Armilan paloasemalla

Armilan paloasema tyhjeni pelastustoiminnasta vuoden 2022 lopulla muun muassa sisäilmaongelmien takia. Aseman purun pitäisi alkaa pian. Viime viikolla Etelä-Karjalan taiteilijaseura järjesti nelipäiväisen taidetapahtuman asemalla. Kuopus halusi käydä vanhalla Armilan paloasemalla katsomassa taidetta, joten hurautettiin lauantaina Linnoitukselta Armilaan.

Teoksia oli 27, joista kuvasin muutaman.

Ensimmäisenä huomasin rakennuksen päädyn maalauksen. 

Otin kuvan siitä kahdessa osassa.

Santtu Tuomolan maalaus

Tapahtumassa oli teoksia taiteilijaseuran jäseniltä ja LAB-ammattikorkeakoulun kuvataideopiskelijoilta.

Essi Pitkäsen teos

Splish Splash elikkäs rapatessa roiskuu

Minja Kautiainen 

Marraspaikka 

Anni-Sofia Knuuttila

Tähän en saanut kohdennettua tekijää.

Hieman halju tuli kuvasta alla. Otin teoksesta kuvan kahdesta kohtaa. Jos kiinnostaa katsoa teoksen (lähes) kokonaisuudessaan, löytyy Taiteilijaseuran face-ryhmästä.

Anselm Turunen

Viivi Kiiskinen

Santtu Tuomola

Heidi Suikkanen

Taidetapahtuman päätti lauantaina Purkuklubi klo 18 - 22. 

UUS HOI SIE ja Mikko Siltanen järjestivät taidelabran lopettajaiset, jossa esiintyi muun muassa DJ Holopaisen Ville, VJ Ville Färsaaret ja Rock Siltanen Group.

Laitanpa tähän loppuun muistoksi erilaista taidetta.

Nämä ristipistotaulut olivat Majurskan talon seinällä.

Pirtsakkaa marraskuista viikkoa!

-Sari-

Linnoitus ja paloasema

 Käytiin eilen kuopuksen kanssa Linnoituksella Majurskan talossa. Ensin katselemassa käsityöläispuotien, Tyyki puodin ja Galleria kääntöpoijun, tarjontaa ja sitten huilaamassa kahvila Majurskan herkkuja nauttien.

Viilentyneen sään myötä ostin uuden pipon ja neuleen. Galleria kääntöpoijun prosenttialesta löysin uuden laudeliinan ja tyynyliinan. 

Napakkaa pellavaa, eivät ihan heti hajoa, kuten nykyään ohuet puuvillaiset bruukaavat tehdä. Tuumasin tyttärelle, että laudeliina jää sitten perinnöksi ja vastasi, että onneksi valitsin hänelle mieluisilla keltaisilla raidoilla (no muun värisenä ei löytynyt enää 200 sentin pituista 😁). 

Joulunpunaista oli jo vähän tyrkyllä.

Ja herkkuja vaikka lahjakääröihin.

Galleria kääntöpoijun herkkukaappi.

Tyyki puodin herkut hellalla.

Vävylle viemisiksi SaiPa soosia.

Café Majurskan sienipiirakkaa salaatilla ja iso kuppi teetä. Suolaisen päälle makoisat makeat.

Huikopalan jälkeen ajeltiin vanhalle paloasemalle katsomaan purkutaidetta. Teenpä sieltä oman kertomuksen, tässä pieni maistiainen makusteltavaksi.

Poikettiin vielä Iso Kristiinassa, mutta ei nähty Pipsa Possua eikä joulupukkiakaan. Muruset eivät olleet mukana, vaan jäivät isänsä kanssa kotiin nuhaneniänsä niiskuttamaan.

Tänään sunnuntaina

Monta kertaa olemme jo Rakuunamäellä yöpyneet ja toisen päädyn ovesta kuljettu. Tänään aamulla muistin käydä tämän muistolaatan muistoksi kuvaamassa.

Lähtisitkö on yksi Maijasen kappaleista, joita aikoinaan itsekseni rallattelin ja josta pidän. 

Meidät on yleensä majoitettu hotelli Rakuunan huoneeseen 110. Nyt ensimmäistä kertaa käytävän toiselle puolelle huoneeseen 109. 

Huone on Onni Mantereen, ritari 13, mukaan nimetty. 

Huoneen lattialle levitettiin Eddylle räsymatto ja

 huoneesta tuli taas lämpimän kodikas.

Aamulla oli melko viileää, mutta silti oli miellyttävämpi nukkua toinen yö siistijältä pyytämäni pussilakanan alla. Ensimmäisenä yönä heräsin monta kertaa, kun paksun peiton alla tuli kuuma. Ja kun peiton potki pois päältä, tuli pian kylmä. 

Pelkkä pussilakana oli hyvä 👌

Ennen kotimatkaa käytiin vielä tyttären luona. Pari tuntia meni nopeasti leikkiessä. Mumman sydäntä lämmitti, kun makuuhuoneesta huudeltiin leikkimään. Ja riipaisi, kun toinen oli pahoillaan, kun mumman täytyi lähteä. 

Seuraavaan kertaan, murunen 🧡

Nyt olemme kotimatkalla. Lämmintä on jo neljä astetta, välillä tihuuttaa vettä ja eilen satanut lumi on melkein sulanut jo pois. Siellä täällä näkyy valkoisia läikkiä tien varrella. Ja välillä aurinko häikäisee suoraan edessä päin paistellen 😎

Taivaalla leijaili vaikka minkälaisia pilviä.

-Sari-

Tove ja muumit

 Arkkitehtuuri- ja designmuseon Pako Muumilaaksoon näyttelyssä oli paljon kuvituspiirroksia useasta Tove Janssonin Muumi-kirjasta.

Kuvat ovat sikin sokin ilman mitään järjestystä.

Vaikka Tove piti itseään maalarina, niin muumeista hänet kuitenkin useimmat sukupolvet tuntee ja muumitarinoilla hän valloittaa maailmaa. 80 vuoden ajan jo.

Muumilaaksossa on keltainen teltta, jonka kirjahyllyltä voi ottaa mieluisan kirjan ja istahtaa mukavaan siniseen sohvaan sitä lukemaan. Kirjoja on ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi.

Den farliga resan. 

Tove Janssonin viimeinen kuvakirja muumeista, 

ilmestyi vuonna 1977

Muumipappa rakentaa ensimmäistä Muumitaloa

Ensimmäinen Muumi-tarina, 

Muumit ja suuri tuhotulva, 

ilmestyi vuonna 1945.

Kirjasta Muumit ja suuri tuhotulva

Kirjasta Muumipappa ja meri

Muumimamma sahaa polttopuita, kuten Tovekin Klovharun mökillä.

Kirjasta Muumilaakson marraskuu

Vilijonka peilaamassa

Kirjasta Vaarallinen juhannus

Tuu-Tikki, pikku Myy ja Muumipeikko

lämmittelevät kamiinan edessä uimahuoneessa.

Vägen hem var mycket lång

och ingen har jag möt.

Nu blir kvällarna kyliga och sena.

Kom tröstä mig en smula,

för nu är jag ganska trött.

Och med ens så förfärligt allena.

******

Skynda dig, älskade, skynda att älska,

Dagarna mörknar minut för minut......

🎶🎶🎶

Kaunis Höstvisa,

Toven sanoihin sävelletty.

Olkoon tämä laulu voimalaulu näihin 

marraskuun pimeisiin päiviin ja iltoihin.

-Sari-

Arkkitehtuuria Tove Janssonin aikaan

 Aurinko kurkisteli pilvien raosta ja oli mukava sää päiväkävelylle. Kuljimme koirakaverin kanssa verkkaisesti tutun reitin. Vähän ajan päästä kotiin palattuamme hämärtyi huomattavasti ja alkoi tuulemaan. Ennätin bussiin suojaan, ennen kuin alkoi satamaan.

Ystäväni Lahdesta työskentelee silloin tällöin lähipäivän toimistolla Pasilassa. Suunnittelimme jo keväällä uutta museokäyntiä Arkkitehtuuri- ja designmuseoon, kun Tove Janssonin näyttely avautuu nyt syksyllä. Ehdotti kahta päivää tapaamiseen, valitsin niistä tämän viikon tiistain.

Näyttelyssä tutustutaan siihen, miten Tove Jansson näki arkkitehtuurin ja muotoilun omassa elämässään ja miten se ilmenee muumitarinoissa.

Tove Jansson Omakuva vuodelta 1975

Näyttely ei esittele pelkästään Muumilaaksoa, vaan näyttely koostuu myös Toven elinympäristöistä, ateljeekodista ja rakkaasta Klovharun mökistä piirustuksineen ja valokuvineen.

Otin valokuvia myös näyttelyn infoteksteistä, joihin palaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Ateljeekoti 

Toven ateljeekoti Kaartinkaupungissa oli tuo noin kahdeksan metriä leveyttä, korkeutta ja syvyyttä oleva kuutio. Tove asui ja työskenteli ateljeessaan 56 vuotta.

Kahdella seinällä olevista kaari-ikkunoista tulvi valoa ateljeehen, jossa Tove maalasi taulujaan. Ylhäällä pienten ikkunoiden kohdalla sijaitsee ateljeetilaa ympäröivä korkea parvi, jonne johtaa jykevät mäntypuiset portaat. Erillisen salongin parvella on makuutila.

Tuulikki hankki oman ateljeen talon naapurirapusta. Naiset pääsivät kulkemaan toistensa luo ullakkokäytävän kautta. Usein Tove olikin jättänyt asuntoonsa viestin: Jag är hos Tooti!

Pieni yksityiskohta näyttelyssä esillä olevasta taulusta.

Taulu sijaitsee Toven ateljeeta esittävässä huoneessa.

Klovharu

Janssonit viettivät kesiään Pellingissä. Kun sisämaassa alkoi olla rauhatonta eikä siellä voinut enää nauttia hiljaisuudesta, Tove ja Tuulikki rakennuttivat Klovaharunin kalloiselle luodolle vuosina 1964 - 1965 oman mökin. 

Rakentaminen alkoi myöhään syksyllä 1964 ja mökki valmistui kesällä 1965. Kalliota räjäytettiin, jotta talon alle saatiin rakennettua kellaritilat, jossa on varastotilaa ja sauna.

"Kun Suuri Kivi oli räjäytetty kävi ilmi että sammakkolampi oli hyvin syvä ja täpötäynnä kiviä. Kaikki väännettiin irti ja nostettiin ylös ja kieritettiin mereen ja suuri lampi syveni syvenemistään, valtaisa kellari, suurempi kuin mitä mökistä tulisi, maanalainen yllätys. […] Meidän kellarimme on suurin kellari mitä koskaan on kaivettu, ainakin näillä seuduin, 25 neliötä ja kahden metrin syvyinen." 

(Ote kirjasta Haru, eräs saari, 1996)

Tove vietti kumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa Klovharunissa 28 kesää, neljäkin kuukautta kerrallaan. Hän kävi mökillään viimeisen kerran vuonna 1992 78-vuotiaana ja lahjoitti mökin vuonna 1995 Pellingin kotiseutuyhdistykselle.

Klovharu on avoinna yleisölle viikon heinäkuussa, jolloin saarella pääsee käymään Pellingin kotiseutuyhdistyksen järjestämillä retkillä tai omalla veneellä.

Tove rakasti pienen saaren kallioita, 

ympärillä myrskyävää merta ja avaruutta.

Tove kompaktissa 25 nelilön Klovharun mökissä, jossa jopa nenäliinalle oli mietitty oma paikkansa. Mökissä on ikkuna jokaiseen ilmansuuntaan, joista voi katsoa merelle.

Mökissä kaikki on edelleen niin kuin oli 

Toven ja Tuulikin siellä ollessa.

Muumilaakso

Kuvat kertokoon, mitä täältä löytää.....

Räpsyjä sieltä ja täältä Muumilaaksosta.

Muumeilta elämää oppia voit

Näyttely kestää 27.9.2026 saakka, joten hyvin ennättää käydä monta kertaa. Kysyinkin jo Valmalta, lähtisikö mumman kanssa katsomaan Muumeja. Lupasi tulla, kun Muumit on niin ihania 💛

-Sari-