Johan Bargum: Syyspurjehdus

Bargumin uusin kertoo Haraldin ja Olofin syyskuisesta purjehdusmatkasta. Miehet ovat rakastaneet samaa naista, Eliniä. Venematkan jälkeen Olof saa luokseen rikoskomisarion. Harald on kadonnut, jäljelle jäi kirje ja ase, jossa on molempien miesten sormenjäljet. Mitä merellä tapahtui?

Elinin tarina hahmottuu miesten kertoman kautta. Kumpi miehistä oli hänen elämänsä rakkaus? Lukija saa riittävästi vihjeitä omaan pohdintaan, mutta kaikki ei selviä, jotain jää vaivaamaan. Bargumin romaani on taitava kuvaus ihmissuhteista: rakkaudesta, itsekkyydestä ja syyllisyydestä.

Kirja on kansikuvaa myöten huoliteltu ja tyylikäs kokonaisuus. Mielestäni jopa liian hiottu. Tarina ei koskettanut tunteita, vaan tarjosi järkipohdintaa sovinnon mahdollisuudesta, ihmisluonnosta, välinpitämättömyydestä ja vaikeudesta rakastaa. Syyskesä oli minulle paljon mieluisampi lukukokemus.

Kirjassa esiintyvä Rufus-koira toi mieleen kirjailijasuosikkini Saramagon romaanien koirat. Samanaikaisluin Syyspurjehduksen ystäväni kanssa ja hänellä oli mainio tulkinta koirasta. Rufuksen ajelehtiminen vertautuu hyvin, niin, arvatkaa keneen?

Johan Bargum: Kesäpoika/Musta salkku

Keväällä tein ilahduttava kirjailijalöydön, Johan Bargumin. Luin häneltä peräkkäin kaksi romaania ja yhden novellikokoelman. Alkuviikolla etsin luettavaa omasta kirjahyllystä ja ilokseni löysin Kesäpojan. Bargumin tyyliin romaanissa paljastetaan vähitellen ihmissuhteisiin liittyviä salaisuuksia. Taidokkaasti rakennettu tarina käsittelee elämässä pettymisen -teemaa. Takakansitekstissä teema tiivistyy tosiasiaksi, jonka hyväksyminen voi viedä aikaa ja vaatia kipeitä ratkaisuja, mutta parhaimmillaan vapauttaa. "Meidän vain on elettävä koko elämä. Yksin ja tässä." 

Tässä näyte Bargumin täsmällisestä kielestä ja vahvoja tunnelmia luovasta kerronnasta: "Mitään ei tapahtunut. Me istuimme tuijottaen kohojamme. Ääneti. Ei ollut tärkeää riisua liian lämpimiä vaatteita tai syödä. Ei ollut tärkeää puhua. ei ollut tärkeää edes että nappaisi. Ulkona merellä vyöryivät mainingit luotoja vasten, kuin hiljaisia huokauksia jostain kaukaa. Vene natisi kun rehtori nosti yhden vavan heittääkseen siiman toiseen paikkaan. Kuului sihahdus kun hän heitti savukkeen laidan yli, ja heti sen jälkeen toinen kun hän sytytti uuden. Lokit ja tiirat kirkuivat pienellä karilla tuulen puolella. Kerran tai pari kalasääksi liiti yli siivet liikkumattomina." (s. 92)

Päivä ennen Poikasen syntymää luin Bargumin agenttitarinan Musta salkku. Jäntevä ja huoliteltu teksti ihastutti jälleen. Henkilökuvaus on rikasta, lukijaa pidetään jännityksessä ja kerronta tuottaa vahvoja visuaalisia mielikuvia. Mainio lukukokemus tämäkin.

Kirja alkaa näin: "Seisoin Aleksilla ja katselin kenkäkaupan näyteikkunaa. Olin juuri keksinyt tummansinisen parin, matalat, kevyet kesäkengät, saksalaista valmistetta, kun yläpuolellani äkkiä jyrähti. Heti sen jälkeen alkoi sataa kaatamalla. Kolmosen raitiovaunu pysähtyi samalla hetkellä Fazerin musiikkikaupan pysäkille. Ryntäsin matkaan. Takaovi oli auki. Hyppäsin sisään, mutta ulos tuleva nainen töytäisi minut takaisin. Se oli raju yhteenotto, melkein törmäys. Naisella tuntui olevan yhtä kiire kuin minullakin. Hän oli mustiin pukeutunut. Tummatukkainen ja hoikka. Siinä kaikki, mitä ennätin nähdä ennen kuin hän säntäsi täyttä vauhtia tiehensä. Hänen salkkunsa putosi kadulle eteeni." (s. 7)

Johan Bargum: Matkoja

Novellit ovat jääneet minulle etäisiksi, vaikka ne sopisivat mainiosti luettavaksi etenkin silloin, kun ei ole aikaa tai jaksamista syventyä romaaniin. Pidän itseä taitamattomana novellien lukijana ja vaivaannun jos en löydä kokoelmasta yhtenäistä teemaa. Koen helposti, että novellit jäävät toisistaan irrallisiksi ja mitäänsanomattomiksi tuokiovälähdyksiksi.

Poikkeuksiakin on. Suosikkikirjailijani Schoultzin tuotanto koostuu lähinnä novelleista. Niissä on terävä ajatus ja lyhyydestään huolimatta koskettavat isoja asioita. Taitaa olla taitavan kirjoittajan laji. Janssonin Kesäkirja koostuu yksittäistä tapahtumakuvista. Niistäkin pidin.

Nyt olen löytänyt uuden suosikin! Bargumin Matkoja sisältää kolme novellia. Olivat aivan yhtä nautinnollista luettavaa kuin pienoisromaaninsa Syyskesä. Pidän Bargumin jäntevästä ilmaisusta. Novelleissa on hyvä jännite ja niiden teemat eivät jää kerrotun vangiksi, vaan avautuvat ja niistä löytyy tuttuja piirteitä itse kunkin elämästä.

Johan Bargum: Syyskesä

ruotsinkielinen alkuteos

Kirjasuositus on joskus kuin lahja. Kiitos ystävälle. Kadotin uneni aamuyöllä ja luin Bargumin pienoisromaanin. Kirjassa on vain 124 sivua ja silti se onnistuu kuvaamaan koskettavasti perheen ihmissuhteita, mutta myös päähenkilön elämänasennetta ja -valintoja. Bargum ei selitä, hän kertoo sukuhuvilan tapahtumista ja antaa lukijan oivaltaa. Jäntevää ja kuulasta kerrontaa oli ilo lukea. Elämänmakuisia teemoja kirjailija lähestyi lempeän ymmärtävästi.

Kirjan takakansiteksti pitää hyvin paikkansa: "Surumielisyys, jännitys ja leikki väreilevät kuin valo ja varjo Johan Bargumin nautittavassa ihmissuhdedraamassa, jonka näyttämönä on suomenruotsalainen saaristohuvila." Kirja pääsi suosikkilistalleni. Jos vain löydän, niin hankin kirjan omaksi ja sijoitan hyllyssä Schoultzin viereen. Eilisellä kirjastoreissulla nappasin mukaan Bargumilta kaksi muutakin. Tuskin maltan odottaa lukemista. Kirjailija ei ole minulle entuudestaan tuttu, joten kiinnostaa kovasti selvittää kuka hän on, ja miten en ole törmännyt hänen nimeensä kotimaisessa kirjallisuuskeskustelussa.