Jari-myrskyn tuhoja

 Vaikka lumiset maisemat niin ihania tähän hämärään vuodenaikaan ovatkin, niin olen erittäin tyytyväinen lumen (ja jään) sulamiseen. Eilen kävin pitkästä aikaa kokeilemassa kävelyä ulkona, vähän pakon sanelemana kun luulin Eddyllä olevan isompikin hätä. Ei ollut, mutta tulipahan testattua pysynkö pystyssä (koska en ottanut kyynärsauvaa tueksi).

Nyt on hyvä jatkaa päivittäisiä kävelyharjoituksia. Ripustin kameran kaulaan, otin molemmat kyynärsauvat turvaksi ja kävin tallentamassa Jari-myrskyn tuhoja puiston varrelta.

Luulin, että kahdesta kohtaa oli katkennut isompi runko näistä puista, mutta tuhot olivatkin huomattavasti suuremmat. Kaakkoistuuli on iskenyt voimalla heiveröisiin puihin.

Eniten puiden katkeamisessa harmittaa punatulkkujen ruokavarantojen väheneminen. Jo aiemmin näitä on katkottu ja kaadettu ja nyt on entistä vähemmän siemeniä tarjolla. Tänäänkin puiden latvoissa oli punatulkkuja aterioimassa - eivät uskaltaudu alas laskeutumaan, jotta voisivat nokkia näistä katkenneista siemenet ensin, ennen kuin ne käydään raivaamassa pois.

Myrsky oli kohdellut kaltoin myös puiston reunalla kasvavaa puuta. Oli revennyt pitkältä matkalta runkoa. Tuo oikealla puolella oleva puolisko makaa vaakatasossa viereisen tuomen päällä monen metrin verran. Tässä kohtaa on ensi kesänä paljon valoisampaa takapihalla, kun/jos tuo runko tuosta kaadetaan kokonaan. Luonto karsii, kun puisto-osasto ei sitä tee 😇

Meidän pikkumetsiköstäkin on useampi kuusen iso oksa katkennut ja risuja siellä täällä. Kuusi alkaa olla jo pelkkä runko vain, sillä siitä tipahtelee oksia melkein jokaisen kovemman tuulen myötä.

Kukkasipulit on vielä istuttamatta. Avasin tänään kauan sitten saamani paketin, kun vielä on toivoa, että näistä ainakin osan saisin vielä maankoloon piilotettua. En ole pystynyt mihinkään maanmuokkausta vaativaan sen jälkeen, kun lokakuussa äidin luona viettämieni viikkojen jälkeen palasin kotiin. Kyykkimistäkin vielä kartan. Yritän huomenna saada mieskullalta apuvoimia, kun hänellä on yllättäen vapaapäivä 😌 

Tänään pilkahti hetken aurinko ja 

heti tuli paljon positiivisempi olo.

-Sari-

Lumivalkeaa kaipaa musta maa

 Yöllä yhden aikaa kurkistin ulos 

ja silloin oli jo maa peittynyt lumeen.

Lumihiutaleita on leijaillut hiljalleen päivän ajan ja näkymä puistoon on jo kauniin valkoinen. Liekö matalapaineen syytä, etten aamulla meinannut jaksaa nousta ylös vaan nukahdin moneen kertaan uudelleen. Kotoilupäivä tänään, saa nukkua ja levätä 💛

Mieskullan lumimittari on aidan päällä, 

minä tarkkailen lumen määrää Flammentanzin oksalta.

Tällä kertaa heittelin lumipalloja, jotta

Eddy malttaa mennä yksin kauemmas.

Vähän nolottaa lorottaa.

Leikkihetki kun pääsee takaisin sisälle.

Hyvää Lapsen Oikeuksien päivää!

-Sari-

Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat

Aikoinaan puhuttiin Liisan liukkaista ja Kaisan kaljamista.

Näinköhän enää nykyisin näihin vanhan kansan ennusteisiin tohtii luottaa, kun säät seilaa ääripäästä toiseen niin sukkelaan.

Tänään on ollut pakkasta täälläkin. Mieskullan mukaan aamulla ennen kuutta oli pakkasta -4 astetta ja iltapäivällä kolmen jälkeen seilasi nollan tienoilla. Liukastakin on ollut. Koko päivän paistoi kauniisti aurinko ja oli mukavan valoisaa.

Puiston nurmi on ollut koko päivän puolittain valkoinen, se osa johon auringon säteet eivät päivän aikana ulottuneet. Vesiastioissa on jääkansi - vielä viikonloppuna seurasin, kun sinitiainen antaumuksella pulikoi pitkän tovin vesiastiassa. 

Tänään uskaltauduin ilman kyynärsauvoja takapihalle. Eilen polvi kuvattiin ja pystyn jo varaamaan koko jalalla. Ei tarvitse varpaillaan hiippailla niin kuin tontut jo tähän aikaan taitaa liikkua. Taaperran eteen päin vähän kuin mummo Ankka, polvea en uskalla kunnolla suoristaa. Laitoin koirakaverille narun valjaisiin, mentiin ulos ja kun pääsin tuolille istumaan, vaihdoin narun talutushihnaan. Sen verran pitkälle hihna ylettyi, että Eddy pääsi puiston reunamille pissille. Toinen on kummissaan, kun en enää seuraakaan mukana. Uskaltaa mennä yksin kauemmas heittämäni kepin perässä. Kaikenlaiset keinot sitä pitää eläinten ja lasten kanssa keksiä 😉

Sääennusteesta tutkin tulevien päivien keliä. Kaksi ennustaa vesisadetta ja kolmas runsasta lumisadetta torstaille, jolloin on aika ortopedille. Kunhan pääsen ajallaan autokyydillä kotiovelta lääkärikeskuksen ovelle, on kaikki hyvin.

Mikä ennen Kaisan päivää tuiskuten tulee, 

se juurten alle vetenä merelle menee.

Jouluna olisi samanlainen sää kuin Kaisan päivänä (25.11.). Toisaalta on uskottu jouluna satavan vettä, jos Kaisan päivänä on ollut pakkasta. Jompi kumpi pitänee paikkansa?

Suojaisa sää Kaisan päivänä tietäisi leutoa talvea ja kaunista säätä jouluun asti. Tämän hetkisen ennusteen mukaan viikon lopulla on pakkasta 5 - 10 asteen välillä ja Kaisan päivänä olisi jo lämmintä reilu viisi astetta ja sataisi vettä.

Toivottavasti et liukastunut tänään!

-Sari-

Taidetta ja teatteria

 Tämän viikon aikana tuli käytyä kolme kertaa piäkaupungin puolella. Asian kylkeen sisällytin myös museokäyntejä samalla (jalka)vaivalla, kun aikaa ja jaksamista kerta oli.

Keskiviikkona oli kokous Aleksanterinkadulla iltapäivällä ja sitä ennen treffasin työkaveria lounaalla. Hän halusi uudelleen Hokuun teriyakilohta nauttimaan ja maistuihan se myös minulle. 

Koska kokouksen alkuun oli vielä useampi tunti, kävin matkan varrella katsomassa Ateneumin uuden näyttelyn Gothic Modern - pimeydestä valoon. Tällä kertaa en saanut kaveria mukaani, mutta ehkä seuraavalla kerralla 👀💀

Näyttelyn teoksien teemoina on kuolema, väkivalta, seksuaalisuus, alastomuus ja uskonto (lähde: Ateneumin verkkosivut).

Näyttelyssä oli maalausten ja grafiikan teosten lisäksi myös useita veistoksia ja muun muassa Gallen-Kallelan museosta huonekalu.

Tanssi 1896

Gustav Vigeland (Norja)

Tuhlaajapoika (Sovinto) 1895

Constantin Meunier (Belgia)

Rukoileva nunna noin 1894

George Minne (Belgia)

Nämä kaksi seuraavaa taulua erottuivat voimakkaan punaisena. 

Kuolema ja neito 1908

Marianne Stokes (Itävalta)

Melisande noin 1895

Marianne Stokes (Itävalta)

Näyttelyssä oli useampi Hugo Simbergin teos.

Tässä niistä muutama kuvamuistoksi.

Tanssi sillalla 1899, Kuolema kuuntelee 1897, 

Talonpoika ja kuolema taivaan ja helvetin portilla 1897 

Hugo Simberg

Kansanlaulu 1895-1898

Hugo Simberg

Halla 1895

Hugo Simberg

Aatami ja Eeva noin 1895

Hugo Simberg

Aatami ja Eeva on ollut monen taiteilijan aiheena ja näyttelyssä oli useamman taiteilijan näkemys pariskunnasta. 

Aatami ja Eeva 1897

Emanuel Vigeland (Norja)

Vielä muutama kuva näyttelystä 😁

Silmästä silmään 1899-1900

Edvard Munch (Norja)

Ad Astra 1907

Akseli Gallen-Kallela

Keskiaikainen  kaupunki 

Karl Friedrich Schinkel (Saksa)

Kolmannen kerroksen kierroksen jälkeen kävin nauttimassa kannullisen teetä voileipäkakun kera, ennen kuin matkasin päivän agendakohteeseen TEMiin.

Perjantai-iltapäivälle sain kutsun mammografiaan. Menin paikalle hyvissä ajoin eikä tarvinnut kauaa odottaa omaa vuoroa. Koska kulttuurietua oli taas vanhenemassa, käytin etua nopeimmalla tavalla eli kävin ostamassa taas elokuvasarjalippuja. Ensimmäisen käytin välittömästi ja katsoin We Live in Time -elokuvan. 

Elokuvan alkuun oli vielä tunnin verran eli just sopivasti tutustua HAMin (Helsinki Art Museum) näyttelyyn.

Tove Jansson - Paratiisi

näyttely 25.10.2024 - 6.4.2025

Museon sivuilla kerrotaan näyttelystä seuraavaa:

"Näyttely keskittyy Janssonin julkisiin tiloihin 1940- ja 1950-luvuilla toteuttamiin tilaustöihin. Se esittelee taiteilijan vähemmän tunnetun seinämaalaustuotannon koko laajuudessaan, pienemmistä koristemaalauksista monumentaalikoon teoksiin."

Näyttely juhlistaa myös Muumi 80 -juhlavuotta.

Auroran sairaalan seinämaalaukset

Helsingin kaupunki järjesti vuonna 1955 kutsukilpailun, jolla haettiin Auroran uuden lastenosastorakennuksen tiloihin seinämaalauksia. Jansson voitti kilpailun yhdessä Onni Ojan kanssa. Jansson maalasi muun muassa Muumeja porraskäytävän seinille juoksemaan ylös portaita - teos kantaa nimeä Leikki I - III. Vuonna 1998  kuvat kopioitiin Lastenklinikan porraskäytävään ja alkuperäisen työn kopiot ilahduttavat edelleen lapsia Porrassairaalassa.

Näyttelyssä oli tuolloin paljon ihmisiä, joten yritän käydä uudelleen tutustumassa Janssonin näyttelyyn paremmalla ajalla.

Seuraava ilmaispäivä museoon on 29.11.2024.

Jyri Pitkänen Rakkauslaulu -näyttely

Lauantaille olin ostanut jo kauan aikaa sitten liput teatteriin, jonne sain esikoisen seurakseni. Jalka on pahentunut päivä päivältä, joten epäröin pystynkö liikkumaan enempää kuin mitä teatteriin meno vaatii. Kuopus oli saapunut myös piäkaupunkiin juhlimaan ystävänsä syntymäpäivää ja suunnittelivat ruokailua yhdessä. 

Ilmoitin ensin, että en pysty liittymään heidän seuraansa, mutta kun ruokailupaikka siirtyi lähemmäksi ja huomasin kuinka lähellä paikka sijaitsi valokuvagalleria Hippolyteä, käänsin takkini ja päätin pystyä - vaikka hammasta purren.

Hippolyte sijaitsee Yrjönkadulla,

käynti galleriaan sisäpihalta.

Tästä näyttelystä oli myös Hesarin kuukausiliitteessä. Näyttelyn pariskunta muutti tai olivat muuttamassa äidin ja isän naapuriin lapsineen, kun asuin vielä kotona. Ehdottomasti halusin nähdä tämän koskettavan näyttelyn. Näyttelyssä pyöri lisäksi video, jossa Jyrin äiti kertoo omaishoitaja-ajastaan. Kannattaa pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan.

Pitkäsen perhe on ollut kaikista läheisin kyläläisistä meille näiden vuosikymmenten ajan. Isä Pitkänen vihki minut ja mieskullan isän ja äidin rantasaunalla valkoapilanurmikolla reilut 15 vuotta sitten. Paljon muistoja yhteisistä hetkistä.

Näyttelyyn voi tutustua 24.11.2024 saakka. 

Näyttelyyn ei ole sisäänpääsymaksua.

Lue näyttelystä lisää täältä.

Matkustin raitiovaunulla yhden pysäkinvälin liikaa ja jouduin kävelemään vähän ylimääräistä. Onneksi galleriassa oli jakkaroita ja pääsin istumaan näyttelytilaan. Ruokapaikka Cafe Bar 9 oli lähellä Uudenmaankadulla. Paikka oli melko täynnä, mutta onneksi meille neljälle vapautui heti pöytä - ei tarvinnut etsiä uutta ruokailupaikkaa siinä tiukassa aikataulussa. 

Jokaisella lautasella oli pasta-annos 🍝

Valitsemani kermainen kanttarellipasta oli hyvää.

Lisäksi otin annokseen kanaa.

Ruoka tuli pöytään vähän ennen neljää ja Peacockiin piti ennättää kuudeksi. Kiirettä olisi pitänyt (julkisilla liikkuen), ellei tyttöjen kaveri tilannut meille Bolt-kyytiä. Elämäni ensimmäinen Bolt-kyyti ja teatterin jälkeen heti perään toinen, kun tytär teatterilla otti itsekin sovelluksen käyttöön 😄 Kyllä helpotti liikkumista.

Teatteriesitys oli mielestäni ensimmäisellä puoliajalla osittain vähän tylsä, mutta toinen puoliaika pelasti esityksen. Lähes täydessä katsomossa raikui nauru ja varmaan myös jokunen kyynel pyyhittiin silmänurkasta. Näyttelijöiden suoritukset olivat rautaista ammattitaitoa.

Taidanpa soittaa heti äidille 💗

-Sari-

Harmain päiväkö?

 Harmaata halajaa haastaja havaita.

Repolainen haastoi jo noin puolessa välissä lokakuuta värihaasteessaan, mitä harmaata elämässä on. Ajattelin tuolloin, että tämän haasteen voisi julkaista "vuoden harmaimpana päivänä", mutta se tuntui liian kaukaiselta ajankohdalta. Mutta kuinka ollakaan, luonnos odotti tähän päivään saakka ja on jo aika julkaista kun harmaa päivä koitti.

Haaste julkaistiin sinä aikana, kun olin äidin luona, joten kuvat ovat enimmäkseen Savonlinnassa otettuja. Muutaman kuvan meinasin vielä ottaa kotona, mutta kotiin palaamisen jälkeen en ole juurikaan harrastanut kameran kanssa liikuskelua.

Näitä valkoposkisia harmaita hanhia näkyi paljon pelloilla Savonlinnassa ollessani. Juuri kun oltiin ajettu äidin kanssa pitkä matka ja tuumattu, ettei enää ole hanhia pellolla niin eikös heti seuraavan pellon laidalla ollut kymmen- ellei satapäinen parvi ruokailemaan laskeutunut.

Harmaiden oksien kätköissä lymyilee - ?

Ajeltiin mieskullan kanssa rantatietä pitkin, kun tien reunassa oli iso lintu. Yllättävän pitkän aikaa lintu mietti mihin suuntaa, kunnes lähti kulkemaan ensin eteen päin ja sitten tien poikki juoksi metsään piiloon. Me taas mietittiin oliko lintu teeri vai metso (koppelo). Koskaan aiemmin en ole noin isoa naaraslintua noin läheltä nähnyt. Kameran sain kuvausvalmiiksi vasta sitten, kun lintu oli jo päässyt metsän suojaan.

Lintuteemalla jatketaan. Lintujen vesiallas, esittelyssä aiemminkin mutta otetaan mukaan myös tähän harmaaseen haasteeseen. Uusi allas oli tarkoitus tehdä kesäloman aikana, mutta turkasen kuumaa kun oli, jäi tekemättä. Ratkaisin tämän vanhan altaan tyhjenemisen leikkaamalla pohjalle palasen muovinpalasen multasäkistä, jonka harmaa puoli jää näkyville. 

Harmaantunut puu

Aitan rappuset ovat harmaantuneet vuosien saatossa. Rappusilla on istuskeltu monet kerrat ja putsattu milloin mustikoita milloin puolukoita roskista tai istuttu ihan muuten vaan rupatellen.

Pöytä rannalla. Tämä nikkaroitiin mieskullan kanssa joitakin vuosia sitten. Seisoo tuossa ylhäisessä yksinäisyydessään, istuimia ei ole vielä ympärilleen saanut. Pitäisi tehdä jalat uudelleen, ettei olisi noin korkea pöytä. Ja penkit pöydän ympärille.

Läpi vaikka harmaan kiven

Haasteen värin julkaisuaikaan tein koirakaverin kanssa päivittäin pienen lenkin ennen pimeän tuloa. Alkumatkaa taitettiin pellon ja kivikasojen välillä kulkevaa tietä pitkin. Kivet ovat enimmäkseen sammaleiden peitossa, mutta löytyi sieltä täältä myös joitain harmaitakin, joissa sammal alkaa vasta valtaamaan kiviä.

Rannalla niitä kiviä vasta onkin.

Koko rantaviivaa reunustaa isommat ja pienemmät kivet. Näistä kivistä näkee hyvin veden pinnan muutokset vuosikymmenten aikana. On vaaleampaa ja tummempaa raitaa.

Isot laattakivet askelmina.

Kesällä vesi oli niin korkealla, että ylsi melkein tuon ylimmän kiven tasalle. Nyt rantaviiva oli kaukana ja saunalla oli myös pieni hiekkaranta - jota kaipaa kesällä, kun mussukat ovat käymässä isomummon luona.

Kivien koko kasvaa, mitä lähemmäksi järveä kuljetaan.

Ihan rannassa olevien laattojen päältä Edi pääsee juomaan.

Tuo koko hiekka-alue oli veden peitossa kesällä.

Olisi tehnyt mieli laittaa ranta siistiksi ja kivet ojennukseen, mutta ensi vuonna tuo alue on todennäköisesti taas veden alla. Ja jos ei ole, niin siistitään sitten ensi vuonna. Kivien ympäriltä hiekka on kulkeutunut veden mukana pois ja ylempänä vesi kuljettaa hiekan hetkessä kivien päälle. Tuollainen iso laatta painaa monta sataa kiloa, joten ei sitä pelkästään rautakangen avulla liikutella.

Harmaa keinutuoli :)

Tämän keinutuolin hankin toosi monta vuotta sitten ja toimituksen laitoin äidille, jotta hän saa kokeilla onko tuossa hyvä istua ja keinua. Me kun ollaan niin lyhkäsiä, että useassa tuolissa ei meinaa jalat yltää maahan asti, jos selkänojaan asti takapuolen asettelee. Ihastuin keinutuoliin aikoinani Seinäjoella, kun hotelli Lakeukseen oli rempan jälkeen näitä hankittu hotellihuoneisiin. Keinu on lainassa äidillä niin kauan kuin hän sitä käyttää.

Toivottavasti tähän päivään saadaan auringon pilkahduksia, kuten eilenkin. On sillä valolla vaan niin piristävä vaikutus näin syksyllä.

Kivaa lauantaipäivää!

-Sari-

Lunta ja jäätä

 Lauantaina laitettiin pihatiet ja pientareet siistiksi talkoissa melkoisen kylmässä tuulessa. Paikoitellen oli luntakin sen verran, että lapset saivat lumipalloja tehtyä. Lehtikasat olivat painavia, kun yöllä oli satanut vettä.

Onneksi tuolloin ei enempää lunta satanut, sai turvallisesti kävellä illalla kun käytiin mieskullan tyttärien kanssa syömässä.

Meillä kesti lauantaina kotimatka melkein kaksi tuntia, kun ei ennätetty aiempaan bussiin (enpä tiennyt aikataulusuunnitelmista ennakkoon, oiskohan kannattanut kertoa Ü) ja myöhemmät jatkoyhteydet eivät kulkeneet jouhevasti lyhyellä odotusajalla. Odotettiin seuraavaa (ensimmäistä) bussia melkein vartti ja yritin reittioppaasta katsoa sopivaa vaihtobussia matkalla.

Jäätiin odottamaan pysäkille ensimmäistä mahdollista vaihtobussia, jonka piti tulla noin 20 minuutin päästä, mutta ei sitä sitten näkynytkään aikataulun mukaisesti. Tehtiin nopea päätös hypätä toiseen bussiin. Sillä ei sitten ennätettykään toiseen jatkoyhteyteen, vaan bussi meni melkein nenän edestä ohitse. Runkolinjan bussilla päästiin sen verran lähelle, että pystyin kävelemään loppumatkan kotiin.

Toinen jalka on ollut kauan aikaa hankala ja näköjään liikkeellä olemisesta jalka tykkää enemmän. Oli mukava kävellä ja jalka kesti hyvin melkein loppuun saakka. Oikaisin kuitenkin lopussa hämärää polkua pitkin ja melkein törmäsin matkalla kahteen kauriiseen. Ne juoksivat tuossa yläkuvassa näkyvän mäennyppylän päältä ja katsoivat taaksensa - olivat ilmeisesti paossa toista kautta kulkenutta mieskultaa. Luulin eläimiä ensin syrjäsilmällä katsoessa vemmelsääriksi, mutta sitten tajusin että ovathan nuo isompia kuin jänöt ja kun käänsin katseeni, niin kauriitahan ne olivat.

Alkuviikosta viime viikolla, olikohan maanantai vai tiistai, näin repolaisen kulkevan tuossa pikkumetsikön paikkeilla. Olin koirakaverin kanssa noin yhdeksän jälkeen iltakävelyllä ja luulin jonkun pienen koiran juoksentelevan irrallaan ja jäin seuraamaan, mihin suuntaan toinen aikoo mennä. Pitkähäntäinen pysähtyi meidät huomatessaan ja kääntyi toiseen suuntaan, jolloin tunnistin nelijalkaisen ketuksi. Mistä lie tullut, sillä vähän aiemmin kävelytietä pitkin meni iso koira emäntänsä kanssa. Ehkä kettu tuli ojan yli ja sieltä olisi suunnannut puiston poikki. 

Tänään päivälenkille laitoin nastakengät jalkaan ja ei ollut yhtään huono valinta. Paikoitellen oli tie jäässä ja eipä tarvinnut pelätä liukastumista. Otin kameran mukaan, että sain kuvamuistoja (ja todisteita) tästä lumisesta maisemasta.

Eddy nauttii lumesta 💛

Etupihan ruukussa kukkii vielä orvokki.

Mukavaa marraskuista lämmintä viikkoa!

Sääennusteen mukaan olisi vielä melkein +10 lämmintä.

-Sari-