Kuluneen viikon pari unetonta yötä vietin erään suosikkikirjailijani seurassa. Solveig von Schoultz kuvaa tässä kirjassa herkästi lapsuutta, sisarussuhdetta, äitiyttä ja aikuisen tyttären suhdetta äitiinsä. Pidän kovasti von Schoultzin hienovireisestä kerronnasta, siitä miten taitavasti hän sanoittaa kauneuden lisäksi nurjia tunteita. Seitsemän päivää (1948) perustuu kirjailijan tekemiin muistiinpanoihin, joita hän on kirjannut tytärtensä varhaislapsuudesta. Lasten salatusta maailmasta von Schoultz tavoittaa jotain olennaista.
Kirjailijan tuotanto on laaja. Suomennetuista olen lukenut: Pitkin vedenviivaa (1993), Heijastuksia ikkunassa (1994) ja Hanna, äidin muotokuva (1996, suomennos Kyllikki Villa). Kirjailijasta kiinnostuneille: Horisont-lehti nro 2/2007 on von Schoultz -teemanumero.