Karkkikeppei ja havui

 Sainpas raivattua askartelutavarat paikoilleen ja tämän päivän luukun askartelut tehtyä.

Toisen luukun kuvasta otin inspiraation karkkikepistä. Olen jo kauan aikaa aikonut laittaa korttiin karkkikeppejä, mutta jäänyt laittamatta. Nyt on ja kaksin kappalein.

ATC-kortin kokoinen

Minulla on paljon valmiiksi leikattuja karkkikeppejä, erilaisia. Mutta ei yhtään karkkikeppistanssia peilikuvana, joten sellainen peilikuvakeppi piti tehdä. Ja sitä varten leikata lisää keppejä 😁

 Tulipa leikattua paljon muutakin tarpeellista 😜

Luova joulukalenteri 2025 tarjosi inspiraation muun muassa kiulun ja vastan kuvalla. Saunateemalla toteutin 2.12. luukun. Onhan se tuttu teema ja kulkenut mukana pitkin syksyä, kesästä saakka.

ATC-kortin kokoinen tämäkin

Eilen valvoessa muistin vanhan hilloamani kuviopaperin ja nyt on kylpytakkeja myös kuosillisina. Löytyy myös sinisenä  😉

Askartelu veti niin syvälle syövereihin, etten ole malttanut edes avata tänään hakemaani pakettia.

 Tilasin black friday -huumassa uuden stanssauslaitteen, jollaisen olin jo jonkin aikaa aikonut hankkia. Tarjous houkutteli tekemään päätöksen jo tämän vuoden puolella. Muistin tilata samaan pakettiin korttipohjia ja kartonkia, mutta jouluiset kuviopaperit unohtui. Se vähän harmittaa, mutta ei voi mittään.

Nyt levolle 🛌 

Kahtena edellisenä yönä tuli nukuttua vain muutamia tunteja. Toivottavasti ensi yönä saadaan nukuttua hyvin jokainen  🙏 

-Sari-

Weiste Wanha Villa joulukuusen koristaa

 Weiste Wanha Villa järjesti viikonloppuna 

Joulunavaus tapahtuman

Pukinmäessä omalla puodillaan.

Kalle Weisteen kotitalosta brändimyymäläksi.

Lauantaina paikalla oli Ala-Ollilan alpakoita ja  Puolimatkan tallin poneja, tarjolla kahvila-auton antimia ja leijonien grillaamaan kuumaa makkaraa. Yläpihalla (tooosi jyrkän mäen päällä) oli pääsy näytevaraston myyntitiloihin. 

Me ei lauantaina harmikseni vielä päästy käymään, kun mieskulta meni keilaamaan (alpakoita olisin halunnut käydä moikkaamassa). Mutta lauantaina kylvin ajatuksen siemenen automatkasta Helsingin itäpuolelle hänen ajatuksiinsa 😁 Perusteluna oli tämän vuoden aikana syntyneet muruset ja ensimmäisen joulun kuusenkoristepallot. Yhtenä vuotena ei joulupalloa löydetty, kun aloitettiin etsintä liian myöhään. En tosin luvannut, että niitä sunnuntainakaan löytyisi, mutta varmin kohde kuitenkin olisi valmistajan myymälä. 

Yli sata vuotta on jo koristeita Weisteen tehtaalla valmistettu.

Osa koristeista, kuten pallot ja metsän eläimet, on tuontituotteita.

Minulla on perinne, että annan joka joulu lastenlapsille joulukuusenkoristeen. First Christmas pallojen lisäksi hankintalistalla oli siis kolme muutakin kuusenkoristetta. Mieskulta ei toki tätä etukäteen ajatellut, vaan kiersi myymälän ja auttoi ensimmäisten joulupallojen etsinnässä - ja luuli ne löydettyään, että pääsisimme jo palaamaan takaisin kotiin 😁

Tungoksesta huolimatta halusin kiertää koko Villan ja fiilistellä, vaikka syksyisen ruskea maisema ei joulua mieleen tuonut (lauantaina ehkä olisi ollut luntakin?).

Joulupukin apurit hyllyllä seuraamassa.

Tonttu tervehti hiiri sylissään tulijoita.

Eilen oli iltapäivällä +6 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Lauantain vesisateen jälkeen aamulla kävelytiet olivat taas vaarallisen liukkaita. Onneksi ennätti päällystetyt tiet sulaa ja liikkuminen oli iltapäivällä jo turvallista.

Tänään on pilvistä ja vettäkin taitaa välillä sataa. Toivon, että tiet eivät taas muutu liukkaaksi pakkasen myötä 😟Olisi taas innolla odottamani Helsinki-päivä tällä viikolla.

Mukavaa viimeistä marraskuun viikkoa

- joka päättyy ensimmäiseen adventtisunnuntaihin!

-Sari-

Linnoitus ja paloasema

 Käytiin eilen kuopuksen kanssa Linnoituksella Majurskan talossa. Ensin katselemassa käsityöläispuotien, Tyyki puodin ja Galleria kääntöpoijun, tarjontaa ja sitten huilaamassa kahvila Majurskan herkkuja nauttien.

Viilentyneen sään myötä ostin uuden pipon ja neuleen. Galleria kääntöpoijun prosenttialesta löysin uuden laudeliinan ja tyynyliinan. 

Napakkaa pellavaa, eivät ihan heti hajoa, kuten nykyään ohuet puuvillaiset bruukaavat tehdä. Tuumasin tyttärelle, että laudeliina jää sitten perinnöksi ja vastasi, että onneksi valitsin hänelle mieluisilla keltaisilla raidoilla (no muun värisenä ei löytynyt enää 200 sentin pituista 😁). 

Joulunpunaista oli jo vähän tyrkyllä.

Ja herkkuja vaikka lahjakääröihin.

Galleria kääntöpoijun herkkukaappi.

Tyyki puodin herkut hellalla.

Vävylle viemisiksi SaiPa soosia.

Café Majurskan sienipiirakkaa salaatilla ja iso kuppi teetä. Suolaisen päälle makoisat makeat.

Huikopalan jälkeen ajeltiin vanhalle paloasemalle katsomaan purkutaidetta. Teenpä sieltä oman kertomuksen, tässä pieni maistiainen makusteltavaksi.

Poikettiin vielä Iso Kristiinassa, mutta ei nähty Pipsa Possua eikä joulupukkiakaan. Muruset eivät olleet mukana, vaan jäivät isänsä kanssa kotiin nuhaneniänsä niiskuttamaan.

Tänään sunnuntaina

Monta kertaa olemme jo Rakuunamäellä yöpyneet ja toisen päädyn ovesta kuljettu. Tänään aamulla muistin käydä tämän muistolaatan muistoksi kuvaamassa.

Lähtisitkö on yksi Maijasen kappaleista, joita aikoinaan itsekseni rallattelin ja josta pidän. 

Meidät on yleensä majoitettu hotelli Rakuunan huoneeseen 110. Nyt ensimmäistä kertaa käytävän toiselle puolelle huoneeseen 109. 

Huone on Onni Mantereen, ritari 13, mukaan nimetty. 

Huoneen lattialle levitettiin Eddylle räsymatto ja

 huoneesta tuli taas lämpimän kodikas.

Aamulla oli melko viileää, mutta silti oli miellyttävämpi nukkua toinen yö siistijältä pyytämäni pussilakanan alla. Ensimmäisenä yönä heräsin monta kertaa, kun paksun peiton alla tuli kuuma. Ja kun peiton potki pois päältä, tuli pian kylmä. 

Pelkkä pussilakana oli hyvä 👌

Ennen kotimatkaa käytiin vielä tyttären luona. Pari tuntia meni nopeasti leikkiessä. Mumman sydäntä lämmitti, kun makuuhuoneesta huudeltiin leikkimään. Ja riipaisi, kun toinen oli pahoillaan, kun mumman täytyi lähteä. 

Seuraavaan kertaan, murunen 🧡

Nyt olemme kotimatkalla. Lämmintä on jo neljä astetta, välillä tihuuttaa vettä ja eilen satanut lumi on melkein sulanut jo pois. Siellä täällä näkyy valkoisia läikkiä tien varrella. Ja välillä aurinko häikäisee suoraan edessä päin paistellen 😎

Taivaalla leijaili vaikka minkälaisia pilviä.

-Sari-

Löysin tammenterhoni

 Enpä olisi uskonut, että pääsen käymään Koiramäen Pajutallilla näin pian sen jälkeen, kun rva Kepposen käynnistä hänen blogistaan luin.

Olipa ihana kohde. 

Sunnuntaina oli vielä aurinkoista ja lämmintä +13 asteen verran. Meiltä kotoa tuonne ajaa noin 20 minuutissa ja olipa hyvät opasteet, kun Tuusulanväylältä pienemmille teille käännyttiin. 

Ensimmäisenä rakennuksena oli Puputalo.

Puputalon puput kiinnosti kaiken ikäisiä ja siellä oli koko ajan ruuhkaa. Tovin odotin, että pääsen kurkistamaan toiseen huoneeseen pupuja ja hämmästyin, miten hienosti se oli sisustettu. Kattokruunu ja peilikin seinällä.

Seuraavaksi pihaan johtavan tien varrella oli aseteltu pöydille, laatikoihin ja pajukoreihin kurpitsat. Oli erilaisia muotoja, kokoja ja värejä.

Ulkovarastoista alkaen jokainen sopukka 

sisätiloissa oli täynnä tavaraa. 

Alussa olin ensikertalaisena niin mykistynyt ja hämmentynyt kaikesta näkemästäni, etten ostomielessä tutustunut tuotteisiin. Mikäli nämä ovat metallisia, niin olisin ostanut kurpitsajuhlaan ulos lyhdyksi. Itse en niin amerikkalaisesta halloweenista perusta, vaikka tykkään koristella pyhäinpäivän aikoihin etupihaa koristekurpitsoilla. Saatan laittaa myös jotain luurankoja tai noitia merkkinä sille, että täällä on varauduttu myös karkki vai kepponen -vierailuihin. 

Ulkovaraston edustalla on muutamilla pöydillä 

ensimmäiset kurpitsakattaukset.

Pihapiirin toisella laidalla oli Lastenaitta ja Museoaitta.

Museoaitassa oli joitakin vanhoja esineitä.

Sitten oli kaksi taloa nurkia myöten täynnä tavaraa 😁

Oletettiin, että tässä talossa olisi kahvio, koska talon edessä oli terassialue pöytineen ja tuolineen. Mutta juomaa (oli Herra Hakkarainen limpparia, jota ei marketeista löydetty) ja korvapuusteja myytiinkin toisessa rakennuksessa ja niin pienissä tiloissa, että sisäänkäynti oli tukossa jonossa olevista ja sisään pyrkivistä immeisistä.

Tässä punaisessa talossa oli myös ainainen joulu - perältä löytyi jouluinen huone, jonne kurkistin vain ovelta.

Kaunis syysasetelma punaisen tuvan sisäänkäynnin luona.

Porstuan ikkunalta huomasin hauskat metallisienet.

Tällaiselle oranssista pitävälle tämä on just passeli ajankohta kiertää sisustuskauppoja, kun on kaikkea oranssin sävyistä näytillä 🧡

Vaalean talon edustalla oli myös ulos laitettu kurpitsapöytä.

Tuolla taustalla näkyy Museoaitta ja Lastenaitta. 

Sisällä oli ahdasta ja kun ihmisiä on paljon, oli kuljettava rauhallisesti eteen päin huoneesta toiseen. Otin paljon kuvia, jotta voin jälkeen päin kotona kaikessa rauhassa katsella valikoimaa. Etsin niitä tammenterhoja ja silmäilin nopeasti tavaramerta.

Löytyi sieltä täältä muutakin ihanaa.

Ja yksi huone oli täynnä lankoja. Silloin tuossa pienehkössä huoneessa oli sen verran muitakin, etten yrittänytkään kuvia ottaa.

Punaisessa talossa kierrellessämme oli jo lapsiperheet vähentyneet ja päästiin katsomaan lammasaitaukseen, jossa oli kolme lammasta. Halusin lähettää Valmalle videon lampaista, kun ei päästy yhdessä täällä käymään.

Vaikka pidänkin oranssista, niin sisustustavaroissa pidän enemmän maanläheisestä väriskaalasta. Olen niin onnellinen, että löysin tällaisen pienemmän tammenterhon. Ja kaksi pientä keraamista kurpitsaa ostin terhon rinnalle.

Nyt saan asetelman pyhäinpäivän kurpitsajuhlaani 🤎🤍🤎🤍

Ja muutama koristekurpitsa ulos. Näiden valikoimisessa menikin tovi - valikoima oli niin runsas, etten noin vain osannut päättää. Ripaus oranssia ja erilaiset muodot jotka täydentävät asetelmassa toisiaan. Niin kuin nuo sisälle ostetut keraamiset serkkunsakin ovat oiva pari.

Kiitos rva Kepponen tästä kohdevinkistä!

Koiramäen Pajutalli on ollut lähistöllä jo 21 vuotta jos oikein muistan ostoksia maksaessani miehen kertoneen. Ja vink vink; täällä pääsee käymään 17.11.2025 saakka ennen helmikuun 2026 loppuun kestävää kahvitaukoa ☺️

-Sari-