Voimaa

 Voimakortti

Enkulin käsityöt blogin enkulilla on suuri sydän. Hän oli kuukausi sitten askarrellut voimakortteja ja halusi jakaa timantein voimaa sitä haluaville - ja tarvitseville.

Korteissa on käytetty mehiläisvahaa, joilla korttien taustat on tehty Encaustic-menetelmällä. Minäkin olin aikoinaan Amaliassa, kun siellä tätä tekniikkaa näytettiin. Näytti aivan ihmeelliseltä, miten vahalla pystyi luomaan niin kauniita kuvioita ja maisemia. 

Mietin pitkään, minkä kortin valitsisin. Punarinta on vallannut sydämeni ja joutsen on lintu, jonka näkeminen sykähdyttää aina. Valitsin kuitenkin tämän protean kukan, sillä siinä(kin) on lempiväriäni oranssia.

Kiitos enkuli 💛

Enkulilta sain noin vuosikymmen sitten kolme ATC-korttia. Nämä toivat minulle tuolloin suunnattomasti hyvää mieltä, seesteisyyttä ja iloa. Voimakortteja olivat minulle nämäkin.

Ripustin kortit sängyn viereen ja katselin näitä kortteja. Tunsin, kuinka rauha valtasi minut ja minulla oli hyvä olla. Nämä värit ovat mieluisat ja tuossa yhdessä kortissahan on joutsenkin.

Tänään tarvitsen voimaa isolla kauhalla.

Pian saatamme ystävämme 

viimeiselle maalliselle matkalle.

~☆~

Lisäsin jälkeen päin tähän 

muutaman kuvan muistoksi. 

Siunaustilaisuuden päätti kanttorin esittämä

Mun sydämeni tänne jää 

🩷🩷🩷🩷🩷

Lähiomaisten toiveena oli yksi ruusu

kukkatervehdyksenä arkulle.

Muistotilaisuus pidettiin Pitäjäntuvassa. 

Ystävä tulee ajatuksiin päivittäin jonkin asian yhteydessä. 15 vuotta sitten tapasimme Askartelu Amaliassa ja ystävystyimme. Olitkin ainoa ystäväni täällä uudessa asuinpaikassa, jonka luona kävin kylässä. Viime aikoina tapaamisemme harvenivat, kun tein etätöitä kotona. 

Jaoimme yhteisen harrastuksen, ilot ja surut. Keskustelimme asioista, joita emme kenellekään muulle olisi voineet kertoa. 

Monta kertaa piipahdin luonasi työpäivän jälkeen pulla- tai sämpylätuomiset mukanani. Ja usein tulit seurakseni lounaalle ja piristit työpäivääni.

Aina tavatassamme halattiin. Emme tienneet, että askartelupoppoomme 10-vuotisjuhlista pois lähtiessäni halasimme viimeisen kerran. 

Olinko viimeinen, joka sanoi sinulle hei 😭

~ ◇ ~

Vanha tuomiokirkko on kaunis. 

Kivikirkko on valmistunut 

vuosien 1485 - 1490 välillä.

Kirkkoa remontoidaan ja on suljettuna

jouluun 2027 saakka.

Päivän hämärtyessä sain kirkosta 

mieluisan kuvan pois lähtiessämme. 

Täällä olen käynyt Syys-Matin markkinoilla ja silloin kirkonmäen ovat vallanneet myyntikojut ja ihmiset. Näyttipä alue nyt niin erilaiselta ja kun kuljimme eri kautta, meni hetken aikaa hahmottaa, missä olemme.

 

-Sari-  

Karkkikeppei ja havui

 Sainpas raivattua askartelutavarat paikoilleen ja tämän päivän luukun askartelut tehtyä.

Toisen luukun kuvasta otin inspiraation karkkikepistä. Olen jo kauan aikaa aikonut laittaa korttiin karkkikeppejä, mutta jäänyt laittamatta. Nyt on ja kaksin kappalein.

ATC-kortin kokoinen

Minulla on paljon valmiiksi leikattuja karkkikeppejä, erilaisia. Mutta ei yhtään karkkikeppistanssia peilikuvana, joten sellainen peilikuvakeppi piti tehdä. Ja sitä varten leikata lisää keppejä 😁

 Tulipa leikattua paljon muutakin tarpeellista 😜

Luova joulukalenteri 2025 tarjosi inspiraation muun muassa kiulun ja vastan kuvalla. Saunateemalla toteutin 2.12. luukun. Onhan se tuttu teema ja kulkenut mukana pitkin syksyä, kesästä saakka.

ATC-kortin kokoinen tämäkin

Eilen valvoessa muistin vanhan hilloamani kuviopaperin ja nyt on kylpytakkeja myös kuosillisina. Löytyy myös sinisenä  😉

Askartelu veti niin syvälle syövereihin, etten ole malttanut edes avata tänään hakemaani pakettia.

 Tilasin black friday -huumassa uuden stanssauslaitteen, jollaisen olin jo jonkin aikaa aikonut hankkia. Tarjous houkutteli tekemään päätöksen jo tämän vuoden puolella. Muistin tilata samaan pakettiin korttipohjia ja kartonkia, mutta jouluiset kuviopaperit unohtui. Se vähän harmittaa, mutta ei voi mittään.

Nyt levolle 🛌 

Kahtena edellisenä yönä tuli nukuttua vain muutamia tunteja. Toivottavasti ensi yönä saadaan nukuttua hyvin jokainen  🙏 

-Sari-

Lumukkoloit

 Naamakirjassa on Luova joulukalenteri 2025 ryhmä, johon tuli liityttyä 😛 Ideana on tehdä joka päivä joku askartelujuttu (tai jotain muuta luovaa), johon saa inspiraation puolen yön jälkeen julkaistavasta kuvasta.

Tänään inspiraatiokuvana oli 

- lumiukko ja väreinä 🧡🩵🤎

Toisessa askarteluryhmässäkin ensimmäisestä luukusta paljastui lumiukko. Myös tässä voi joka päivä askarrella jotain ja julkaista työnsä. Koska minulla on (vähän käytetty) lumiukkostanssi, tein tähänkin lumiukon - tagin muodossa.

Sain eilen ystävältä lainaksi tuon puu-sabluunan ja tänään värittelin kolme A4 arkkia valmiiksi tulevia askarteluja varten. Puut passasivat oikein hyvin lumiukon taustaksi. Pitäisi etsiä vielä pieni lintu puun oksalle istumaan, jota tuo lumiukko katselisi.

Ensimmäinen joulukortti on nyt postitusvalmis. 

Pihlajanmarjojen päälle laitoin koholakkaa.

Olen tehnyt marraskuun aikana valmiiksi monta tuollaista lumihiutalekehystä, jos en keksi tai jaksa muunlaisia kortteja väsäillä. Lisään vain jokaiseen erilaisen korttikuvan, niin jokainen kortti on samanlainen mutta kuitenkin erilainen. Korttikuviakin olen jo riittävästi leikannut. Korttipohja, korttikuva ja kirjekuori on pakattu sellofaanipussiin odottamaan. Joistakin saattaa puuttua vielä sisäpuolelta teksti ja koristelut. Aloitin niitä tänään tekemään, mutta lumiukot sitten valloittivat ajan ja ajatukset.

Tänä vuonna kirjoitin osoitetiedot ensin kirjekuoriin, joten se ikävin osio joulutervehdysten lähettämisestä on jo hoidettu. Kun askartelen kortit itse, ei paukkuja osoitteiden kirjoittamiseen oikein enää ole. Miksi en ole tuota aiemmin älynnyt!

Lähetätkö enää joulukortteja, vai joko postimaksut ovat ylittäneet kipurajan? Askarteletko kortteja ilahduttamaan ystävää? 

Mukavaa joulukuun alkua!

-Sari-

Elä jätä yksin

 Liian monella on paha olla ikää ja sukupuolta katsomatta. On yksinäisyyttä, turvattomuutta ja pelkoa - joka ikinen päivä. Onneksi Suomessa on paljon järjestöjä ja yhteisöjä, jotka omalta osaltaan auttavat syrjäytyneitä, kiusattuja ja syrjittyjä lähimmäisiämme. 

Jokainen meistä voi auttaa ja jakaa hyvää mieltä, pienilläkin asioilla. Olemalla kohtelias, ystävällinen, avulias ja suvaitsevainen. Ihminen ihmiselle.

Hyvää saa jakaa, vaikka sen vastaanottaminen voi joskus olla vaikeaa. Voit avata kaupan oven, toivottaa mukavaa päivää/iltaa ja hymyillä. Eikä kannata pahoittaa mieltä, vaikka et saisi kiitosta tai hymyä takaisin. Kaikilla meillä on huono päivä joskus, eikä jaksa vastata saamaansa hyvään. Tai jostain syystä se on vaikeaa, tai ei edes osaa tai jaksa olla positiivinen.

Vähän aikaa sitten luin jostain, miten kaupan kassalla työskentelevälle oli tullut hyvä mieli, kun asiakas oli toivottanut hyvää päivää. Yksi ystävällinen asiakas satojen joukosta voi pelastaa koko päivän ja varmaan tämä kaupan työntekijä jaksaa jakaa sitä hyvää mieltä asiakkaillekin.

Minulle on luonnollista toivottaa mukavaa työpäivän jatkoa tai työn iloa kaupan kassatyöntekijälle ja kuljettajalle bussista poistuessani (kotipysäkillä poistun aina etuovesta, koska taaempaa olisi vaikea astua ulos). Ja kunnioittaa näin myös heidän tekemäänsä tärkeää työtä.

Kuulin tällä viikolla tapauksesta, jossa vanhempi henkilö oli paennut turvakotiin lapsensa pahoinpitelyä. Surullista, että oman lapsen pitää ryöstää oma vanhempansa palkka- tai eläkepäivänä.

Olen viikon aikana askarrellut pieniä tsemppikortteja Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta jaettavaksi kiusatuille lapsille ja nuorille aikuisille. 

Näin joulun alla MLL jakaa joulukortteja, mutta vastaanottavat myös muita kortteja myöhemmin jaettavaksi. Tein molempia.

Näitä kortteja tehdessä muistelin paria tapausta, jossa aikuinen käyttäytyi julmasti nuorta kohtaan. Ensimmäinen muisto on yläasteelta, kun historian opettaja hakkasi monta kertaa kirjalla oppilasta päähän. Luokkakaveri kärsi mielenterveysongelmista, ja olisi tarvinnut apua ja ystävällisiä sanoja eikä pahoinpitelyä opettajan taholta.

Myöhemmin lukiossa saksan opettaja heitti eräällä tunnilla etummaisessa pulpetissa istuvaa tyttöä liiduilla ja taulusienellä, kun tämä ei jaksanut keskittyä tunnilla. Opettaja yritti olla ankara samalla tunnilla myös minulle, mutta huomasi varmaan ilmeestäni, etten ollut heikko ja haavoittuvainen tuollaiselle kohtelulle - eikä jatkanut pidemmälle.

Julmaa ja anteeksi antamatonta käytöstä näiltä opettajilta. Siihen aikaan opettajia arvostettiin, joten en vieläkään ymmärrä, mikä heidät sai käyttäytymään niin kuin käyttäytyivät. Aikoinaan ihmettelin myös bussikuskien käytöstä lapsia ja nuoria kohtaan. Saattoivat huutaa, jos lapsella oli kaksikymppinen, miksi ei ole käynyt vaihtamassa pienempään läheisessä baarissa. Mutta seuraavalla pysäkillä tulleille vanhemmille ihmisille vain tuumasivat, ettei haittaa kun maksoivat setelillä. Onko mikään ihme, että nuoriso kapinoi ja mieli järkkyy, kun aikuiset heitä näin kohtelevat. En usko, että aikuisten käytös olisi näiden vuosikymmenten aikana muuttunut parempaan suuntaan. Ole ihminen ihmiselle.

Tein näistä korteista pieniä ajatuksena, että mikäli näistä olisi iloa, voisi kortin vaikka laittaa tyynyn alle ja katsella, kun lohtua kaipaa. Korttien sisälle olen laittanut voimalauseita ja jokaiseen korttiin kirjoitin - OLET TÄRKEÄ! Aikomuksena on tehdä tsemppikortteja enemmänkin, kunhan saan lisää korttipohjia. Kahdella postimerkillä olisi saanut lähetettyä kolminkertaisen määrän kortteja - ideoita ja materiaalia on vielä moneen korttiin.

Huomasin tämän korttitempauksen yhdestä naamakirjan askarteluryhmästä ja on jatkumo ryhmän aiemmalle tempaukselle lähettää voimakortteja kiusatulle P  ortion B oysin Tiinalle.

Sain postitettua nämä kortit tänään ja tänään sattuu olemaan telkkarissa Vain elämää ja Mieli ry:n yhteistyössä varainkeruukampanja. Tärkeällä asialla hekin.

Mitä sinulle kuuluu?

-Sari-

Weiste Wanha Villa joulukuusen koristaa

 Weiste Wanha Villa järjesti viikonloppuna 

Joulunavaus tapahtuman

Pukinmäessä omalla puodillaan.

Kalle Weisteen kotitalosta brändimyymäläksi.

Lauantaina paikalla oli Ala-Ollilan alpakoita ja  Puolimatkan tallin poneja, tarjolla kahvila-auton antimia ja leijonien grillaamaan kuumaa makkaraa. Yläpihalla (tooosi jyrkän mäen päällä) oli pääsy näytevaraston myyntitiloihin. 

Me ei lauantaina harmikseni vielä päästy käymään, kun mieskulta meni keilaamaan (alpakoita olisin halunnut käydä moikkaamassa). Mutta lauantaina kylvin ajatuksen siemenen automatkasta Helsingin itäpuolelle hänen ajatuksiinsa 😁 Perusteluna oli tämän vuoden aikana syntyneet muruset ja ensimmäisen joulun kuusenkoristepallot. Yhtenä vuotena ei joulupalloa löydetty, kun aloitettiin etsintä liian myöhään. En tosin luvannut, että niitä sunnuntainakaan löytyisi, mutta varmin kohde kuitenkin olisi valmistajan myymälä. 

Yli sata vuotta on jo koristeita Weisteen tehtaalla valmistettu.

Osa koristeista, kuten pallot ja metsän eläimet, on tuontituotteita.

Minulla on perinne, että annan joka joulu lastenlapsille joulukuusenkoristeen. First Christmas pallojen lisäksi hankintalistalla oli siis kolme muutakin kuusenkoristetta. Mieskulta ei toki tätä etukäteen ajatellut, vaan kiersi myymälän ja auttoi ensimmäisten joulupallojen etsinnässä - ja luuli ne löydettyään, että pääsisimme jo palaamaan takaisin kotiin 😁

Tungoksesta huolimatta halusin kiertää koko Villan ja fiilistellä, vaikka syksyisen ruskea maisema ei joulua mieleen tuonut (lauantaina ehkä olisi ollut luntakin?).

Joulupukin apurit hyllyllä seuraamassa.

Tonttu tervehti hiiri sylissään tulijoita.

Eilen oli iltapäivällä +6 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Lauantain vesisateen jälkeen aamulla kävelytiet olivat taas vaarallisen liukkaita. Onneksi ennätti päällystetyt tiet sulaa ja liikkuminen oli iltapäivällä jo turvallista.

Tänään on pilvistä ja vettäkin taitaa välillä sataa. Toivon, että tiet eivät taas muutu liukkaaksi pakkasen myötä 😟Olisi taas innolla odottamani Helsinki-päivä tällä viikolla.

Mukavaa viimeistä marraskuun viikkoa

- joka päättyy ensimmäiseen adventtisunnuntaihin!

-Sari-

Armilan paloasemalla

Armilan paloasema tyhjeni pelastustoiminnasta vuoden 2022 lopulla muun muassa sisäilmaongelmien takia. Aseman purun pitäisi alkaa pian. Viime viikolla Etelä-Karjalan taiteilijaseura järjesti nelipäiväisen taidetapahtuman asemalla. Kuopus halusi käydä vanhalla Armilan paloasemalla katsomassa taidetta, joten hurautettiin lauantaina Linnoitukselta Armilaan.

Teoksia oli 27, joista kuvasin muutaman.

Ensimmäisenä huomasin rakennuksen päädyn maalauksen. 

Otin kuvan siitä kahdessa osassa.

Santtu Tuomolan maalaus

Tapahtumassa oli teoksia taiteilijaseuran jäseniltä ja LAB-ammattikorkeakoulun kuvataideopiskelijoilta.

Essi Pitkäsen teos

Splish Splash elikkäs rapatessa roiskuu

Minja Kautiainen 

Marraspaikka 

Anni-Sofia Knuuttila

Tähän en saanut kohdennettua tekijää.

Hieman halju tuli kuvasta alla. Otin teoksesta kuvan kahdesta kohtaa. Jos kiinnostaa katsoa teoksen (lähes) kokonaisuudessaan, löytyy Taiteilijaseuran face-ryhmästä.

Anselm Turunen

Viivi Kiiskinen

Santtu Tuomola

Heidi Suikkanen

Taidetapahtuman päätti lauantaina Purkuklubi klo 18 - 22. 

UUS HOI SIE ja Mikko Siltanen järjestivät taidelabran lopettajaiset, jossa esiintyi muun muassa DJ Holopaisen Ville, VJ Ville Färsaaret ja Rock Siltanen Group.

Laitanpa tähän loppuun muistoksi erilaista taidetta.

Nämä ristipistotaulut olivat Majurskan talon seinällä.

Pirtsakkaa marraskuista viikkoa!

-Sari-

Linnoitus ja paloasema

 Käytiin eilen kuopuksen kanssa Linnoituksella Majurskan talossa. Ensin katselemassa käsityöläispuotien, Tyyki puodin ja Galleria kääntöpoijun, tarjontaa ja sitten huilaamassa kahvila Majurskan herkkuja nauttien.

Viilentyneen sään myötä ostin uuden pipon ja neuleen. Galleria kääntöpoijun prosenttialesta löysin uuden laudeliinan ja tyynyliinan. 

Napakkaa pellavaa, eivät ihan heti hajoa, kuten nykyään ohuet puuvillaiset bruukaavat tehdä. Tuumasin tyttärelle, että laudeliina jää sitten perinnöksi ja vastasi, että onneksi valitsin hänelle mieluisilla keltaisilla raidoilla (no muun värisenä ei löytynyt enää 200 sentin pituista 😁). 

Joulunpunaista oli jo vähän tyrkyllä.

Ja herkkuja vaikka lahjakääröihin.

Galleria kääntöpoijun herkkukaappi.

Tyyki puodin herkut hellalla.

Vävylle viemisiksi SaiPa soosia.

Café Majurskan sienipiirakkaa salaatilla ja iso kuppi teetä. Suolaisen päälle makoisat makeat.

Huikopalan jälkeen ajeltiin vanhalle paloasemalle katsomaan purkutaidetta. Teenpä sieltä oman kertomuksen, tässä pieni maistiainen makusteltavaksi.

Poikettiin vielä Iso Kristiinassa, mutta ei nähty Pipsa Possua eikä joulupukkiakaan. Muruset eivät olleet mukana, vaan jäivät isänsä kanssa kotiin nuhaneniänsä niiskuttamaan.

Tänään sunnuntaina

Monta kertaa olemme jo Rakuunamäellä yöpyneet ja toisen päädyn ovesta kuljettu. Tänään aamulla muistin käydä tämän muistolaatan muistoksi kuvaamassa.

Lähtisitkö on yksi Maijasen kappaleista, joita aikoinaan itsekseni rallattelin ja josta pidän. 

Meidät on yleensä majoitettu hotelli Rakuunan huoneeseen 110. Nyt ensimmäistä kertaa käytävän toiselle puolelle huoneeseen 109. 

Huone on Onni Mantereen, ritari 13, mukaan nimetty. 

Huoneen lattialle levitettiin Eddylle räsymatto ja

 huoneesta tuli taas lämpimän kodikas.

Aamulla oli melko viileää, mutta silti oli miellyttävämpi nukkua toinen yö siistijältä pyytämäni pussilakanan alla. Ensimmäisenä yönä heräsin monta kertaa, kun paksun peiton alla tuli kuuma. Ja kun peiton potki pois päältä, tuli pian kylmä. 

Pelkkä pussilakana oli hyvä 👌

Ennen kotimatkaa käytiin vielä tyttären luona. Pari tuntia meni nopeasti leikkiessä. Mumman sydäntä lämmitti, kun makuuhuoneesta huudeltiin leikkimään. Ja riipaisi, kun toinen oli pahoillaan, kun mumman täytyi lähteä. 

Seuraavaan kertaan, murunen 🧡

Nyt olemme kotimatkalla. Lämmintä on jo neljä astetta, välillä tihuuttaa vettä ja eilen satanut lumi on melkein sulanut jo pois. Siellä täällä näkyy valkoisia läikkiä tien varrella. Ja välillä aurinko häikäisee suoraan edessä päin paistellen 😎

Taivaalla leijaili vaikka minkälaisia pilviä.

-Sari-