Ainon puutarhassa

Siitä saakka kun ensimmäisen kerran kävin Ainolassa, olen haaveillut päiväretkestä Ainon puutarhaan omenankukkien kukkiessa keväällä. Omenankukkien kukat ennättävät vuosi toisen jälkeen kukkia, eikä Ainolassa ole ennätetty käymään. Tänään puolipilvisenä päivänä ajoimme vihdoin Tuusulaan Ainolankadulle. Oli hyvä päivä pitää unikeonpäivän rääppiäisiä. 

Kuvat viimeistä kuvaa lukuun ottamatta on kuvattu Ainolassa. Mustavalkoiset kuvat , joita oli esillä pitkin Ainolaa ja pihapiiriä, ovat Museoviraston kokoelmista.

Puutarhassa perennat kukkivat, omenapuiden oksat notkuivat hedelmien painosta ja viinimarjapensaissa kypsyivät marjat.

Ihailen Ainon ahkeruutta, viisautta ja kekseliäisyyttä.

Teimme Ainolan kierroksen takaperin ja Aino edellä. 

Ah saunarakennuksessa vielä viipyvää tuoksua ja talossa häilyvää viime vuosisadan jämäkkää tunnelmaa. 

Ennätimme tutustua sisätiloihin kaikessa rauhassa. Kun nautimme virvokkeita puutarhassa katsoen tuota jylhien mäntyjen takaa pilkistävää taloa, saapui paikalle bussillinen vierailijoita. 

Kivijalan huoneeseen oli avattu Hesan kamari,

jossa näytettiin dokumenttia vuodelta 2010.

Lomalla on toivottavasti aikaa lukea tätä 

Sibeliuksesta kertovaa kirjaa. 

-Sari-

Hautausmaalla männyissä linnunpönttöjä

Isän haudan kukkaistutuksien ympärille oli ladottu omalta rannalta kerättyjä kiviä. Yksi kivistä oli oikeasta kulmasta katsottuna sydämen muotoinen ja se oli sijoitettu keskimmäiseksi. 

Kesällä kiertelemme tovin täällä Varparannan hautausmaalla. Käymme sukulaisten haudoilla ja haudoilla, joihin on haudattu tuttuja edellisen kerran jälkeen. Tällä kertaa hautakierrokseen on tullut lisää Lahjukan, isän siskon hauta.

Hautausmaalle kävi harvinainen tuulenhenki ja hyttyset pysyivät loitolla. Yleensä niistä on aikamoinen riesa paljaille säärille ja nilkoille. Kun huomio ei kiinnittynyt itikoihin, katse kiinnittyi ylös mäntyjen runkoihin ja linnunpönttöihin, joiden ympärillä oli kivoja teoksia. 

Näistä linnunpöntöistä oli kuvia myös Lustossa. Valitettavasti en lukenut siellä näiden tarinaa, enkä löytänyt mitään tietoa netistäkään. En tiedä ovatko nämä pysyviä vai siirretäänkö ne myöhemmin muualle. Sen näkee seuraavalla kerralla.

-Sari-

Suomen metsämuseo Lusto

Savonlinna-päiväämme yhdistettiin

 tutustuminen metsämuseo Lustoon. 

En muista, olenko siellä käynyt aiemmin ja mietin etukäteen, 

onko paikka mielenkiintoinen kohde teineille. 

No, nämä meidän nuorimmaiset onneksi ovat kiinnostuneita museossa kävijöitä ja heidän kanssa on kiva kierrellä ja kertoa muinaisista ajoista. Toivon, että retkiltämme tarttuu tiedonmurusia mukaan ja kiinnostus historiaan säilyy. Missä valmistettiin ensimmäisenä paperia ja mistä puusta saatavasta hakkeesta valmistetaan maitotölkkejä?

Yllätyin, kuinka monipuolinen näyttelytarjonta Lustossa on. Mutta onhan metsästä niin moneksi. Metsä tarjoaa toimeentuloa, vapaa-ajanviettomahdollisuuksia ja ravintoa. Yllättävän moni arkinen hyödyke on alkuperältään puusta lähtöisin. 

Meillä suomalaisilla on rikkaus, kun saamme nauttia jokamiehenoikeuksista ja liikkua metsissämme vapaasti. Kerätä marjoja, poimia sieniä, retkeillä ja nauttia puhtaasta luonnosta. Näistä rikkauksista on hyvä kertoa nuorille ja myös tarjota kokemuksia konkreettisesti. Mutta myös luonnon suojelu ja haavoittuvuus täytyy muistaa mainita. Ja että luonnossa ei saa tehdä mitä vaan ja sieltä ei saa ottaa mitä vaan, vaikka jokamiehenoikeutemme laajat ovatkin. Myös metsien asukkeja täytyy kunnioittaa ja arvostaa.

Lustossa itseäni eniten kiehtoi taide. 

Kuvasin siitä vain muutamia makupaloja.

Nämä lintumaalaukset olivat hienoja.

Ja nämä ihanat norpat.

Isäni oli nuorena miehenä talvisin savotassa. Ei se helppoa ole ollut, hevosvoimalla ja ruisleipäeväillä jaksaa umpihangessa tukkeja liikutella. Kunnioituksella niitä savottamiehiä ja -hevosia kohtaan tämä patsas. 

Lustossa kannattaa käydä Punkaharjulla matkatessa.

-Sari-

Savonlinnapäivä

Tänä vuonna vietimme lomaa äidin luona Savonlinnassa mieskullan nuorimmaisten kera. Suurin aika lomasta kului rantasaunalla, jossa myös aitoissa yövyimme. Vesi lämpeni ensimmäisten päivien aikana peräti kahdeksan astetta aina 26 asteeseen saakka ja uitua tuli viikon aikana useita tunteja. 

Lomaohjelmaan kuului myös päivä kaupungilla. Kävimme torilla, kiersimme kaupungin Ieva-laivalla ja söimme huikomuikut Seurahuoneen muikkuterassilla.

Muikkuterassilta voi seurata torielämää, Olavinkadulla Pitkäsillan ylittäjiä sekä ohikulkutiellä kulkijoita. Ja Haapaveden sinistä selkää.

Laivaristeilyllä kiinnosti tänä vuonna Laitaatsalmen siltatyömaa. Toinen, eteläinen silta, otettiin käyttöön viime vuoden joulukuussa. Pohjoista siltaa rakennetaan parhaillaan.

Alla oleva kuva on viime talvelta autosta otettuna.

Maikkarin aamuteeveessä on usein säätiedotuksen alussa ollut ajankohtaista sääkuvaa Pihlajaveden saarimaisemista. Paikansin tällä reissulla sillalta poistuessamme kameran sijainnin Ü

Sillan jälkeen oikealla Laitaatsalmessa on telakka.

Tämä risteilyreitti kuljee Olavinlinnan ohitse. Nämä kuvat linnasta ovat reitin lopussa kuvattuja, kun saavutaan takaisin satamaan. Kuvissa näkyvät Törninpypörän vierasvenesatama, museohöyrylaivat Mikko ja Salama.

Pihlajaveden puolelta kaupunkia 

ja rantaa reunustavat hopeapajut.

Kunnes Laitaatsalmen uusi silta valmistuu ja syväväylä siirtyy kulkemaan salmesta, luovii laivaliikenne Kyrönsalmen maantiesillan alitse. Silta avataan usein kesällä purjehtijoille.

 Mieskulta on harmitellut, kun sillan avautuminen on katkaissut matkanteon vain kerran. Nyt silta avautui kaupungista poistuessamme ja jouduimme odottamaan hetken. 

Huomenna kerron, mihin sitten suuntasimme.

-Sari-