Väritetapiaa ja suklaapäivä

 Tänään on maailman suklaapäivä.

Cafe Neilikan suklaaleivos 😘

Teemaan sopivasti Outi toi askartelutapaamiseemme iltapäivän herkuksi suklaaleivokset. Oltiin kolmestaan, niin leivokset oli riittävästi ja yhdestä leivonnaisesta riitti toiseenkin herkutteluhetkeen.

Tällä kertaa tutustuttiin erilaisiin mömmöihin ja väreihin.

Ensin levitettiin Modelin pastaa sabluunoilla kartongille, jotta pasta ennättää kuivua päivän aikana. Testasin ensimmäistä kertaa uutta sabluunaa ja tästä nuottiviivastosta tuli tosi kiva. Sabluunan iso koko yllätti. 

Sitten levittelin jauhemaiset vesivärini pöydälle ja laitettiin hanskat käteen ja ihmeteltiin, miten jauhe muuttuu ihan eri väriseksi veteen reagoidessaan.

Olin kohokuvioinut valmiiksi ATC-korttipohjia ja korttipohjia, joille Infusions ja Color Glow värejä testailtiin.

Color Glow-jauheiden värikartan teko oli jäänyt kesken. Vielä pitää tehdä värikartta kuudesta väristä. Näiden avulla muistaa seuraavalla kerralla paremmin, minkä väristä jauheesta todellisuudessa tulee.

Seuraavaksi testattiin metallinhohtoista vahapastaa, joita minulta löytyi kahta väriä; kuparia ja ruusukultaa. Hienosti toimi sabluunalla tämäkin.

 Ennen kuin siirryttiin alkoholimusteisiin, 

korkattiin Mica Steinit. 

Näitä voi sekoitella itsekin sekoittamalla veteen leimamustetta (täyttöpullosta) ja Perfect Pearlsia.

Alkoholimusteet liikkuvat niin kuin haluavat.

Alkoholimusteille on oma synteettinen paperinsa, käytettiin tänään Yupoa. Alkoholimusteet saa liikkumaan blenderillä, nykyisin käytetään myös IPAa (käsittääkseni isopropanolia), jota suihkeena levittyy paperille vähemmän ja näin myös alkoholimuste leviää vähemmän.

Ai niin, dippailtiin vesiväreihin lehtiä ja lisättiin vähän vahaakin.

Tätä dippailua pitää kokeilla pian uudelleen, kunhan saan leikattua noita lehtiä isomman kasan.

Outi oli käynyt Habitare-messuilla ja toi sieltä tuliaisiksi tämän suloisen repolaisen 🤎 ja kimpun kukkiakin sain.

Kerhohuoneella meni tavaroita pakatessa ja jälkiä siivotessa sen verran aikaa, etten ennättänyt käydä kotona vaan siirryin suoraan kerhohuoneelta saunaan. Saunan jälkeen ulkona vilvoitellessa meitä tarkkaili tuhkapurkin kannella lude 👀

Nyt keskityn Masked Singerin seuraamiseen ja toivotan mukavaa ehtoota.

-Sari-

Eläinkohtaamisia maalla

 Tänä kesänä taisin keskittyä maalla ollessamme eniten lintujen seurantaan rantasaunalla. Pihan perhosia ja pörriäisiä ei helteellä tullut seurattua niin usein suorassa auringon paahteessa. Viimeisenä päivä maalla ennätin istahtamaan omenapuun varjoon ja seuraamaan perhosten ja sudenkorentojen lentelyä.

Sudenkorennot

Sudenkorentoja oli tänä vuonna vähemmän kuin aiemmin. Yleensä heinäkuun lopulla on pari päivää, jolloin sekä pihalla että järven yllä lentelee toistakymmentä korentoa ees taas. 

Tänä kesänä taisin nähdä kerralla enintään neljä tai viisi. Kuviahan noista lentävistä helikoptereista ei saa, ellei satu näkemään niitä laskeutuneena seinän laudalle tai käsivarrelle.

Kukkakaupassa huomasin metallisen sudenkorennon. 

Tämä oli mieluinen löytö.

Olisikohan tästä korennosta ollut karkottamaan paarmoja 🤔

Saa seurailla lintualtaan reunalla 

pienempien ja isompien lintujen touhuja.

Eilen satuin huomaamaan, kun vesiastiassa polskutteli punarinta pitkän aikaa ja oikein antaumuksella. Myöhemmin lintu oli edelleen takapihalla, kun kävin tomaatteja hoitamassa. Muutoinkin takapihalla on ollut viime viikkoina paljon pikkulintuja. Piha on nyt oikea viherkeidas, jonka sisältä linnut etsivät syötävää itselleen.

Perhoset

Perhosiakin lenteli samettiruusuissa 

vähemmän kuin aiemmin.

Nauhus oli tämän kesän perhosmagneetti. Myös oppineitten kukat houkuttelivat perhosia väreillään.

Tämä perhonen (kenties joku yökkönen) maastoutui hyvin kuivien lehtien sekaan. Onneksi huomasin ja pystyin varomaan, etten astu sen päälle. Ainakaan silloin, kun perhonen pysytteli merkitsemäni alueen sisäpuolella.

Poistin rannalla olevan vanhan kasvihuoneen osittain repeytyneet muoviset seinät ja tämä perhonen oleili kasvihuoneessa.

Täällä kotona olen nähnyt elokuun aikana monesti isoja tummia päiväperhosia, mutta ovat lentäneet niin kovaa vauhtia ohi, etten ole niitä päässyt tunnistamaan. 

Tänä aamuna aamulenkillä amiraaliperhonen oli laskeutunut isolle lehdelle. Siinä se oli paikoillaan siivet levällään. Lieneekö ollut elossa vielä. Harmi, ettei ollut kameraa mukana. Täällä kotikulmilla en ole amiraaliperhosia aiemmin nähnyt.

Syksyllä äidin kukkapenkin reunaan oli jäänyt muutama porkkana ja tänä kesänä tekivätkin komeat kukat. Kukilla pörräili paljon erilaisia kärpäsiä ja muita kärpäsenoloisia.

Porkkanan kukka on paitsi kaunis, 

myös houkuttelee hyönteisiä tehokkaasti.

Mieskulta joutui tovin odottamaan, 

kun otin tästä keltamustasta kuvia.

Kärpänen vai pörriäinen?

En kuule enää korkeita ääniä, jotta erottaisin heinäsirkkojen siritystä. Tuntuu, että korvissa tinnittää koko ajan. Matalampia ääniä erotin silloin tällöin.

Suomen suurimpia hämähäkkejä on tämä rantahämähäkki. Enpä ole ennen yhtä aikaa rantaraitulin kanssa uimasta tullut. 

On tosi suuri. Hämähäkkikammoinen olisi saanut jalat alleen ja ehkä hieman kirkunutkin. Minä ihmettelin onko tuo tarantella ja pyysin mieskultaa tuomaan kameran 😁

Tämä hämähäkki asettui illan hämärässä 

pyyhkeelleni yölevolle.

Äidin kaveri Rocky.

Huomaa katsekontakti 😊

Norppia ei nähty muualla

 kuin torin reunalla jonossa.

Omalla pihalla kimalainen nukkapähkämöllä. 

Vielä on muutama aurinkoinen päivä hyönteisbongailuun.

-Sari-

Rauhallista oloa

 Hiljaisuuden rikkoo jossain järven selällä etenevä moottorivene, jonka moottorin ääni vähitellen hiljenee. Rantakaislikossa ei molskahtele hauki eikä kuulu joutsenen rääkäisyä. Järven pinta on peilityyni.

Tuumasin mieskullalle, ennen kuin nukahti tuohon viereen, että ollaan nyt maailman parhaimmassa paikassa. "Meidän" aitassa, järven läheisyydessä Saimaan rannalla.

Aitan ovi on auki, jotta vähäinen läpiveto jäähdyttää nukkumapaikkamme mukavan viileäksi. Oviaukon peittää ohut verho, jotta itikat eivät hyökkää sisälle verenhimoisina.

Koirakaveri Eddy oli tänään ensimmäisenä uimassa ja kävikin uimassa useammin kuin koskaan ikinä. Muutaman uintikerran välissä piti käydä pyörimässä kunnolla rantahietikolla.

Vesi oli jo +26 asteista ja ilma vähintään +30. Auringon polttava kuumuus tuntui iholla, kun astuimme ulos viileästä autosta.

Tätä olen kaivannut koko kesän. Että pääsen uimaan samaan järveen missä Pusa saimensis Pullervokin uiskentelee ja nukkumaan tänne omaan sänkyyn, jonka hankin joskus 2000-luvun alussa. 

Tänään näin jo sudenkorennon lentelevän järven yllä.

Voi tätä ilon ja onnen päivää!

-Sari-

Heinäkuuta

 Heinäkuu esittäytyy kauneimmillaan.

Aurinko paistaa ja taivaalla leijailee vain pikkuisia pilvenhattaroita.

Kävin koirakaverin kanssa jo aamupäivällä puistolenkillä. Samalla keräsin viimeiset villien lupiinien kukinnot pois puiston nurkan metsiköstä, ettei pääse enää villiintymään ja leviämään.

En ole selvittänyt missä vaiheessa lupiinin siemenet ovat kypsiä ja itämisikäisiä, joten keräsin talteen hävitettäväksi kaikki nuo siemenpalot. Kukintavaiheessa kukat kerätessä pääsisi helpommalla, mutta kun huomasin nämä lupiinit niin myöhään.

Takapihalla oli pitkästä aikaa mukava puuhastella. Ainakin niin kauan kuin iho sieti auringon poltetta. Toki yritin niin pitkään kuin mahdollista olla varjossa, mutta sekään ei koko aikaa onnistunut - maapallo pyörii radallaan. 

Vesi oli ämpäreissä mukavan vilpoisaa eikä liian kylmää, ja pesin odottamassa olleet taimiruukut kuivumaan. Tuuli oli levittänyt roskaa pihalaatoille ja samalla lakaisin ne pois ja siirtelin kasvatuslaatikon parempaan kohtaan. Takapihalla onkin ollut hieman ahdasta liikkua, kun laatikko on ollut kulkureitin tukkeena. Mutta eipä vesisadepäivinä ole tullut pihalla oltua, joten ei ole haitannut moneen päivään. Kiitollinen olen siitä, että luonto on tänä kesänä hoidellut ahkeraan tuon kastelun puolestani.

Viherlude oli lentänyt seuraamaan puuhiani.

Eddyllä ei ollut enää lupaa kukkien istuttamisen jälkeen mennä kukkapenkkiin makaamaan. Etanat olivat käyneet samettiruusujen kimppuun, joten mitään varjeltavaa ei enää ollut ja koirakaveri oli tyytyväinen 😊 Näkee ilmeestä, miten on tyytyväinen ja kiitollinen.

Heinäpoutaista heinäkuuta!

-Sari-

Perjantai

 Täytyy ihan ensin mainita, että kyllä tämä lämmin aurinkoinen päivä tuntuu mukavalta sateisen päivän jälkeen, vaikka sitä vesisadetta onkin kaivannut kauan aikaa.

Tänään meni tovi, ennen kuin ulos tohdin mennä, kun oletin siellä olevan vielä viileää. Ja olikin. Vetäisin takaoven kiinni ja palasin sisälle vielä askartelumaailmaan.

Askartelumaailmaan liittyviä livejä tulikin sadepäivinä useampi, jotka satuin huomaamaan ja katselin niitä ja samalla siivosin vähän omia tavaroitani. Ja huomasin, kuinka paljon minulla onkaan leikattavia kuvia. 

Otin myös paperilaatikon esille ja 

harjoittelin pienen minialbumin tekoa.

Ja mukavasti tuuli viilensikin auringon paahdetta. Pian aurinkokin meni koivun taakse ja varjossa olikin mukava touhuta. Ei ollut niin kirkasta ja ajatukset pysyi paremmin kasassa. 

Raivailin istutuspuuhista jääneitä sotkuja ja siivoilin kuivuneita koivunlehtiä koristekivien välistä. Kitkin muutaman rikkakasvin Flammentanzin ympäriltä ja katkoin lehdet katteeksi laatikon pinnalle. Juuret jätin kuivumaan multasäkin päälle.

Ilahduin, kun maassa huomasin sammakon. Ei ole ollut liian kuivaa ja sade sai sammakon tulemaan näkyville esittäytymään. Hain kameran (koska kaikesta luonnossa liikkuvasta pitää saada muisto, jos vain mahdollista) ja astuin vahingossa ruukun aluslautaseen jossa oli vettä. Lautanen oli isoin mitä meillä on ja sukkahan siinä koheltaessa kastui. Ja sammakko ennätti piiloutua jonnekin.

Ai niin, tänään on perjantai ja 13. päivä 😁

Valkoapilat kukkii ja 

pörriäiset lentävät kukasta kukkaan.

Mukavaa viikonlopun alkua!

-Sari-