Odotetut tulppaanit

Malttamattomana olen odottanut tulppaaninnuppujen avautumista.

Snow Chrystalissa on ollut nuput jo kauan, ihan älyttömän hitaasti nuo avautuvat ja olen kärsimättömänä vahtinut näiden kasvamista.

Vaikuttaa siltä, että kaikki syksyllä istutetut tulppaanin sipulit lähtivät kasvuun. Nekin, joita ripottelin sinne tänne pihaan vähän hassuihinkin paikkoihin syreenien alle. 

Flammentanz on kasvattanut oksia tulppanien päälle ja jouduin sen oksia ohjailemaan toiseen suuntaan, että tulppaanit saavat paremmin auringonvaloa. 

Sekö lie vaikuttanut, sillä tänään yksi 

Snow Chrystal -tulppaani oli avautunut.

Nyt painiskelen itseni kanssa raaskisinko ottaa muutaman tulppaanin sisään maljakkoon. Luonnonkukkienkin kohdalla mieluummin käyn katselemassa niitä tuolla luonnossa kuin katkon mukaani. Tänä keväänä poimin täällä ensimmäistä kertaa valkovuokkoja, peräti neljä kukkaa Ü Kotipuolessa Savossa niitä kun ei ole ollut äidille poimittavaksi, metsätähtiä vain.

Ehkä sitten kun sireeninkukat lakastuvat maljakossa, käyn poimimassa yhden valkoisen tulppaanin tilalle ja katsoa tapitan sitä herkeämättä, ettei tule turhaan katkotuksi. 

Carnaval de Rio on hauskan kaksivärinen.

Tästä tulee mieleen mariannekarkki.

Tai polkkakarkit Ü

Kaunista kannattaa odottaa!

Parhain lopetus keväälle.

Kesä koittaa huomenna, ensimakua siitä onkin saatu jo monena lämpimänä päivänä niin että poskia kuumottaa.

-Sari-

Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu

Vuokot ovat jo kukkineet ja lehdokin aika taitaa olla myöhemmin, joten ihastellaan nyt orvokin ja jonkun muun kukintaa.

Taisi olla viime vuonna kun ostin ensimmäiset rimpsureunaiset orvokit, joista ruukussa kukki yli talven tuo keskellä oleva valkoinen. Se sai tällä viikolla seurakseen oranssit ja keltaiset orvokit ja siinä saavat kasvaa sovussa. 

Toivottavasti nämä siementävät ruukkuun ja saan omasta takaa lisää rimpsureunaisia orvokkeja ensi kesäksi. Yhden pikku taimen pelastin ruukusta omaan pikku ruukkuun, ettei se murskaannu mullan sekaan kun näille isommille kuoppaa kaivoin. 

Nopeasti nuo hedelmäpuun kukat varisevat maahan. 

Lähistöllä kasvaa omenaa ja kirsikkaa.

Omat sireenit eivät vielä ole avautuneet, joten kävin nuuhkimassa lounastauolla naapurissa avautuneita kukkia ja saatoin muutaman poimia kotiinkin yöpöydälle maljakkoon.

Esikot kukkivat vielä, kaikkia ei ruohonleikkuri syönyt.

Kaunista kevään viimeistä viikonloppua!

-Sari-

Kohopenkin perustamista

Viime syksynä haravoin märät koivunlehdet kasaan ja tein syreenien väliseen kaistaleeseen perustuksen kohopenkkiä varten. Siihen kohtaan, jossa on lojunut kuusipölkkyjä monet vuodet. 

Savinen maa ja vesisade oli sotkuinen yhdistelmä, mutta siinäpä saappaat jalassa rämmin. Ja tuntuipa mahtavalta kun sain kiskottua savesta pitkiä juuria pois ja muutaman neliön maata putsattua tulevaa puutarhaunelmaa varten. 

Kasasin kekoon vuoroin oksia ja risuja ja vuoroin haravoituja lehtiä ja puoliksi maatunutta aiempien vuosien lehtikompostia. Puiston puoleiseen reunaan upotin maahan pari kuusenrungon pätkää rajaamaan aluetta. Sillä hetkellä minulla ei ollut hevonkakkaa laittaa penkkiin, joten lisäsin sen nyt keväällä. Alue näyttää sotkuiselta kompostikasalta näissä kuvissa, mutta on kuin kultakasa tämmöiselle pikku puutarhurille < 3

Siirsin kasan sivuun ja olipa siellä hyvin maatunutta ainesta ja multaa talven aikana kehittynyt mukavasti. Pelkäsin, että sateinen talvi oli kastellut tuon liian märäksi ja lehdet eivät maatuisi mullaksi vaan homehtuvat vain. Tuolta löytyi lieroja ja muitakin maan muokkaajia, joten hyvässä hapessa näyttäisi olevan.

Tuulisen talven aikana läheisestä koivusta oli tipahdellut ympäriinsä paljon pikkuoksia. Jotta ne eivät olisi kesällä ruohonleikkurin riesana, keräsin niitä pois maasta ja levittelin niistä vielä ohuen kerroksen penkin pohjalle ennen kuin lisäsin lannoitteeksi puoli säkillistä Pollen parasta. 

Lopuksi lapioin lehtimultarisuseoksen takaisin paikalleen ja kohopenkki oli taas kuosissaan. No ei kuvissa siltä näytä.

 Päälle vielä säkilliset puutarhamultaa ja kohopenkki on istuttamista vaille valmis. Lehtien ja risujen maatuminen mullan alla jatkuu vielä ja penkki vajoaa alaspäin kesän aikana. 

Penkkiin istutin Muhevaiselta ostamani hurmeluppiot. Ainakin luppion odotan tässä paikassa viihtyvän ja niitä sain lopulta haalittua kolme tainta. 

Kun tämä kohopenkkikokeilu vaikuttaa onnistuneen (ainakin tuo syksyllä tehty perusta), on toisen kohopenkin perustaminen jo suunnitelmissa tuohon pihan reunalle. Kesän aikana kerään maahan pudonneita risuja ja puun oksia ja syksyllä haravoin lehdet talteen ja kippaan penkin paikalle. 

Nyt toiveissa on sateisia päiviä ja kastematojen joukkoliikehdintää. Yritän päästä lintujen kanssa samoille apajille ja kerätä asfaltilta lieroja kohopenkkiin siirrettäväksi.

Näyttää kuitenkin siltä, että vesisateista ei näillä nurkilla ole toivoakaan vaan täytyy kastella kasvit raanavedellä. 

Viikonloppu jo kahden päivän päässä!
Sitä odotellessa mukavaa torstaita Ü

-Sari-

Harppaus kohti kesää

Kevät on parin päivän poissa olon aikana ottanut kunnon harppauksen kohti kesää. Niin huimasti ovat lehdet kasvaneet puissa ja ruoho puutarhassa. Kontrasti Itä-Suomen koivujen hiirenkorvien keväänvihreästä tänne eteläisen Suomen tummiin täysikasvuisiin lehtiin on suuri. 

Vuoden takaiseen verrattuna kevät on huimasti jäljessä, sillä kuvamuistojen mukaan tasan vuosi sitten puistossa kukkivat koristehedelmäpuut ja takapihalla syreeni näin kauniisti. 

Syreenien vieressä olevat tuomet eivät vielä kuki valkoisena poutapilvenä, mutta niiden alla kasvaa häikäisevän sinisenä lemmikkimeri. Vuosi sitten tuomi karisti jo kukkiaan. 

Luumupuut ottivat lähipuista varaslähdön ja alkoivat avaamaan kukkanuppujaan viikon alkupuolella, Tänään otetussa (ylin) kuvassa luumu on jo täydessä kukassa.

Huomiseksi on luvassa mukavan pilvipoutaista säätä ja alle 15 asteen lämpöä. Toivottavasti ennätän puuhastella takapihalla koko päivän. Sain nimittäin tästä auringosta ja kuumuudesta jo tarpeekseni. UV-säteilyssä en uskalla olla kauaa ilman kunnon suojakertoimia ja aurinkovoidetta en tietenkään muistanut pakata mukaan. Tuntui tukalan kuumalta puuhastella pitkähihaiset päällä jo tänä ensimmäisenä 20 asteen rajan saavuttaneena päivänä, mutta mieluummin kuumuus kuin kutiseva iho. Automatkalla peittelin käsivarsia huivilla ja Puutarha-lehdellä, mutta iho on otti osumia auringosäteisiin ja nyt kutisee.

Kevän kauneutta päiviisi!

-Sari-

Keväänvihreää

Pian koittaa odottamani toukokuun loppu jolloin monen kuunkierron kestänyt viileä jakso vihdoin päättyy ja ilmat alkavat lämpeämään. Tiiättekö, olen siitä nyt jopa erittäin surullinen, sillä tämä aika vuodesta on ihan parasta. En kaipaa hellettä enkä kuumia päiviä vaan haluaisin oleskella raikkaassa kevätsäässä. Lämpimämpiä öitä ja etelän puoleista tuulta olen näiden pohjoistuulisten kevätviikkojen aikana kaivannut. 

Kun tänään käveltiin esikoisen kanssa rantatiellä ja työnneltiin vuorotellen rattaissa nukkuvaa Meaa näissä maisemissa, ajattelin että hetki on aivan täydellinen. Kevät parhaimmillaan ja saadaan kulkea yhdessä kummankin lapsuuden jalanjälkiä pitkin. 

Lämpimässä säässä kymmenet perhoset lentelivät ympärillä, korkealta puusta kuului pörinää kun kimalaiset nauttivat kukissa mettä ja metsässä visertelivät linnut. 

Kun oli aika lähteä rantasaunalta pois, pyysin mieskultaa jos vielä hetkeksi istahdetaan nauttimaan keväänvihreästä luonnosta ennen ajomatkaa. Seurattiin kun kirjosieppo kävi arvioimassa pihakoivun linnunpöntön ja kuunneltiin kun se sen jälkeen lauleskeli hieman kauempana puun oksalla. Saa nähdä kelpuuttiko pöntön poikasilleen tulevaksi kesäkodiksi. 

Parhainta viikonloppua!

-Sari-

Kaikki kukkii aikanaan

Jokusen viikon olen käynyt koirakaverin kanssa päivittäin katsomassa, joko puiston reunalla kukkii tuomi. Viikonlopun aikana tuomen lehtien joukosta alkoi näkymään valkoista.

Hyönteisillä on nyt enemmän ruokailupaikkoja.

Seuraavaksi odotellaan puiston reunan 

koristehedelmäpuiden puhkeamista kukkaan.

Taas mukavan lyhyt työviikko, kun perjantaina on lomapäivä. Kun mieskullallakin on pitkä vapaa, on aikomuksena pistäytyä Saimaalla ja päästä vihdoin rannalle saunomaan. 

Ihanaa viikkoa!

-Sari-

Hyasintit kukkii

Aamulla puoli viiden jälkeen heräsin koirakaverin tärinään ja läähätykseen. Ilmassa oli sähköä ja ukkosen kumina kuului läähätyksen läpi kun oikein pinnisti kuuloa. 

Vähän myöhemmin vilkaisin ulos ja oli alkanut satamaan lunta. Maa piiloutui pian valkoisen, märän hunnun alle. Kun odotan vesisadetta, saadaankin lunta.

Pääsiäiseksi hankkimani keltaiset hyasintit alkoivat viime viikolla avaamaan nuppujaan ja nyt kaikki kuusi hyasinttia kukkivat ja levittävät huumaavaa tuoksua etupihalla. 

Nyt ulkona paistaa aurinko. Tuuli heiluttelee puiden oksia ja koivun isot lehdet hyppivät ylös ja alas. Kauniin vaalean vihreä aika kestää nyt kauemmin. Kyllä tämän mieluummin otan kuin hellepäivät toukokuussa.

Virkistävää viikonloppua!

-Sari-

Ruusukortti

Korttiaskartelukipinä hiipui harmaan tuhkan alle parin askarteluviikonlopun jälkeen näiden poikkeusolojen muuttaessa elämistä ja rajoittaessa tapaamisia. Joitakin kortteja olen tehnyt, suunnitelmat pyörivät ajatuksissa mutta mitään hillitöntä himoa askarteluun ei ole moneen viikkoon ollut.

Onneksi on joitakin valmiita ja paljon aloitettuja kortteja varastossa jos niille tulee akuuttia tarvetta. Tämä jostain tavaroiden joukosta löytyny ruusukortti oli ensin aikomus postittaa jollekin kaverille arkea ilahduttamaan, mutta otinkin sen käyttöön nimpparionnittelukortiksi tyttärelle. 

Kyllä niin kovasti ootan sitä, kun kipinä taas riehahtaa liekkeihin ja nuo askartelutarvikkeet kaivetaan pölykerroksen alta käyttöön ja hypistellään toinen toistaan ihanampia papereita.

Ja tästä tulikin mieleen, että postimaksuja korotetaan taas ensi kuun alusta, kun posteljoonilla ei ole juurikaan kirjeitä tai kortteja postilaatikkoon kannettavana. Miksiköhän!

-Sari-

Rentukankukkia lumisateessa

Rentukan kukat reunustavat ojan reunoja keltaisena nauhana. Tänään nuo vaatimattomat kukat notkuivat lumen raskaudesta. Ja ojassakin virtasi kuivan kauden jälkeen taas vesi. 

Lumen alla nuokkuivat myös orvokit. 

Kun me puolen päivän aikaan löntysteltiin koirakaverin kanssa lumisateessa, Savonlinnassa ulkoilijat nauttivat auringosta 18 asteen lämmössä. Olihan tämä ilman viileneminen raju muutos lämpimän viikonlopun jälkeen, mutta niinhän ne säät vaihtelee ja mikään poikkeuksellinen ei enää yllätä. Niin on maailman meno arvaamatonta ja ilimoja pitelee laidasta laitaan. Mutta kyllä luonto tätä sadetta jo kaipasi, tuli se sitten vetenä tai lumena.  Ja luonto muistuttaa näin myös liian innokkaita puutarhailijoita, että vielä ei ole aika istutella kylmälle arkoja kasveja ulos. Maa ei ole lämmennyt ja yöllä on vielä pakkasta etelää myöten. 

Tähän lopuksi muistutuksena keväästä ja auringosta parkkipaikan viereisessä kukkapenkissä kasvavan mahonian välityksellä, josta nappasin kuvan viikonloppuna. 

Kevättä eletään ja kesää kohti mennään Ü

Iloa viikkoosi!

-Sari-

Toukokuun toinen sunnuntai

Rakkaat onnittelut 

äiti < 3

ja

ensimmäistä äitienpäivää viettävä tyttäreni < 3

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja isoäideille!

Kaikki puettu vihreään,
puut, pensaat ja puiston multa.

Käsi kädessä kävellään,
äiti ja äidin kulta.

Vietimme äitienpäivää luonnon äärellä piknikin merkeissä takapihallamme. Olin onnekas kun sain molemmat tyttäret luokseni tänä poikkeuksellisena äitienpäivänä ja viettää  mumma-aikaa ihanan, iloisen Mean kanssa. 

Wiskarilan neljälle mitoitetusta äitienpäiväkimarasta 

riitti hyvin herkkuja kuudelle ja jäi ylikin. 

Bagelit avokado- ja savulohitäytteillä, salaatteja, kermaperunoita ja possun sisäfileetä sekä jälkihyväksi mansikoita, mustikoita ja keväistä kermahyytelöä mansikkamelban kera. Näistä olisi saanut koottua aamupalan ja aterian, mutta me nautittiin kaikki yhdellä kertaa - yhdessä. 

Mea sai tädiltä tuon ihanan yksisarvisen.

Jospa pian saamme viettää aikaa myös 
oman rakkaan äitini kanssa!

-Sari-

Kirsikankukkia

Nyt on se aika keväästä, kun puut alkavat kukkia ja parhaillaan pihoja ja tienvarsia koristavat vaaleanpunaiset kirsikkapuut. 

Nämä kirsikkapuut  löytyivät matkan varrelta, kun käytiin noutamassa Wiskarilasta huomiselle piknikille äitienpäiväherkut. Onneksi jätin kameran kaulaan roikkumaan Ü

Tänään on ollut ihana, lämmin toukokuinen lauantai. Mieskulta kävi ostamassa uuden pallogrillin eilen ja tänään meillä avattiin hiiligrillauskausi. 

Takapihalla oli alussa jopa kuuma, kunnes auringonsäteet hiipuivat ja tuuli viilensi ilman. Silloin otettiin taljat ja siirryttiin istumaan vielä hetkeksi auringon lämpöön etupihan penkille. 

Voi näitä vapaapäivän nautintoja!

-Sari-

Mårbacka ja Madame Solleron

Mieskulta tykkää pelargoneista ja niitä meille ostetaan joka kesä.

Kun vappupallojen hakumatkalla koukattiin puutarhamyymälään Pollen parasta hakemassa, ihastuin näihin vaaleanpunaisiin kukkiin ja nappasin pelargonin mukaan.

Olihan tämä hintavampi kuin ulkona sujuvasti sivuuttamani kesätavikset ja kassalla oikein painotettiin, että tämä pelargoni on Mårbacka. Kesällä se kasvaisi suureksi ja sen luvattiin  viihtyvän talven huoneenlämmössä. Olisikin semmonen talvilämmin kuisti, jossa talvettaa viileyttä kaipaavia kukkia.

 Toivottavasti me saadaan tämä menestymään vuodesta toiseen.

Lauantain puutarhakaupoilta matkaan tarttui seuraava pelargoni. Tällä, myymälän nimiliuskan mukaan Madame Salleronilla, on niin kivan näköiset lehdet, ettei haittaa vaikka se ei kukkisikaan. Kukkiessaan kyseessä olisikin Little Trot, joten tiiä häntä minkä olen ostanut.  Voisin ostaa toisenkin Ü

Keväistä toukokuun alkua!

-Sari-

Neljän päivän vapaa päättymässä

Tänään oli mukava päivä puuhastella puutarhassa ja se olikin mitä parhain tapa päättää tämä neljän päivän vapaa - haikein mielin tosin. Oli lämmintä, välillä paistoi aurinko ja välillä se piiloutui pilvien taa. Pihalla kykkiessä poimin kevään ensimmäiset lehtokotilot. Tai oikeastaan yhden, sillä vain tämä oli tallessa ja toinen oli lähtenyt karkuteille piharuukusta. 

Nyt kun maa on kostea, täytyy tehdä pihatarkastukset pari kertaa päivässä ja kääntää kivet ja kannot jotta saa kerättyä suurimman osan lehtokotiloista pois kuleksimasta ennen kuin ne lisääntyvät. Jokainen keväällä kerätty kotilo vähentää kotiloiden lisääntymistä kesän aikana noin sadalla kotilolla. 

Parina edellisenä vuotena lehtokotiloita on liikuskellut takapihallamme verrattain vähän. Siksipä tänä vuonna niitä voi olla odotettavissa runsaslukuisesti, varsinkin kun oli lämmin talvi ja pakkanen ei päässyt palelluttamaan kotiloiden munia. 

Tervetuloa vain lähiseudun puiden latvuksissa lauleskelevat rastaat herkuttelemaan tuoreilla kotiloilla meille ja naapuriin!

-Sari-

P.s. Mieskulta oli koirakaverin kanssa törmännyt tuossa lähimetsikössä siileen. Itse en sitä ole sattunut näkemään, mutta kiva tietää että tässä lähistössä vielä siilikin viihtyy Ü