Talvinen maisema yön aikana

 Pitkä, lämmin syksy muuttui hetkessä talviseksi.

Illalla kävelimme Tujusta takaisin hotellille ja matkalla alkoi ensimmäiset lumihiutaleet leijailemaan taivaalta. 

Maagisen kaunis hetki. 

Ensilumi on aina yhtä ihmeellistä. 

Tässä kohtaa, noin puolessa välissä matkaa, huomasin ensimmäisten lumihiutaleiden leijailevan. Vielä nurmi vihertää iltavalaistuksessa.

Entisessä sotilaskodin ja -ruokalan tiloissa oleva Rakuunanmäen juhlatila oli koristeltu jouluiseksi. Kuusi seisoi kunniapaikalla, sisältä kuului musiikkia ja siellä vietettiin iloista iltaa pikkujoulutunnelmissa. Me jatkoimme matkaa huoneeseemme ja pujahdimme peiton alle nukkumaan koirakaveri seuranamme.

Yön unet olivat katkonaisia. Peiton alla tuli kuuma ja kun peiton potki pois päältä, tuli kylmä. Eddylläkin oli vaikeuksia löytää lattialta nukkumapaikkaa. Nukahdin aamulla uudelleen ja heräsin vähän jälkeen kahdeksan. Pikainen aamusauna ja sitten aamupalalle.

Mieskulta lähti aamupalan jälkeen Imatralle keilaamaan ja minä odottelen täällä tytärtä. Katsotaan, mihin lähdemme viettämään aikaa. Muruset ovat kipeinä, joten pääsemme humputtelemaan tällä kertaa ihan kahdestaan 😊

Lumivalkeaa lauantaita 🌞

-Sari-

Lappeenrannan visiitiltä

 Hotelliviikonloppu pitkästä aikaa viime viikolla. Aikoinaan hotelliviikonloppua vietettiin kolmen viikon välein, vuosia. Työviikon jälkeen oli mukava päästä valmiiseen pöytään ja nukkumaan puhtaiden valkoisten lakanoiden väliin. Luksusta arkeen, vaikka vaatikin monen sadan kilometrin ajoa suuntaansa. Ikä on tehnyt tehtävänsä, enää ei jaksaisi sitä matkustelua. Mutta on niitä aikoja kiva jälkeen päin muistella.

Majoituspaikkana tuttu Hotelli Rakuuna.

Rakuunassa on hyvä majoittua, kun matkaseurana on tuo koirakaveri. Ensimmäisessä kerroksessa on lemmikkihuoneita ja ulos pääsee myös tuolta talon toisesta päästä, mikä näkyy kuvassa. Kummankin ulko-oven luona (sisällä) on erinomaiset pesupaikatkin kurakelejä ajatellen. Ja pyyhkeitä tassujen kuivaamiseen. Vastaanotosta olisi saanut koiralle pedin ja kupinkin, mutta meillä oli oma räsymatto ja vesikuppi mukana.

En maininnut huonevarausta tehdessä majoittujien lukumäärää, vain että lemmikkihuone tarvitaan. Tällä kertaa sitten saatiin twin huone läheltä sitä toista ulko-ovea. Eniten varmaan Eddyllä oli miettiminen, kumpaan sänkyyn sitä yöllä hyppää 😁

Huone oli nimetty Mannerheim-ristin ritarin Vilho Rätön mukaan.

Wikipediasta kurkkasin, että sotamies Vilho Rättö (10.3.1913 - 21.1.2002) nimettiin jatkosodan alussa 3. elokuuta 1941 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi numero 4 ja hän oli ensimmäinen miehistöön kuuluva, jolle myönnettiin Mannerheim-risti.

Yhdellä seinällä oli kaunis kolibritapetti.

Linnunlaulua ja kukkia jo kaipailee.

Seuraavan kerran taidetaan majoittua tuolla sitten keväämmällä. Tyttären perhe asuu hotellilta muutaman minuutin ajomatkan päässä ja satamahan on ihan lähellä Rakuunamäkeä. Jos keväällä pääsisin linnoituksilla kävelemään. Nyt oli kävelyreitit niin jäiset, ettei kävelyt houkutelleet nastakengilläkään.

Käytiin vielä ennen kotiin lähtöä syntymäpäivien rääppiäisillä. Aamupalalla jätin vielä tilaa synttärikakulle, kun kakkua oli jäänyt paljon jäljelle. Sain otettua kuvan tekemästäni kortista itselle muistoksi - tuollaistakin mallia on tullut kokeiltua.

Kuopuksella oli tallessa kuva 2-vuotissynttäreiltään.

Ja sama mekko reilu 33 vuotta myöhemmin

nuoremmalla synttärisankarilla yllään.

Viikonlopuksi oli luvannut sateita, mutta meitä ei sade matkan aikana kiusannut. Hetkellinen sadekuuro kasteli tuulilasin alkumatkasta kotiin palatessa. Täällä kotipuolessa oli satanut kuulemani mukaan enemmän, ja pihatieltä olikin kivasti sulanut jäätä pois. Nyt lumesta on muistona enää muutama kasa, johon lunta on työnnetty pihatieltä.

Etelä-Karjala, Kymenlaakso, Uusimaa.

Oli tallennettava kuviin tätä ihmeellistä tammikuuta matkan varrelta. Kaakossa oli vielä lunta, Kouvolan jälkeen lumipeite alkoi vähentyä ja pellot olivat paljaana. Lämmintä n. +5 astetta.

Tarkoitus oli ajaa pysähtymättä kotiin, mutta muutaman teekupillisen jälkeen oli pakko pitää vessatauko. 

Suosikkihahmoja sukupolvesta toiseen 😊

Ja keittiöleikit aina mieluisia.

Meidän lapsuudessa ei näin hienoja leikkikeittiöitä tainnut olla.

Parhainta tammikuun viimeistä päivää

ja 

rentouttavaa viikonloppua!

-Sari-

Karjalasta kuulumisia

 Terveiset Etelä-Karjalasta Rakuunanmäeltä.

Juhlittiin tänään nuorimman prinsessan syntymäpäiviä ja jäätiin yöksi hotelliin. Koska matka päiväseltään olisi ollut liian pitkä tuon koirakaverin kannalta. Eddy pääsi mukaan ja vietti juhlien ajan täällä ennestään tutussa paikassa.

Metsän eläimet olivat tulleet mukaan juhlaan.

Päällä sama mekko kuin äidillään kaksivuotissynttäreillään

🩷❤️🩷❤️🩷❤️🩷

-Sari-

Pulsan asema - lomamuistoja kesältä

 Heinäkuun lopulla ajeltiin Lappeenrantaan kuopuksen luona käymään. Kun luvassa oli sadetta, joka kastelisi pihan kukkaset, saimme äidinkin lähtemään mukaan (mikä olikin matkan tarkoitus, että äiti pääsee käymään kuopuksen kotona).

Ulkohuusseja ja henkilökunnan rakennus.

Pulsan aseman lifestyle -myymälä entisessä liiterirakennuksessa.

Ennätin pyörähtämään sisällä ja tein pikku ostokset Saaren taikaa.

Meidän yökortteeri oli Junanlähettäjän talossa, joka on jaettu kahdeksi huoneistoksi, Studio No 1 ja Studio No 2. Talon majoitustilat voi yhdistää yhdeksi tilaksi, jolloin koko talossa voi majoittua vaikka koko perhe. Ja tilaa riittää. Studio No 1:ssä on keittiö, makuuhuone ja pikkuruinen työhuone. Kylpyhuone jaetaan toisen huoneiston asukkaiden kanssa.

Junalähettäjän talo

Studio No 1 keittiön seinähirsien päällä 

oli sanomalehtien sivuja vuodelta 1885. 

Historian havinaa. Unohtuu aina, että tuolloin elettiin Venäjän vallan alla.

Studio No 1 makuuhuone.

Studio No 1:n puuhellalle kerättyjen vanhojen esineiden seassa nykyajan mukavuudet kahvin- ja vedenkeittimet ja viereisellä tasolla induktioliesi. Mieluusti olisin kokkaillut ruoat tuolla puuhellalla, olisi tuonut sateiseen päivään mukavaa lämpöä. 

Studio No 2 olohuoneen nurkassa oli toinen puuhella.

Studiohuoneistossa on myös pieni jääkaappi.

Tässä huoneistossa mahtuu yöpymään neljäkin henkilöä. Olohuoneessa on levitettävä puusohva. Makuuhuoneessa on ruusutapettia seinällä ja nurkassa toimiva pönttöuuni. 

Tänne puolelle majoittui äiti.

 

Täällä pihalla olisi ihana istuskella lämpöisenä kesäpäivänä ja nauttia kahvilan leivonnaisista ja virvokkeista. Illallakin olisi ollut mukava täällä istuskella, jos ei olisi satanut vettä 😉

Kahvilapuodin tunnelmaa.

Aamupala ei kuulu majoituksen hintaan, mutta sen voi ostaa erikseen (hinta tulloin 12,50 euroa henkilö). Ja kannattaa hemmotella tällä aamupalalla itseä ja lähimmäisiä. Kovasti oli vieraskirjassa aamupalaa ylistetty ja mielestäni ei turhaan. Syötävää oli yllin kyllin, eikä välttämättä kaikkea edes jaksa syödä.

Nuo lämpimät bagelit olivat niin hyviä. Croissantit olivat isoja ja rapeita. Ja jälkiruokamaljoissa tarjottu annos oli makeaa ja täyttävää ja se oli koristeltu mm. makealupiinin siemenillä. Makealupiini maistui mielestäni herneeltä ja sopi mainiosti tähän annokseen. Maku yllätti täysin.

Makealupiinia ovat sini-, kelta- ja valkolupiinit ja Suomessa viljellään jonkin verran sinilupiinia. Makealupiini on mainio proteiinin lähde kuten härkäpapu, herne ja soija ja sillä voi korvata kananmunan ja vehnäjauhon. Maapähkinäallergiselle makealupiini voi myös aiheuttaa allergisia oireita. 

HUOM! Teiden varsilla kasvava komealupiini EI ole syötävää sillä se sisältää myrkyllisiä alkaloideja.

Pöytä on katettu kauniilla astioilla ja maukkaalla ruoalla.

Juurikin niin ihanasti, kuin tykkäisin itsekin aamupalan tarjoilla.

Asemarakennuksen huoneita koristavat upeat vanhat ryijyt ja isot viherkasvit. Ja täälläkin on pönttöuuni ja paljon vanhoja esineitä muistuttamassa vanhoista eletyistä ajoista.

Omenat eivät olleet vielä kypsiä. 

Tässä hyvä malliesimerkki siitä, miten omenapuut pitäisi hoitaa ja pitää leikkaamalla sopivan matalana - ja tuuheana.

Junalähettäjän talo

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy hieman saunarakennusta. Saunaa olisi voinut käyttää 25 euron tuntihinnalla. Mielestäni sauna olisi voinut sijaita vähän syrjemmässä katseilta tai terassi sijoitettu toiseen suuntaan. Saunan terassille kun näkyi hyvin Junalähettäjän talon Studio No 2 olohuoneesta.

Suuntaa antava alueen kartta.

Alue on kyllä ihana ja oli tuolloin tosi rauhallista. Meidän lisäksi yöpyjiä oli kahdessa talossa ja toinen pariskunta oli majoittunut kaukaisimpaan rakennukseen Rajavartijan taloon. Toinen pariskunta oli majoittunut meidän viereiseen Veturinkuljettajan taloon, johon meillä oli aikomus alun perin majoittua (koska oli ainoa, johon oli lupa ottaa lemmikki mukaan). Meidän majoitus oli kuitenkin vaihdettu tuohon Junalähetin taloon poikkeuksellisesti, vaikka koirakaveri oli mukana. Kelpasi meille, oli lähempänä asemarakennusta. Hyvin päästiin kulkemaan rappuset ylös ja alas. Vanhat rakennukset ovat vanhoja rakennuksia kynnyksineen ja korkeine rappusineen.

Aivan alueen perällä on Perätalo eli Juhlatalo. Kävin siellä pihalla lähtöaamuna koirakaverin kanssa kävelyllä ja vaikutti oikein tunnelmalliselta tilalta pitää vaikka hääjuhlat tai synttärit. Varsinkin loppukesästä varmasti ihana jo hämärän laskeuduttua ja lamppujen valaistessa pihaa.

Kesällä kaipaisin uintimahdollisuutta, mutta sitä ei täällä ole. Yleinen uimaranta on noin viiden kilometrin päässä Vilkjärven kylällä ja on ihan maantien lähellä. Matka noin 20 kilometriä Lappeenrannan keskustasta taittui yllättävän nopeasti läpi kauniiden maalaismaisemien. Eikä tuo tie nyt niin kovin mutkainen ollut. Maisemaa katsellessa oli vain hyvä, ettei matka taittunut nopeasti, vaan pystyi keskittymään matkustajan paikalta ympäröivään luontoon.

Pulsan rautatieaseman päärakennus on rakennettu vuonna 1869 Riihimäki - Pietari -radan varrelle ja sijaitsee kirjaimellisesti maaseudun rauhassa. Mietittiin, onkohan rautatie vielä käytössä ja kaksi kertaa siitä tavarajuna kulki illalla ennen puoltayötä. 

Petra ja Lasse Karjalainen ovat tehneet kymmenen vuoden aikana kunnioitettavan työn kunnostaessaan aseman rakennukset ja antaessaan matkailijoille ainutlaatuisen kokemuksen. Eikä se työ tällaisessa paikassa koskaan lopu. Petran sisustussuunnittelijan ammattitaito näkyy kaikkialla sisustuksessa (Petra on toteuttanut Joensuun Taitokorttelin). Lasse on kotoisin Pulsasta ja kulki monen vuoden ajan Pulsasta lättähatulla Lappeenrantaan oppikouluun. 

Ja vinkkinä lopuksi: presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseoon Kotkaniemeen on täältä matkaa vain noin 10 kilometriä. 

Onko sinulle Pulsan asema tuttu?

Pulsan asema on avoinna 22.12.2024 saakka joka päivä (ainakin klo 12 - 16) ja suljettu 23.12.2024 - 1.2.2025.

-Sari-

Terveiset torilta

 Kolme viikkoa on ollut viime vuosina harvinaista "herkkua" viettää lomaa yhdessä, kun olen ollut lomalla sen lakisääteisen kahden viikon yhtäjaksoisen ajan ja myöhemmin pitänyt lomaa elokuussa. Tänä vuonna ollaankin mieskullan kanssa yhtä aikaa lomalla kaikki neljä viikkoa, kun alkuperäinen suunnitelma oli tuo kolme viikkoa. Sain heti loman alussa yhteydenoton töistä, että voisin jatkaa lomaani ja pitää kaikki jäljellä olevat lomapäivät (vanhat) yhtä syssyä pois ja välttämättä takaisin töihin ei tarvitse palata lainkaan.

Vietettiin melkein kolme viikkoa äidin luona, kun ihan ensimmäisenä lomapäivänä ei vielä matkaan päästy. Piti pyykätä viimeiset mukaan pakattavat vaatteet ja kastella kukkia (ja varata kasteluvettä tuleville viikoille). Mitään matka- tai muita suunnitelmia meillä ei loman ajaksi ollut. Maalla on ihan parasta viettää lomaa ja pitää taukoa täältä nettimaailmasta.

Toisen lomaviikon alussa käytiin edellisenä päivänä mummolaan saapuneen esikoisen perheen kanssa torilla. Muutamia kaupunkikuvia otin, kun Repolaiselle lupasin :) Olavinlinnan lähettyvillä ei tällä kertaa ennätetty käymään, katsottiin vain Kyrönsalmen siltaa ajettaessa että paikoillaan se vielä on.

Torilta katsottuna Puistokadulle päin.

Haapasalmessa vartioi norppa.

Torilta pääsee Torisiltaa eli Haapasalmen raittia pitkin toiselle keskustan saarelle. Ylös Sotilaspojankatua pitkin pääsee Kirkkokadulle ja heti sillan jälkeen on poikittain Puistokatu. Mäellä sijaitsevan tuomiokirkon kellotorniin iski salama seitsemän vuotta sitten toukokuussa aiheuttaen pienen tulipalon.

Moneen kesään ei olla käyty risteilemässä kaupungin ympäri. Ehkä olisi aika ensi kesänä. Kuvassa Lake Seal lähtee kuljettamaan matkustajia Pihlajaveden kautta Haapavedelle. Reitti kiertää Olavinlinnan ohi ja Laitaatsillan kautta takaisin satamaan.

Haapasalmen toisella puolella kohoaa Possentorni. Oikealla puolella puiden takana on talo, jossa isänäiti asui - Kuutinkulma. Siellä Kerttu-mummon luona olin lapsena yökylässä ja sain käydä alakerran kioskilla ostoksilla. Viereinen talo on Miljoonatalo, jossa Pelle Miljoona on asunut opiskellessaan Savonlinnassa. Nimen talo on saanut siitä, että talo maksoi miljoona markkaa.

Autolle saatiin parkkipaikka torilla käynnin ajaksi hotelli Seurahuoneen edestä. Läheisessä puussa huomasin linnunpöntön enkä harmikseni vielä tiedä, mitä rakennusta tämä esittää.

Torilta käveltiin sataman kautta Lipalle jäätelölle. Kuvassa Lipan pienoismalli eli toinen linnunpönttö, jonka huomasin tällä kertaa. 

Lipalta saa Laurikaisen lihapiirakoita, itselleni niitä aitoja oikeita lihapiirakoita, joita kannattaa syödä Savonlinnassa käydessä (tai muutoinkaan). Torikahvioissa voi herkutella makeilla lörtsyillä tai ostaa torikojulta mukaan. Makuvalikoima ei taida enää makeissa lörtsyissä olla niin monipuolinen kuin joskus aikoinaan.

Saa noita Laurikaisia ruokakaupastakin, jos tarpeeksi ajoissa menee ostoksille - ainakin arkisin. Sunnuntaina kotiin viemisiksi sain vain Muhosen ruisleipää, joka menee pakastimeen.

Kuopus oli vähän aiemmin käymässä Savonlinnassa ja laittoi kuvan meidän viimeisimmiltä kotikulmilta. Kaikki asunnot oli purettu jossain vaiheessa. Meidän koti oli tuon liikennemerkin oikealla puolella. Piti käydä ihan omin silmin toteamassa tämäkin.

Autiolta näyttää. Liekö nuo pylväshaapoja, jotka vielä uljaana kohoavat kohti taivasta ja ovat muistona rakennetusta infrasta.

Matkoilla bongailen erilaisia linja-autopysäkkejä. Harvoin pääsen niitä kuvaamaan. Tämä pysäkkikatos on perin tavallinen, mutta tuo vihreä aita kahta puolen houkutteli ottamaan kuvan muistoksi. Olikohan tuossa edes katosta aikoinaan, reilut 16 vuotta sitten.

Mukavaa viikon alkua!

-Sari-