huomannut ensimmäisen tomaatin runkotomaatissa ja toisen amppelitomaatissa. Niin viileää on ollut, että tomaattien kukkiminenkin alkoi vasta nyt öiden lämmetessä.

Luulin jo, ettei avomaantomaatti punahilkka kuki ollenkaan, vankkaa vartta vain kasvattaa ämpärissä. Mutta äsken, kun kävin siirtämässä tomaatin aurinkoon - kappas, sieltä latvastahan löytyi nuppuja 💚

Herneeseen on kasvanut

 valtavan suuret lehdet.

Kuukausimansikkakin alkaa kypsytellä marjoja. Mansikan lähellä ihmettelin tuoksua, joka osoittautui hyasintiksi. Olin laskenut keväällä käsistäni hyasintin sipulin mansikan viereen laatikkoon ja siellä se mansikan lehtien varjossa oli kasvattanut kukkavarren. Olisikohan hyasintti tykännyt viileästä alkukesästä....

Suikeroalpi kukkii ja muodostaa nurmelle keltaisia lammikoita. Tuomien alle on muodostunut tiheä suikeroalpirengas.

 Suikeroalpi jakaa mielipiteitä, itse tykkään tästä maanpeitekasvista. Pikku aurinkoja vihreällä nurmella, passaa hyvin amppeliinkin roikkumaan.

Hellepäiviä!

-Sari-

Etanalöytöjä

 Mikä helpotus kun on perjantai ja työviikko takana. 

Eilen alkoi vettä hieman ripottelemaan puoli yhdentoista aikoihin illalla ja samaa tahtia koirakaveri tärisemään. Satoi taas just sen verran, että sen huomasi sisälläkin. Siirryttiin Eddyn kanssa olohuoneen puolelle, jotta mieskulta sai nukkua rauhassa.

 Niinhän siinä kävi, että Nukku-Matti meni sinisellä autolla menojaan surrur surrur eikä takaisin saapunut koko yönä. 

En ennättänyt nukahtamaan ennen kuin herätyskello pirahti kello 3:40 - miehen oli aikaa nousta kahvin keittoon. Muutaman tunnin verran nukahtelin aamun tunteina ennen kuin oli pakko nousta ja aloittaa työpäivä. Ihmeen hyvin jaksoin koko päivän ilman sekoiluja. Tai mistäpä sitä tietää tuliko jotain sekoiltua 😁

Yöllä oli aikaa katsoa muutama askarteluaiheinen livetaltiointi ja tehdä tilausta askartelukauppaan. Kun oli julkaistu jotain uuttaa kivaa värimaailmassa, jota haluan itsekin päästä kokeilemaan 🎨

Menin pihalle heti kun sain työkoneen reppuun. Multasäkki piti siirtää toiseen kohtaan ja päätin ainakin ottaa suihkualtaan päältä kannen pois, jotta saan sen laitettua multasäkkien alle. Altaan tyhjentäminen jäisi kyllä toiseen kertaan.

Ja niin tosiaan jääkin. Kannen alla nimittäin lymyili iso etana ja vielä isompi etana kurkisteli vesialtaan reunalla, takaruumis vedessä likoamassa. Oikea jättiläinen Ü

Harmittelin, kun siirsin vuosia ulkona kukkapylväänä olleen kuusipölkyn syreenipuskan juurelle hyönteisten talviasunnoksi ja sen alla kuopassa oli etana, joka jäi nyt ilman kotia. Näin toisen vähän pölkyn alla olevaa etanaa pienemmän etanan jonkin multapussin kyljessä jonkin aikaa sitten ja olin iloinen, ettei kuiva kesä ainakaan ole ajanut etanoita pois pihapiiristä.

Tänään tuolta vesialtaasta ja sen kannelta löytyi yhteensä kolme etanaa, isosta ihan pikkuruiseen. Ja kun laitoin kuormalavaa multasäkkien alle, siellä oli kaksi pienempää etanaa lisää. 

Olen niin iloinen etanalöydöistäni ja toivon niiden pärjäävän hyvin lopun kesää ja tulevan talven, jotta ensi kesänäkin etanoita elää ja voi hyvin täällä ryytimaalla.

En kerääkään enää niin ahkerasti löytämiäni kotiloita maasta, vaan jätän kotiloita myös noiden etanoiden ruoaksi, jos niitä ravinnoksi käyttävät.

Tänään emme syö etanoita illalliseksi vaan

menen tekemään kananugetteja :)

Ihanaa heinäkuun ensimmäistä viikonloppua!

-Sari-

Etana maximus

Meinasin siirtää venäläiset rakuunat toiseen kohtaan ruukkuineen, mutta kun alta paljastui uinumasta tämä ihanuus, nostin ruukun takaisin entisille sijoilleen. Saa lepäillä kolossaan rauhassa.

Heinikon seasta ja multapussien alta löytyneet muutamat isot lehtokotelot sen sijaan keräsin pois lisääntymästä.

Pantterietana parin vuoden takaa suikeroalpin alla

Tällä viikolla eläin- ja kasvikunta onkin saanut roppakaupalla kosteutta osakseen. Yhtenä iltana koirakaverin kanssa kävelyllä ollessamme katselin, kun sudenkorennot lentelivät läheisellä ojalla. Lienevät olleet neidonkorentoja. Enpä ole aiemmin niitä ajatellut siellä olevan, mutta näkyvät viihtyvän oikein hyvin veden äärellä korkean kasvillisuuden keskellä. Pitää käydä seurailemassa niitä toistekin, niin kauniin sinisiä olivat. 

Ihanaa, tästäkin työntäyteisestä viikosta selvittiin - jotenkuten kunnialla. Mieskullalla alkaa loma, mutta itse jatkan vielä pakertamista ommoo lommoo ootellen. 

Kivaa viikonloppua!

-Sari-