Armilan paloasemalla

Armilan paloasema tyhjeni pelastustoiminnasta vuoden 2022 lopulla muun muassa sisäilmaongelmien takia. Aseman purun pitäisi alkaa pian. Viime viikolla Etelä-Karjalan taiteilijaseura järjesti nelipäiväisen taidetapahtuman asemalla. Kuopus halusi käydä vanhalla Armilan paloasemalla katsomassa taidetta, joten hurautettiin lauantaina Linnoitukselta Armilaan.

Teoksia oli 27, joista kuvasin muutaman.

Ensimmäisenä huomasin rakennuksen päädyn maalauksen. 

Otin kuvan siitä kahdessa osassa.

Santtu Tuomolan maalaus

Tapahtumassa oli teoksia taiteilijaseuran jäseniltä ja LAB-ammattikorkeakoulun kuvataideopiskelijoilta.

Essi Pitkäsen teos

Splish Splash elikkäs rapatessa roiskuu

Minja Kautiainen 

Marraspaikka 

Anni-Sofia Knuuttila

Tähän en saanut kohdennettua tekijää.

Hieman halju tuli kuvasta alla. Otin teoksesta kuvan kahdesta kohtaa. Jos kiinnostaa katsoa teoksen (lähes) kokonaisuudessaan, löytyy Taiteilijaseuran face-ryhmästä.

Anselm Turunen

Viivi Kiiskinen

Santtu Tuomola

Heidi Suikkanen

Taidetapahtuman päätti lauantaina Purkuklubi klo 18 - 22. 

UUS HOI SIE ja Mikko Siltanen järjestivät taidelabran lopettajaiset, jossa esiintyi muun muassa DJ Holopaisen Ville, VJ Ville Färsaaret ja Rock Siltanen Group.

Laitanpa tähän loppuun muistoksi erilaista taidetta.

Nämä ristipistotaulut olivat Majurskan talon seinällä.

Pirtsakkaa marraskuista viikkoa!

-Sari-

Linnoitus ja paloasema

 Käytiin eilen kuopuksen kanssa Linnoituksella Majurskan talossa. Ensin katselemassa käsityöläispuotien, Tyyki puodin ja Galleria kääntöpoijun, tarjontaa ja sitten huilaamassa kahvila Majurskan herkkuja nauttien.

Viilentyneen sään myötä ostin uuden pipon ja neuleen. Galleria kääntöpoijun prosenttialesta löysin uuden laudeliinan ja tyynyliinan. 

Napakkaa pellavaa, eivät ihan heti hajoa, kuten nykyään ohuet puuvillaiset bruukaavat tehdä. Tuumasin tyttärelle, että laudeliina jää sitten perinnöksi ja vastasi, että onneksi valitsin hänelle mieluisilla keltaisilla raidoilla (no muun värisenä ei löytynyt enää 200 sentin pituista 😁). 

Joulunpunaista oli jo vähän tyrkyllä.

Ja herkkuja vaikka lahjakääröihin.

Galleria kääntöpoijun herkkukaappi.

Tyyki puodin herkut hellalla.

Vävylle viemisiksi SaiPa soosia.

Café Majurskan sienipiirakkaa salaatilla ja iso kuppi teetä. Suolaisen päälle makoisat makeat.

Huikopalan jälkeen ajeltiin vanhalle paloasemalle katsomaan purkutaidetta. Teenpä sieltä oman kertomuksen, tässä pieni maistiainen makusteltavaksi.

Poikettiin vielä Iso Kristiinassa, mutta ei nähty Pipsa Possua eikä joulupukkiakaan. Muruset eivät olleet mukana, vaan jäivät isänsä kanssa kotiin nuhaneniänsä niiskuttamaan.

Tänään sunnuntaina

Monta kertaa olemme jo Rakuunamäellä yöpyneet ja toisen päädyn ovesta kuljettu. Tänään aamulla muistin käydä tämän muistolaatan muistoksi kuvaamassa.

Lähtisitkö on yksi Maijasen kappaleista, joita aikoinaan itsekseni rallattelin ja josta pidän. 

Meidät on yleensä majoitettu hotelli Rakuunan huoneeseen 110. Nyt ensimmäistä kertaa käytävän toiselle puolelle huoneeseen 109. 

Huone on Onni Mantereen, ritari 13, mukaan nimetty. 

Huoneen lattialle levitettiin Eddylle räsymatto ja

 huoneesta tuli taas lämpimän kodikas.

Aamulla oli melko viileää, mutta silti oli miellyttävämpi nukkua toinen yö siistijältä pyytämäni pussilakanan alla. Ensimmäisenä yönä heräsin monta kertaa, kun paksun peiton alla tuli kuuma. Ja kun peiton potki pois päältä, tuli pian kylmä. 

Pelkkä pussilakana oli hyvä 👌

Ennen kotimatkaa käytiin vielä tyttären luona. Pari tuntia meni nopeasti leikkiessä. Mumman sydäntä lämmitti, kun makuuhuoneesta huudeltiin leikkimään. Ja riipaisi, kun toinen oli pahoillaan, kun mumman täytyi lähteä. 

Seuraavaan kertaan, murunen 🧡

Nyt olemme kotimatkalla. Lämmintä on jo neljä astetta, välillä tihuuttaa vettä ja eilen satanut lumi on melkein sulanut jo pois. Siellä täällä näkyy valkoisia läikkiä tien varrella. Ja välillä aurinko häikäisee suoraan edessä päin paistellen 😎

Taivaalla leijaili vaikka minkälaisia pilviä.

-Sari-

Talvinen maisema yön aikana

 Pitkä, lämmin syksy muuttui hetkessä talviseksi.

Illalla kävelimme Tujusta takaisin hotellille ja matkalla alkoi ensimmäiset lumihiutaleet leijailemaan taivaalta. 

Maagisen kaunis hetki. 

Ensilumi on aina yhtä ihmeellistä. 

Tässä kohtaa, noin puolessa välissä matkaa, huomasin ensimmäisten lumihiutaleiden leijailevan. Vielä nurmi vihertää iltavalaistuksessa.

Entisessä sotilaskodin ja -ruokalan tiloissa oleva Rakuunanmäen juhlatila oli koristeltu jouluiseksi. Kuusi seisoi kunniapaikalla, sisältä kuului musiikkia ja siellä vietettiin iloista iltaa pikkujoulutunnelmissa. Me jatkoimme matkaa huoneeseemme ja pujahdimme peiton alle nukkumaan koirakaveri seuranamme.

Yön unet olivat katkonaisia. Peiton alla tuli kuuma ja kun peiton potki pois päältä, tuli kylmä. Eddylläkin oli vaikeuksia löytää lattialta nukkumapaikkaa. Nukahdin aamulla uudelleen ja heräsin vähän jälkeen kahdeksan. Pikainen aamusauna ja sitten aamupalalle.

Mieskulta lähti aamupalan jälkeen Imatralle keilaamaan ja minä odottelen täällä tytärtä. Katsotaan, mihin lähdemme viettämään aikaa. Muruset ovat kipeinä, joten pääsemme humputtelemaan tällä kertaa ihan kahdestaan 😊

Lumivalkeaa lauantaita 🌞

-Sari-

Missä sitä ollaan oltu

 elokuussa  Repolaisen bingoa pelatessa

ja mitä olenkaan nähnyt silloin

31. elokuuta, kesän 2025 viimeinen päivä.

Bingovuodesta jäljellä enää neljä kuukautta 😱

Ainakin on oltu ulkona ja nähty vaikka mitä ihmeellistä kesän aikana. Halusin käyttää kesän retkiltä otettuja kuvia tässä bingossa ja teenkin nyt usean bingorivin erikseen - vaikka tästä aika sekava taitaa tulla. Piti eritellä otsikoin bingorivit vaakaan, pystyyn ja vinottain, jotta sain jotain tolkkua itsekin ja varmasti jokaisen rivin koottua 😂

VAAKARIVIT

ylin

kivellä - kannolla - katolla

Kivellä

Harpun soittaja punaisessa mekossaan

Parikkalan Patsaspuistossa.

Linnut nokakkain kivellä.

Parikkalan Patsaspuistossa.

Kannolla

Enonkosken hiekkaveistokisan kolmonen

tämän vuoden kilpailussa, jossa aiheena juuret.

Kani yrittää kiskoa juurten välissä kasvavaa porkkanaa.

Kannolla tai kannossa on reikä.

Parikkalan Patsaspuistossa tämäkin.

Katolla

Keisarillisen latriinin katolla

ritilöin koristeltu tuuletustorni.

Träskändan kartano.

Kyllähän tuo kauniimpi on kuin 

nykyisten huussien muoviputket.

keskimmäinen

taivaalla - missä - oksalla

Taivaalla

loistaa kuu.

7. päivänä syyskuuta taivaalta voi hakea oranssinpunaista hehkua - mansikkakuuta. Seuraava superkuu näkyy Suomessa 7. lokakuuta. Jos kuuta ei tuolloin näe, seuraavat mahdollisuudet nähdä superkuu on 5. päivänä marras- ja joulukuuta.

Tikapuilla

Kun näin tämän Patsaspuistossa, tuli heti mieleen tämä elokuun bingon keskimmäinen ruutu 😊 Missäpä muualla sitä elokuussa kuin tikapuilla. Ainakin koivun siemeniä on ihan kiitettävästi leijaillut joka paikkaan. Voisi puhdistaa vaikka räystäskourut.

Oksalla

Tammenterhot oksalla

Tammi on voimapuuni ja täällä

niitä kasvaa lähellä paljon.

Mutta enpä ole muistanut halailla!

alin

piilossa - maassa - kolossa

Piilossa

Keisarinn tammen rungon sisällä

on piilossa vihreä verso.

Vanhat puut kätkevät piiloihinsa salaisuuksia,

menninkäisiä ja metsän haltijoita tai keijuja.

Piilot löytyivät Träskändan kartanon puistosta.

Maassa

Joku oli saanut saaliiksi linnun.

Vain sulat ja höyhenet jättänyt jälkeensä

aivan tuohon lähimmän tuomen viereen.

Kolossa

Sementtiin painettu jalan muotoinen kolo

täyttyy rankkasateella vedellä.

Parikkalan Patsaspuistossa.

PYSTYRIVIT

vasen

kivellä - taivaalla - piilossa

Kivellä

Pave Maijasen muistoteos Lavalla

Rantapuisto Lappeenranta

"Istuisitko kanssani keskipenkille?"

Taiteilija Ahosen alkuperäinen suunnitelma oli sijoittaa Maijasen muistoteos Rantapuistossa sijaitsevan Kaunis Veera -patsaan rinnalle, samalle lavalle. Tämä suunnitelma ei toteutunut, joten muistoteokselle piti ratkoa toinen sijoituspaikka.

Teos sijoitettiin lähelle Kaunis Veera -patsasta, omalle graniittialustalle. Alustalla voi istua, joten niin toteutui myös toive keskipenkistä. Pronssista valetun, oikeaa kitarakoteloa muistuttavan kuoren sisällä on valoja, jotka hohtavat himmeästi pronssikuoren takaa. 

Pave Maijanen asui Rakuunanmäellä varuskunnassa vuoteen 1969 saakka.

Taivaalla

Sininen on taivas, 

valkoiset on pilvensä sen. 

Aina ulkona liikkuessa katselen taivaalla 

ohi lipuavia tai taivaan peittäviä pilviä.

Piilossa

Helvi on mummaa piilossa 💛

keskimmäinen

kannolla -  missä - maassa

Kannolla

Rannalla kaadetun koivun kannolla kasvaa

sammalta ja kääpäsieniä.

Ovessa

Ovessa komeat saranat.

Träskändan kartano.

Maassa

Sieniä on lenkkitien varrella näkynyt vähän. 

Kärpässieniä ei vielä ollenkaan.

Pian kasvaa sieniä, kuin sateella.

 oikea

katolla - oksalla - kolossa

Katolla

Oittaan uimaranta 9. helmikuuta 2025

Oittaan uimaranta 31. elokuuta 2025

Pukukoppirakennuksen katolla kasvaa nurmikkoa.

Aiemmin kesällä nurmikko on varmaan kukkinutkin.

Tänään 31.8. katolla näkyi vielä muutama kukka.

Oksalla 

Noilla oksilla olisi pehmoinen istua,

kun paksu sammal on oksia peittämässä.

Träskändan kartanon puistossa.

Kolossa

Rakuunanmäellä 5.8.2025

Tämä olisi oivallinen kolo ketulle mennä piiloon ja tuolta saalistaa myyriä ja hiiriä. Nyt ei kuitenkaan kettua kolossa näkynyt, vain kuivuneita lehtiä.

 VINORIVI

vasemmalta ylhäältä oikealle alas

kivellä-missä-kolossa

Kivellä

Kivellä seuraamassa puiston elämää.

Vuodet ovat vierineet, istuja ei, vaan

on päässyt ajan saatossa sammaloitumaan.

Parikkalan Patsaspuisto.

Kivellä kasvaa erilaisia sammalia.

Kaiteessa

Kaunis koriste terassin kaiteessa

Träskändan kartanolla.

Kolossa

Onneksi tätä puunrungon koloa kuvatessani mikään ei tuolta kolosta tullut pois. Siellä voisi olla oravan tammenterhokätkö tai jonkun linnun talvisuoja.

Träskändan kartanon puistossa 29.8.2025.

oikealta ylhäältä vasemmalle alas

katolla - missä - piilossa

Katolla

Sammaloitunut katto

Träskändan kartanon puistossa 31.8.2025

Seinässä

Viljamakasiinin eli Kappelin seinässä luukku.

Träskändan kartanon puistossa.

Piilossa

Träskändan kartanon puistossa 30.8.2025 

Ei nyt varsinaisesti piilossa mutta ei ihan heti korkealta huomaa. Pihlaja kasvaa hauskasti tammen rungossa olevassa kolossa. Nämä ainakin pari sataa vuotta vanhat tammi-, lehmus ja muuta jalopuut ovat kyllä valtavan kokoisia. Ihmettelen, miten pysyvätkin pystyssä myrskyistä huolimatta, kun osa on jo sisältä hyvinkin lahoja. 

Muistatko viime vuoden Lyly-hirmumyrskyn? Edellinen hirmumyrsky oli Suomessa ollut 1880-luvun lopulla tai heti 1890-luvun, jolloin täältä Träskändan puistosta oli tuhoutunut paljon puita. Onneksi niitä oli säästynyt meidän ihailtavaksi ja ihmeteltäväksi.

Pysyköön pihlaja piilossa,

ei kerrota kellekkään

missä se kasvaa😉

-Sari-