Ulla-Maija Paavilainen: Kummitäti

Kummitäti on itsenäinen jatko-osa Kylmälle kamarille. Ansa ja Elina kohtaavat toisensa vuosikymmenten puhumattomuuden jälkeen. Yksinelävä Ansa on päätynyt ompelijaksi maaseututaajamaan. Elinalla on näkyvä asema ilmastolobbarina, mies ja poika. Toteutuivatko nuoruuden toiveet? Ovatko naiset onnellisia? Saavatko naiset selvitettyä menneisyyden vaietut tapahtumat?

Ulla-Maija Paavilainen kertoo Savon Sanomien haastattelussa (6.10.2011), että häntä askarruttaa suomalaisten naisten vahvuus ja vahvuuden moninaisuus, sekä etenkin kadonnut vahvuus, jota Ansa romaaneissa edustaa. "Ansa on luja nainen, joka ei ole kenenkään heiteltävissä, eikä mielistele ketään. Mitä nykyinen elämä on, jos ei miellyttämistä, hän miettii." Ansan rinnalla Elina vaikuttaa eksyneeltä eläessään sekavaa tilannetta oman identiteetin, työn ja perheen ristipaineessa. "Nykynainen on usein vieras kaikkialla. Vaikka hän olisi kaiken keskellä, hän on ulkopuolinen eikä missään."

Lukijana koin Ansan vahvuuden surullisena. Minulle hän näyttäytyi kovana ja katkerana naisena, joka oli jotutunut koteloimaan tunteensa. Eikö vahvuus ole uskallusta tunnistaa ja näyttää heikkoutensa? Mutta luja Ansa oli, piti oman päänsä, eikä mielistellyt ketään. Siinä mielessä Ansa oli aidompi ja rehellisempi kuin Elina, jonka kaunis ja vauhdikas elämä ei tuonut sekään mukanaan onnellisuutta.

Kirjailija kertoo haastattelussa haluavansa, että nainen oppisi tunnistamaan todelliset vahvuutensa, eikä sotkisi niitä vaatimuksiin. Itse jäin miettimään, kuinka paljon ihmissuhdesolmuissa on lopulta kyse pettymyksestä omiin odotuksiin ja toiveisiin?

Ulla-Maija Paavilainen: Kylmä kamari

Saan aloittaa kotipesämme syntymäpäiväkauden. Viime viikolla kotiin kannettiin makoisa kakku ja ihanan monta kirjapakettia. Kirjalahjan avaaminen on aina yhtä jännittävää. Ensimmäisenä luin saamani Paavilaisen romaanin Kylmä kamari.

Kylmä kamari kertoo 17 -vuotiaan Elinan tarinan. Elina asuu maalla isän, äidin, veljen ja Ansan, isän siskon kanssa. Tyttö häpeää maalaista perhettään ja haaveilee elämästä jossain muualla. Kodin ilmapiiri on tukahtunut vaietuista tunteista. Maatalossa riittää töitä, isä vaikenee, äiti huokailee huoneessaan, veli menee omia menojaan ja Ansa osoittaa mieltään. Perheeseen kuului muutama vuosi sitten vielä eräs. Mitä tapahtui? Onneksi on kaverit ja Make, ensimmäinen poikaystävä.

Paavilainen kirjoittaa realistisesti maaseudun elämästä ja perheen tunneilmapiiristä. Hän kuvaa hyvin nuoren mielenmaisemaa, tulevaisuudenhaaveita ja halua irtautua kodista. Vieraalla murteella kirjoitettu dialogi vaikeutti lukemista ja jopa ärsytti, muuten romaani oli mutkaton viikonloppuluettava. Kirja sai miettimään aikakauden ja elinympäristön vaikutusta siihen, millaiseksi elämäntarinamme lopulta muodostuu. Valintamme eivät aina johda toivomaamme lopputulokseen, toteutunut toive voi olla jotain ihan muuta kuin odotimme.

Sain samassa paketissa kirjan jatko-osan, Kummitäti. Siinä kerrotaan Elinan ja Ansan myöhemmistä vaiheista.