Kevätkalenterin seitsemäs luukku

 Eilisen kuvan lumen peittämä huhtikurjenmiekka loistossaan.

Kun lumi sulaa kurjenmiekkojen päältä pois, ne jatkavat kukintaa kuin mitää takaiskua ei olisi tullutkaan. Eilisen kuvan 'Painted Lady' on kuvassa kavereineen. Vierellä nousee kookas ternipikarililja näyttäen, miten pikkuruisia nämä keväiset kurjenmiekat ovatkaan.

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Kevätkalenterin kuudes luukku

 Joskus taivas nakkaa lunta niskaan, siitäkään eivät pienet kevätkukat lannistu.

Huhtikurjenmiekka 'Painted Lady' on kauniisti sinivalkokukkainen, kuin vesiväripensselillä maalattu. Lumen alta ei kuvioita tosin näe, mutta lumen sulettua kukka oli täysin vahingoittumaton.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Kevätkalenterin viides luukku

 Varjohiipat ovat lempikasveja, toisin sanoen yksiä niistä. Ihan siellä kärkipäässä. Uskon, että seuraava kuva selittää, miksi.

Varjohiipat ovat kukkiessaan taivaallisen kauniita! Tämä kaunotar on 'Mandarin Star' ja se on risteymälajike, jolla ei ole lajinimeä, ainoastaan sukunimi varjohiippa, Epimedium.

Kuva on toukokuun puolivälistä ja siitä voi nähdä, että vastapuhjenneissa lehdissäkin on hienoja sävyjä.

Niin, ja sitten varjohiipoissa on kauniit lehdet. Kaikki varjohiippaani ovat vielä vihreinä ja osa pysyykin vihreänä talven yli; siinä lisää hyviä puolia niiden ansioluetteloon. Jotkut saavat hienot ruskavärit, tosin erittäin myöhään, kun yksikään ei ole vielä kunnolla ruskassa.

Kevätkalenterin neljäs luukku

 Toukokuu, kuukausista ihanin, on tulppaanien juhlaa.

Ja kun ne tulppaanit loistavat kukkivien puiden ja pensaiden alla, kukkien yhtä aikaa, ei kauniimpaa hetkeä olekaan. Kuvassa on rusotuomipihlaja, jota muotoilen leikkaamalla liian alaoksat pois; silloin sen muoto on selkeämpi eivätkä liiat versot peitä muuta kasvillisuutta. Paikka on ruskopenkki.

Tulppaaneista kukassa on keskellä ihastuttavan värinen triumftulppaani 'Brown Sugar', joihin olen kuvan tarkentanut. Taustalla on oranssi-keltaisia 'Blushing Apeldoorn' -darwinhybriditulppaaneja ja tuomipihlajan rungon takaa kurkistaa muutama liljakukkainen 'Ballerina'. Vasemmalla pilkottaa vaaleanpunertavia 'Mango Charm'- ja edessä epätarkkana 'Salmon Dynasty' -triumftulppaaneja sekä siroja ja matalampia kreikantulppaaneja, jotka pysyvät pilvisellä säällä supussa luonnonlajien tapaan. 

Nämä kukkasävyt yhdessä rusotuomipihlajan kuparinvärisinä puhkeavien lehtien kanssa on sävytäydellisyyden huipentuma. Taustalla puhkeaa lehteen (tai neulaseen, havupuu kun on) kiinanpunapuu.

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kreikantulppaani Tulipa orphanidea

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Kevätkalenterin kolmas luukku

 Kun näin kuvassa särkyneensydämen lajikkeen Valentine, en uskonut, että se oikeasti on sen värinen. 

Myyntikuvien ja taimikatalogien kuvat on käsitelty niin voimakkaasti, että usein niissä on melko epätodelliset värit. Todellisuus on toinen. Ajattelin tämänkin lajikkeen olevan fuksianpunainen, juuri sitä sävyä siis, josta en niin välitä. Ehkä vain vähän tummempi kuin se tavallinen versio.

Sitten satuin muutama vuosi sitten K-Raudan taimipihalle, kun särkyneetsydämet olivat siellä myynnissä ja kukassa. Vinkaisin ilosta. Valentine on oikeasti punakukkainen!

Valentine on kauppanimi, siksi sillä ei ole heittomerkkejä. Kasvin virallinen lajikenimi on 'Hordival'. Oli mitä oli, se on satumaisen kaunis. Lehdetkin ovat puhjetessaan tuollaiset tummat. Kuva on toukokuun lopulta.

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Kevätkalenterin toinen luukku

 Pikkuinen ja myöhäinen

Syreenitulppaani on villilajiksi tosi myöhäinen: tämä kuva on toukokuun viimeisiltä päiviltä. Kuva kertoo senkin, että loppukevät oli superkuivan huhtikuun jälkeen varsin sateinen.

Syreenitulppaani Tulipa saxatilis

Joulukuun kalenteripojat ja kevätkalenterin ensimmäinen luukku

 Tästä se taas lähtee: kevään odotus! Tässä osoitteessa on kevättä tosin odotettu jo viime kevään loppumisesta lähtien, kiivaammin elokuusta alkaen ja koko ajan yltyen. Enää pari kuukautta! (ja rapiat)

Kalenteripojista ei juuri nyt ihan hirveän aktiivisia kuvia saa. Tai saisi, jos säntäisin kameran kanssa ulos äkkiä silloin, kun pojat käväisevät ulkosalla. Nopea pitäisi olla, eikä kameraa oikein tule ulkoilutettua. Eilen kanttasin paahdepenkin (ja tänään kanttausura on täynnä vettä kuin kanaali, siitähän voisi ottaa kuvan).

Ransu viettää isoimman osan päivästä sängyssä. Jos osaa tarkasti katsoa, on kuvassa myös Musti, nimittäin kohoumana untuvapeiton alla.

Mustin korva näkyi peiton reunan alta, mutta en saanut siitä tarkkaa kuvaa. Tässä kuitenkin todistusaineistoa Ransun tuhinasta.

Musti on reippaampi ulkoilemaan, mutta viihtyy myös keittiön pöydällä tarkkailemassa tiluksiaan lattialämmityksestä nauttien. Ikkunan alla on nimittäin patteri, vaikkakin pienelle lämmölle säädettynä, joka lämmittää pöydän mukavaksi kissan tassuille. Pääosin täällä lämmitetään puilla, nytkin on keittiön hellassa tuli.

Pöydän päällä ovat viimeiset tomaatit, jotka keräsin kompostissa kasvaneista taimista sisälle kypsymään, ja ruukkutomaatti, jonka loput hedelmät söin juuri äsken. Seuraavaksi voisi tuon melko paljon tilaa vievän sisustuselementin nakata kompostiin.

Ja sitten kevätkalenteriin; jokavuotista hyvää traditiota on turha lopettaa.

Viime maaliskuun ensimmäisenä päivänä kevät oli jo lähtökuoppia pidemmällä, niinpä puistolumikello 'Viridapice' oli näin pitkällä. Hämmästyn, kun en ollut tätä kuvaa tuolloin julkaissut. Taisi olla niin paljon muutakin raportoitavaa.

Nythän on niin lauhaa, että lumikelloja saattaa kohtapuoliin nousta. En ole huomannut tarkistaa, mutta mukulaleinikkien lehtiä on jo puhjennut. Aika kivaa, kun uutta kasvua puskee maasta.

Puistolumikello Galanthus nivalis