Retropotkarit

Ompelin eräälle pienelle miehenalulle retropotkarit syntymäpäivälahjaksi.

Ostin kankaan aikoinaan meidän miehenalulle, mutta sitten tämä alkoikin näyttää liian tyttömäiselle, liian retrolle, liian vihreälle ja liian sydämelliselle. Synttärisankari on huomattavasti retromaisempi kaveri. Mutta voih, nyt haluan meillekin samanlaisen yöpuvun. Onneksi tätä(kin) on ostettu varastoon reilusti.

Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 1/2008 kokoa 80 ihan hiukan pidennettynä varmuuden vuoksi. Oli juuri sopiva.  Kanttaus ja hihansuiden resorit ovat tummanruskeita.

Sanoinko jo, että tästä tuli aika ihana?

Villaa sen olla pitää!

Kyllä se niin on, että syksyksi ja talveksi pitää olla villainen välihaalari. En tiedä miksi, mutta jotenkin pidän enemmän villaisista. Aika päiviä sitten surautin pojalle aivan mahtavanlaatuisesta villaribb-neuloksesta luottokaavallani lämmikettä.

Materiaali on Black Horsen ikiaikaista tummansinistä villaneulosta, joka joustaa hurjan hyvin, ja palautuu vieläkin paremmin. Harmi, ettei tällaista (1x1 ribb.neulos) saa mistään kaupasta. Vai saako? 

Kaava on Suuren Käsityölehden (9/2008), samalla kaavalla olen tainnut tehdä melkein kaikki meidän välihaalarit. Onhan se vähän reilua mitoitusta, mutta niin toimiva, ei kiristä, eikä purista ja mahtuu hyvin haalarin alle, koska on ohut. Ja jää tuota lämmittävää ilmatilaakin.

Metsola goes Villervalla - epäonninen jumpsuit

Sain joskus palasen Metsolan raidallista joustofroteeta ja siitä se sitten lähti. Siitä lähtien olen himoinnut Metsolan joustofroteita, varsinkin raidallisia ja unohtanut, miksi en pidä raidallisista kankaista. Muistin sen, kun aloin leikkaamaan ostamaani kangasta. Siksi päätinkin tehdä tällä kertaa kaiken viimeisen päälle kunnolla ja leikkasin kaikki palaset erikseen, että raidat ovat taatusti suorassa ja saan ne kohdistumaan kauniisti.

 

Ja niin minä leikkasin. Ja leikkasi myös tuo keskimmäinen, nimittäin viillon yhden kappaleen lahkeeseen. Harmitti, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että lahje lyhenee vain puoli senttiä, ei hätää.

 

Ja sitten ompelemaan. Aloin kiinnittämään hihoja ja huomasin, että takakappaleissa hihan raglansauma on keskellä, siis keskitakasauman kohdalla, voi harmi! Ja niin kun olin tämän kankaan ostoa suunnitellut ja niinkuin leikkasin niin tarkasti ja huolella. Leikatessa olin leikannut kaavat poikki, jotta saisin vartalo-osaan lisää korkeutta, siinä oli sitten kaavan yläosa kiepsahtanut väärin päin. Sen siitä saa, kun leikkoo kaksivuotiaan kanssa ja koittaa vahtia, ettei se leikkaa enempää mun kangasta (tai itseään), vaan saamiaan silppuja t,ai pistä itseään neulalla.

 

Alkoi ankara pohdinta, että mitäs nyt. Kangasta jäi kyllä riittävästi uusiin takakappaleisiin, mutta sitten nämä väärin leikatut menisivät haaskiin, eikä se tulisi kuuloonkaan. Tämä kun oli niin ajatuksella ostettu kangas ja todella ihanan tuntuinen. Keksinpä sitten laittaa takakappaleet poikki ja vaihtaa alaosat ja yläosat keskenään. Ideani oli nerokas, kunnes tajusin, että raidathan eivät tulisi enää samoiksi, ellen lyhentäisi kappaleita ja samahan olisi tehtävä myös etukappaleille. Lyhentämistä en edes harkinnut, joten ei muuta kuin ompelemaan taas ja tekemään haalariin yksi leveä raita.

 

Kaiken lopuksi tuo haalari on...

 

 

...iso ja leveähkö.

 

Hupun vuoritin mustalla astronauttijerseyllä pussiin, se onnistui täydellisesti, harmi, ettei näy näissä kuvissa. Hupun malli on lisäksi loistava, juuri hyvä.

 

Kaava on Ottobrenin lehdestä 4/2012. Tein koon 98, mutta 104 pituudella (hihat ovat pituudeltaan 98 muistaakseni). Tuo Pikkusisko käyttää kokoa 92 ja 98 vielä, mutta halusin varmistaa, että menee vielä talvella. Noh, tämä menee vasta talvella, ellen korjaile. Resorit ovat pienemmät kuin kaavassa, mutta saisivat olla entistäkin kapeammat, sekin auttaisi hihoja pysymään ylhäällä.

 

Jotenkin tästä tuli Villervallamainen...

 

Pirpanalle en sitten teekään tällä kaavalla...

 

Oletteko huomanneet, että Ikasyr hakee bloggaajaa? Arvatkaa, aionko hakea.

 

Liian sopiva

Meidän lapset ovat kaikki, ainakin ennen pojan syntymää, olleet pieniä, Pirpana oli tähän asti suurin syntyissään ja hänkin vain 51 cm ja vajaat 3,5 kg. Oletin, että kun Pikkusiskokin oli alle 3 kg syntyessään, ettei tämä kolmaskaan iso ole. Ei siitä edes luvattu isoa.  Mutta kuten arvaatte, eihän se niin mennyt. Ei riittänyt 4 kg lähtöpainoksi pitkänhuiskealle pojallemme.

Tämän oli tarkoitus olla välikausihaalari, mutta se onkin sopiva juuri nyt. Oikeastaan se alkaa olemaan jo turhankin sopiva, eli nafti.

Kaavana käytin Ottobrenin Fairy Floss -kaavaa lehdestä 6/2011. Koko on 56.

Kiva kaava kyllä, mutta ei järin suuri, vastaa kyllä kutakuinkin kokoaan, poika kun on jo 55 cm pitkä. Saa siis tyttöjen nukke ulkohaalarin.

Edit: päälikangas on tuollaista tietyssä valossa hieman hohtavaa (ei tosin hohda noin paljon, kuvattu salamalla) ulkoilukangasta ja vuori mikrofleeceä, molemmat omista varastoista, joten taloudellisesti ei harmita.

Pallohaalari

Mielestäni on kamalan hankalaa, kun vauva syntyy kesällä. Mitä ihmettä tässä Suomen kesässä vauvalle hankkii valmiiksi ja pukee päälle, kun samankin päivän aikana voi olla hellettä ja vilua? Tajusin nimittäin vasta hetki sitten, että kun esikoinen elokuun puolivälissä aikoinaan syntyi, alkoi heti kylmät ilmat. En ole ollenkaan varautunut, että nyttenkin voisi olla kylmää. Tuleva vauva tarvitsee siis kipeästi ohuita haalareita collegesta tai velourista tms.

Sitten postilaatikkoon tipahtaa uusin Ottobre ja kuin tilauksesta siellä on hupullisen jumpsuitin kaava. Eikun kokeilemaan vaan!

Kankaana käytin palloneulosta, sellaista Muru-neulostyylistä, mutta paksumpaa, tässä on lisäksi joitain erityistä joustoa seassa. Marakattimarssin palloneulokseksi tätä joku veikkaili... Resoreita mietin pitkään, olisin halunnut ehkä jotain väriä, mutta päädyin kuitenkin vihreään resoriin, joka luonnossa on kutakuinkin tismalleen saman väristä, kuin tuo neuloskin, vaikka kuvassa ei siltä näytäkään.

Kaava on koossa 56 Ottobrenin viimeisimmästä lehdestä (4/2012). Jätin sivusaumanvarat pois ja silti tämä on aika leveä, joskin saakin kenties olla, kun tänne on tarkoitus sujahtaa vaatteet päällä. Huppu on mielestäni suhteettoman suuri tai sitten olen piirtänyt väärin. 30 cm vetoketjukaan ei riittänyt tarpeeksi ylös, olisi saanut tulla pari senttiä korkeammalle, mutta näillä mennään.

Ehkäpä kuitenkin silti teen toisenkin, vähän muokaten. On tää vaan niin söpö.

(Tosin kaikki koossa 56 on söpöä!)



Kun lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa...

Tällä rouvalla on hätä ommella kaikenlaista valmiiksi, kun kohta ei ehkä pysty hetkeen tekemään mitään kässyjuttuja. Siksipä on ollut mielessä myös talvitamineet, Pirpana tarvitsee talveksi uuden välihaalarin.

Kaapissa oli ihanaa vaaleanpunaista oravakuvioista merinovillaneulosta, mutta näyttääkö tämä nyt siltä?

Ei näytä oravilta ei. Kangasta oli liian vähän. Noh, sitten ajattelin, että tehdään fleecestä ja löysin varastoista viininpunaista, sopivan vahvuista fleeceä, mutta pyöriteltyäni kaavoja kankaalla tunnin, totesin, että sitäkin oli hitusen liian vähän. Siispä oli tyytyminen tähän vaaleansiniseen, ehkä liian paksyyn fleeceen. Sitten tuli pulma, että miten tästä saa tyttömäisen. Pinkin vetoketjun ja resorin olisi laittanut, jos pinkki vetoketju olisi ollut kaapissa, mutta eipä ollut, joten tyydyin punaiseen, laitoin punaiset resorit ja Hello Kitty -ompelumerkin. Onko tarpeeksi tyttömäinen? Pirpana ei ainakaan vastustellut.

Kaava on vanha tuttu, ja erittäin hyväksi havaittu Suuren Käsityölehden välihaalarikaava lehdestä 9/2008. Koko on suurin, 110 ja tulee menemään Pirpanalle koko talven. Sivusaumavarat jätin pois.

Taas uusi yöpuku

Näitä yöpukuja tulee nyt urakalla, eikä tämäkään viimeiseksi jää, vaikkakin kenties tässä koossa, ellei sitten yksi vielä.

Se olisi taas yksi Little Dumbo valmiina koossa 56. Joku varmaan huomaa suuren mieltymykseni keltaiseen. Keltainen ja harmaa (tai keltainen yhdistettynä mustaan ja / tai valkoiseen) on jotenkin mieluinen väriyhdistelmä. Tämäkin lähti kangassuirujen tuhoamistarpeesta, olisihan minulla kaikkia kivoja kankaita, mutta en raaski käyttää niitä yöpuvuissa, toisaalta viimeaikaiset yöpukuompelut ovat tehty myös sellaisista kankaista, joita en osaa käyttää päivävaatteissa, yövaatteiden kuosien kanssa kun ei meillä ole niin nuukaa (ellen sitten osta kaupasta).



Yöpukuja jämäkankaista

Mulla on laatikoissa paljon pieniä kangaspaloja, joista ei enää paljon mitään saa, hihoja tai shortseja lähinnä. Nyt kun kerran on tilaisuus hyödyntää nekin pois kuleksimasta, niin ompelimpa parista pikkupalasta yöpuvut hyvin pienessä koossa.

Kaavana oli Ottobrenin Little Dumbo (1/2011), mutta jätin sivusaumanvarat pois, lyhensin hihoja ja lahkeita ja lisäsin niihin resorit. Sellainen pieni ajatusvirhe tuossa kävi, että vetoketjun kohdalle lisäsin etukappaleissa kyllä saumanvarat, joten etupuoli on nyt vähän leveämpi. Ei se muutoin haittaa, mutta näkyy hieman tuossa kaulanaukossa. Mutta enää en pura. Purkasin näitä vetoketjuja nimittäin useampaan kertaan, että sain ne kauniisti. Muutoin olenkin näihin tyytyväinen, koossa 56 kaikki on niin söpöä, harmaanakin.



Pilivä, pilviä, pilviä!!!

Hankin jo kauan sitten Facebookin Kangashamstereista ruskeaa ja turkoosia pilvivelouria. Olen haaveillut Me&I:n pilvihaalareista, mutta koska käytettyjen hinnat hipovat kirjaimellisesti pilviä, niin en ole raaskinut ostaa, tein sitten itte.

Kaava on piirretty Me&I:n haalareista, mutta halusin puntteihin resorit, itseasiassa oli pakkokin, koska kangas ei olisi muuten riittänyt. Lisäksi kävi pieni mittavirhe ja koon 74/80 kaavalla tehdyt turkoosit haalarit ovat itseasiassa nyt pienemmät, kuin nuo koon 62/68 kaavalla tehdyt ruskeat. Turkoosit ovat ehkä kokoa 62. En nimittäin leikannut saumanvaroja turkooseihin haalareihin ja punteista tuli sen verta kapoisat, että lyhensin haalarit suosiolla. Mutta ai että minä rakastan näitä pilviä!



Jumpsuit

Ennen joulua jo leikkasin tytöille velouriset oloasut, jumpsuitit, mutta joululahjakiireiden yms. takia nämä hautautuivat kangaskasaan. Nyt tulikin kiire ommella, että näitä ehtii käyttämään ennen kuin käyvät pieniksi ja ennen kuin talvi loppuu, kesällä nämä lienevät turhan lämpimät.

Kaavana oli Ottobrenin (6/2010) Jumpin' in ja koot 86 sekä 104. Lisäsin kaavasta poiketen resorit sekä lahkeisiin, että hihoihin. Olisi pitänyt lisätä myös mittaa vartalo-osaan esim. tekemällä vyötärökaitaleesta korkeampi, mutta ensi kerralla olen viisaampi. Malli on ihanan kapoinen ja sopii hoikille lapsille, mutta normivartaloiselle tai vähän pyöreämmälle tekisin reilusti leveämmän.

Tytöt tykkäsivät hirmuisesti! Nämä ovat vaan niin hauskat ja ilmeisen mukavat päällä...



Pirpanalle villahaalari ja pikkusiskolle pöksyt

Joskus asiat ovat niin yksinkertaisia, että ei jaksa edes ajatella ja sitten mönkään menee. Ette usko, tai uskotte varmaan, että tämä villahaalari on tehny pariin kertaa. Olen melkein joka sauman purkanut kertaalleen, osan useampaankin kertaan.

Ihan ensitöikseni ompelin kummastakin haalarin puolikkaasta samanlaiset, takasaumaa yhdistettäessä ihmettelin, kun ei täsmää, ei täsmää ei, kun on kaksi tismalleen samanlaista puoliskoa. Ei auttanut kuin purkaa toinen ja ommella uudelleen. Noh, sitten kimpaantuneena kasasin haalarin nopsaan uudelleen, ompelin resorit ja vetoketjun. Ihmettelin vetoketjua kiinnittäessä, että tuleepas se korkealle, että olisihan tähän voinut laittaa kymmenen senttiä pitemmän vetoketjun. Ompelin kuitenkin kiinni ja tikkasin kauluksen kahteenkin kertaan, että tuli hyvä. Siinä sitten tyytyväisenä mallailin haalaria ja aloin ihmettelemään, miksi kaulus on edestä korkeampi kuin takaa. Minä pöllö ompelin vetoketjun haalarin taakse. Ja ei kun purkamaan... Tietty sitten päätin käyttääkin resorin jämät kaulukseen, koska purkaessa sain tietenkin reiän edelliseen ja tämä olikin kinkkinen tikattava, kaulus on ommeltu kolmeen kertaan (aina alapuoli luiskahti pois alta). Että näin, tässä on haalaria kerrakseen...

Stailaus (liian pieni pipo) on Pirpanan käsialaa. Autoin kyllä nauhojen solmiamisessa neidin pyynnöstä.

Kangas on merinovillaneulosta Myllymuksuilta ja resori merinovillaribbiä samasta paikasta. On muuten sitten äärimmäisen ikävää purettavaa, tikki uppoaa niin nätisti pehmeään neulokseen, joka on vielä hyvin herkkää reikiintymään.. Kaava on sama tuttu Suuren käsityölehden (9/2008) kaava, jota olen ennenkin käyttänyt. Koko on 98, näyttää hivenen suurelta, mutta meneepähän koko talven. Kaavan mukaan kangasta tarvitaan 1,25m, mutta pärjäsin metrillä, kun leikkasin takakappaleen väärinpäin. Ei ollut vaihtoehtoja, kangasta oli vain se metri, jonka olin tilannut aikoja sitten kaappiin marinoitumaan. Kauluksen tein ohjeesta poiketen resorina, kun tuo kaulanaukko on aika leveä.

Ja tällaiset velourpökät on ollu valmiina jo hetken tuolle Miisulle. Kaava on mukavan väljä Ottobre Designin kaava lehdestä 1/2006. Pirpanaaa varten piirsin aikoinani kaavan kaverin lehdestä, mutta malli ei ollut paras tuolle hoikkeliinille, Miisu sen sijaan on normipainoinen ja housutkin hällä kivemmat. Lastenvaatemakukin on muuttunut esikoisesta, joten nämä leveät tuntuvat muutenkin kamalan kivoille.

Funny stripes

Tarpeeseen taas ompelin, suureen tarpeeseen, sillä olin unohtanut hankkia tuulenpitävän kevätpuvun vauvalle. Ja hitaasti valmistui, vaikka malli olikin nopea ommella ja helppo, mutta uusi tulokas vie sen verran aikaa, ettei Pirpanan päiväuniaikaan välttämättä ihmeitä enää tehdä. Lisäksi vuorikangasta oli niin niukalti, että yhdet päiväunet pyörittelin kangasta, jotta saisin sen riittämään ja riittihän se sitten lopulta.

Ottobren (4/2009) Funny Dots -kaavalla syntyi PP:lle välikausihaalari. (Tuo vauva kulkee lyhennetyllä nimellä PP, joka johtaa juurensa nimeen Pipopää, joka taasen on Pirpanan ensimmäisiä kommentteja vauvasta.) Kaavaa muokkasin sen verran, että hihoihin lisäsin resorit, sillä hihansuista olisi mahtunut ulos PP:n molemmat kädet ja jalat. Mietin, tarviiko vielä jalansuihinkin lisätä samanmoiset resorit. Muutoin malli on hauska ja äärettömän helppo pukea pienelle ihmiselle päälle. Joskin, jos joku tätä innostuu kokeilemaan, niin suosittelen pienentämään huppua tai ainakin lisäämään kumpparin tai nyöriä hupun reunaan, huppu on järjettömän suuri. Vyötärölle voisi myös lisätä kumpparin, sillä malli on leveä (ja meidän perheen lapset kamalan kapeita).

Päälikangas on erittäin värivirheellistä ulkoilukangasta Eurokankaan palalaarista (tätä olisi vielä lisää) ja sisäosa äitini kirpparilta löytämää verkkarikangasta (kun en millään muista kankaan oikeaa nimeä). Tähtinepparit on hankittu Kotimäen puodista. Vähän ehkä poikamaiset nepparit, mutta kaipasin jotain pirtsakkaa ja punaiset ja oranssit tähdet tuntuivat hukkuvan kankaaseen.

Pallohaalari

Kevääksi ja ehkä syksyksikin, koska malli on reilu, valmistui välihaalari superpehmoisesta pallofleecestä. Koko on 86 ja kuten näkyy, ei se nafti ole, vaikka muuten meillä onkin käytössä tuo koko.

Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 9/2008 ja samalla kaavalla olen ommellut jo aiemminkin. Yläosa on ehkä turhan vältä, mutta helppo ja passeli malli muuten.

Ihanan pehmoisen ja ohuen pallofleecen olen tilannut Iinulta ja resori on Triteksiltä.