Prinsessalle

Nyt ei voi enää sanoa Prinsessa-lehteä tarjoavalle lehtimyyjälle, ettei meillä kuulkaas olla yhtään kiinnostuneita prinsessoista. Pirpanalla on prinsessaikä päällä todella pahasti. Se on kuulkaa melkolailla pelkkää prinsessaa.

Pitäähän prinsessalla olla kunnon prinsessavaatteet, varsinkin kun meillä molemmat tytöt ovat kovia vaihtamaan vaatteita eri leikkien myötä.

Alunperin kankaista piti tulla keijupuku, siksi väritys on tämä, joskin tästä tuli ihastuttavalla tavalla erilainen prinsessamekko. Pirpanakin hyväksyi, vaikka vaaleanpunaisesta tuntuu tulleen neidin uusin lempiväri. Itse pidän tästä hurjan paljon ja mielestäni tämä on ehkä kivempikin näin, kuin perinteisenä vaaleanpunaisena.

Kaava on Suuren Käsityölehden prinsessaliitteestä (5-6/2012). Koko on 116, jota menin vielä pidentämään, joten olisi ollut liian pitkä ilman leveää helmakäännettä ja onhan tuo hieman väljäkin, mutta on kasvunvaraa, joka oli tarkoituskin, Pirpanan kasvaessa voi sitten helman käänteestä päästää lisää mittaa. TanttaRallan innoittamana laitoin minäkin yläosan etukappaleen kolmeen osaan ja nauhat ikäänkuin nyöritykseksi. Sattui olemaan kaapissa jopa prikulleen helman väristä koristenauhaakin. Kaulanaukko on kantattu joustokanttinauhalla. Hihansuissa on äitini jemmoista saatua joustavaa puuvillapitsiä. 

Henkarilla tämä ei pääse oikeuksiinsa, on vähän surullisen näköinen. Jätin puvusta pois myös vetoketjun takaa, niin on Pirpanan helpompi pukea tämä itse. Yläosa kun on loimusamettia, tai mitälie keinokuituista velouria, joka loimuaa. Yläosan koristenauhat vähän estävät joustamista, joten tästä ei olisikaan kannattanut muutoinkaan tehdä ihan ihonmyötäistä. Helman rypytin framilonilla, että joustaisi pukiessa. Ja toimii todella hyvin ilman sitä vetoketjuakin. Helmaosa on vuorisilkkiä siinä toivossa, että ei olisi niin julmetun sähköistä.

Hameen alle tein erillisen tyllialushameen, joka olisi voinut olla pitempikin, mutta ajattelin, että voisi pitää muidenkin hameiden ja mekkojen kanssa, ehkä. Leikkasin tyllistä täysleveitä 15 cm korkeita suikaleita, jotka rypytin saumurilla. Ensimmäisessä kerroksessa on yksi, toisessa kaksi, kolmannessa neljä. Tämä on sellaista pehmeää tylliä. Kovalla tyllillä olisi saanut enemmän nostetta, mutta kun tätä varten ostettu keltainen tylli on yhä hukassa. Tyllialushameen helmassa on rullapäärme ja vyötäröllä vain resori, niin ei kiristä tai purista leikkiessä ja joustaa lapsen kasvaessa. Käyttöikä on siis maksimoitu.

Päässä on jo miljoona uutta visiota, mitä tällä kaavalla voisi tehdä. Miten olisi esim. lumikin puku?

Ai niin...
Oikein inspiroivaa vuotta 2013 teille kaikille!

Huippunopea superpikakaulahuivi

En tajunnut ottaa aikaa, kauanko tämän kaulahuivin tekemiseen meni, kun en tajunnut, että tämä valmistuisi kutakuinkin silmänräpäyksessä. Veikkaisin ajaksi korkeintaan puolta tuntia. Joka tapauksessa paljon vähemmän aikaa, kuin mitä tytöillä meni linnunpöntön maalaamiseen.

Ihanan rouhea pinta. Tämä neulottiin sormilla tuubina kuudella silmukalla. Menetelmälle on oma nimensäkin, mutta kun ei tule vaan millään mieleen. Samoin neulotaan esim. "nyöriä".

Tällaista pötköä siitä tuli. Tuo menee pari kertaa kaulan ympäri ja saa vielä solmuun. Oikeastaan olisi vieläkin hauskempi paksumpana tuubina. Ohje parempine kuvineen on Kauhavan Kangas-Aitan sivuilla.

Lanka Alize Country 

Menekki 100g

Puikkoina omat paksut sormet

Prinsessakakkua ja muita herkkuja minikoossa

Tytöt saivat joululahjaksi nukkekodin. Minäkin kiinnostuin (innostuin) sen verran aiheesta, että päätin tehdä tyttöjen kanssa vähän tarpeistoa nukkekotiin, kuten kakkuja.  Pakko todeta, että mineily on todella koukuttavaa!

Leivoin prinsessakakun sekä vaaleanpunaisen version prinsessakakusta, perinteisen kermakakun persikkalohkoineen ja pari ehkä turhan vaaleaa patongin tapaista.

Talon poika sai auton, josta tuli hirmuisen söötti.

Todistusaineistoksi kuva nukkekodista antamaan osviittaa leivonnaisten koosta. Pienin kakkujen ruusuista on korkeudeltaan 2 mm. Kaikki on tehty polymeerimassasta (Fimo). Värejä minulla on todella vähän, joten se rajoitti hieman tekemistä, joten kenties haen kaupasta vielä pari pakettia, että voin tehdä vielä kukkia ja kenties omenoita ja ties mitä muuta hauskaa. Tein myös kauhan kattilaan, mutta en saanut yhtään onnistunutta kuvaa kapistuksesta. Limenvihreän matonkin leikkasin loimusametista. Taakse silitin tukikankaan jämäköittämään mattoa, ja estämään reunojen venymistä.

En enää ihmettele yhtään, miten toiset hurahtavat minimaailmaan!

Tonttuja

Olen fanittanut PaaPiita Anniinan blogin melkein alkumetreiltä, joten sanomattakin oli selvää, että halusin meille myös Paapiin tontut Tuiskun ja Tuikkeen. Vihaan joulukrääsää, minusta on turha ripotella ympäri taloa kaikenlaista pientä jouluun viittaavaa vain, jotta ne saisi kerätä hetken päästä pois, pidän isommista ja selkeämmistä joulukoristeista, joten nämä olivat meille kuin nappi takkiin tai lanka neulansilmään. Ajoittaisena kitupiikkinä tilasin siis TSI-paketit ja säästin hieman.

Harmi (onneksi), ettei näitä ollut toisenlaista isoa tonttua, vähän kuin isätontuksi. 

Alunperin meinasin soveltaa ja laittaa tonttujen täyttöaukkoihin vetoketjut ja sisälle sisätyynyt pesuja helpottamaan, mutta tehtyäni isompaan tonttuun sisätyynyn ja täytettyäni sen, totesin ideani huonoksi, ei soveltunut, ei tuollaiseen suipponevaan saa tungettua pehmeää, suippoa sisätyynyä millään.

Mutta ovat nämä niin ihanat, ja ihanan jouluiset. Saa nähdä, pysyvätkö nämä meidän sohvalla, vai kulkeutuvatko pikkutontut lapsille unileluiksi. 

Erityisen ihaniksi nämä tontut tekee vielä PaaPiin sivuilla oleva kaunis tarina.

Meinasi vallan unohtua...

Sain Suorat saumat -blogin Jonnalta tunnustuksen:

Kiitos Jonna!


Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Tämän Liebster-palkinnon tarkoituksena on saada huomio blogeille, joissa on alle 200 lukijaa.

Säännöt kuuluvat näin: 

1) Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2) Valitse viisi (5) blogia, joissa on alle 200 lukijaa ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3) Toivon, että annat tämän eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi.

Blogien valinta on aina kamalan vaikeaa, mutta valitsen nämä lukulistaltani (satunnaisessa järjestyksessä):

Cutie

Mamma Mäkinen

Nuppuneula

Niinula

hulamaja

Kynttilöitä lasten kanssa

Tiedän, ei mitenkään uusi idea, teimme näitä myös viime jouluksi, mutta muistin virkistämiseksi jaan tämän taas kanssanne, jos joku muukin kokee tarvetta tehdä pieniä joulumuistamisia yksin tai lasten kanssa yhdessä.

Mehiläisvahakynttilöiden tekeminen onnistuu nimittäin pienemmältäkin puuhastelijalta, tuo Pikkusisko on nyt reilu 2,5-vuotias ja Pirpana neljä. Viime vuonna vuotta vähemmän, ja molemmat osallistuivat kynttilöiden tekoon jo silloin. Nämä ovat Pirpanan tekemiä.

Sen verran toki minun piti auttaa, että leikkasin ja vahasin sydänlangat ja kieputin kynttilän alulle, jotta sydänlanka on tiukasti paikoillaan. Toki myös leikkasin mehiläisvahalevyt puoliksi (vinottain). Helppoa ja nopeaa. Mielestäni nämä ovat myös kivoja pieniä muistamisia niille, joille ei varsinaista joululahjaa anna. Nämä kun polttaa, ei kaappeihinkaan tule turhaa täytettä.

Takan reunalla poltan kynttilää enää vain todella korkeareunaisessa astiassa, sillä onnistuin saamaan yhdestä kynttilästä parafiinit takkaan. Harmittaa ihan kamalasti, koska tuo jälki näkyy rumasti ja on ihan omaa tyhmyyttä. Onneksi näyttäisi lähtevän aineella nimeltä ksyleeni. Pitää vain puhdistaa muutamaan kertaan, sillä näyttää nousevan tuota parafiinia pintaan tiilen sisältä, kun tiili lämpiää. Kesään jää kunnon puhdistus, koska takka on silloin kylmä ja taloa voi tuulettaa tehokkaammin, on nimittäin hirvittävän hajuista ja vaarallista ainetta tuo (herkästi syttyvää). Mutta tulipahan käyttöä tälle kaapissa majailleelle Kilta-sarjan kahvikupille.

Ja kun joku kumminkin kysyy, niin omat mehiläisvahalevyni tilasin Lahtisen vahavalimolta, mutta ainakin Sinellistä näitä on myös saanut joskus.

Mukavia jouluaskarteluja!

Viiksiä ja tähtiä

Välipala-askarteluna tein pari tuttinauhaa.

Rakastuin tuohon viiksinauhaan yhdessä ulkomaisessa nettikaupassa (nimeä en muista). Pakko oli ostaa ja tehdä pojalle tuttinauha. Kummassakin nauhassa nauha on kaksipuoleista ja värit toisella puolella päinvastaiset.

Linnunrata

Tätä on pidetty ahkeraan!

Imetystunika vanhalla tutulla kaavalla itselle. Tuo yläosa nousee siis kokonaan ylös, vaikka on myös täysverinen kietaisumalli, eli imetys onnistuisi myös niin. Itse pidän vain enemmän näistä nousevista malleista, ei lörpähdä tuo kietaisuosa. Hihat ovat täyspitkät, mutta en osaa pitää niitä alhaalla, vaan kiskon aina pitkät hihat ylös. Miksi ihmeessä edes teen pitkiä hihoja?

Kangas on PaaPiin suunnittelemaa, ihanaa linnunrataa Hannan Kankaasta. Tässä värissä tätä ei taida enää saada, mutta harmaana ja turkoosina kyllä. Kuviokin on uudessa versiossa hieman erilainen, talvisempi, ilman kukkia ja lehtiä (tilaaminen harmaana on hyvin vahvasti harkinnassa, on se käynyt jo monen monta kertaa ostoskorissa).

Edit: Kangas ei muuten ole paras vaihtoehto imetyspaidassa, kun lapsi on tuollainen neljäkuinen, jota kiinnostaa aivan kaikki mahdollinen. Paidan kuvat voittavat ajoittain nälänkin, ja syöminen muuttuu kuvioiden tuijotteluksi. Poika vetää päänsä taaksepäin ja tuijottelee lintuja haltioituneesti. Selkeästi Pikkumies pitää tästä!

Paljon kisuja

Tämä kisumekko on valmistunut jo jokin aika sitten, mutta jäi pöydälle, kun aloin miettimään kaulanaukkoa, että teenkö näin, vai toisin.

Kaavana minulla oli Ottobrenin Dreamland (4/2011). Koko on 98. Pidensin kaavaa mekkomittaan ja jätin sivusaumanvarat pois. Kaulanaukko ei ole rypytetty, tai oli, mutta rypyt oikenivat, kun lisäsin resorin kaulanaukkoon. Mietinkin, jätänkö tämän näin, vai puranko resorin ja kanttaan. Ilmeisesti framilon sai liikaa neulanreikiä itseensä, tai jotain muuta, kun näin kävi, mutta toimii tämä näinkin. Eikä kukaan tietäisi, jos en sanoisi...

Riikinkukkoja

Ompeluinto palautuu hiljalleen. Nyt tosin oli ihan pakkopakko ommella itselle jotain, millä kehtaa osallistua juhliin, ja mikä päällä voi imettää edes kohtalaisen siveellisesti. Imettämiseen sopii mielestäni, tai minulle ainakin, parhaiten tällainen paita, jossa nostetaan paidasta yläosaa ylös.

Kaava on jo niin monesti käyttämäni, Me&I:n keväisestä tunikasta kopioitu. Etukappaleiden alla on kuminauha kuminauhakujassa, tuli tehtyä turhan kireä kumpparista, olisi saanut olla vähän vähemmän tiukka. Ei haittaa mitenkään käyttöä, mutta kiskoo hieman takakappaletta etupuolelle. Ajattelin korjata silti.

Olisin tehnyt myös hieman pidemmän helmasta, sekä puolipitkät hihat, mutta hyvä, kun sain kankaan riittämään edes tähän. Kangasta tilasin alunperin enempi, mutta sitä oli kaupassa liian vähän. Takahelmaa jouduin siksi kaventamaan hieman. Mutta eipä tuo haittaa, meillä on lämmin, ja ulos mennessä voi laittaa neuletakin lisäksi.

Ompeluplääh!

Menin osallistumaan lokakuussa haasteeseen, jossa piti kokeilla rajojaan ja mennä mukavuusalueen toiselle puolelle, ommella jotain itselle uutta ja vaikeaakin. Haaste jäi minulta kesken, ja aiheutti totaalisen ompeluinspiraation katoamisen. Ne housut ovat yhä kesken. Kauhea vaiva ja ovat liian isot. Ei ole sitten tullut blogattuakaan mitään...

Mutta ryhdistäydyn!

Tässä ovat isänpäiväkortit, joita askarreltiin lasten kanssa. Tai pääasiassa lapset askartelivat, minä vain vähän autoin liimaamisten kanssa. Tytöt saivat valita itse korttipohjat, tussit ja paperit. Täytyy sanoa, etten olisi itse ikinä yhdistänyt, saati valinnut tällaisia värejä, mutta pinnistin ja annoin tyttöjen ihan itse päättää. Ja minusta näistä tuli upeat!

Meidän isin kortit. Tuo 4-vuotias Pirpana teki isille vesirokon ja kukalle myös. Pikkusisko meni selkeämmällä linjalla.

Pappa sai tällaiset kortit.

Ja vaari tällaiset.

Ei pöllömmät, vai kuinka?

Metsola goes Villervalla - epäonninen jumpsuit

Sain joskus palasen Metsolan raidallista joustofroteeta ja siitä se sitten lähti. Siitä lähtien olen himoinnut Metsolan joustofroteita, varsinkin raidallisia ja unohtanut, miksi en pidä raidallisista kankaista. Muistin sen, kun aloin leikkaamaan ostamaani kangasta. Siksi päätinkin tehdä tällä kertaa kaiken viimeisen päälle kunnolla ja leikkasin kaikki palaset erikseen, että raidat ovat taatusti suorassa ja saan ne kohdistumaan kauniisti.

 

Ja niin minä leikkasin. Ja leikkasi myös tuo keskimmäinen, nimittäin viillon yhden kappaleen lahkeeseen. Harmitti, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että lahje lyhenee vain puoli senttiä, ei hätää.

 

Ja sitten ompelemaan. Aloin kiinnittämään hihoja ja huomasin, että takakappaleissa hihan raglansauma on keskellä, siis keskitakasauman kohdalla, voi harmi! Ja niin kun olin tämän kankaan ostoa suunnitellut ja niinkuin leikkasin niin tarkasti ja huolella. Leikatessa olin leikannut kaavat poikki, jotta saisin vartalo-osaan lisää korkeutta, siinä oli sitten kaavan yläosa kiepsahtanut väärin päin. Sen siitä saa, kun leikkoo kaksivuotiaan kanssa ja koittaa vahtia, ettei se leikkaa enempää mun kangasta (tai itseään), vaan saamiaan silppuja t,ai pistä itseään neulalla.

 

Alkoi ankara pohdinta, että mitäs nyt. Kangasta jäi kyllä riittävästi uusiin takakappaleisiin, mutta sitten nämä väärin leikatut menisivät haaskiin, eikä se tulisi kuuloonkaan. Tämä kun oli niin ajatuksella ostettu kangas ja todella ihanan tuntuinen. Keksinpä sitten laittaa takakappaleet poikki ja vaihtaa alaosat ja yläosat keskenään. Ideani oli nerokas, kunnes tajusin, että raidathan eivät tulisi enää samoiksi, ellen lyhentäisi kappaleita ja samahan olisi tehtävä myös etukappaleille. Lyhentämistä en edes harkinnut, joten ei muuta kuin ompelemaan taas ja tekemään haalariin yksi leveä raita.

 

Kaiken lopuksi tuo haalari on...

 

 

...iso ja leveähkö.

 

Hupun vuoritin mustalla astronauttijerseyllä pussiin, se onnistui täydellisesti, harmi, ettei näy näissä kuvissa. Hupun malli on lisäksi loistava, juuri hyvä.

 

Kaava on Ottobrenin lehdestä 4/2012. Tein koon 98, mutta 104 pituudella (hihat ovat pituudeltaan 98 muistaakseni). Tuo Pikkusisko käyttää kokoa 92 ja 98 vielä, mutta halusin varmistaa, että menee vielä talvella. Noh, tämä menee vasta talvella, ellen korjaile. Resorit ovat pienemmät kuin kaavassa, mutta saisivat olla entistäkin kapeammat, sekin auttaisi hihoja pysymään ylhäällä.

 

Jotenkin tästä tuli Villervallamainen...

 

Pirpanalle en sitten teekään tällä kaavalla...

 

Oletteko huomanneet, että Ikasyr hakee bloggaajaa? Arvatkaa, aionko hakea.

 

Pipoja - taas

Olen ommellut taas pipoja, ja itseasiassa paljon muutakin, mutten ole ehtinyt laittamaan niitä tänne.

 

 

Kaksinkertaista fleeceä oleva hiippapipo on kopio Tintun meillä olevasta lohikäärme hiippapiposta sillä erotuksella, että aidossa on sauma edessä, meillä takana. Tuo fleece on sellaista ohuempaa, tausta neulosmaista, niin laitoin kaksinkertaisena, että tuolla tarkenee kunnon pakkasillakin, ja todella lämpimän tuntuinen tuo nyt onkin, taitaa olla kuuma suojakelillä. Pinkki tähti vielä somisteeksi, että mätsää paremmin neidin neonpinkin (panther) Molo Kidsin talvihaalarin kanssa.

 

 

Nosh Organicsin kisu-interlockista tuli jämäpaloista vielä ruttupipo. (Itse päätuote on yhä bloggaamatta.) Meinasin tällä osallistua yhteen ompelukilpailuun, kun en ollut tyytyväinen päätuotteeseen, mutten osallistunut kuitenkaan. Kuka nyt pipolla voittaisi (varsinkin, kun on nähnyt nyt osallistujien ompelukset)? Ihan viimehetkillä keksin kyllä tähän tuunausidean. Pipo saanee vielä vaaleanpunaisen tupsun, sitten se on täydellinen. Tämäkin on tehty Ottobrenin 4/2012 kaavalla koossa 50, mutta ilman saumanvaroja tällä kertaa. Lisäksi pipo on hitusen matalampi, kuin kaavassa, koska kangasta ei ollut tarpeeksi. Ja vaikka Pirpana on neljä ja päänympärys taitaa olla yli 50 cm, niin kyllä tässä on varaa kasvaa yhä, menee siis vielä keväällä ja varmaan ensi syksynäkin vielä. Mutta ai että tuo kangas on vaan niin herkkua!



Kaavakokeilu 4 -Little lamb

Syyskuun kaavakokeilun neljäs ja viimeinen kaava oli Ottobrenin Little lamb lehdestä 4/2012.

 

Paita meni lahjaksi, joten sovituskuvia ei ole, mutta riittänee, kun sanon, että oikein hyvä kaava. Koko on 110 ja käyttäjä 107 cm. Hihoja pidensin parilla sentillä ja hyvä niin. Helmaankin lisäsin pari senttiä, mutta ei olisi tarvinnut. Kaulanaukkoon laitoin resorikanttauksen sijasta tuollaisen perinteisemmän resorin, koska lehdessä tuo kaulanaukko näytti niin isolle, hyvä ratkaisu sekin. Tästä tuli omasta mielestä oikein kiva paita ja tulen jatkossa taatusti käyttämään tätä kaavaa.

 

Syyskuun kaavakokeiluhaasteesta on pakko sanoa sen verran, että oli aika epämukavaa kokeilla uusia kaavoja. Sitä on niin kaavoihinsa kangistunut, että olisi mielummin käyttänyt vanhoja tuttuja kaavoja. Välillä ei olisi huvittanut millään ommellakaan, kun halusin selviytyä haasteesta, mutta jonossa oli ns. pakko-ompeluksia, mutta niihin en halunnut kokeilla uutta kaavaa. Toisaalta löysin kaksi oikein hyvää kaavaa, tämän ja Dreamlandin. Ernie-pipokaavakin on hyvä ja varmaan tulen sitäkin soveltamaan jatkossa. Eivätkä Koala-housutkaan hullummat olleet. Hyödyllinen haaste siis kuitenkin.



Kaavakokeilu 3 - pääasioita

Pääasioita - en sitten omaperäisempää ja vähemmän kulunutta keksinyt.

 

 

Ruttupipo (Ottobre 4/2012) Pirpanalle. Koko 50 ja leikattu saumanvaroilla. Tietenkin liian iso. Mutta jos sitten keväällä olisi parempi. Meinasin kokeilla tehdä ilman saumanvaroja uuden, ja kenties itsellekin isoimmalla koolla. Punahilkkakangas on tilattu aikoinaan Ikasyriltä.

 

 

Poika sai fleecepipon kaksinkertaisesta ohuesta fleecestä. Kaavana on käytetty Ottobrenin lehdessä 1/2012 Ernie-pipokaavaa. Kangasta ei ollut tarpeeksi, joten madalsin pipoa vähän. Saumurilla hurauttelin ja tottakai pipon korvista tuli erilaiset. Virhe korjattiin surauttamalla korvat pois. No tämä näyttikin sitten ihan peruspipolle, joten tein fleecestä tupsun tuonne päälle ja täytin sen leikkuujätteellä. Aika hauska lörppäpipo tuli tuolle pojalle. Kaava on kokoa 40 ja pojan päänympärys 40,7cm (kuvassa olevan nuken päänympärys on sen 40 cm ja ikä yli 25 vuotta). Leikkasin ilman saumanvaroja. Just hyvän kokoinen tuli sekä nukelle, että pojalle.



Kaavakokeilu 2

Meidän poika kasvaa ihan kauhean nopeasti ja tarvitsee uusia vaatteita koko ajan. Koska osallistuin syyskuussa kaavakokeiluhaasteeseen, niin olihan housuihinkin kokeiltava uutta kaavaa. Ensin tein mustat velourhousut kokeiluksi ja toiset heti perään sovittamatta kaveriksi Ikasyrin sydänautovelourista.

 

 

Kaava on Ottobrenin Koala lehdestä 3/2012. Tein 68 pituudella ja 62 leveydellä ilman saumanvaroja ja puntteja pidensin. Vyötäröäkin korotin pari senttiä ja kuminauha vyötäröllä on ohjetta lyhyempi, mutta suuret tuli vyötäröstä silti. Muuten ihan mainiot.

 

 

Mustat housut jätin ilman taskuja, kun en viitsinyt nähdä harjoitushousuissa vaivaa, jos onkin ihan huonon malliset. Autopöksyt saivat taskut. Taskujen sisus on yksiväristä velouria, hitusen tummempaa, muttei se käytössä näy. Kanttauksen kohdalta tuo vyötärökohta on sen verran paksu, etten taida jatkossa laittaa taskuja.



Kaavakokeilu numero 1

Päätin osallistua haasteeseen, jossa pitää syyskuun aikana kokeilla neljää uutta kaavaa Ottobrenin lastenlehdistä. Heti kättelyssä on pakko todeta, että hirvittävän hankala haaste. Väkisinkin tahtoisi käyttää niitä tuttuja ja turvallisia kaavoja, varsinkin, kun tuo ompeluaika on hyvinkin rajallista. Toisaalta sitä huomaa olevansa hyvinkin kaavoihinsa kangistunut, joten lieneekin syytä vähän irrotella.

 

Tytöiltä puuttuu talveksi pitkähihaiset mekot kaapista.  Jotenkin koen hankalaksi pistää tytöille lyhythihaista tai hihatonta mekkoa kylmään aikaan ja paitaa alle. Siispä kesällä käytämme lyhythihaisia, talvella pitkähihaisia.

 

Mutta sopivaa mekkokaavaa olikin vaikea löytää. Niinpä muokkasin sellaisen Ottobrenin (4/2011) Dreamland-paitakaavasta. Kaava on kokoa 110, mutta reilusti jatkettuna ilman saumanvaroja. Hihojakin pidensin hitusen. Kaulanaukon rypytin ensimmäistä kertaa elämässäni framilonilla ja rakastuin siihen. Todella helppoa ja todella kaunis jälki, joskin mietin, pitääkö tuo kaulanaukko purkaa ja suurentaa ihan hitusen. Nyt vaan pitää sitten ostaa framilonia hurjasti lisää. Framilonilla rypytin myös hihansuut. Helmassa on lintu-applikaatio. Linnulla on jalatkin, todella pitkät sellaiset, jos oikein tarkasti katsoo.

 

Kangas on Eurokankaan ohutta joustofroteeta, todella passelia materiaalia tällaiseen lämpimämpään mekkoon, koska laskeutuu nätisti ja tuntuu ihanan pehmeältä päällä.



Itselle suurella säästöllä

Oma vaatekaappi kaipaisi kipeästi täydennystä, uuteen tilanteeseen sopivia vaatteita. Tarvitsisin siis imetykseen soveltuvaa päällepantavaa, joka olisi vielä armollinen runsaille raskauskiloille.

Kaava on vanha tuttu "tissis", eli Me&I:n tunikasta piirretty kaava, mutta omilla muokkauksilla. Tein siis näistä täysin imetysmalliset. Kietaisuosa nousee molemmissa kokonaan ylös.

Harmaa oli ensimmäinen versioni ja uskollisempi alkuperäiselle kaavalle. Hihat pidensin syksyisemmiksi ja vyötärökaitaleen korotin jatkumaan kietaisuosan alle. Takana on vielä solmiamisnauhat. Helma on pidennetty mekkomittaan, niin ja etukappaleita korotettu reilusti, rypytin etukappaleiden sivusaumoja, jotta sain kappaleet istumaan, mutta myös tilaa etuosalle.

Tässä mustassa versiossa jätin pois vötärökaitaleen, mutta katkaisin takakappaleen vyötärökaitaleen yläreunan kohdalta. Takakappale on siis kahdesta osasta. Etukappaleen helmaosa on yhtä kappaletta aina ylös asti, eli kietaisuosan alle. Myöskin tämän helma on pidennetty reilusti mekkomittaan ja hihatkin saivat syksyisemmän mitan. Takana on tässäkin versiossa solmiamisnauhat, vaikkeivat ne kuvassa näykään.

Harmaa trikoo on muistaakseni Moonkidsin trikoota ja ostettu Ikasyristä. Harmaan mekon hinnaksi tuli kutakuinkin kymmenen euroa, kun vastaava kaupasta ostettuna maksaa sadan euron kieppeillä, siis tämän mallinen imetysmekko. Muutama mekko itselle ja ompelukone on tienannut itsensä. Lisäksi nämä molemmat istuvat minulle paljon paremmin, kuin se kaupan vastaava. Olen siis äärettömän tyytyväinen lopputulokseen.

Oi ihana elokuu!

Elokuu on ihana kuukausi. Rakastan elokuun lämpöä, joka saattaa salamannopeasti muuttua kirpeäksi. Rakastan elokuun ihanan viileitä aamuja, jotka tuovat mieleen lapsuuden kesälomien jälkeiset ensimmäiset koulupäivät. Rakastan elokuun lämpimän keltaista valoa ja syksyn ensimmäisiä keltaisia lehtiä. Elokuu on ihana kuukausi! Elokuu on kuukausista se, joka tuo eniten muistoja ja herättää eniten tunteita. Elokuu on kuukausista se, jossa saa tunnelmoida. Elokuussa voi istua ulkorapuilla ja kutoa villasukkaa auringon lämmittäessä ja lasten leikkiessä pihassa.

 

Juuri tässä elokuussa, Pirpana sai tällaiset, ihanan syksyiset villasukat. Vielä viime kuussa nämä olivat vain kaappien kätköistä löytyneestä lankakerästä aloitetut villasukat, jotka piti saada valmiiksi, mutta nyt ne ovat selkeästi enemmän. Toki ne ovat nyt valmiit, mutta myös niiden värimaailma on sopiva. Luonnossa värit ovat lämpimämmät ja syvemmät, kuin kuvassa.

 

Lanka:Regia, Desing Line by Kaffe Fassett

Menekki: 40g

Puikot: Kenties kokoa 2

Koko: n. 30



Veturimiehet heiluttaa

Pirpanan kaveri on kova junamies. Olen hänelle koittanut katsella jotain juna-aiheista paitaa tai kangasta, mutta turhaan. Niinpä sellainen piti tehdä itse. Junamies sai tällaisen paidan 4-vuotislahjaksi muun junatarpeiston ohella.

Applikoin helmaan höyryveturin niin että viimeinen vaunu menee myös takakappaleelle. Olisin halunnut tehdä myös yhden matkustajavaunun, mutta meidän pikkumies ei antanut armoa, tämäkin valmistui tuntia ennen syntymäpäiväjuhliin lähtöä. Täpärälle veti siis.

Oikeastaan siksi tuli kiire, että korjasin vielä kuvien oton jälkeen tuon kauluksen, koska se oli järjettömän iso. Laitoin leveämmän resorin ja hieman tiukemmalle vielä, niin tuli hyvä. (Olisi vain kannattanut sovittaa paitaa Pirpanalle ennen kuin kaksoistikkaa kauluksen, olisi päässyt paljon vähemmällä ratkomisella.)

Kaava on Ottobrenin raglanpaita lehdestä 1/2006. Koko on 110, mutta jotenkin tämä on suuren oloinen, onneksi lapset tosiaan tuppaavat kasvamaan. Kaavaa muokkasin suoristamalla sivusaumat, pidensin helmaa vähäsen ja suoristin sen.

Arvatkaa, kuka myös haluaa junapaidan?



Pupunen

Etsiskellessäni ompeluhuoneesta kankaita törmäsin tähän. Valmis paitaparka oli unohtunut kangaskasaan. Onneksi löytyi, niin pääsee nyt käyttöön.

Pirpana sai siis paidan, joka on juuri sopivan kapoinen hänelle. Kaavana on Ottobrenin pupunen (4/2012) koossa 110. Oikeasti tästä piti tulla huppari, mutta leikatessa tajusin, että eihän kangas riitä! Onneksi en aloittanut leikkaamalla huppua ensiksi.

Ihana Lillestoffin kangas on ostettu Ikasyristä.



Vaaleanpunaisia tylliunelmia

Olen vaikka kuinka pitkään haaveillut tekeväni tytöille muhkeat tyllihameet keiju- ja prinsessaleikkeihin. Pari kivaa ohjettakin löysin netistä, mutta tyllin rypyttäminen ei sitten alkanutkaan kiehtoa.

Sitten törmäsin suomalaisessa nettikaupassa tyllinauhaan ja siitä se sitten lähti.

Kahteen tylliunelmaan meni 100m tyllinauhaa ja kolme "virkattua" hiuspantaa. Molemmille olisi riittänyt yhdet hiuspannat, mutta aattelin hameiden menevän näin pidempään. Molemmilla on siis vyötäröllä puolitoista hiuspantaa, johon solmin kolmeen kerrokseen tyllit. Toki tyllinauhan olisi voinut solmia myös leveän, tavallisen kuminauhan ympäri.

Pikkusiskolla on hempeämpi ja ihanan pitkä tyllihame.

Pirpanalla on saman kokoinen hame, mutta ilme on heti erilainen, kun käyttäjä on pitempi ja väri voimakkaampi.

Ja koska joku kuitenkin kysyy, niin ohjeet ja matriaalit saa Nappikauppa Punahilkasta.

Tahtoisin tehdä näitä vielä muutamat lisää, kaikissa mahdollisissa väreissä ja väriyhdistelmissä. Nämä ovat niin ihania, kuvat vaan eivät tee näille oikeutta...



Bodyja

Tässä lisää niitä ennen vauvaa valmistuneita.

Bodyt ovat koossa 62, paitsi Lada-trikoosta tehty on kokoa 56. Kaavana käytin hyväksi havaittua Suuren käsityölehden (4/2006) kietaisubodyn kaavaa. Tähtitrikoo on ostettu Hannan Kankaasta, muut ovat kangasvaihtareilla vaihdettuja.

Liian sopiva

Meidän lapset ovat kaikki, ainakin ennen pojan syntymää, olleet pieniä, Pirpana oli tähän asti suurin syntyissään ja hänkin vain 51 cm ja vajaat 3,5 kg. Oletin, että kun Pikkusiskokin oli alle 3 kg syntyessään, ettei tämä kolmaskaan iso ole. Ei siitä edes luvattu isoa.  Mutta kuten arvaatte, eihän se niin mennyt. Ei riittänyt 4 kg lähtöpainoksi pitkänhuiskealle pojallemme.

Tämän oli tarkoitus olla välikausihaalari, mutta se onkin sopiva juuri nyt. Oikeastaan se alkaa olemaan jo turhankin sopiva, eli nafti.

Kaavana käytin Ottobrenin Fairy Floss -kaavaa lehdestä 6/2011. Koko on 56.

Kiva kaava kyllä, mutta ei järin suuri, vastaa kyllä kutakuinkin kokoaan, poika kun on jo 55 cm pitkä. Saa siis tyttöjen nukke ulkohaalarin.

Edit: päälikangas on tuollaista tietyssä valossa hieman hohtavaa (ei tosin hohda noin paljon, kuvattu salamalla) ulkoilukangasta ja vuori mikrofleeceä, molemmat omista varastoista, joten taloudellisesti ei harmita.

Pieni kestoiluvinkki äideille

Onko joku muu taistellut liivinsuojien ompelun kanssa? Onko niitä leikattuja ympyröitä hankala saada siististi saumuroitua? Karkaako aina jokin kangas alta tai välistä?

Näin minä opin ompelemaan liivinsuojia ilman kirosanoja:

1. Piirretään ympyrä siihen kankaaseen, joka tulee ihoa vasten. Leikataan hyvin suurpiirteisesti ympyrä irti ja muut kankaat suunnilleen saman kokoisiksi. Tässä on tämän idean juju!

2. Kangaspino saumurin paininjalan alle ja ommellaan piirrettyä viivaa myöden. Ihoa vasten tuleva kangas on päälimmäisenä, imut välissä ja mahdollinen PUL-kangas on alin.

3. Saumuri saa leikata ylimääräiset pois ja kaikki kankaat pysyvät näppärästi kasassa ja saman kokoisina, yksikään ei karkaa pois sauman alta.



4. Ja kun liivinsuoja on ommeltu niin, että ommellessa päällä on ollut ihoa vasten tuleva kangas, kipartuu liivinsuoja inansa kupilleen juuri oikeaan suuntaan.

Idea ei ole valitettavasti oma, vaan opittu facebookin Ompeluelämää-ryhmässä, mutta laitan jakoon, koska tästä on ollut niin paljon iloa. Samaa ideaa voi käyttää hyödyksi myös kestositeiden ompelussa, eli annetaan saumurin hoitaa tarkempi leikkaaminen.



Robotteja

Piti tulla kesämekot tytöille ja body vauvalle, muttei tullutkaan, kun kesä olikin tämmöinen. Ei ole paljon mekkoja tarvittu, joten ompelin jotain paljon käytännöllisempää Lillestoffin robotti-jerseystä.

Tytöt saivat paidat. Pirpanan paita on tehty Ottobrenin Pupunen-kaavalla (4/2012) ja Pikkusiskon paita on Ottobrenin  Double Tea muokattuna koossa 92 (4/2009). Pikkusiskon paidasta jätin sivusaumanvarat pois ja taisin vähän pidentää. Paita on kutakuinkin yhtä leveä, kuin Pirpanan 110 senttinen. Olisi voinut siis ottaa leveyden koosta 86, vaikkei tuokaan liian leveä ole. Erona kaavoilla on muutoin se, että Pupunen on raglanhihainen, Double Tea on tavallisilla hihoilla, muutoin ovat hyvin samanhenkiset malliltaan, noin niinkuin vinkkinä, jos joku muukin tahtoo siskoksille pussihihapaidat.

Vauva sai kuitenkin bodyn. Kaava on hyväksi havaittu Suuren käsityölehden (4/2003) kirjekuorikauluksellinen bodyn kaava.

Pakko vielä kehua Lillestoffin kankaita. Yhtäkään toista näin hyvänlaatuista kangasta minulla ei ikinä ole ollut, paitsi ne muut Lillestoffin kankaat. Esipesen kankaat ennen leikkuuta ja nämä taitavat olla ainoita, joissa kuvio on tismalleen lankasuorassa pesun jälkeenkin, ei tarvitse miettiä, leikkaako kankaan langansuuntaan vaiko kuvion mukaan. Tällaisia kankaita minulle lisää! Plussaa tietysti myös kivoista kuoseista. Niin tai eihän se kuvio mihinkään karkaa muissakaan kankaissa pesuissa, mutta turhan useat kankaat vetäytyvät vinksalleen, eli jos lankasuoraan leikkaa, niin kuvio menee vinoon ja sekös pistää kiukuttamaan.