Lokakuun viimeinen ja kurpitsajuhlaa

Lokakuu luiskahti ohitse sukkelaan, niin kuin jokainen kuukausi tuntuu tekevän. Lohduttavaa, että myös nuoremmista tuntuu siltä, että aika vaan sujahtaa ohitse. Ehkä se johtuu tästä nykyajasta, emme enää pysähdy hetkeen niin usein, vaan suoritamme jotain koko ajan. Onko se nyt tätä älymaailmaa sitten syyttäminen?

Tänään pysähdyin hetkeksi lounastauolla ihastelemaan taas meitä tervehtimään tullutta aurinkoa, sommittelemaan tämän kurpitsajuhlapäivän kunniaksi asetelmia ja kuvaamaan niitä. 

Vaikka amerikkalaisittain ei halloweenia tule juhlittua karkkeineen ja kepposineen tai kammottavin luurangoin ja hämähäkinseitein, on kiva koristaa kotia näin syksyn synkkänä aikana iloisilla oranssin väreillä. Tai sitten vähän dramaattisemmilla tummilla sävyillä. Ihan sen mukaan, näin lokakuun viimeisenä tai pyhäinpäivänä, miten ennättää hankintoja tekemään. 

Ostin ensimmäiset koristekurpitsat valkosipulifestareilta elokuussa. Lisää hankin vain yhden joskus myöhemmin kukkakaupasta, kun oli niin kivan värinen, tuommoisen vaalea oranssin pistein. 

Tykkään yleensäkin enemmän näistä vaaleista kurpitsoista, kun ne neutraaleina saavat olla esillä pidempäänkin. Yksi vihreänä ostamani kurpitsa kypsyi ja muuttui oranssiksi. Siksi joukossa on myös oranssia, joka on toki yksi lempivärini.

Löysin myös betonisen kurpitsan kesällä muistaakseni Hankkijalta. Kun pikku hiljaa noita koristeita nappaa matkan varrelta mukaansa milloin sattuu löytämään, niin ei tarvitse muistaa viime hetkellä ostaa kuin tuoreet kukat. Kummituspuun ostin aikaisemmin alesta, oranssit proteat kun niitä kukkakaupasta vihdoin viime viikolla löysin ja eilen kävin ostamassa tummia neilikoita. 

Nuo tummasävyiset on kyllä ihania, kuten myös tuo yksittäinen kukka, jonka nimeä en painanut mieleeni. 

Koska nyt on ollut pakkasta, ei ulos voi oikeita kurpitsoita viedä. Onneksi on tämä betoninen, jonka käyn myöhemmin laittamassa ulos pöydälle maalaismarkkinoilta ostamani havukranssin keskelle. 

Ihanaa lokakuun viimeistä päivää,

miten sitä vietättekin < 3

-Sari-

Lämmin lokakuinen päivä

Ihanan aurinkoisista ja lämpimistä lokakuun päivistä 

on saatu nauttia vielä eilen ja tänään. 

Eilen en ikävä kyllä päässyt suunnitellusti lähtemään töistä aikaisin, mutta kuitenkin ennätin tovin harjaamaan ja haravoimaan lehtiä takapihalla. Oli yhtä tunnelmallista kuin elokuussa, kun aurinkokennovalaisimet syttyivät palamaan.

Toissa iltana hämärän hyssyssä lapioin maasta puun juuria ja tein pientä uomaa, johon kasasin haravoidut lehdet. Jospa saan tuohon kapean kohopenkin perustettua ajan saatossa. Maasta löytyi ikivanhoja kuusen juuria ja tuoreempia katkottujen puunversojen juuriakin savisen mullan seassa oli. Löytyipä maasta monta matoakin, mikä aina puutarhan hoitajaa ilahduttaa. Siitä tietää, että multa ei voi kovin huonoa olla ja lehdille on jo valmiina hajottajia Ü

Pyysin myös mieskultaa ulos puuhastelemaan ja purkamaan puutarhapöydän valmiiksi osiin, niin saatiin se tänään talvirenkaiden vaihdon jälkeen varastoon kevättä odottamaan.

 Aina se tuntuu niin mukavalta, kun saa jonkin pitkittyneen asian tehtyä. (Ja autonrenkaiden vaihto tietää myös renkaanvaihtoliikkeeseen kiirusta, sillä useampana vuotena mieskullan varatessa aikaa on vielä ollut hiljaista, mutta heti sen jälkeen kalenteri on kuulema alkanut täyttyä vauhdilla Ü)

Tänään kuulostelin, onko flunssa tuloillaan, kun on ollut vähän tukkoinen olo. Mutta nyt on jo parempi olla. Eilen tuli takki päällä kuuma haravoidessa ja touhusin paitasillani loppu ajan. 

Toivottavasti ei kostaudu. Nyt iltapäivällä laitoin ohuemman takin päälle, kun ulkona oli lupsakan tyyntä. Seinän vierustalla ainakin. Sain vihdoin leikattua tomaatit pois, kun ensin etsin viimeiset tomaatinraakileet talteen roikkumasta. 

Tässä aiemmin keräämäni tomaatit kypsyvät talokehikossa roikkuen. Viikonlopun aikana aion laittaa tomaatteja ja paljon valkosipulinkynsiä uuniin fetajuuston kera. Nam! Pian ollaan jo marraskuussa, ja edelleen saadaan omaa satoa tuoreena syötäväksi. 

Ne ovat iloa silmälle, aivan kuin tämä etuoven luona roikkuva viimeinen ostettu kesäkukka. Se roikkuu niin ylhäällä, etten ole saanut sitä itse otettua pois. Mutta eipä tuolla ole ollut kiirus, mukava sitä on katsella, kun väsyneenä saapuu töistä kotiin < 3 

Pikku hiljaa saan kesän pakettiin. Toivottavasti kotona oloaikana on vielä monta poutapäivää pihalla oleiluun. Vähitellen olen aloittanut myös paperiaskartelun ja kortti toisensa jälkeen valmistuu. Olen jo alkanut joulukorttejakin suunnittelemaan!

Tunnelmallista torstai-iltaa!

-Sari-

Täydenkuun tylleröinen

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli täysikuu ja 

silloin syntyi mumman tytön tylleröinen < 3

Tänään he pääsivät kotiin ja kävimme koirakaverin kanssa tutustumassa pieneen nyyttiin. Edi sai pikkuruisia varpaita pikkuisen kielellä lipaista ja nuuhkia. Varmaan olisi nuollut koko tytön, jos olisi päässyt lähemmäs Ü 

Sunnuntai odoteltiin, syntyykö tyttö isänsä syntymäpäivänä.  Yöllä kahden aikoihin sain viestin, että hän oli syntynyt tuntia aiemmin. 

Täydenkuun ruskatyttö,
nukkui tänään tunnin, pari 
sylissäni, lämpimässä < 3

Kymmenen pientä varvasta,
pienen pientä ja somaa,
kymmenen pientä sormea,
nyytin ikiomaa.
Kaksi silmää, korvat, nenä ja suu,
voi kuinka siihen rakastuu!

-mumma-

Kurkistus hallaharson sisään

Lokakuu starttasi runsaan vesisateen kera. Yöllä herättiin monta kertaa sateen ropinaan ja kohinaan. Tänään on hyvä muistella viime viikon aurinkoisia päiviä.

Ulkona olevat tomaatit ovat saaneet olla rauhassa hallaharson suojissa. Viikonloppuna ulkona käydessä kurkkasin, mitä tomaateille kuuluu. Samalla saivat aurinkopusuja poskelle.

Eivät ainakaan ole paleltuneet. Ja muutama tomaatti siellä näkyy jopa kypsyvän, kuten tämä kuvan Tigerella.

Sisälläkin sato kypsyy hyvin. Yellow Submarinissa on 

jo  monta suloista keltaista "päärynää".

Ja Hundreds and Thousandsista on monta punaista helmeä. Mieskultakin hämmästyi, kuinka makeita nämä ovat. 

Ensi kesänä taas kasvatukseen.

Mukavaa poimia tuoreita tomaatteja itse kasvatettuna

näin lokakuussakin, tertuista suoraan suuhun. 

Iloa päivääsi!

-Sari-