Tapaninpäivän ajelu joulunvietosta kotiin
Onneksi ei tarvinnut matkaa taittaa hevoskyydillä niin kuin ennen vanhaan oli tapana. Vällyjen alla olisi tullut vilu, kun pakkasta oli melkein koko matkan lähes kaksikymmentä astetta. Ja ajomatkaa yhdellä pysähdyksellä nelisensataa kilometriä.
Matkalla ihastelin ympäröivää kaunista talvimaisemaa ja monta kertaa olisin halunnut pysähtyä kuvaamaan lumisia kuusia ja umpihankisia peltoja. Mitä lähemmäs kotia päästiin, sitä aurinkoisemmaksi sää muuttui. Ruuhkaa ei tiellä vielä ollut ja perille ryytimaalle päästiin turvallisesti.
Vietimme joulua kotiseudullani talvisissa maisemissa.
Meillä oli vuokrattuna Oravista sama Metso-huvila,
jossa majoituimme joulun viime vuonnakin.
Sauna lämmitettiin joka päivä, parhaana kaksi kertaa.
Yhtenä yönä myös kuopus ja J "olivat kylässä".
Ja minä nautin kovasti takkatulen loimusta.
Ja hyvin toimivat tekemäni munakennosytykkeet.
Ja pysyivät kasassa ilman paksua steariinikuorrutetta.
Koirakaverilla oli iso lauma vartioitavana ja aattoiltana oli aivan väsynyt. Eddy nukkui keskellä lattiaa, kun kokoonnuttiin äidin olohuoneeseen, missä Mea jakoi ja avasi lahjoja(an).
Ensi vuonna Maiakin jo osallistuu enemmän joulun viettoon.
Vielä olisi ollut mukavaa jatkaa vapaapäiviä, mutta työaamuissa on se hyvä puoli, että ainakin saan nukkua pidempään. Vapaapäivinä kun herään yleensä jo kuuden aikoihin ja jouluaamunakin olin hereillä jo hyvän tovin ennen puoli viittä.
Hyvää vuoden viimeistä viikkoa!
-Sari-