Syksyn ensimmäinen viikonloppu.
Perjantai-iltana puita heilutellut tuuli tyyntyi ja sytyttelin tuikkuja takapihalle. Muutaman kerran piipahdin ulkona tuijottelemassa tähtitaivasta ja kynttilänliekkiä. Tunnelmoin tuossa vihreässä keitaassani niin pitkälle syksyyn kuin voin.
Tämä lauantai, vaikka aurinkoisena alkoikin, muuttui pilviseksi ja sateiseksi päiväksi. Ennätin kuitenkin kuivatella lakanoita ulkonarulla ennen ensimmäistä sadekuuroa. Odottelen jo kovasti syksyn kirpeitä öitä, että voisin jättää lakanapyykin ulos kuivumaan ja raikastumaan. Ah sitä puhtaan pyykin tuoksua!
Tällä viikolla on ollut lämpöisiä, kesäisiä päiviä. Ja ensi viikollakin päivälämpötilan pitäisi kavuta aina kahteenkymmeneen asteeseen saakka. Kyllähän se passaa, vaikka siten takapihan siivous talvea odottamaan siirtyy ja siirtyy. Ei noita kukkivia kukkia raaski vielä pois raivata. Joka vuosi sama juttu Ü
Viimeisenä kukkalaatikkoon istutetut Little Leotkin kukkivat, pienimmätkin rääpäleet. Ja eräänä päivänä huomasin neilikassa kukkanupun aukeavan. Luuleeko kesän taas koittaneen ja pinnistää kukkimaan viimeisillä voimillaan? Eihän tätä kukkaa voinut vielä kompostiin kiikuttaa!
Ryytimaalla kukat kukkivat, tomaatit kypsyvät ja mansikkaminttu puskee uutta vartta. Ja mieskullan perinnepelargonin lehtien kätköistä löytyy kukkanuppuvarsia.
Ihanaa viikonloppua!
-Sari-