sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Talvi päättyy ja kevät alkaa lämpimänä

 Mukavaa Kalevalanpäivän ehtoota.
Kaunis aurinkoinen päivä tänään, lämpöä 7 astetta
ja tuuli liehutteli siniristilippuja välillä oikein kunnolla.

Oltiin tänään mumman mussukan kanssa, jotta vanhemmat pääsivät kahdestaan ulos. Edikin pääsi käymään pitkästä aikaa kotona ja sehän tietää aina pedikyyriä.
Vähän ennen kuin vanhemmat palasivat kotiin, puettiin Mean kanssa päälle ja mentiin takapihalle heittelemään Edille lumikokkareita. Pikkulinnut olisivat tulleet hakemaan ruokaa, mutta kääntyivät takaisin, kun pihalla ravasi koira. Pähkinöitä haeskelevaa oravaakaan ei näkynyt lintulaudalla.
Olipa kiva päättää viikonloppu touhuamalla tylleröisen kanssa. 
Joka touhuaa kovasti koko ajan. 
Nyt eniten kiinnosti tasapainoilu patjalla.
Mea tykkää autoista. Kirjasta etsitään ensin autot ja vasta sen jälkeen kukat ja perhoset.

Maastohiihdot eivät tänään kiinnostaneet, vaikka suomalaismenestystä tulikin ja isi näytti miten pitää tuulettaa. Mutta kun telkkarissa näytettiin tunturirallia, kävi tyttö istumaan ja seurasi ruutua niin keskittyneenä. Siinä ihmeteltiin pöllyävää lunta, kun auto syöksyi penkkaan ja auton sisällä istuvia kilpailijoita ja kuskin ratinpyöritystä, Meamaisesti suu soikeana. Kallelle jopa taputti hyvästä kisasta.
Edi oli niin rättiväsynyt monen tunnin
vahtimisesta, että nukkui koko kotimatkan.
Pihatiellä piti vinkua pelosta, kun mäen alla
kulki naapuri koirineen. Onneksi ei törmätty.

Neljän päivän vapaa meni nopeasti. Huomenna paluu arkeen ja monta pitkää viikkoa ennen kevätlomaa. Mutta aurinkoinen kevätviikko luvassa, jaksaa pakertaa kun välillä käy aurinkoa vilkaisemassa. Mutta nyt mennään koirakaverin kanssa katsomaan, jos näkyisi kuu.

Ihanaa kevään alkua!

-Sari-

torstai 25. helmikuuta 2021

Lomapäivä kynnenaluset mullassa

 Koirakaveri on jo muutamaan kertaan säikähtänyt katolta ryminällä alas tipahtanutta lunta. Lämpöasteita mittarin mukaan kuusi ja vesipisarat iskeytyvät grillin tasolle. Lumi muuttaa kiihtyvää vauhtia muotoaan vedeksi ja kinokset madaltuvat silmissä.

Aamulla nukuttiin pitkään ja Edi oli sitä mieltä, että lomapäivänä ei tarvitse ulos pääsyä odottaa yli puolen päivän. Niinpä käytiin pikaisesti ulkoilemassa. 

Siihen aikaan koiran ulkoiluttajia oli muitakin. Kotiin päin käännyttäessä vastaan kulki naapuri koirineen. Onneksi Edin huomio oli toisaalla eikä ennättänyt vastaantulijoita huomaan ja sain muutettua kulkureittiämme mäen toiselle puolen. Ohittaminen tapahtui kaukaa ilman näköyhteyttä, huh. Takaisin polulle päästyämme Edi sai hajusta kiinni ja alkoi vinkua peloissaan. Tuo naapurin koira tuli muutama päivä sitten iltalenkillä Edin päälle ja seuraavan päivän koirakaveri oli melko shokissa. Ruoka ei maistunut eikä häntä heilunut. Onneksi mitään ulkoista tai sisäistä vammaa ei tullut ja nyt on jo oma itsensä. 
Tämä päivä menikin lattialla multapussien ympäröimänä. Oli aika istuttaa chilintaimet ja orvokit ruukkuihin. 
Kovia kokeneet chilit näyttävät yllättävän hyviltä. Orvokitkaan eivät ole parasta alkua saaneet, kun olivat unohduksissa eteläikkunan paahteessa aurinkoisina päivinä. Toivottavasti  edes muutama taimi jatkaa kasvua. Uusia siemeniä on itämässä tuossa vermikuliitin seassa.
Viime viikonloppuna kylvetyistä samettikukista moni siemen on jo itänyt (tässä Strawberry blondien versoja).
Kuten myös ensimmäinen hyasinttipapu.
Valkoinen varsi pilkistää tuossa tikun oikealla puolella Ü.
Tänään kylvin ensimmäiset tomaatinsiemenet. Kylvömultaan päätyivät Katjalta adoptoimani Red Cherry ja Pollicino F1. Turvenappeihin kelloköynnösten seuraksi kylvin Chocolate Cherryn. Huomenna kylvöpuuhat jatkuvat tai sitten ei. 

Puutarhahaaveet ja kesä pyörivät mielessä päivittäin. Olen muutaman viikon katsellut ahkerasti puutarhaohjelmia, tällä hetkellä menossa  norjalainen Hagen min.

Tänään ajatuksia herätti tanskalaisen maajussin Haluamme luonnon takaisin sarjan ensimmäinen jakso. Leikattu nurmi miellyttää enemmän silmää kuin vapaana kasvana, hyönteisiä houkutteleva kukkakeidas. Kauas on kaupunkilainen luonnosta erkaantunut, pörriäisiä ja perhosia eivät ympäristöönsä kaipaa.
Haaveilen kukkalaatikosta, johon saan istutettua köynnöksiä, krasseja, samettikukkaa. Sellaisen riittävän suuren ja siihen korkean kehikon. Uuteen kohopenkkiin suunnittelin yksivuotisia kukkia ja ensi vuonna sitten mietin, mitä perennoja valikoisin.
Näistä riittää kylvettävää moneksi vuodeksi. 

Viime vuonna en kylvänyt porkkanaa, joten ruokaporkkanan kukkia ei tänä kesänä ole. Kokeilen saanko kasvatettua koristeporkkanaa. Yhtä hempeitä sävyjä pioniunikolla, tuoksuherneellä, kehäkukalla  Bronzed Beauty ja harjaneilikalla. 

Kaveri on sitä mieltä että nyt olisi aika mennä taas ulos. Samalla käyn vilkaisemassa, onko katolta vielä lunta putoamassa. Huomenna tiedossa lumitöitä.

Touhukasta torstaita!

-Sari-

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Blinibrunssilla

 Vesi tippuu katolla roikkuvasta lumesta ja kura lentää maantiellä. Nopeasti säät vaihtelee, tänään kolme astetta lämmintä ja huomenna kymmenisen astetta pakkasta.

Tänään oli passeli päivä ajella naapurikuntaan brunssille. Pöytävarauksen tein jo viikko sitten, jotta varmasti päästään blineillä nautiskelemaan.
Bistro O mat Kirkkonummella.
Tänään blinibrunssi tarjolla viimeistä päivää.
Alkuruoaksi oli älyttömän hyvää maa-artisokkakeittoa. Se olisi riittänyt ihan hyvin, mutta kyllä blinitkin maistui (ja pannacotta). Täytyy tunnustaa, että olo on vieläkin tukala herkuttelusta. On se niin tuhtia ettei joka vuosi tee kyllä mieli.
Kiva ravintola. Pitää käydä testaamassa joku kerta mimmonen Tapiolan Bistro O mat on. Vaikka näinä aikoina paljon mieluummin ajaa Kirkkonummelle ja välttää liikoja kontakteja.

Huomen aamuksi laitan kellon soimaan vasta vähän ennen yheksää. Nyt mennään koirakaverin kanssa makoilemaan (no toinen makoilee nyt ihan kiinni tuossa vieressä Ü).

Mukavaa talven ja helmikuun viimeistä viikkoa!

-Sari-

perjantai 19. helmikuuta 2021

Lomapäivä

 

Valitsin tämän perjantain lomapäiväksi ihan sattumalta Australian avointen ajankohtaan. Sattumalta kattelin mitä urheilukanavalta tulee ja siellähän on suora lähetys miesten semifinaaliottelusta Medvedev - Tsitsipas. Katsomossa näkyy olevan ihan kivasti kannustajiakin. Jos tätä hetken seuraisin.

Eilen aamulla ennätin katsoa naisten jälkimmäisen semifinaaliottelun ratkaisun ennen töiden aloittamista. Sitä viimeistä pistettä tahkottiin kyllä kauan, välillä oli ottelupalloa, sitten taas tasan, sitten Karolinan etu. Lopulta piste meni muistaakseni viidennellä ottelupallolla usalaiselle Jenniferille ja finaalipaikka oli saavutettu. Pitääkin tarkistaa, kuinka monta minuuttia tuohon pisteen saamiseen meni.
Usemmiten katse harhautuu nyt seuraamaan syreenin oksilla pyrähtäviä lintuja. Yksi sinitiainen on huomannut tuon ruusun köynnöksiin tipahtaneen lumikokkareen alla olevan oksan hyväksi laskeutumispaikaksi. Valkea lumi onkin hyvä tausta linnun ja harmaan lauta-aidan välissä.
Me taidetaan lähtä tuon koirakaverin kanssa käymään lenkillä. Nyt ei tarvitse kiirehtiä, joten voidaan kävellä ihan rauhassa pidempi matka. Pakkanenkin on hellittänyt, eilen meilläkin oli aamulla - 23 astetta ja nyt enää kolme.

Mieskullan kotiuduttua lähdetään katsomaan onko mumman mussukka kasvanut taas kovasti sitten viime näkemän 💗

Mukavaa viikonlopun alkua!

-Sari-

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Hyvää ystävänpäivää

 Hyvän ystävän ajatteleminen
tekee päivästäsi iloisen

💗💗💗💗💗💗💗💗💗

Kukkii ystävyys
oli kevät taikka syys

💗💗💗💗💗💗💗💗💗

Sydäntä niin lämmittää käynti ystävän.
jättää arjen harmauteen
muiston lämpimän

💗💗💗💗💗💗💗💗💗

Ystävyys on
akku elämän arjessa

💗💗💗💗💗💗💗💗💗

Ystävyys on kuin kukkamaa
se pieniä ihmeitä kasvattaa

💗💗💗💗💗💗💗💗💗

Ystävällä on aina tarjota 
olkapää johon nojata
ja
käsi josta pitää kiinni

💗💗💗💗💗💗💗💗💗


"En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa"
sanoi Puh katsoessaan Nasua
"Paitsi sinua, ystäväni!"

-Sari-*

maanantai 8. helmikuuta 2021

Tulppaanitiili ja Lainan päivä

 Keskeytin iltapäivällä työt noin tunniksi, kun mieskulta ystävällisesti ajelutti kirjastoon ja takaisin kotiin, ennen kuin meni hallille. Olen tainnut joskus aiemminkin käydä kirjastossa 8.2. Lainan päivänä Ü

Varasin aiemmin muutaman Karamzinista kertovan kirjan lomapäivien varalle. ja nyt olivat tulleet lähikirjastoon kaikki noudettavaksi.  Auroran menneisyys on kiinnostanut minua niin kauan kuin kymmenisen vuotta sitten työpaikan kevätretkellä hänen kartanonsa mailla Träskändassa ajeltiin. Olen hänestä täällä aiemminkin maininnut.

 Aurora on tavallaan mukana jokaisena päivänä, kun samoilla tienoilla asutaan ja jotenkin se menneisyys on ajatuksissa ja henkisesti läsnä melkein aina. Viime kevään kävelyretket Träskändan kartanolla lisäsivät kiinnostusta perehtyä Auroran aikaiseen elämään ja Aurooraan ihmisenä. 

En juurikaan liiku kotinurkilla ajattelematta Aurooraa ja miten tiluksilla on aikoinaan eletty, viljelty, vietetty kesäisiä päiviä kartanolla ja kestitty vieraita. Eihän se pelkkää iloista huvittelua ja hyväntekeväisyytta hänenkään elonsa ollut. Paljon surua ja menetyksiä Auroran elämään mahtui. Sulhasen, aviomiesten ja perheenjäsenten kuolema, kartanon päärakennuksen palaminen vuonna 1888 irtaimistoineen ja mitä kaikkea.

Nyt olisi vihdoin aika perehtyä tähän hyväntekijään.
Viime viikolla huomasin, että nykyinen suosituin lounaslenkki kulkee Kukkaispolkua pitkin. Voi kyllä asuisin itsekin mieluusti Kukkaispolulla 😍

Siitä pääsenkin aasinsiltana viimeisimpään askarteluuni, tulppaanitiileen. Kokeilin tuleeko jäätiilestä samea vai kirkas ja hyvin tuo tulppaani läpi näkyy. Siihenkin on syynsä, miksi vesi jäätyy kirkkaaksi ja vahvaksi, miksi sameaksi ja heikommaksi. 
Kirjaston jälkeen poikkesin kaupasta hakemasta tuoreita tulppaaneja. Viikon lopulla kokeilen uudelleen, millaisia jääkuutioita tulee. Tyhjiä maito- yms. tölkkejä otetaan vastaan Ü

Jos viikossa ei juoda riittävästi maitoa, pitää tyhjentää varastosta hiekoitussorat ja lecasorat maitopurkeista muovikanistereihin säilytykseen 😂
Viikonloppuna palasin kesätunnelmiin katsomalla Puutarhakauden viidennen tuotantokauden jaksoja. Viimeisin jäi vielä kesken ja taidankin katsoa sen nyt loppuun niin pääsen sitten kuudennen tuotantokauden jaksoihin.

Ystävällisiä ajatuksia viikkoosi!

-Sari-

Siivoamista ja askartelua

 Olisinpa valinnut lomapäivän tämän viikonlopun jatkeeksi niin olisi ollut aikaa vähän levähtääkin. Viikolla säätiedotusta katsellessa päätin pitää lauantaina siivouspäivän, viedä matot pakkaseen tuulettumaan ja pestä lattiat pitkästä aikaa kunnolla. Tarkoitus oli siivota yhdessä, mutta mieskullalla vihoitteli olkapää. 

Siivousrauhaa sain kauppareissun ja koirakaverin kanssa tekemänsä lenkin verran.

Sunnuntain varasin ystävänpäiväkorttien askartelemiseen. Siivotessa huomasin muutaman pienen paperisydämen jääneen joltakin askarteluhetkeltä olohuoneeseen ja päätin sittenkin lähettää muutamalle ystävälle kortin, jotta saan sydämet pois pölyttymästä kirjahyllyn reunalta. 
Muutoinkin käytin enimmäkseen valmiita varastosta löytyvää ja jämäpaperista naksuttelin kukkasia koristeeksi. Vielä en ennättänyt tällä Kamala luonto -teemalla kortteja tehdä, mutta kortin sisäpuolelle leimasin kuvan jotta sain testattua leimajälkeä.
Kukkaleimasimella tein kukkia. Leimasin kukkia suoraan korttipohjaan ja saman verran erivärisille jämäpapereille.  Leikkasin kukat ja liimasin kaksi suoraan korttipohjaan leimattujen kukkien päälle. Keskimmäisen kohotin tarrapaloilla vähän ylemmäksi.

Yksinkertaiset kortit, kolme kukkaa ja toivotukset.


Jaahas, jaksoinkin valvoa Super Bowlin alkuun saakka.

Viime yö meni lähes kokonaan valvoessa ja toista yötä peräkkäin ei jaksa valvoa. Huomenna voin aloittaa työt myöhemmin, joten ennätän nukkua sopivan pitkät yöunet vielä. Toivottavasti en näe yhtä hupsuja unia kuin eilen aamulla.

Mukavaa talvista viikkoa!

-Sari-

torstai 4. helmikuuta 2021

Helmikuun lumi ja pakkanen

 


Tämän viikon lounaslenkeillä on saanut kulkea niin satumaisen kauniissa maisemissa. Yöllä on satanut uutta lunta ja päivällä paistanut aurinko. Niin valkeaa, niin puhdasta, niin pumpulimaisen pehmeää.

Kaikista eniten talvesta on nauttinut koirakaveri, joka tekee syöksysukelluksia lumihankeen. Vähiten tästä on tykännyt mieskulta, kun aamulla aikaisin tai myöhään iltaisin joutuu tekemään lumitöitä parkkialueella, että pääsee lähtemään autolla töihin. 

Itse olen tottunut siihen, että helmikuu on vuoden talvisin kuukausi, paljon lunta ja pakkasta. Nuorena tarvoin usein aamuisin kouluun mennessä tuulen kasaamien kinosten läpi ja yritin ennättää linja-autopysäkille ajoissa. 

Kauneimpanakaan talvipäivänä ei riitä pelkkä aurinko, vaan kaipaan näitä väriläiskiä ilahduttamaan arkea. Yleensä jaan yhdestä kimpusta kukat kahteen huoneeseen. Viikonloppuna ostin kimpun sekä olohuoneeseen että makuuhuoneeseen.  Olohuoneeseen pirtsakkaa punaista ja makkariin, jonne päivän valoa ei näe, ihanan keltaisen ja oranssin värisekoituksen.
 Viidestä chilin siemenestä iti kolme. Siirsin taimet lämpimämmästä keittiönnurkasta makuuhuoneen viileyteen, jossa ne saavat ainoastaan kasvilampun valoa noin 12 tuntia päivässä. Olisi pitänyt tajuta siirtää ne heti, kun siemenet itivät. Nyt ovat vähän turhan honteloita ja pitkiä hujoppeja nuo Eroticat. 
Orvokitkin voisivat olla vielä viileämmässä ja ehkä siirrän ne keittiön ikkunalaudalle. Siellä on pakkasella oikein viileää ja ne saavat luonnon valoa heti, kun päivä valkenee.
Niinpä se vaan tämäkin päivä jo myöhäisillassa ja kääntymässä yöhön. Nykyisin torstai on viikon kivoin päivä, koska koko viikonloppu on vielä edessä päin. Torstai on kuin viikonlopun aatto. Enemmän kuin perjantai, koska silloin ilta on jo osa viikonloppuvapaata. 

Koirakaverin kanssa käytiin iltalenkillä ja minä tietenkin katselin tähtitaivasta. Kuu nousee vasta useamman tunnin päästä, joten puolikuuta en päässyt nyt ihastelemaan. 

Muista herkutella Runebergintortuilla!

-Sari-