Lars Sund: Aamu-unisen lintubongarin tunnustukset

Linnuista pitävän lukijan kannalta on onni, että kirjailija Lars Sund on myös lintubongari. Niin taidokkaasti Sund kuvaa  tuttuja lintuja, luontohavaintoja, ja selvittää mikä saa lintuharrastajat liikkeelle aamuaikaisella. Aamu-unisen lintubongarin tunnustukset koostuu päiväkirjamerkinnöistä. Omien lintuhavaintojensa lisäksi Sund kertoo mielenkiintoisia seikkoja linnuista, bongausreissujen sattumuksista ja lintuhulluista harrastajista.

Lukunäyte kirjasta: "Nuori pikkulepinkäinen tuntuu sulautuneen maisemaan vaikeasti selitettävällä tavalla, se on yhtä matalan mäen kanssa, jolla on graniittilohkareita, katajapensaita, jokunen mänty, tammia, saarneja. Märehtivät lehmät lepäävät nurmella kuin valtavat tyynyt, leuat jauhavat rauhallisin edestakaisin liikkein, toisinaan lehmät kääntävät päätään ja tarkastelevat minua levollisen lempeillä silmillään. Kellotapuli kohoaa kukkulan korkeimmalla kohdalla, tapuli on tummaa punamultaa, muodoltaan melko ankea. Kuten niin monissa uplantilaisissa seurakunnissa, sekin on hyvän matkaa kirkosta, jossa on valkeiksi rapatut keskiaikaiset kiviseinät, kapeat syvälle upotetut ikkunat ja jyrkkä paanukatto. Kukkulan juurelta avautuu tasanko: laaja, pitkänomainen kypsyvän viljan aava jota metsäpukuiset rannat reunustavat. Aurinko levittää lakeuden ylle keskikesän sinisen päivänvarjonsa, jota koristavat ylilentävien suihkukoneiden jälkeensä jättämät lauhdekiemuraiset köysikuviot. Maisema on hyvin yksinkertainen. Juuri sillä hetkellä se on täydellisessä tasapainossa itsensä kanssa." (s. 211)

Kirjan kansi on kaunis. Samoin kuvittaja Ika Österbladin oivallus liittää lintuihin kuvat niiden äänestä on hykerryttävä. Kuvittaja selvittää nähneensä äänet synestesian avulla samaa tapaan kuin joillekin päivät ovat tietyn värisiä jne.

Sund viittaa kirjassaan mm. näihin ruotsalaisiin kirjailijoihin: Ekelund, Aspenström ja Martinson. Etenkin Martinson saa Sundilta kehuja: "En tiedä ketään ruotsalaista luonnonkuvaajaa joka vetäisi vertoja Martinsonille tämän parhaina hetkinä. Silloin hän kirjoittaa kuten akvarellisti maalaa: nopeasti, tarkasti, äärettömän kevyellä kädellä - kuin hän heittäisi sanat kostealle paerille. Sitä on nautinto lukea." (s. 109) Viime vuosina lukemani ruotsalaiset romaanit ovat lähes poikkeuksetta olleet hyviä: Tunström, Ekman, Rynell, Pleijel, Hesserus. Sundin mainitsemat kirjailijat pääsevät lukulistalle siellä jo odottavien maanmiestensä Enquistin ja Delblancin jatkoksi.

Sund on syntynyt 1953 Pietarsaaressa. Hän asuu Uppsalassa, mutta vierailee vuosittain juurillaan Pohjanmaalla. Pohjanmaa-eepoksesta on tehty elokuva Colorado Avenue. Sundin romaani Pieni onnellinen saari oli minulle kevään parhaita lukukokemuksia.

Lars Sund: Onnellinen pieni saari

Kun idyllisen Fagerön saariston rantaan alkaa ajautua tuntemattomien ruumiita, kohtaavat kaunis ja ruma, tuttu ja tuntematon. Vaikka jännärin elementit pitävät lukijan mielenkiinnon yllä loppuun asti, niin silti luin kirjaa enemmän taiturimaisena kuvauksena saariston omalaatuisista persoonallisuuksista ja heidän elämästä. Meriluonto kasveineen ja lintuineen tekee kirjan lukemisesta nautinnon. Lars Sundin kerronta on lämmintä ja leppoisaa.

"Haarapääskyt pujahtelivat Backasin Isakssonin venevajan avoimesta ovesta sisään ja ulos, niiden sirkutus ja kuivakka narskutus kaikuivat seinien välissä; västäräkki keikutti pitkää pyrstöään lauttarannassa; lokit kirkuivat; pajulintu soitti kauempana rannasta pientä huiluaan ja kirjosieppo kilkutti yksinkertaista säettään. Aurinko levitti mereen väräjävän välkevanan, ja se oli niin kirkas että silmät siristyivät viiruiksi kun tähyili ulapalle." (s. 18-19)

Pidin kovasti Sundin Pohjanmaa -trilogiasta ja aloitin pari vuotta sitten suurin odotuksin tämänkin kirjan, mutta silloin lukeminen jäi kesken. Nyt innostuin kokeilemaan uudelleen luettuani Vuorovettä -blogin esittelyn ja tällä kertaa ajankohta oli suosiollinen Onnelliselle pienelle saarelle.

Hyllystäni löytyy Sundin uusin, En morgontrött fågelskådares bekännelse. Olen aloittanut kirjaa, mutta ruotsin kielen taitoni ei tee oikeutta Sundin elävälle kerronnalle ja itseä kiinnostavalle aiheelle. Onneksi kirja on ilmestynyt juuri suomeksi: Aamu-unisen lintubongarin tunnustukset. Ajattelin hankkia myös suomennoksen ja lukea rinnakkain ruotsinkielisen kanssa.

Sund toi mieleeni toisen lämminhenkisen ja seesteisen saaristolaiselämän kuvaajan: Tapio Koivukarin. Koivukarin kieli on merituulen raikasta ja kerronta jouhevaa. Saaristolaissaagan kolme osaa ovat: Luodetuulen maa, Missä aallot murtuvat ja Sumun lokikirja.