Ostettu, saatu ja tuhottu

Perjantaina suunnitelmat menivät totaalisesti uusiksi, kun herättiin Pirpanan kanssa vasta aamulla puoli yksitoista. Päivästä tuli loistava shoppailureissu Tampereelle, Triteksille tietty.

Yläkuvan vasen trikoo ja koiratrikoo ovat pakalta, muut ovat kilopaloja. Alakuvassa raidallinen trikoo on oikeasti eri väristä, tummaa luumua ja oliivinvihreää, kuten reunimmainen ohut collegeneuloskin. Raidallisesta tulee leggareita tai paitaa ja vihreästä suunnittelin mekkoa leggareiden kaveriksi tulevaksi syksyksi. Tässä ei olla päästy edes kevääseen, kun minä jo suunnittelen syksyä... Tietenkin mukaan tarttui paljon yksivärisiä trikoita ja resoreita ja joitain muitakin kuviollisia, mutta loput kuviolliset menivät jo äidilleni. Ainakin perjantaina valikoimat olivat aikas hyvät...

Ja katsokaa, mitä minä olen saanut. Työkaveri entiseltä työpaikalta lahjoitti minulle kasan Tapettitehdas Pihlgren ja Ritolan tapetttipaloja korttiaskarteluun. Raaskiiko näitä edes käyttää, jos vaan silmäilee ja ihastelee?

Ja sitten se tuho-osasto. Meillä koirat ovat rikkoneet kasan lakanoita (joo, silloin kun vielä pääsivät sänkyyn ja niitä oli kaksi). Lakanat ovat muuten käyttökelpoisia ja kunnollisia, mutta niissä on reikä siellä, toinen täällä. Enhän minä ole raskinut Finlaysonilaisia heittää roskiinkaan, vaan ovat pyörineet tuolla laatikossansa. Nyt ompelin niistä Pirpanalle aluslakanoita ja pussilakanoita. Joskin kuvassa olevat punavalkoinen ja mustavalkoinen pussilakana ovat kyllä ihan Ikean uutta kangasta, mutta lisäsin mustavalkoiseen vanhasta aluslakanasta helmaan pätkän, jotta lakana peittää peiton pesunkin jälkeen. Ikean kangaspakassa kun kangasta on tasan 3m ja peitto on 1,5m korkea. Myönnän, ei ole värit yhtään puolitoistavuotiaan pikkutytön, mutta kuitenkin aika makeet, etten sanoisi. Voipi olla, että tuohon virtahepolakanaankin joutuu ompelemaan vielä jatkopätkän, niin hilkulla nuo Ikealaiset ovat.

Tämä on nyt tällainen välibloggaus. Mielenkiintoisempaakin (ja hermoja raastavaa) on tekeillä, mikäli koskaan valmistuu. Eilen jo jätin kesken koko homman ja siirryin syömään suklaata ja siitä sitten ompelemaan lakanoita. Ei ole minua ja napinläpiä tarkoitettu toisillemme, eikä varmaan ulkoilukangastakaan, eikä ainakaan nykyisen ompelukoneen kanssa. Oikeanlainen paininjalka voisi tietty auttaa tai se teflonteippi, mutta eipä sitä taida tähän hätään mistään saada.

Kukkia ja perhosia

Olen luonteeltani malttamaton. Perinpohjainen suunnittelu ei vain ole heiniäni, ei ollenkaan. Siksipä tämän päiväpeiton työstäminen on ollut varsinainen koettelemus. Siksi ja muutenkin...

Ensiksi mietin kauan värejä, todella kauan. Vaihtoehtoina olivat paljon kirkkaammat pinkit ja limet sävyt, mutta sitten päädyin näihin hempeämpiin, koska sopivat ehkä paremmin Pirpanan huoneen muihin väreihin.


Sitten oli ongelmia koneen kanssa. Jälki oli välillä huonoa, en saanut säätöjä koneessa ollenkaan niin, että vapaa konekirjonta olisi onnistunut (siksipä kaarevat muodot eivät ole täydelliset) ja kun ensimmäisen kerran silitin työtä, suli ruudullinen kangas hieman yhdestä kukasta ja samoin osittain tikkaukset ruudullisen kankaan ympäriltä. Tässä on sitten pelastettuna se, minkä pelastettua sai. (Noh, jos ollaan ihan rehellisiä, pelastus onnistui todella hyvin, sulamisia tuskin huomaa.) Ja jotta velä jotainm ainittavaa olisi, niin haihtuvan merkkaustussin jälki ei ota haihtuakseen, ei sitten millään.

Toteutustakin mietin useampaan otteeseen matkan varrella. Päädyin jättämään perhosten siivet irralleen, ovat siis ommeltu kaksinkertaisiksi niin, että toinen puoli siivestä on pääsääntöisesti eri värinen. Peiton tikkikankaan ja päälikankaan kiinnitin toisiinsa kukissa olevilla napeilla ja tikkaamalla perhosten ääriviivat peiteeseen.

Muuten olen kyllä tyytyväinen, mutta jos verrataan siihen, paljonko aikaa ja vaivaa ja mietitntää käytin tähän päiväpeittoon, niin, noh, ei ollut vaivan väärti...

Vaaleanpunaista ruudullista kangasta lukuunottamatta kaikki värilliset kankaat on tilattu Iinulta. Luonnonvalkoinen puuvilla ja taustan tikkikangas ovat Eurokankasta. Napit ovat omasta nappilaatikosta, löytöjä äidiltäni ja kirparilta. Limet tikkaukset on tehty ihan tavallisella ompelulangalla, muut konekirjontalangalla.

Miksi ostaa, jos sen voi tehdä itsekin?

Ompelinpa peiton ja pussilakanan Pirpanalle "isojen tyttöjen sänkyyn". Peiton tikkikangas ja kanttinauha ovat Eurokankaasta, samoin pussilakanan turkoosi taustakangas. Superihana Viidakkomuumi-kangas on Finlaysonin juhlavuoden klassikkokangasta, juuri kauppoihin tullutta, Finlaysonilta siis. En raaskinut ostaa koko pussilakanasettiä, ompelin sitten itse. Uusista muumikankaista en niin välitä, mutta tätä oli pakko saada.


Tuli taas todettua, että itse tekien ei välttämättä tule kovinkaan paljon halvemmaksi (jos ollenkaan), mutta onpahan siinä se tekemisen ilo. Jos kankaat saa edullisesti, niin tarvikkeet (langat, napit, nauhat, vetskarit jne) maksavat kamalasti lisää. Pussilakanassa ei edes tekemisen ilo päässyt valloilleen. Hurjassa ompelemisen huumassa ja kiireessä ompelin näet ensin pussilakanan ihan kokonaan pussiin. Eipä sellaiseen peittoa sisälle saa. Ei se kuulkaa ole ollenkaan yksinkertaisa... Tuleepa vaan mieleen, että olisiko sittenkin kannattanut ostaa valmiina.

Piipahdin myös ompelukonekaupassa ja nyt olisi kamala ompelukonekuumekin tuon perusmallin tilalle haluaisin vähän monipuolisemman, johan se on minulla ollut reilun vuoden...