Bingo - hedelmäbingo

 Repolainen kun julkaisi maaliskuun bingon, ajattelin välittömästi - apuuva, tuosta en mittään saa. No, alitajunta työskentelee omia aikojaan ja keksi sitten ensimmäisen rivin -

ja kuukauden kulkiessa hedelmäbingohan tästä tuli.

Meille kulkeutuu kaupasta useimmiten banaaneja, päärynää ja omenaa. Kesällä syödään meloneja ja nektariinia, kun kotimaisia hedelmiä ei vielä saa tuoreena.

Muutama kirjain bingossa arvelutti, löytyykö kyseisellä kirjaimella alkavaa hedelmää lainkaan - joten hyödyntämään tekoälyn viisautta 👳Ja jokainen rasti toteutui 😁

A - appelsiini

Jaffat tulooo!

Ja helemat paukkuu.

Tuo mainos ei varmaan koskaan unohdu 😂

Pieni kulinaristin siemen jo joskus nuoruudessa yläaste- tai lukioikäisenä iti sen verran, että tykkäsin asetella aamiaisen nätisti ja puristaa appelsiinista mehua lasiin - ja hankin oman sähköisen sitrus(appelsiini)pusertimen, joka on edelleen käytössä. Tosin erittäin harvoin sitä nykyisin käytän. 

Tämä puinen alunen kuuluu Pentikin mallistoon, ja siinä oli lautanen ja muki. Isäni sai setin 50-vuotislahjaksi vuonna 1984. Tähän aluselle kokosin herkkuaamiaiseni.  Settiin kuuluva muki taisi olla pienempi, joka oli isäni kahvikuppina. Paketissa oli myös isompi muki, jota käytän teemukina edelleen äidin luona käydessäni. Viime kerralla pyysin, jos saan tämän alusen itselleni, muistoksi. Lautasta ei taida enää mistään löytyä - olisinpa onnellinen, jos senkin joskus saan.

B - banaani

Enää vauvan ensimmäinen kiinteä ruoka-aine ei ole banaani, niin kuin oli vielä veljen lasten aikoihin, vaan vaihtoehtoja on useita. Mango, päärynä ja mitä niitä nyt on.

Miten kypsänä nautit banaanin?

Heti kaupasta kotiutettuna, kun on vielä kova ja kuoressa vielä vihreää vai sitten kun kuoressa on jo ruskeita pisteitä ja maistuu kypsän makealta?

C - cantaloupe

Kietaise melonitikun ympärille ohut siivu ilmakuivattua kinkkua ja nauti. Voit aateloida makupalan tuoreella timjamilla tai basilikan lehdellä.

P - päärynä

Päärynä ja sinihomejuusto, ah niin mainio makupari 

- no ainaskin homejuuston ystäville.

Tänä talvena kokeilin, miten päärynä sopii leivän päälle ja hyväähän se oli. Lihan tai juuston voi vallan hyvin korvata siis myös päärynällä 🍐

Oletko joskus kokeillut voitaikinapasteijoita, joissa täytteenä on päärynää ja sinihomejuustoa?

Tämä pitää ehdottomasti joskus testata:

Voitaikinalevy

Päärynä

50 g sinihomejuustoa

Kananmuna voiteluun ja halutessasi myös pähkinöitä.

Leikkaa päärynä pieniksi kuutioiksi. Levitä voitaikinasta pieniä neliöitä ja neliöiden keskelle päärynäkuutioita, joiden päälle murustele juustoa.

Käännä taikinan reunat keskelle ja painele reunat tiukasti kiinni. Voitele pasteijat kananmunalla ja paista 200 asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia, kunnes ovat kullanruskeita.

Tarjoile lämpimänä.

Voit halutessasi lisätä pähkinöitä koristeeksi.

? - oma kirjain

Entten tentten, kumman valitsisin?

N niin kuin nektariini?

Vai L niin kuin lime?

L - lime

..koska kaipaan välillä hapanta suunnattomasti ja lime ja minttu on hyvä yhdistelmä kesällä nautittavissa virvokkeissa. Ja koska lime on vihreä ja niitä saa kaupoista juuri nyt. Nektariini on kesäherkkua ja hyvää grillattuna.

I - inkivääri

Inkivääri on kasvin juurakkoa, mutta tekoälyn mukaan sitä ruoanlaitossa pidetään hedelmänä - joskus. Joten koska nyt kun flunssakausi on vielä menossa, hyväksytään inkivääri tällä perustelulla bingoriviin. Tai sitten inkiväärin tilalle valitaan inka-marja eli ananaskirsikka tai hedelmäbingo laajenee tässä kohtaa kasvisbingoksi :)

U - Uuden-Seelannin viikuna eli kiivi

kuva tulossa joku päivä

Olipa mukavaa, että tekoäly ehdotti U-kirjaimella alkavaksi hedelmäksi Uuden-Seelannin viikunaa. Uudella-Seelannilla on aina paikka sydämessäni muistojen joukossa. Minulla oli aikoinaan sieltä kirjekaveri. Diana tai Diane Shirley, joka on syntynyt tismalleen samana päivänä kuin minäkin. Se tuntui tosi ihmeelliseltä ja tuntuu edelleen, kuinka meistä sattuikin tulemaan kirjekaverit silloin aikoinaan, samana päivänä syntyneistä. 

Yksi lempiohjelmistani on Grand Design New Zealand - luonto siellä on niin ainutlaatuinen ja sitä näkee ohjelmassa.

F - fenkoli

Vaikka fenkoli luokitellaan vihannekseksi, se on teknisesti kuitenkin hedelmä ja on oikeutettu bingorivin jäseneksi. Ja fenkolia sattui olemaan vielä jääkaapissa, kun mieskulta unohti sen laittaa muiden joukkoon uuniin paistumaan 😁

O - omena

Yksi omena päivässä pitää lääkärin loitolla.

Toivottavasti myös hammaslääkärin 🦷

En syö kuin kotimaisia, vaikka kaupasta ostetut eivät välttämättä ole sen aineettomampia kuin ulkomailta tuodut - varsinkaan talviomenat. Onni olisi oma omenapuu, josta saisi napsia syöntihedelmiä niin kauan kuin satoa riittää. Jokusen piirakankin voisi leipoa ja laittaa omenahyvettä uuniin paistumaan.

Mukavaa viikkoa!

Ensimmäinen kevätkuukausi on

mennyt tosi nopeasti.

-Sari-

Sinivuokkojen aikaa

 Pitkään olen jo kaipaillut takapihan sinivuokkoja.

Yleensä ensimmäiset kukat pilkottavat maaliskuun 16. päivän tietämillä, joten ovat yli viikon myöhässä. Sinivuokko on aukaissut kukkansa lähes päivälleen samaan aikaan olipa millainen talvi hyvänsä ja ollut miten paljon lunta tahansa.

Sinivuokko on täällä kotona ensimmäisiä kevään iloja joutsenten saapumisen lisäksi. Tänäkin aamuna oli kolme joutsenta lentänyt tästä yli tai ohi ja iltapäivällä nämä ihanuudet ilahduttivat kauneudellaan.

Tänään oli ensimmäinen lämmin päivä, auton mittarin mukaan +12 asteen verran. Ilman takkia tarkeni hyvin piipahtaa koirakaverin kanssa ulkona ja saunan jälkeen jäähdytellä hetken aikaa ulkopenkillä. Tuuli ei tänään enää tuntunut niin kylmältä.

Toivottavasti huomennakin olisi ulkona lämmin. Pakerran taulukkolaskentaopintojen parissa vielä huomisen päivän, joten olisi mukava siirtyä hetkeksi takapihalle katselemaan videoita ja tekemään harjoitustehtäviä 💻 Pystyisi nauttimaan ihanasta säästä ja näkemään ehkä jo pörriäisiäkin. Enkä pahastuisi perhosenkaan näkemisestä 🦋

 Jonkinlainen pörriäinen pihalla jo tänään lenteli, koosta päätellen kärpäsentapainen.

Mukavaa lauantain jatkoa!

-Sari-

Vihreä lisääntyy

 Koko viikonlopun on ollut aurinkoista. Kuvittelin lauantaina tarkenevani takapihalla villamekkosilla, mutta tuulessa oli niin kylmää, että piti käydä takki vielä päälle ja kietaista kaulahuivi tiukasti kaulan ympärille ja painaa pipo päähän.

Kylmyydestä huolimatta oltiin koirakaverin kanssa pari tuntia ulkona. Aikomus oli vain pyyhkiä aurinkotuoli, mutta aloinkin leikkaamaan pitkin pihaa levinneitä villiviinikarkulaisia. Eddy sai odotella tovin ja toisenkin, ennen kuin pääsi kävelylle.

Innostuin kieputtamaan villiviinin varsia kranssin kehikoksi ja mukava olikin lämpimän uuhen taljan päällä istuskella. 

Mustarastaat kävivät takapihalla kurkistelemassa, olisiko vettä tarjolla. Ovat käyneet pöydällä olevassa pikku vadissa jo kylpemässä ja varmaan juomassakin. Vettä oli astiassa, mutta jäässä. Pitääkin muistaa huomenna viedä linnuille juomavettä.

Lisää vihreää pilkistää mustasta mullasta,

joka kerta löytyy uusi piipporykelmä.

Kivi on ollut merkkinä, mihin sipulit on piilotettu.

Vaikka kuinka luulee muistavansa, mitä tuolla kasvaa niin ei kuitenkaan. Ja ne muistiinpanot oli.....jossainhan ne.

Sieltä ne työntyy kohti valoa.

Joku muukin on jo huomannut vihreät lehdet.

Kellot kilkattaa kevättä.

Tähän aikaan sinivuokot ovat jo kukassa, mutta vielä ei ole kukkanupuista merkkejä. Toivottavasti pian jo sinivuokotkin heräävät. Leskenlehdet jo kukkivat.

Mieskulta oli ostanut lauantaiksi parsaa.

Nautimme parsan uunilohen lisukkeena.

Syödessä muistelin, kuinka ensimmäisenä yhteisenä vappuna leivottiin yhdessä parsapiirakkaa ja se oli tosi hyvää. Harmi ettei vuodelta 2008 ole enää reseptiä tallessa 😁 Voisi tehdä tänäkin vuonna parsapiirakkaa ja nauttia kuohuvan kera.

  

Mukavaa viikkoa!

-Sari-

Jokainen esine on muotoilun tulos

 Ateneumin jälkeen suuntasimme Kluuviin 

Olivia ravintolaan syömään.

Onpa Kluuvin Olivia hieno paikka ja iltapäivällä lounasajan päättyessä oli myös rauhallista. Edellisellä kerralla lounastimme päärautatieaseman Oliviassa ja siellä äänet kaikuu niin, ettei meinaa toisen puhetta kuulla. Ja pöydätkin on siellä tosi lähekkäin.

Lounaslistalla molemmissa jälkiruuissa oli espressoa, ja minä en pidä kahvin mausta, joten tyydyin nyt vain pääruokaan eli margherita pitsaan - ja ihastelin tätä kaverin valitsemaan vegaanista pitsaa. Gluteeniton pohjakin näyttää hyvältä.

Olisin tuosta jaksanut syödä ehkä neljäsosan, niin runsaasti päällä oli täytettä (olipa hassusti muotoiltu, päällä täytettä Ü). Omastani söin puolet ja loput otin kotievääksi mukaan. Aiemmalla kerralla olisi tehnyt mieli nauttia myös limoncelloa, mutta en ehkä olisi tuolloin niin vahvaa aperatiivia kestänyt. Nyt rohkenin nauttia myös vettä väkevämpää 😄

Kaveri ehdotti päivän ohjelmaan myös Designmuseossa käyntiä. Epäilin ensin, pystynkö kävelemään Korkeavuorenkadulle saakka, kun Ateneumista Oliviaan kävellessä jo sattui jalkaan ikävästi. Mutta museo houkutteli sen verran, että päätin yrittää. Voihan välillä pysähtyä hetkeksi hengähtämään. 

Kävely kannatti, sillä matkalla todellakin pysähdyttiin - ihastelemaan arkkitehtuuria ja kauniita rakennuksia. Tuuli oli kylmä, joten kovin montaa kertaa ja pitkäksi aikaa ei tarennut jäädä kuvaamaan. Muutamasta rakennuksesta pysähdyin kuvan ottamaan, jotta ne myöhemmin muistuttaisivat, että niiden takia Kaartinkaupunkiin pitää palata toistekin.

 Mieluiten lämpimänä päivänä 🌞

Erottajan paloasema on valmistunut vuonna 1891.

Aseman tiloissa toimii myös Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen palomuseo. Aseman palotorni syrjäytti Nikolain kirkon tornin tähystyspaikkana (klik ja pääset Kansalliskirjaston digiarkistosta lukemaan Ilta-Sanomien artikkelin syyskuulta 1934).

Rikhardinkadun kirjasto

Korkeavuorenkatu 24

Ja vihdoin perillä Arkkitehtuuri- ja designmuseossa.

Museorakennuksessa on aiemmin vuosina 1883 - 1977 toiminut ruotsinkielinen yksityinen oppikoulu Läroverket för gossar ja flickor, jota Tove Janssonkin on käynyt.

Kauniita koristemaalauksia ja kaarimuotoja. 

Ensimmäisenä suuntasimme toiseen kerrokseen tutustumaan 

Maija Lavosen näyttelyyn Hiljaisia monumentteja.

Näyttely päättyy 14.9.2025.

Ryijy

Hämärissä saleissa loistivat moniväriset valoteokset.

Lavonen oli koulutukseltaan vaatesuunnittelija ja 

suunnitteli painokankaita muun muassa Marimekolle.

1980-luvun rakennusbuumi sai aikaan valtavan kysynnän tilataiteelle. Lavonen suunnitteli moniin tiloihin taidetta kuten Eduskuntataloon, ministeriöihin, suurlähetystöihin, kirkkoihin ja pääkonttoreihin. Näyttelyn installaatiossa Lavosen teoksista esitellään Tekstiili kolmessa tasossa (Eduskuntatalossa puhemiehen virkahuoneessa v. 1982),  Luonto lähteenä (sisäasiainministeriön aula Helsingin Kirkkokadulla v. 1982), Haukivesi (Varkauden kaupunginkirjasto v. 1985) ja Scala-ryijy (Suomen kansallisoopperan ja -baletin VIP-lämpiö v. 1994). 

Nyt 1980-luvulla rakennettuja rakennuksia puretaan, 

joten miten käy suomalaisen kulttuurin tilataiteelle?

Taiteilijana Lavonen etsi uteliaasti uusia ilmaisutapoja ja materiaaleja koko elämänsä ajan. Rohkeat innovaatiot, kuten kiven, teräksen ja optisten kuitujen mukaan ottaminen tekstiilitaiteeseen vaativat kokeiluja ja käsityötä. Omin käsin tekeminen, opetustyö Taideteollisessa korkeakoulussa ja laaja huomio 1980-luvulla tekivät Lavosesta esikuvan, ja hän on esimerkki myös suunnittelijoille ja taiteilijoille (Lähde: www.designmuseum.fi).

Sitten laskeuduttiin takaisin ensimmäiseen kerrokseen tutustumaan suomalaiseen muotoiluun ja muotoilijoihin.

Hyvä ja onnistunut muotoilu takaavat käytön mukavuuden.

Fiskarsin sakset sujahtavat niin oikeaan kuin vasempaan käteen.

Jopokin on ajassa kestävä ja pysyvä tuote.

Jopo - Jokaisen polkupyörä.

Suomalaisen designin kultakauden tuote ja brändäämisen loistoesimerkki. Jopojen valmistus lopetettiin vuonna 1975, mutta vanhat pyörät kaivettiin esille pölyn alta vuosituhannen vaihteessa ja Jopojen uuden tulemisen myötä niiden valmistus aloitettiin uudelleen. Mikäpäs siinä, kun pyörä oli jo kerran keksitty ja kelpaa edelleen uudelle sukupolvellekin.

Marimekon unikkokuosia ja Aaltojen suunnittelua.

Löytyykö sinulta Marimekkoa tai Aaltojen suunnittelemia tuotteita?

Paimion parantola potilashuoneen käsienpesuallas

Alvar Aalto

Paavo Tynellin valaisin oli ehdottomasti

museon kaunein esine.

Tynellin valaisimia todennäköisimmin katselet Helsingin päärautatieasemalla. Siellä kattokruunut ovat katossa roikkuneet aina 1950-luvulta saakka. Viereisen Sokos-hotellin valaisimet ovat myös Tynellin suunnittelemia. Muun muassa yksistään pyöreän aulan nojatuolien välissä on Tynellin suunnittelemia lattiavalaisimia 20 kappaletta. 

Kuva 10. Kerros - Restaurant & Bar Design Awards

Ravintola 10. kerrokseen saapuvat voivat ensimmäisenä huomata  pöytävalaisimen, jonka varjostin muistuttaa simpukankuorta.

Museon järjestämien ilmaisiltojen ajankohdat voit tarkistaa museon verkkosivuilta. Ilmaisilta on klo 16 - 20 tiistaina kerran kuukaudessa. Ilmaiseksi museoon pääsee myös 18.5.2025 Kansainvälisenä museopäivänä ja Taiteiden yönä 21.8.2025.

Arkkitehtuuri- ja designmuseo kertoo sivuillaan esittelevänsä uuden puolen Tove Janssonista syksyllä. Lokakuun 10. 2025 avautuvassa näyttelyssä tutustutaan siihen, miten Tove näki arkkitehtuurin ja muotoilun omassa elämässään ja miten se ilmenee Muumien tarinoissa. Näyttelyssä kuljetaan polku Toven lapsuudesta hänen elämäänsä taiteilijana kaupungissa, kesiin saaristossa ja Muumitaloon. Ennennäkemättömien kokoelmanostojen kautta esille piirtyvät yksityiskohtineen Tove Janssonin omat arjen ympäristöt, ateljeekodit, kesämökit ja lapsuuden leikkien luolat.

Ja kannattaa tosiaan tutustua myös tähän rakennukseen samalla, kun kiertää näyttelyjä, sillä museot siirtyvät muihin tiloihin tulevaisuudessa. Uusi Arkkitehtuuri- ja designmuseo sijaitsisi Eteläsataman Makasiinirannassa, jolloin saavutettavuus olisi matkailijoille parempi. Tosin silloin heiltä jää näkemättä moni Kaartinkaupungin kaunis rakennus. 

Suunnittelukilpailussa jatkoon on päässyt viisi suunnitelmaa toiseen vaiheeseen. Mikä sinusta noista sopii parhaiten ympäristöön?

Auringon paistetta päivääsi!

-Sari-

Tuttu linna Ateneumissa

Toisen kerran parin viikon sisällä tavattiin kaverin kanssa museokäyntien merkeissä Helsingissä. 

Tavattiin Citycenterin Fazerilla ja juotiin mukilliset teetä suolaisen kera. Sitten suunnattiin Ateneumiin ja kolmannen kerroksen Rajojen rikkojat näyttelyyn.

Onkos tutun näköinen linna kuvassa 😀

Kun menin lähemmäs taulua katsomaan, siinä oli muutama nainen Savonlinnasta. Olipa sattuma.

Taulu on suomalaisen Victoria Åbergin 

vuonna 1864 maalaama Näköala Olavinlinnaan.

Näkymä Monrepos puistosta lähellä Viipuria v. 1865

(Monrepos)

Victoria Åberg

Saksalainen maisema v. 1860 

Victoria Åberg 

Åberg voitti Saksalainen maisema -maalauksellaan Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinnon vuoden 1861 kilpailussa. Vuonna 1863 saadun matka-apurahan turvin Åberg matkusti ensin opiskelemaan Dresdeniin, jossa hän maalasi ensimmäisen suurikokoisen maalauksen entisen Vanhan Suomen alueelle sijoittuvista aiheista, Näköala Olavinlinnaan. Toinen, Monrepos, valmistui seuraavana vuonna ja Langinkoski vuonna 1870.

Pietarin keisarillinen taideakatemia myönsi Åbergille arvonimen vapaa taitelija.

Ihana talvinen maisema auringonlaskun aikaan. 

Suomalaisen Fanny Churbergin maalaus vuodelta 1880. 

Haavoittunut tanskalaissotilas v. 1865

Elisabeth Jerichau-Baumann

Tällaisissa krinoliinihameissa aikansa naiset kuljeskelivat 1800-luvulla ja lisäksi korsetilla kiristettyinä. Vaikea oli vannehameissa matkustaa ja liikkua maastossa maalaamassa. Eikä yksin liikkuminen tuolloin ollut naiselle edes sallittua. Vanhojen eurooppalaisten mestareiden teosten kopiointi oli pääasiallinen tulonlähde vuosia muun muassa Ida Silfverbergille.

Laulajatar Signe Hebben rintakuva v. 1871 

Aline Forsman

Pieni tyttö v. 1890

Ida Meller

Nainen historiallisessa asussa v. 1878

Paula Monjé

Norjalainen talonpoikaistyttö v. 1863

Christiane Schreiber

Nuotankutoja v. 1863

Ida Silfverberg

Sätkynukke v. 1879 

Amalia Lindegren

Pianisti Sophie Menterin muotokuva 

Sally von Kügelgen maalausta ihailtiin ensimmäisenä.

Merenneito tauluun päättyi kierroksemme.

Taulu on tanskalaisen Elisabet Jerichau-Baumannin vuodelta 1873.

Näyttelyssä esillä on maalauksia, veistoksia ja piirroksia yli 50 naistaitelijalta. Suomalaisia taiteilijoita ovat muun muassa Fanny Churberg, Alexandra Frosterus-Såltin, Ida Silfverberg ja Victoria Åberg. Suosittelen näyttelyä lämpimästi, jos vain suinkin pääset katsomaan. Heinä- ja elokuussa museo on avoinna myös maanantaisin.

Otin kuvia paljon, koska pystyin vasta jälkikäteen tarkistamaan, kuinka moni onnistui. Yllättävän hyvä kamera älypuhelimessani on, sillä kaikki kuvat onnistuivat hyvin. Nyt voin uudelleen ja uudelleen palata naistaiteilijoiden upeisiin teoksiin täällä kotona, vaikka toki aion käydä näyttelyssä paikan päällä uudemman kerran. 

Näyttely on avoinna 24.8.2025 saakka. 

Ateneumin toinen tämän vuoden uusi vaihtuva näyttely on Gallen-Kallela, Klimt ja Wien 26.9.2025 alkaen. Kuvataiteen lisäksi näyttelyssä on esillä valokuvia ja muotoilua: arjen esineitä, koruja ja muotia.

Toisesta museosta teen oman postauksensa, 

sieltäkin on kuvia riittävästi 😉

Iloa perjantaihin!

-Sari-