Voimaa

 Voimakortti

Enkulin käsityöt blogin enkulilla on suuri sydän. Hän oli kuukausi sitten askarrellut voimakortteja ja halusi jakaa timantein voimaa sitä haluaville - ja tarvitseville.

Korteissa on käytetty mehiläisvahaa, joilla korttien taustat on tehty Encaustic-menetelmällä. Minäkin olin aikoinaan Amaliassa, kun siellä tätä tekniikkaa näytettiin. Näytti aivan ihmeelliseltä, miten vahalla pystyi luomaan niin kauniita kuvioita ja maisemia. 

Mietin pitkään, minkä kortin valitsisin. Punarinta on vallannut sydämeni ja joutsen on lintu, jonka näkeminen sykähdyttää aina. Valitsin kuitenkin tämän protean kukan, sillä siinä(kin) on lempiväriäni oranssia.

Kiitos enkuli 💛

Enkulilta sain noin vuosikymmen sitten kolme ATC-korttia. Nämä toivat minulle tuolloin suunnattomasti hyvää mieltä, seesteisyyttä ja iloa. Voimakortteja olivat minulle nämäkin.

Ripustin kortit sängyn viereen ja katselin näitä kortteja. Tunsin, kuinka rauha valtasi minut ja minulla oli hyvä olla. Nämä värit ovat mieluisat ja tuossa yhdessä kortissahan on joutsenkin.

Tänään tarvitsen voimaa isolla kauhalla.

Pian saatamme ystävämme 

viimeiselle maalliselle matkalle.

~☆~

Lisäsin jälkeen päin tähän 

muutaman kuvan muistoksi. 

Siunaustilaisuuden päätti kanttorin esittämä

Mun sydämeni tänne jää 

🩷🩷🩷🩷🩷

Lähiomaisten toiveena oli yksi ruusu

kukkatervehdyksenä arkulle.

Muistotilaisuus pidettiin Pitäjäntuvassa. 

Ystävä tulee ajatuksiin päivittäin jonkin asian yhteydessä. 15 vuotta sitten tapasimme Askartelu Amaliassa ja ystävystyimme. Olitkin ainoa ystäväni täällä uudessa asuinpaikassa, jonka luona kävin kylässä. Viime aikoina tapaamisemme harvenivat, kun tein etätöitä kotona. 

Jaoimme yhteisen harrastuksen, ilot ja surut. Keskustelimme asioista, joita emme kenellekään muulle olisi voineet kertoa. 

Monta kertaa piipahdin luonasi työpäivän jälkeen pulla- tai sämpylätuomiset mukanani. Ja usein tulit seurakseni lounaalle ja piristit työpäivääni.

Aina tavatassamme halattiin. Emme tienneet, että askartelupoppoomme 10-vuotisjuhlista pois lähtiessäni halasimme viimeisen kerran. 

Olinko viimeinen, joka sanoi sinulle hei 😭

~ ◇ ~

Vanha tuomiokirkko on kaunis. 

Kivikirkko on valmistunut 

vuosien 1485 - 1490 välillä.

Kirkkoa remontoidaan ja on suljettuna

jouluun 2027 saakka.

Päivän hämärtyessä sain kirkosta 

mieluisan kuvan pois lähtiessämme. 

Täällä olen käynyt Syys-Matin markkinoilla ja silloin kirkonmäen ovat vallanneet myyntikojut ja ihmiset. Näyttipä alue nyt niin erilaiselta ja kun kuljimme eri kautta, meni hetken aikaa hahmottaa, missä olemme.

 

-Sari-  

Jäähyväisiä

 Meidän tiimin läksiäisiä vietettiin viime viikolla. Kohotettiin malja kiitokseksi yhteisistä vuosista. Toisilla yhteisiä vuosia on ollut toistakymmentä ja toisilla vain vuosi pari.

Olisi ollut mukavampi viettää viimeinen yhteinen hetki jossain rennossa paikassa eikä kokoushuoneessa U:un muotoisen pöydän ääressä tilassa, jossa ei mahtunut oikein liikkumaankaan. Aikaakin oli vain tunnin verran, ennätti siinä kupposen nauttia kakun kera.

Oli kiva tavata huhtikuussa opintovapaalle jäänyttä työkaveria, joka ei sillioin päässyt  tiimipäivänä meidän kanssa elokuviin. koska aloitti juuri samoihin aikoihin opiskelun.

Tällaisia kortteja askartelin paskartelin.

Viime minuuteille asti viimeistelin ja viimeiset sisäosan toivotukset liimailin läksiäisissä. Kortit kiersi pöydässä ja jokainen raapusti korttiin ainakin nimensä, joku kirjoitti vähän enemmän.

Esihenkilö antoi meille muistoksi kukkasen 💛

Kukkanen on saippua, tuoksuu kuin oikea ruusu.

Raaskiiko tuota edes saippuana käyttää.

Kun lähdettiin pois toimistorakennuksesta, toisesta kokoushuoneesta poistui naisporukka ja viimeisellä lähtijällä oli iso ja niin kaunis kukkakimppu etten koskaan ole kauniimpaa nähnyt. Hän jäi eläkkeelle ja toisen sortin läksiäisiä olivat hekin juhlineet. Jestas, meillä ei kukaan ollut ajatellut vissiin millään tapaa muistaa esihenkilöämme. Helpotuksen huokaus pääsi, kun  kuulin kukkarahakeräyksestä - tiimimme muistaa, kiittää ja kumartaa sittenkin kukkasten muodossa hänen viimeisenä työpäivänä. 

Vielä on monta mahdollisuutta tavata entisiä työkavereita jos vain siihen on tahtoa. Marraskuussa seuraavan kerran ja pikkujouluissa vielä. Ja maailma on pieni, ei sitä koskaan tiedä missä taas kohdataan - vaikka samassa työpaikassa Ü

Ei jäähyväiset vaan näkemisiin!

-Sari-