Nearly nude

Siinäpä otsikko, jolla saan varmasti mukavia osumia blogiini, mutta  tuo vaan kuvastaa tämän (ja monen muunkin) hetken fiilistä kynsien kanssa. Päätän aina parin viikon välein viilata kynnet lyhyeksi ja tää on sit se lyhyt. Muka. Koska en kuitenkaan raaski lyhentää enempää, huomaan hamuilevani aina vaaleansävyisiä lakkapulloja. Tähän syynä siis se, etten just nyt välitä, että kynnet loistaa matkan päähän, vaan haluan pitää ne jotenkin huomaamattomana. On siinä meillä kynsitaiteilija, hah.

Tässä on siis minun kynnet just nyt. Kynsillä on ohuenohut geelivahvistus, ylikasvanut sekin, mutta toimii :). Vaalea lakka on ikisuosikki OPI Barre My Soul, jota pitää jaksaa sutia neljä kerrosta, jos haluaa, että se peittää tuon verran, kuin etusormen ja pikkurillin kynsissä näkyy. Tykkään hurjasti tuosta lookista!

Keskisormessa on OPI Crown Me Already! -glitterlakkaa, jonka meinasin jo heivata menemään järkyn jankkiintumisen takia, mutta onneksi jaksoin näyttää vähän ohenninta. Toimii taas hetken siis :). Nimettömässä on kerros em. Barre My Soulia ja pari kerrosta imelääkin imelämpää OPI Princesses Rule! -lakkaa, jonka senkin on pelastanut tää-lähtee-nyt-laatikosta jo tusinan kertoja. Itse asiassa saatanpa tunnustaa, että mulle on tullut jo ihan tavaksi kerätä aika ajoin lakkalaatikoista oikein ronskillä kädellä "tää lähtee nyt" ja sitten kuitenkin kahden viikon jälkeen palautan kaiken paikalleen, koska huomaan, etten jaksa kaupitella lakkoja mihinkään, enkä toki halua roskiinkaan heittää. Välissä toki vielä ahdistelen Kynsisirkuksen Kaisaa viesteillä ja kyselen, missä ja mitä kannattaa myydä (sorry honey!). Siellä ne kuitenkin kuivuu nowayjoset ja rumpleswigginit laatikossa. Pitää yrittää vaan käyttää ahkerasti.

Näissä kynsissä viihdyn. Ah niin viihdyn!

Sit vielä asiasta toiseen, jos joku voisi vinkata, mistä saan uupuneen Pleomaxin tilalle uuden E27-kantaisen luonnonvalolampun, niin olisin tosi kiitollinen? Paikallinen Prisma sanoi eioo :(.

Pullo kourassa.

Oon aika etuoikeutettu, kun mulla alkaa viikonloput aina torstaina. Tuntuu käsittämättömältä, että ihmiset käy viitenä päivänä viikossa töissä ja omista lapsistanikin kaksi joutuu heräämään koulu- ja eskaritielle maanantaista perjantaihin, kun itse oon torstaina työviikkoni jälkeen aivan puhki ja todellakin valmiina vapaalle. Oon siis osittaisella hoitovapaalla edelleen, kun talossa on pieniä lapsia ja pieniä koululaisia. Tästä aasinsilta pulloon kourassa, joskaan ei viikonloppupulloon, vaikka viinin ystäväksi tunnustaudunkin.

Kuvasin lakkausta kahden eri lakkapullon kanssa ja tutkailin kuvia tarkasti ruudultani kuvaamisen jälkeen. Miten erilaiselta lakkaus näyttääkään riippuen siitä, minkä värinen pullo mulla on hyppysissäni! Kahdessa seuraavassa kuvassa sormeni ovat melkolailla samanlaisessa asennossa ja mielikuva kynsien sävystä nuden pullon kanssa on jotenkin huomattavasti vaaleampi. Toki valotuskin taitaa olla hiukan eri, mut silti. Jännä harha.

Pähkäilen tällä kertaa sitä, millaisia kynsikuvia te tykkäätte katsella? Toki siisteys ja riittävä kuvanlaatu, mutta mites just tuo rekvisiitta? Itse olen kuvannut lähes kaikki kynsikuvat lakkapullon kanssa, koska se on jotenkin looginen vaihtoehto ja kuuluu aihepiiriin, mutta ei vie kuitenkaan liikaa huomiota itse asiasta, eli kynsistä. Joskus oon kokeillut jotain kukkasia ja pahviläpysköitä, mut varsinaista suosikkia yli lakkapullojen ei ole tullut vastaan, ellen ole lakannut kynsiä juuri johonkin teemaan sopiviksi, kuten nämä kynnet kenkien kaverina. Lisäksi tuntuu, että minun kädessäni on kuitenkin kuvatessa oltava jotain, koska ilman mitään mun käsi näyttää tosi karulta.

Ootteko nähneet koskaan Jim Carreyn Liar, liar -elokuvaa? Mun pitkät sormet ja iso nyrkki muistuttaa epäilyttävän paljon The Claw:ta :D.

Mitä sinä olet mieltä? Millaista rekvisiittaa on mukavinta katsella vai virkistääkö vaihtelu? Mikä on totaali ei ja ärsyttää kuvissa (jopa omissani)? Nyt saa avautua :P

Lakkauksessa käytetyt jutut:

• Peukalo ja etusormi: OPI Suzi Takes the Wheel
• Keskisormi: ColorClub Incoqnito, pitsileima laatasta BP-LU20 Essencen mustalla leimauslakalla
• Nimetön: OPI Suzi Takes the Wheel ja kolme mustaa timskua
• Pikkurilli: OPI Scores a Goal

Pahoittelen minipientä tekstiä. Blogger elää omaa elämäänsä :/

Millainen on hyvä kynsiblogi?

Nyt kun olen parhaani mukaan palaillut blogimaailmaan, oon monessa kohtaa huomannut olevani ihan pihalla. Kirjoitinkin jo aiemmin, ettei mulla ole mitään käsitystä uusista kokoelmista, lakkamerkeistä tai trendeistä. Ballerina-muoto on ainakin rakennekynsien puolella nosteessa, mut muusta ei juuri oo hajua. Eikä se oikeastaan haittaa.

Mutta.

Välillä tuntuu, etten osaa enää kirjoittaa kynsiblogia. Kynsilakkauksissa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kiinnostaako ketään, mitä lakkaa olen käyttänyt tai millaista se oli käytössä? Tai mistä laatasta leimat on peräisin ja kuinka kovasti leimasin kenkkuili? Pohdin ajatuksiani kynsiblogien lukijana: mitä minä luen mieluiten ja mitä tietoa odotan. 

Kuvat on asia numero yksi. Kauniita kynsiä on kiva katsoa, mutta en laita suurinta painoa sille, ovatko kuvat äärimmäisen hyvälaatuisia. Kunhan kuvat miellyttävät minun silmääni ja niissä on asiaa. Tarina tekee postauksesta mielenkiintoisen: pääsen tirkistämään bloggaajan ihan pieneenkin henkilökohtaisen elämän asiaan, mielipiteeseen tai ajatukseen, olipa se sitten isoisän syntymäpäivä, pieleen mennyt työpäivä tai reissu ruokakauppaan. Tarina luo kynsien taakse ihmisen. Oikeinkirjoitus pitää olla ainakin pääpiirteittäin kohdallaan ja tekstin sujuvaa. Ripaus huumoria tai tunnetta ei ole pahitteeksi.

No joo, lakan merkki ja sävy on aika oleelliset ja ehkä haluan kynsiblogissa tietää senkin, jos lakka on käytettävyydeltään aivan susi tai vastaavasti poikkeuksellisen erinomainen. Kaikki muu lakkauksen yksityiskohdista onkin sitten enemmän tai vähemmän tarpeetonta knoppia, jonka voi tarpeentullen tiedustella kommenttiboksissa. Vai onko?

Saman vanhan voi kuitenkin aina sanoa uudelleen ja itselle päivänselvä asia voi olla toiselle uutta. Tässä teille skittlette-lakkaus:

Mikä sitten on skittlette? Chitchatnails.com kertoo (vapaasti käännettynä) näin:

Skittlette-lakkauksessa on vähintään kaksi erilaista aksenttikynttä. Voit valita minkä tahansa yhdistelmän/järjestyksen, mutta aidossa skittlettessä vähintään kahden kynnen on oltava samanlaisia (muut voivat olla keskenään erilaisia) TAI kaksi paria identtisiä kynsiä ja yksi erilainen. Skittlette voi olla siis mikä tahansa seuraavista:AABBC, AAABC, AABCD (missä tahansa järjestyksessä kynsillä, jolloin AAABC=ABCAA=AACBA).

Minun skittletteni tässä postauksessa:

• A, Peukalo: OPI French Quarter For Your Thoughts
• A, Etusormi: sama kuin edellä
• B, Keskisormi: OPI Rumple's Wiggin, valkoinen leima Essence-leimauslakalla Lealac B-laatasta
• C, Nimetön: epäonnistunut negative space -kynsi OPI French Quarter For Your Thoughts ja Rumple's Wiggin, siksak-kuvio kynsivinyylillä
• D, Pikkurilli: OPI Rumle's Wiggin ja pyöreä niitti

Pohdiskeluni lopputulos on ympäripyöreä, hajuton ja mauton päätelmä. Luen kynsiblogeja, jotka ovat keskenään kovin erilaisia, mutta siltikään niistä ei mikään ole välttämättä toistaan parempi. Toinen kertoo tarkasti lakkauksen tekemisestä ja käytetyistä tarvikkeista, toinen on vähäsanaisempi monien kuvien kera, kolmas jakaa muitakin lahjojaan ja tarinoita elävästä elämästä. Kaikissa niissä on kuitenkin yhteistä se, että ne ovat saaneet minut kiinnostumaan. Sellainen on minun mielestäni hyvä kynsiblogi.

Sellaista blogia minäkin haluan kirjoittaa.

Ärsyttävä tukkaantakertuja

Kynsikorut on sitten kauniita. Toiset ei voi sietää ulkonevia koristeita kynsillä, onhan ne toisinaan vähän tiellä. Minua koristeet ei haittaa, kunhan ne on kiinnitetty niin, ettei reunojen alle pääse takertumaan mitään, erityisesti hiuksia. Kynsiin liittyen tuskin on mitään ärsyttävämpää, kuin tukkaantakertuvat koristeet tai repsottavat geelinreunat. Hrrrr.

Oon joskus saanut Tukkukauneutta.com-verkkokaupasta tällaisia koruja ja nää on kyllä aivan ihania ulkonäöltään! Näyttää jotenkin niin juhlalliselta ja herkältä varsinkin tällaisen melko nudensävyisen kynsilakan kaverina.

Hennon persikansävyinen lakka on OPI Chillin' Like a Villain. Tosi kiva sävy, mutta surkea peittävyys. Jouduin laittamaan 5 kerrosta, että sain juuri ja juuri peittävän lopputuloksen. Painajainen. Keskisormessa on Kicks Sugar Lacquer sävyssä Sugar Cane.

Korunasennushetkellä huomasin kynsiliiman kuivaneen pulloon yhtenäiseksi möykyksi, joten kiinnittäminen piti suorittaa pelkällä pikakuivattavalla päällyslakalla. Laitoin lakkaa kynnelle vähän reilumman kerroksen kohtaan, johon koru tulisi ja painoin korun siihen kiinni. Sudin vielä korun reunat huolellisesti ja tuhdisti joka puolelta ja pudotin pienet tipat rakosiinkin. Tällä konstilla koru kesti neljä päivää paikallaan! 4 päivää!! Lopulta se kilahti kotona vaatehuoneen lattialle ja päädyin laittamaan sen uudelleen takaisin kynnelle. Parin tunnin päästä koru olikin sitten kadonnut lopullisesti :P. Onneksi näitä on vielä muutama jemmassa, koska edellä mainitulla pikakuivattajaanhukuttamiskonstilla uskallan laittaa uudelleenkin. En tukistanut itseäni yhtään kertaa tämän korun kanssa!

Nyt näistä kuvista huomaan, että koru on kaiken lisäksi ollut koko ajan vinossa, mut eipä tuo menoa haitannut...

Tykkäätkö sinä ulkonevista koristeista tai kynsikoruista? Onko ne kauniita yksityiskohtia vai ärsyttäviä tukkaantakertujia?

8kk päästä on juhannus!

Rakastan syksyn ruskaa ja kuulaita aamuja, ekaa höyryävää hengitystä ja kaunista usvaa. Mut kesä on silti kesä. Kohta se juhannuskin taas jo on, tuli vaan mieleen näistä kesäisistä kynsistä :).

Tässä on muuten taatusti toinen tämän vuoden ainoista kynsilakkahankinnoistani! On siinä meillä erikoinen kynsibloggaaja. Essence järjesteli (montakohan vuotta sitten..?) parimetriset ständit kotikaupunkini Tokmanneihin ja lähdin hakemaan paria leimauslakkaa testiin, niin matkaan tarttui tämä kesäinen, korallipinkki lakka. Ei mikään kovin uniikki sävy, kuten kotona toki sain taas huomata, mutta nätti silti. Levittyvyys oli ihan ok ja sutikin oikein kelpo.

Leimaukset ei taas ottaneet onnistuakseen ja syytin yksinomaan väärä kynsilakanpoistoainetta, jota jouduin käyttämään. Jonkinsortin kippurat kuitenkin tuli ja onhan tuo leima varsin hurmaava. Nimettömässä OPI Don't Pretzel My Buttons.

Mitä muuten tykkäätte tällaisista hitusen ballerina-muotoisista kynsistä?

Sannu who?

Niin vierähti lähes vuosi elämästäni täysin ilman bloggaamista. Mietin jo moneen kertaan, että suljen koko blogin, koska olin varma, etten koskaan enää istu sen ääreen. Niinpä vaan istun tässä ja katselen kuvaa kynsistäni.


Hei, olen Sannu! o/

Olen kolmen lapsen äiti ja parhaan mieheni vaimo. Vietimme juuri 10-vuotishääpäivää. Tykkään pitkistä kynsistä, korkkareista, letittämisestä, Minna Parikasta, kissoista, tanssimisesta ja juoksemisesta. Olen bloggaillut joskus ahkerastikin ja SanNails-blogini on jo 5-vuotias. Hauska tavata taas :).

Tunnustan olevani ihan täysin pihalla koko kynsitaideskenestä. En tiedä mitään uusista kokoelmista tai merkeistä, koristelutyyleistä saati trendeistä. Se ei juuri nyt vaan tunnu itseäni edes haittaavan, koska laatikoissa pullistelee parisataa lakkaa, jotka haluaisin jonain päivänä saada tyhjiksi. Ruuhkavuodet vaan yrittää vastustella tässä urakassa todenteolla.

Ja että mitäkö kuuluu kynsille? Ne on olleet geelatut paria pientä hairahdusta lukuun ottamatta koko ajan. Pääsääntöisesti oon pitänyt perusranskiksia (ullatuus!), mutta välillä on ollut väriäkin. Tällä hetkellä kynsissäni on hyvin ohut geelaus, jonka tarkoituksena on vahvistaa, estää käpristyminen ja vääntyily ja luoda napakka alusta lakkaukselle.

Lakkasin tällä kertaa kynsille puolikuumanikyyrin, jossa puolikuun tilalla onkin tuollainen kolmio (varmaan tällekin on oma nimensä..?). Lakkoina vanhat, ihanat OPI Sparrow Me The Drama sekä My Very First Knockwurst. Leimaukset ei oikein ottaneet onnistuakseen nätisti, oli taas kuu väärässä asennossa varmaan. Testasin Essencen musta leimauslakkaa, mutta ei siitä ollut Essien Licoricen päihittäjäksi. 

Hiljaisuusputki on nyt rikottu ja kovasti toivon, että innostuisin taas. Katsotaan, miten Sannun käy :).

Sinistä ja valkokultaa

Jemmakansion aarteita, tämäkin lakkaus vuoden takaa! Essie Mezmerised: upea, sininen lakka, jota en useiden muiden sinisten tapaan koskaan epäröinyt laittaa kynsille. Käsittämättömän helppo ja vaivaton lakattava, peittää lyhyet kynnet kauniisti jo taatusti yhdellä kerroksella. Päällä parissa kynnessä OPIn valkokultapäällyslakka :).

Voisikin kaivaa tuo topperin laatikon pohjalta taas käyttöön :).


Ps. SanNails täytti näköjään 4 vuotta tässä taannoin, hupsista.

Lettihuumaa

Letit <3. Erilaisten lettikampausten harjoitteleminen on vallannut elämässäni sijaa kynsien lakkaamiselta ja oon saanut somessa tutustua äärimmäisen taitaviin letittäjiin ja ennen kaikkea huipputyyppeihin. 

Letit <3. Omien sekä lasteni hiusten letittämisen lisäksi ompelin itselleni lettikuosisen mekon  ja ostin myös viime syksynä itselleni hauskan huivin, jossa kaulan ympärillä kieppuu tuubihuivin mukana pari mintunvihreää lettiä. Tämän huivin valmisti Lumoan (jonka pitsikauluksiset mekot on myös <3!).

Päätin sitten ottaa tästä huivista inspistä kynsillekin :).

Näitä lakkoja käytin:

Pikkurilli ja peukalo: OPI Suzi Takes the Wheel
Etu ja keskisormi: Essie Mint Candy Apple
Nimetön: lettikuosi (tai fishtale) edellämainituilla, sekä Essie Avenue Maintain -lakalla

Lettikynnen värit ei oikein aluksi sopineet omaan silmääni, vaikka olin testaillut jopa kiekolle etukäteen. Aikani tuijoteltuani ja märehdittyäni asiaa, tulin siihen tulokseen, että ehkä ne jollain sopivan riitaisalla tavalla kuitenkin sopii. Sininen väri valikoitui farkkupaitani mukaan, jonka kanssa tuo huivi sattuu tosi kivasti. Mullahan ei muuten ole kovin montaa sinistä lakkaa, niin siksi parempaakaan sinistä vaihtoehtoa ei ollut rajolla :P.

Sellainen suomalainen ihanuus tällä kertaa. Onko Lumoan sulle tuttu?

Tähän loppuun haluan vielä linkittää teille nähtäväksi muutaman lettiblogin. Ihan vain siksi, jos ette ole sattuneet tietämään, miten lahjakasta väkeä tälläkin saralla Suomessa on :).

Isin ja tyttöjen hiushommat
Jenni's Hairdays
Elisabetsisters

Lisää taiteilijoita Instagramissa mm. #Fintwinning !

Diva of Geneva

Ihan ensimmäisen OPI-lakkani: Diva of Geneva. Tarvinneeko tuosta enempää sanoa, kuin että tämä oli oivallinen valinta haksahtaa Opiin :).

Aiemmat postaukset ko. lakasta löytyy mm. raejuuston hengessä täältä sekä timanttioksennuksena täältä.

Ombre-pilvimanikyyri

Hirmuinen fiksaatio yhdistellä erilaisia koristelutyylejä! Mitä useamman tyylin nimen saan mahtumaan peräkanaa lakkaukseen, sitä parempi. No, tähän meni vain kaksi: ombre manicure sekä cloud manicure, elikkäs liukuväri ja pilvimanikyyri. Aika nokkelaa, eikö :P muahaha.

Lakat ovat:
- Pikkurilli ja peukalo: Sothys Gris Lumière
- Nimetön: OPI Suzi Takes the Wheel
- Keskisormi: OPI Skull & Glossbones
- Etusormi: Edellä mainitut kolme

Peukaloon olisi ombre-manikyyriin kuulunut tässä tapauksessa vaalein lakka, mutta koska etusormikin oli ihan omaa sorttiansa, päätin soveltaa peukalon pikkurillin sävyiseksi, kun se tuntui kotoisammalta. Pilvikynnet onnistuivat kummassakin kädessä niin kivasti, että melkein teki mieli lakkailla muihinkin pilviä. Ehkäpä kokeilen siis pian uudestaan :).

Hyvää viikonloppua. Omani alkaa ihan just :).

Ystävänpäiväkynnet

Ehdinpäs kantamaan korteni ystävänpäiväkynsikekoon :). Lakkaushommat jäivät vähän viime tippaan ja tein nämä vasta tänään. Kuvausrekvisiittana lempparileikkokukkani, valkoinen tulppaani.

Peukalossa, etusormessa ja pikkurillissä on kirppiskasasta takaisin kaivamani OPI Miss You-niverse. Se saa sittenkin jäädä meille. Yhdellä reilummalla kerroksella täysin peittävä jälki ja lakka on ihan kelvollinen leimaukseenkin. No Wau!

Keskisormessa Kiko Sugar Mat 634 Lilac ja nimettömässä a-england Iseult. Leimaukseen käytin Konad leimauslakkaa, jonka nimi/numero on hukassa sekä edellä mainittua Miss You-niversea. Laattana jälleen Lealac B.

Alkuperäinen lakkaussuunnitelma sisälsi toki water spotted -tekniikkaa, mutta ketuikshan sen meni. Nyt mennään näillä.

Ihanaa ystävänpäivän iltaa kaikille teille, muruset :).

Raamitetttu kuivasutiranskis

Josjonniimoisia. Tällaista tänään. Eriskummallinen, dry brush -tekniikalla sudittu ranskalainen manikyyri, jonka vielä raamitin kultaisella lakalla.

Kynsiin on lakattu pohjaksi ranskikset kahdella lakalla: Color Club Ms. Socialite sekä OPI Kiss Me On My Tulips. Kuivasudin edellä mainituilla, mustalla Essiellä sekä OPI Pedal Faster Suzi!:lla. Kultaisissa rajauksissa käytin China Glaze Swing Babya sekä Dermosil Summer Glow -lakkaa, musta on Essien lakua. Pyöreät glitterit ovat upeita, hologrammisesti välkehtiviä, mutta eipä ne tietty kuvassa näy...

Vähäsanaisesti ja tylsästi toivotan hyvää viikkoa. Moonniiinväsy.

Kenkäinspistä - Minna Parikka -ruffian

Kuka ei tiennyt, että tykkään Minna Parikan kengistä, käsi ylös?

Voi ne on ihania, leikkisiä, värikkäitä, laadukkaita, kauniita ja vieläpä kotimaista suunnittelua lahjakkaalta, nuorelta naiselta. Arvostan kovasti. Tällaisesta mielekkäästä aiheesta on helppo myös ammentaa kynsiaiheita, joten tässä sitten kolmannet Minna Parikka -kynnet SanNails-blogissa. Edelliset kaksi postausta löydät tästä ja tästä.

Kynnet on lakattu ensin oranssinsävyisellä OPI Where Did Suzi's Man-Go? -lakalla (saatu Kauneudenkaupasta). Kaksi kerrosta peitti riittävästi. Annoin hetken kuivahtaa ja lakkasin mustalla Essie Licoricella ruffian-manikyyrin, eli "puolikuut väärinpäin". Essien musta on erittäin peittävä ja laadukas lakka ja jo yhdellä kerroksella tuli nätti jälki. Iso, pyöristetty suti ei minusta ole helpoin mahdollinen ruffianin lakkaamiseen, mutta ihan hyvä tuosta tuli, kun kuitenkin vapaalla kädellä väsätty. Itse tykkään tasapäisistä siveltimistä kuitenkin enemmän. Essie Licorice on myös loistava leimaamiseen, jos et ole vielä testannut :).

Ja mutta se näiden kynsien juju! Se on tässä:

Pinkit kynsien alapinnat, niinkuin Louboutin-kynsissä konsanaan! Kun lakkasin pari vuotta sitten ekaa kertaa kynsien alapinnat, vannotin, etten tee sitä enää koskaan toiste. Tässä sitä nyt ollaan :P. Tosin kolmatta kertaa ei ehkä tule. Ehkä? :D Poistaminen on meinaan pikkusen ärsytystä nostattavaa touhua. Pinkki lakka on China Glaze Sugar High.

Syy pinkeille kynsien alusille löytyy kenkieni kannoista.

No että sellaiset kopottimet ja kynnet tänään. Uppoaako Parikan kengät tai värilliset kynnenaluset? :)

Violettia kimallusta ja siirtokuvat from hell

Lyhyestä virsi kaunis, tässä pari ihanaa violettia:

OPI Alcatraz...Rocks, ehkä maailman upein tekstuurilakka, sekä a-england Lady of the Lake, yksi hienoimmista scattered hologrammilakoista (miten tuon nyt sanoisi suomeksi, hajanainen hologrammiefekti? :D).

Kahden upean lakan kaveriksi sopii universumin p**kimmat siirtokuvat, eikö? Herranjestas, mitä sontaa, suoraan eBaysta, aasianmailta. Kuvia ei saanut liikuteltua kynnellä milliäkään, vaikka lakka oli kuiva, liotus tarpeeksi pitkä ja kynsikin vielä varmuuden vuoksi vedestä märkä >:/. 

Vähäsanaisena, mutta sitä hyväntuulisempana jatkan vapaata maanantaitani. Suoriuduin aamusta kolmen alle kouluikäiseni kanssa ruokakauppareissusta, jonka edullisemman ostoskorin kiilu silmissäni vielä suoritin kahteen vierekkäiseen markettiin (O_o). Nyt sielu lepää kahvikupin äärellä.

Iloa teillekin tähän viikkoon! <3

Suede-holo-halfmoon

*onnistumisaaltoja*

Ilman päämäärää lakkaaminen kolahtaa usein omaan nilkkaan, eikä lopputuloksesta oikein tule omaa silmää miellyttävää. Silti en jaksa testailla kiekoille, saati kynsille, vaan lakkaan summamutikassa ja toivon parasta. Toisinaan käy hirmuisen hyvinkin:

Ihanan kotoisa puolikuumanikyyri, johon käytin OPIn Suede-lakkoja Lincoln Park After Dark Suede (nimettömän kynnessä) ja We'll Always Have Paris Suede sekä NfuOh:n hologrammilakkaa #62. Pilkut on tehty pilkkutikulla Essien mustalla Licoricella sekä edellä mainituilla lakoilla.

Kiva ja suht helppo lakkaus vapaalla kädellä, ilman leimoja, tarroja ja muita kommervenkkejä :). Viihdyin näissä kynsissä hyvin ja vieläpä kolme päivää, koska geelipinta pitää sekä holot, että mokkanahat luonnonkynttä paremmin ilman kulumia. 

Pakko oli napata myös keltaisenkukertava auringonpaistekuva, koska hologrammiefekti sateenkaarenväreineen näyttäytyy niin upeasti auringossa (kuin myös keinovalossa).

Tämä lakkaus on tehty inspiraationa Kaisan instakuva, joka iskostui mielen sopukoihin taannoin. Aika samishan siitä tuli, kiitos Kaisa ihanasta lakkauksesta :).

Parjattujen puolustaja

Muistatte varmaan edellisvuotisen lakkahirvityk...ihanuuden, jota leikkisästi nimitettiin raejuustolakaksi ja joulupukin oksennukseksi. Minä tietenkin parjatun lakan puolustajana olin kärppänä paikalla, kun sain kyseisen lakan käsiini ja ihan jopa vähän pidin siitä!

Lähes tulkoon sama kohtalo - ainakin suomalaisten kynsibloggajien keskuudessa - tuntui olevan OPI:n syksyllä julkaiseman Nordic-kokoelman suomilakalla, joka kantaa nimeä With a nice Finn-ish. Lakan väri herätti suurta ihmetystä, olisihan sininen tai valkoinen ollut ehdottomasti enemmän Suomen väri, kummasteltiin frost-tyyppistä koostumusta ja paheksuttiin näkyville kuivuvia sudin jälkiä.

Vielä hetki sitten olin sitä mieltä, että lakka tosiaan kaipaa puolustamista, kunnes tein vielä tutkimusmatkan suomalaisten kynsibloggaajien lakan nimellä googlesta löytyviin kirjoituksiin. Hämmästyksekseni - ja myönnän hykerrelleeni innostuksesta - sain huomata, että lakkaa puolustavia ja ylistäviä kirjoituksia olikin useita, muun muassa näin: BunnyTailNails-blogissa kehuttiin lakan kaunista, karamellikultaista ja harvinaista sävyä, Katse Horisontissa -blogissa arvioitiin lakan yllättävää pysyvyyttä ja Kynsien värikartassa oltiin taas sitä mieltä, että sävy tuo mieleen suomalaisen syysruskan. Charming Nails -blogissa mietittiin, että pitäisikö jokaisen suomalaisen OPI-fanin ehkä omistaa tämä lakka jo nimen takia :).

Ja tiedättekö mitä. Yhdyn kyllä näiden leidien kirjoituksiin, no ainakin osittain :). With a Nice Finn-ish on sävyltään erittäin kaunis, sekaisin kultainen ja pronssinen, enkä malta odottaa, että saan kesällä nahkaani vähän päivetystä ja pääsen kokeilemaan tätä uudelleen. Lakka levittyi geelikynnelle ohuilla kerroksilla vaivattomasti ja kahdella kerroksella sain jo peittävyyden aikaan. Lisäksi se frost-lakkojen tapaan kuivui äkkiä. Siveltimen vedot jäivät osassa kynsiä hitusen näkyviin, mutta eivät minua häiritsevästi ollenkaan.

Lakka sopii lämpimään ihosäyyni oikein nätisti, eikä tikkunipussani ollut yhtään lakkaa, joka olisi ollut lähellekään tätä sävyltään. Ihanpa siis jo sävyn takia saa jäädä meille asumaan, jos vaikka sitten nimenkin :).

Maalailin näihin koristukseksi ohuella siveltimellä ja mustalla akryylimaalilla simppeleitä pitsikuvioita (joo ei pitäisi moittia omia tekosia, mutta harjoitusta hei vähän :P). Idea pitsin maalailuun on Polishaholic RiaG:ltä, joka on viime aikoina alkanut paljon testaamaan uusia koristelutyylejä ja harjoittelemaan uusia juttuja. Arvostan, peukku lahjakkaalle RiaG:lle (y).

 Onko sulla varastoissasi tämä kultainen suomi-ihmetys?

Mustavalkoinen wannabe-ranskalainen-negative-space-manikyyri

Siinä kohtaa, kun kyllästyn kaikkeen mustavalkoiseen ja graafisiin kuvioihin, alkaa kotona melkoinen remontti. Oon viimeisin vuoden sisällä väsäillyt sinne sun tänne mustavalkoisia yksityiskohtia ja niitä löytyy jo tapetista, matosta, tyynynpäällisistä ja muista tekstiileistä, valaisimista, astiakaapista. On joulusukkia, tarjottimia, kynttilänjalkoja, vaatteita, servettejä ja purkkeja ja purnukoita (kuullostaapa överiltä O_o). Onneksi tapetteja lukuunottamatta kaikki on ollut alehaukan budjettisisustusta tai DIY-juttuja, joten kukkarolle nämä mustavalkoiset valinnat eivät ole liialti käyneet.

Paitsi nyt, kun heräteostoksena klikkailin ostoskoriin elämäni ensimmäiset kynsivinyylit, kun totesin näitä graafisin koristein maustettuja kynsiä tehdessäni, ettei tavan ranskistarroista ole yhtään mihinkään. *murh* 

Ajatus oli kuitenkin komea wannabe-ranskalainen-negative-space-manikyyri, vaikka toteutus ontui monessa kohtaa:

1. Chevron-ranskistarrat ei pysyneet kunnolla, vaan laskivat lakan alle ja suttasivat = epäsiistit reunat.
2. Essien Licoricessa ei riittänyt peittävyys täysin mustaan leimaan paljaalle kynnelle.
3. Leimat sutaantuivat useasta yrityksestä huolimatta päällyslakan kanssa (enkä ymmärrä miksi! *kirosana*)
4. Rutikuivat kynsinauhat imaisivat lakan itseensä (= auttaisiko himorasvauksen lisäksi lisätuhlaus ja Liquid Palisade vaimikäsenytoli?)

Päätin nyt kuitenkin julkaista nämä, koska kauempaa katsottuna nämä oli varsin kivannäköiset ja mätsäsin kyllä sisustukseemme olkkarin sohvalla istuessani :D.

Tässä vielä käytetyt jutut:

- Essie Licorice, musta lakka.
- OPI Pirouette My Whistle, glitterlakka (mustan lakan päällä pikkurillissä ja ranskiksen pohjana)
- kynsitarroja (chevron-kuvio)
- LealacB-leimauslaattasta harlekiinikuvio


Onko kellään teistä moista mustavalkoista buumia kuin mulla? :)

Glitter sandwich skittlette

Nimihirviö. Mutta kaikki nämä mahtuvat tähän lakkaukseen, jota ra-kas-tin. 

Glittersandwichit (keskisormen kynnessä) on mulla pyörineet usein tehtävälistalla (ja toki parit yritelmät on valitettavasti nähtykin), mutta jostain syystä aina jääneet tekemättä. Monta glitteroksennuspulloakin löytyy, mutta vähällä ovat olleet käytöllä... Kunnes tikkuja tutkailtuani paikansin Papun mulle tekemän ihanan frankenin, Pianon sekä SpaRitualin ohuenohuen lirulakan Calm & Clear, josta en oo raaskinut luopua sen hellyyttävän kauniin sävyn takia. Ja onneksi en. Katsokaa nyt tuota ihanaa yhdistelmää! Täydellinen voileipälakka!

Leimat on MagnoNailsin laatasta A49 ja tämä taitaa olla yksi ikisuosikkikuvioista, joita en koskaan kyllästy käyttämään. Kaksivärisenä leimattuna vielä, ahh <3.

Käytetyt tuotteet:

• Etusormi ja pikkurilli: OPI My Very First Knockwurst x2
• Keskisormi: Papun franken lakka Piano x3, SpaRitual Calm & Clear x3
• Nimetön ja peukalo: OPI My Very First Knockwurst x2, leimat laatasta A49, leimauslakkoina Essie Licorice sekä Konad valkoinen.
• Päällyslakka Sally Hansen Insta-Dri

Jep, keskisormessa on seitsemän (7) kerrosta lakkaa! Laitoin kylläkin mahdollisimman ohuet kerrokset :).

Mitäpä näistä muuta visertämään. Ihan virheettömäthän nämä ei ole, mutta tekijänsä näköiset joka tapauksessa ja täydellisen hillityt toimistokynnet, vaikka mukana on glitteriäkin :).