10 vuotta yhdessä askartelua

 Tänään juhlittiin meidän askarteluporukan 

10 yhteistä vuotta ihaNaisten kanssa. 

Kiitos Sirpa, Outi, Mirka, Mervi ja pitkästä aikaa mukaan päässyt Karoliina - sekä etelään jo lennähtänyt Lissu näistä yhteisistä vuosista. On naurettu ja itketty ja saatu tukea toisiltamme. Ja askarteltukin herkuttelun välillä 😋

Tänään tehtiin yhdessä paperilyhdyt.

Alussa muutama oli turhautunut ja pitivät lyhdyn kasaamista liian vaikeaksi teoksi. Ehkäpä tää ope vaati tekemään liian huolella alkuvalmistelut 😁 Ohjeistin kuuntelemaan ohjeita ja tekemään vaihe kerrallaan huolellisesti ja rauhassa, jotta lyhdyn kasaaminen onnistuu. Kiirettä ei ollut eikä kilpailua, kuka saa ensin valmiiksi. Aikaahan oli koko päivä.

Miia, entinen Nurkkaanajettu, ohjeisti livessään lyhdyn kasaamisen salat omien kokemustensa pohjalta ja niillä ohjeilla opettelin itse. Ohjeet olivat itselleni erinomaisen hyvät ja niitä noudattaen jo toinen lyhty onnistui mainiosti. Kukaan ei ole seppä syntyessään, vaan opettelua vaatii kaikki uusi.

Jokainen sai lyhtynsä valmiiksi ja ensikertalaisiksi myös huolellisesti kasattua. Alussa lohdutin, että ensimmäinen on aina harjoittelukappale, eikä välttämättä onnistu. Harjoittelimme ensin kohdentamaan yhden sivun osat oikein, ettei kenelläkään ollut paineita epäonnistumisesta. 

Toiset olivat ottaneet koristeita mukaan 

ja koristelivat lyhdyt jouluisesti.

Kun olimme nauttineet ensin Mervin tuomasta ihanasta suppilovahveropiiraasta ja Outin tekemästä salaatista, päästiin juhlistamaan yhteistä taivalta kuohuvalla ja Outin täytekakulla. 

Kiitos Outi, oli jälleen ihanaa kakkua 💛

Sisällä mm. lakritsia ja vaniljaa.

Juhlimme myös alkukuusta täysiä

kymmeniä täyttänyttä Outia.

Kakkuleipurimme 🎂

Toinen kissakavereista seurasi touhujamme sivusta.

Viimein tuli otettua kuva muraalista.

Oli kaunis päivä ja muraalin värit näkyvät hyvin.

Viime yönä oli ollut pakkasta kunnolla, varmaan viisikin astetta. Takapihalla vesiastiassa oli kunnon jääkerros ja kymmenen aikaan oli 0 astetta. Päivällä oli lämmennyt +10 asteeseen.

Huomenna Eddyn kanssa levätään 😊

-Sari-

Eläinkohtaamisia maalla

 Tänä kesänä taisin keskittyä maalla ollessamme eniten lintujen seurantaan rantasaunalla. Pihan perhosia ja pörriäisiä ei helteellä tullut seurattua niin usein suorassa auringon paahteessa. Viimeisenä päivä maalla ennätin istahtamaan omenapuun varjoon ja seuraamaan perhosten ja sudenkorentojen lentelyä.

Sudenkorennot

Sudenkorentoja oli tänä vuonna vähemmän kuin aiemmin. Yleensä heinäkuun lopulla on pari päivää, jolloin sekä pihalla että järven yllä lentelee toistakymmentä korentoa ees taas. 

Tänä kesänä taisin nähdä kerralla enintään neljä tai viisi. Kuviahan noista lentävistä helikoptereista ei saa, ellei satu näkemään niitä laskeutuneena seinän laudalle tai käsivarrelle.

Kukkakaupassa huomasin metallisen sudenkorennon. 

Tämä oli mieluinen löytö.

Olisikohan tästä korennosta ollut karkottamaan paarmoja 🤔

Saa seurailla lintualtaan reunalla 

pienempien ja isompien lintujen touhuja.

Eilen satuin huomaamaan, kun vesiastiassa polskutteli punarinta pitkän aikaa ja oikein antaumuksella. Myöhemmin lintu oli edelleen takapihalla, kun kävin tomaatteja hoitamassa. Muutoinkin takapihalla on ollut viime viikkoina paljon pikkulintuja. Piha on nyt oikea viherkeidas, jonka sisältä linnut etsivät syötävää itselleen.

Perhoset

Perhosiakin lenteli samettiruusuissa 

vähemmän kuin aiemmin.

Nauhus oli tämän kesän perhosmagneetti. Myös oppineitten kukat houkuttelivat perhosia väreillään.

Tämä perhonen (kenties joku yökkönen) maastoutui hyvin kuivien lehtien sekaan. Onneksi huomasin ja pystyin varomaan, etten astu sen päälle. Ainakaan silloin, kun perhonen pysytteli merkitsemäni alueen sisäpuolella.

Poistin rannalla olevan vanhan kasvihuoneen osittain repeytyneet muoviset seinät ja tämä perhonen oleili kasvihuoneessa.

Täällä kotona olen nähnyt elokuun aikana monesti isoja tummia päiväperhosia, mutta ovat lentäneet niin kovaa vauhtia ohi, etten ole niitä päässyt tunnistamaan. 

Tänä aamuna aamulenkillä amiraaliperhonen oli laskeutunut isolle lehdelle. Siinä se oli paikoillaan siivet levällään. Lieneekö ollut elossa vielä. Harmi, ettei ollut kameraa mukana. Täällä kotikulmilla en ole amiraaliperhosia aiemmin nähnyt.

Syksyllä äidin kukkapenkin reunaan oli jäänyt muutama porkkana ja tänä kesänä tekivätkin komeat kukat. Kukilla pörräili paljon erilaisia kärpäsiä ja muita kärpäsenoloisia.

Porkkanan kukka on paitsi kaunis, 

myös houkuttelee hyönteisiä tehokkaasti.

Mieskulta joutui tovin odottamaan, 

kun otin tästä keltamustasta kuvia.

Kärpänen vai pörriäinen?

En kuule enää korkeita ääniä, jotta erottaisin heinäsirkkojen siritystä. Tuntuu, että korvissa tinnittää koko ajan. Matalampia ääniä erotin silloin tällöin.

Suomen suurimpia hämähäkkejä on tämä rantahämähäkki. Enpä ole ennen yhtä aikaa rantaraitulin kanssa uimasta tullut. 

On tosi suuri. Hämähäkkikammoinen olisi saanut jalat alleen ja ehkä hieman kirkunutkin. Minä ihmettelin onko tuo tarantella ja pyysin mieskultaa tuomaan kameran 😁

Tämä hämähäkki asettui illan hämärässä 

pyyhkeelleni yölevolle.

Äidin kaveri Rocky.

Huomaa katsekontakti 😊

Norppia ei nähty muualla

 kuin torin reunalla jonossa.

Omalla pihalla kimalainen nukkapähkämöllä. 

Vielä on muutama aurinkoinen päivä hyönteisbongailuun.

-Sari-

Taivas repes

 Satoi pitkästä aikaa vettä. Tuli oikein kunnon paineella pariin otteeseen. Olihan tuota jo kauan aikaa pidätellytkin.

Nyt on vesitynnyrit täynnä.

Kasveja ei tarvitse tänä iltana kastella. 

Ja ulkona on niin raikkaan viileää, 

ainakin varjossa.

Tänään ikkunalaudalla ulkona oli vieras kissa. On niin kesy ja hellyydenkipeä.  Tuli puskemaan ja kerjäämään rapsutuksia, kun istuin aitan rappusilla.

Sama kissa on ollut täällä viime vuonnakin. Ei tiedetä onko jonkun kesäasukkaan lemmikki, naapurustosta tämä kisu ei ole.

Käy treffailemassa meidän Rockya 😊 Rocky nukkuu verannalla eikä jaksa välittää ympärillä pyörivästä tytöstä. Mutta kiertelee pihalla kuin etsien tätä oranssiturkkista tyttöä. 

Kai ne seurustelee.

Rankkasade on tainnut tiputtaa kypsät vadelmat. Muutaman maistelin päivällä, kun kävin kitkemässä karviaispensaista nokkosia.

Äidin oppineitten kukat kukkivat kauneimmillaan. Saan katsella ja ihastella monivärisiä kukkia täällä. Omieni kohtalona oli etanoiden hyökkäys. 

On ne nättejä.

Tänään jo 22. päivä, kun 30 asteen lämpötila ylittyy jossain päin Suomea.

 Jestas, yli kolmen viikon putki.

-Sari-

Koiranpäivä

Eilen otettiin töissä varaslähtö tähän kansalliseen koiranpäivään ja koiraystävämme pääsivät Teamsissa esittäytymään kuvin työkavereille. Jokunen tervehdys saatiin suloisilta kisuleiltakin (kapinallisiksi julistautuneilta) ja rakkaat koiransa jo ikuisille temmellysmaille luovuttanut ystävä esitteli nykyiset lemmikkinsä.

Eilen Edi asettautui iltapäivällä nukkumaan tossun viereen lattialle. Vahti varmaan että työt tulee kunnolla tehtyä tai sitten odotteli että työviikko vihdoin loppuu ja saa jakamattoman huomion ja rapsutuksia. Työpäivän aikana rapsutusten määrä on rajallinen ja tällä viikolla niitä ei ole liiemmälti herunut työpäivän jälkeenkään.

Lounaslenkillä sentäs on ennätetty hetken keppiä 

heittelemään ja illalla tovi nartsalla leikkimään.

Tänään vietetään kaikki rento päivä. Just nyt Edi nukkuu meidän välissä (nojatuolien leveät käsinojat muodostavat pehmoisen ja koiran kokoisen nukkumapaikan) tyytyväisenä. Ulkona sataa räntää, joten sisällä on nyt kaikkein paras olla.

Rapsutukset kaikille koirakavereille 

sinne ruudun toiselle puolelle!

-Sari-

Talvi päättyy ja kevät alkaa lämpimänä

 Mukavaa Kalevalanpäivän ehtoota.

Kaunis aurinkoinen päivä tänään, lämpöä 7 astetta

ja tuuli liehutteli siniristilippuja välillä oikein kunnolla.

Oltiin tänään mumman mussukan kanssa, jotta vanhemmat pääsivät kahdestaan ulos. Edikin pääsi käymään pitkästä aikaa kotona ja sehän tietää aina pedikyyriä.

Vähän ennen kuin vanhemmat palasivat kotiin, puettiin Mean kanssa päälle ja mentiin takapihalle heittelemään Edille lumikokkareita. Pikkulinnut olisivat tulleet hakemaan ruokaa, mutta kääntyivät takaisin, kun pihalla ravasi koira. Pähkinöitä haeskelevaa oravaakaan ei näkynyt lintulaudalla.

Olipa kiva päättää viikonloppu touhuamalla tylleröisen kanssa. 

Joka touhuaa kovasti koko ajan. 

Nyt eniten kiinnosti tasapainoilu patjalla.

Mea tykkää autoista. Kirjasta etsitään ensin autot ja vasta sen jälkeen kukat ja perhoset.

Maastohiihdot eivät tänään kiinnostaneet, vaikka suomalaismenestystä tulikin ja isi näytti miten pitää tuulettaa. Mutta kun telkkarissa näytettiin tunturirallia, kävi tyttö istumaan ja seurasi ruutua niin keskittyneenä. Siinä ihmeteltiin pöllyävää lunta, kun auto syöksyi penkkaan ja auton sisällä istuvia kilpailijoita ja kuskin ratinpyöritystä, Meamaisesti suu soikeana. Kallelle jopa taputti hyvästä kisasta.

Edi oli niin rättiväsynyt monen tunnin

vahtimisesta, että nukkui koko kotimatkan.

Pihatiellä piti vinkua pelosta, kun mäen alla

kulki naapuri koirineen. Onneksi ei törmätty.

Neljän päivän vapaa meni nopeasti. Huomenna paluu arkeen ja monta pitkää viikkoa ennen kevätlomaa. Mutta aurinkoinen kevätviikko luvassa, jaksaa pakertaa kun välillä käy aurinkoa vilkaisemassa. Mutta nyt mennään koirakaverin kanssa katsomaan, jos näkyisi kuu.

Ihanaa kevään alkua!

-Sari-

Poutasäällä

 Aurinko valaisi ryytimaan, kun koirakaverin kanssa käytiin lounastauolla kävelemässä. Virkistää niin mukavasti tällainen valoisa päivä sateisten ja hämärien päivien jälkeen. Eilen aamulla piti heti aamusta laittaa kasvilamppu palamaan, kun oli kahdeksan aikaan vielä niin pimeää nurkissa.

Sateisen yön (ja monen sateisen päivän) jäljiltä maa on märkää ja puistoon on ilmestynyt monta isoa vesilammikkoa. Sinne ei nyt menty, vaan kuljettiin kävelytietä pitkin. Tien vieressä kasvavan tammen alta löysin monta itämään lähtenyttä terhoa.

Kerään näitä lisää ja yritän saada kasvatettua taimia.

Olisipa kivaa saada itse kastatettu tammipuu.

Tammi on lempipuuni ja niitä täällä kasvaa paljon.

Kelloköynnös ei välitä, vaikka lokakuu lähenee jo loppuaan. Se jaksaa kasvattaa uusia nuppuja ja ilahduttaa vielä näin myöhään kukkasillaan.

Kaunista keskiviikkoa!

-Sari-

Auringonkukkia Perho-kannussa

Elokuussa suuri Kermansaven Perho-kannu muuntautuu auringonkukkien maljakoksi. Kannu on sopivan korkea ja topakka auringonkukille ja väritkin natsaavat hyvin yhteen.

Lähikaupan edustalla oli myynnissä marjoja, herneitä ja keltavahveroita sekä näitä suuria auringonkukkia. Ensimmäisellä kerralla niitä perjantaina katselin, mutta jäivät ostamatta kun kuljettiin "väärään suuntaan".  Lauantaina käväistiin kaupalla uudelleen postipaketti noutamassa ja silloin hernepussin lisäksi ostin muutaman auringonkukan, niistä tuli sopivasti tasaraha kun käteisellä piti maksaa Ü

Keräsin tätä beigeä Perho-sarjaa esikoisen syntymäajoilta saakka ja kaipaisin siihen täydennystä särkyneen piirakkavuoan ja uuniastioiden verran. Kahvi- ja teemukit eivät enää ole joka päiväisessä käytössä, mutta kaiken kokoisia lautasia, kulhoja ja aamiaissettiä käytän jatkuvasti. Varsinkin pienemmät lautaset ovat passeleita kansia erilaisille kulhoille, ei tarvitse kelmuja käyttää.

Sateisen alkuviikon jälkeen on mukavaa istua hetki takapihalla ja nauttia auringosta lounaan merkeissä, ennen kuin työpäivä taas jatkuu. Koirakaveri palautettiin pitkältä vierailulta takaisin kotiin ja nyt näiden lounastaukojen sisältö muuttuu, kun puistolenkki jää väliin. Toivottavasti viihtyy hyvin Mean kanssa.

Harmi kun tapahtumia taas peruutetaan. Viikonlopun Kässäfestarit ja Marketanpuiston syyspäivät eivät toteudu. Viikonloppuna pitäisi olla ylioppilasjuhlat, vielä ei ole tullut tietoa niiden peruuntumisesta. Toivottavasti niitä ei peruta, onhan niitä toukokuusta saakka odotettu.

Mukavaa keskiviikkoa!

-Sari-