Salaviinaa ja hauleja

 Ryhdyin purkamaan lahoa saunaa.

Ajattelin purkaa vanhan lautarakenteisen saunan ennen kuin se kaatuu. Musti esittelee, että vuorilaudat irtoilevat alapäästä, kun saunan alamäen puoleinen seinä painuu joka vuosi alemmas maahan.

Rakennan samalla uutta pientä pesupaikkaa, sillä jossain on ihmisen itsensä pestävä. Kesäkaudella käytän auringossa lämmennyttä vettä tai keitän vettä vedenkeittimellä, mutta talvella on kiva saada pesutilaa vähän lämpimäksikin, niinpä tästä tulee pieni pesukoppi, jossa on katto.

Täytyy käydä ostamassa neljäs tolpanjalka, sillä käytin sen syksyllä, kun peura juoksi päin porttia rikkoen sen ja tolpan, tein uuden järeämmän portin ja paksumman tolpan. Olin ostanut tilapäissaunaa varten neljä pattinki-kokoista tolpanjalkaa, mutta nyt yksi uupuu.

Seiniin mietin pressua, mutta se kestää saariston tuulissa todella lyhyen aikaa. Siispä laudoitan seinät ja käytän niihin purkutavaraa vanhasta saunasta.

Aloitin vanhan saunan sisältä, siellä puuliiterin päässä on ikivanha huussi, jota en ole käyttänyt. Minua edeltävät omistajat olivat onneksi rakentaneet uuden, todella hyvän ja kauniin. Niinpä olin käyttänyt tätä huussia lähinnä moottorisahojen ja bensakanisterien säilytykseen. En ollut katsonut tarkemmin seinien kuviakaan.

Rintamamiestaloni rakensi ja siinä asui lähes kuolemaansa saakka Algot. Huussin seinissä on paljon kuvia kauniista naisista, taisi Algot tykätä semmoisista. Algot kuulemma itsekin pisti nuorena tyttöjen tanssihameen helmat pyörimään ja silmät säihkymään.

Huussikuvien joukossa on myös mummo ja karitsa sekä kurkkaava kisu. Algot varmaan tykkäsi kissoista!

Hauskaa ajankuvaa tämä huussikuvitus. Melkein pitäisi perustaa huussimuseo.

Mutta huussi on painumassa maahan ja sijaitsee lahossa rakennuksessa. Niinpä kun olin irrottanut sopivan pituiset laudat sisältä, siirryin ulkoseinän pariin heti huussin takana.

Mitä löysinkään!

Algotin salainen pullopiilo on pysynyt salassa parikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Lasipullossa näyttää olevan vettä, mutta eihän pullo olisi silloin pysynyt ehjänä. Sain tiiviin korkin auki ja nuuhkaisin varovasti – tuoksusta tulee mieleen lasinpesuneste.

Aika ovela piilo, sillä tuonne ei kukaan ole nähnyt. Pullon on päässyt ujuttamaan sisältä puuliiteristä käsin huussin takaseinän ja ulkoseinän väliseen kapeaan rakoon. Ei ole kukaan älynnyt varastaa viinaksia seinän välistä!

Seuraava yllätys oli kumman reikäinen vuorilauta. Ajattelin reikien olevan jonkun ötökän tai niitä hakanneen linnun tekosia, mutta miksi reikiä oli vain yhdessä kohdassa?

Sitten huomasin metallinpalat. Hauleja! Niitä oli mennyt laudan läpi rakennuksen tukipuuhun ja niitä näyttää olevan muuallakin siellä täällä, tiettyjä reikäisiä kohtia. 

Johan on ollut meininki kuin villissä lännessä.

Pakko myöntää, että nykyisin täällä on huomattavasti rauhallisempaa.

Viime yönä oli taas kunnolla pakkasta, lähes –8. Hieno kuurainen aamu kyllä.

Uusi pesupaikkani on vähän vino, mutta niin on kaikki muukin tällä tontilla ja oikeastaan koko kylässä. Kun yksin tekee, on ihan mahdotonta katsoa vaateria, kannatella lautaa ja paukuttaa vasaraa samaan aikaan. Tolpanjalkojen saaminen kiviseen maahan luotisuoraan on myös lähes mahdoton tehtävä. Mutta eipä tuo varmaan kaadu eikä lennä tuulessa, kun on tukevasti metallitolpilla maassa. Jos nyt kestäisi pari vuotta, sitten on ehkä varoja ja mahdollisuuksia tehdä uusi sauna.

Enkä minä edes saunaihminen ole, mutta joku pesupaikka on ihmisellä oltava. Mieluiten lojun kylpyammeessa, jos saan valita. Jos olisi aina kesä, tuosta tulisi ulkokylpypaikka, mutta kun talvellakin täytyy peseytyä.

Eilen oli se päivä, jolloin olin arvannut ensimmäisen Koska kukkii -haasteen kukan kukkivan. Sen piti olla persiansinililja, ja ne ovatkin aikaisia. Nyt on vain ollut kovin kylmää ja lumistakin. Ensimmäiset ovat nyt nupulla, mutta kylmien öiden takia kukkien avautuminen menee varmaan ensi viikkoon.

Tässä on lisää persiansinililjoja nupulla. Muutama yö sitten kävi metsäkauris popsimassa aivan näiden vieressä kasvavat laukanvarret. Hermostuin, että nyt menee haaste mönkään, jos nämä ensin kukkaan tulevat syödään. Muuta suojaa en äkkiä löytänyt kuin vanhan patjanjousen. Jouset ovat aika käteviä pienten kevätkukkien suojaamiseen ahmateilta.

Oikeastaan tarvitsisin niitä hauleja itsekin.

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Operaatio saunankaivuu jatkuu

Viime päivät olen istuttamisen lisäksi kaivanut ojia saunan ympärillä. Saunaa kävi sääliksi, kun se lilluu niin märässä paikassa. Ja totta puhuen se alkaa olla niin huonossa hapessa, että yritän näin saada sille hieman lisää elinaikaa siihen asti, kunnes joku toinen pesupaikka valmistuu, joko uusi kuisti kylppäreineen tai sitten uusi sauna.

These last few days I have been digging around the sauna again, in an effort to prolong its life by hopefully enough until a new sauna or bathroom are built.

Tästä sitä vettä tulee, äskettäin avatusta salaojaputkesta pihatien ali. Tämän saunan päädyn kaivoin irti maasta viime vuonna.

Saunan alakulmalla on mutapuutarha. Kaivan tuohon ojanmutkaan myöhemmin vielä lampea, nyt oli tärkeää saada ojia vetämään vähän paremmin. Oikealta vesi menee toista salaojaputkea pitkin tienvarren isoon ojaan.

Saunan toisessa päädyssä on puuliiteri, vaikka ei siellä polttopuuta kannata säilyttää – märästä maasta johtuen ilma on niin kosteaa, että puut kostuvat siellä keskikesälläkin. Se onkin pihakonevarasto ja vähän muukin varasto. Rakennuksen edessäkin on aivan märkä maa, kaivoin ojaa seinän eteen ja syvensin ojaa pihatien yläpuolella, jos se vaikuttaisi asiaan. Kun kaivoin maata pois saunan oven ja betonilaatan välistä, jotta siitäkin valuisi vesi alemmas ojaan, ilmestyi sieltä kymmeniä Alkon kierrekorkkeja. Se on kumma miten niitä riittääkin. On punaisia, vihreitä, valkoisia ja hopeanvärisiä. Lasinsirpaleitakin on vaikka kuinka, käsin ei kannata maapaakkuihin tarttua.

Puuliiterin kulmassa on vanhan huussin paikka, siksi tuossa on luukku. Onneksi minua edeltävät omistajat rakensivat tontin toiseen päähän uuden hienon ja mukavan huussin, jossa on asianmukainen turveallas alla. Se onkin tonttini hyväkuntoisin rakennus.
Tällä yläkulman puolella jatkuu maankaivuu, jotta saisin vettä valumaan paremmin tätäkin kautta pois. Maa on vain kovin märkää mutavelliä ja raskasta heitettävää, joten yhden varsinaisen urakkapäivän jälkeen olen jatkanut tätä vain muutaman lapiollisen kerrallaan muiden hommien ohessa, kun käsivarret ovat vähän kipeytyneet. Ei menaa jaksaa kudinta kannatella iltaisin.

Tämän alamäen puolen seinänvierustan putsasin kasvillisuudesta ja seinässä kiinni olevasta maasta jo pari viikkoa sitten. Ojaa en vielä syventänyt, paitsi tässä päässä. Tässä näkyykin, miten vesi seisoo, vaikka parin metrin päässä on oja, joka on selvästi alempana. Maa on niin tiivistä savea, että vesi ei lainkaan imeydy maahan – otollista lammenpohjasavea siis. Olisin voinut lähettää tätä Talvivaaraan vuotoa tukkimaan.
Pohjavesikin on hurjan korkealla, tontin yläpäässä olevassa saunavesikaivossakin vain 20 cm maanpinnan alapuolella!

Hyvä uutinen on, että tämänkin kulman alta löytyi kivi, joka ehkä vielä pystyy kannattelemaan tätä päätä jonkin aikaa. Nämä alamäen puolen kivet eivät kylläkään ole tasan kulmien alla, mutta toivottavasti ne tukevat kehikkoa edes vähän. Kevythän tämä rakennus on, lähes pelkkää lautaa.
Tuossa sitä savea on. Se on sellaista siniharmaata massaa, josta voisi varmaan dreijata kippoja ja kuppeja.
Antoisaa alkuviikkoa!

Operaatio saunankaivuu ja uusi pensas

Viime viikolla jatkoin saunan kaivuuta. Se on rakennettu kostealle paikalle ja alarinteen puolelta rakennus on vajonnut. Sauna-liiteri on kevyt lautarakennus, mutta koska juuri nyt ei ole varaa eikä aikaa rakentaa uutta saunaa, toivon tämän sinnittelevän pystyssä vielä muutaman vuoden.
Tämä on tonttini märin paikka ja kosteikkopuutarha alkaakin heti tästä saunan alakulmalta. Jos nokkosia ja ohdakkeita kaivetaan pois, on niiden tilalle istutettava jotakin, mieluiten jotakin suurikasvuista ja puolensa pitävää, muuten paikka on taas kahden vuoden kuluttua mahdoton ohdake-nokkosviidakko. Uusia istutuksia tulee myös hoidettua ja nokkosentaimia kitkettyä, siinä se taika on.

Recently I've been digging to reveal my sauna. It has been built at the wettest spot on the plot. When I studied in England, a lecturer commented how Scandinavian houses seem to be so separated from the ground – why don't we build them so that they start at the ground instead of having such an odd, tall footing of different material such as stone. Well, this happens if we do. No names mentioned of course, but I did wonder how a landscape architect could be so unpractical. Perhaps that is why he was a lecturer.

Uusin hankinta on valkokletra 'Hummingbird'. Kun Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogin Tiina kertoi hankkineensa valkokletran, muistin vastikään nähneeni niitä kaupungissa taimimyymälässä. Selvisi, että pensas kasvaa kosteissa paikoissa ja sietää savimaatakin. Niinpä kaasutin äkkiä ostamaan oman. Näitä saa punakukkaisinakin, mutta nyt oli jäljellä enää valkokukkaisia.
Kosteassa viihtyviä pensaita on aika vähän enkä halua tähän suureksi kasvavaa pajua. Villapaju on sopiva ja niitä varmaan vielä hankinkin. Istutukset tulevat kuitenkin pääosin olemaan perennoja, mutta pensaat tuovat siihen vähän vaihtelua.
Valkokletran kukat ovat voimakkaan tuoksuvat ja automatka takaisin kotisaareen olikin varsin aromikas. En tiedä, aiheuttiko tuoksu vai matalalta paistavan auringon vastavalo sen, että perille päästyäni pää oli niin kipeä, että kuvotti. Mutta pihalla kaikki voimakashajuisetkin kasvit ovat paikallaan, ei niiden kanssa tarvitse enää ajelulle lähteä.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen raivasin vielä koko oikeanpuoleisen seinustan vapaaksi nokkosista. Niiden juuria pitää vielä vetää lattian alta, juurakko on yhtä solmuisaa kimppua ja sen kaivuu hankalaa, kun mukana on paljon pieniä kiviä. Projekti jatkuu.
Saunasta oikealle on oja, jota ei tässä kuvassa oikein huomaa. Sen jälkeen alkaa perunamaa, josta tulee jatkossa koristepuutarha. Perunat kuten muutkin vihannekset siirtyvät kohopenkkeihin, joista häämöttää taka-alalla yksi vaaleansininen entinen kaivonrengas.

Saunan tämän päädyn kaivoin irti maasta viime vuonna ja keväällä. Japaninlehtikuusi kasvaa seinän vieressä olevan ojan tällä puolella.

Loppuviikoksi on luvattu lunta eteläänkin. Pysykää lämpiminä!

Valkokletra – Clethra alnifolia

Seiniä

Saan ihailla vastapäisen merimiehen taloni vastalaudoitettua julkisivua makuuhuoneestani käsin. Tuntuu kieltämättä aika hienolta, että se on viimein saanut uuden verhoilun. Nyt alkaa talo olla suojassa.

I can see the newly clad wall from my bedroom.

Laudat eivät ihan riittäneet takaseinälle, mutta se ei ole vakavaa – tätä seinää ei ole aiemmin laudoitettu, vaan punamulta on sivelty suoraan hirsiin. Alin hirsi on vaihdettu, siksi siinä ei ole maalia. Puuta syö eniten auringon UV-säteily, ja kun tämä on talon takaseinä ja vieläpä pohjoispuolella, ei laudoittamiseen ole nähty syytä. Seinän yläosan paneeliakaan ei ole sahattu sahalaitaiseksi, ja osa paneelista on tavallista lautaa sen helmiponttipaneelin sijaan, mitä muilla seinillä on.
Minä kaipaan kuitenkin pikkuisen enemmän asumismukavuutta eli vähemmän vetoa kuin sitkeät taloni esi-isät, joten ilmansulkupaperi ja laudoitus tuli tähänkin. Ajattelin, että voin laudoittaa itse tuon puuttuvan kaksi metriä tavallisella laudalla, sillä vanhoissa taloissa on useinkin eri levyisiä lautoja siellä sun täällä. Muuten tuo laudoitus on tavallista leveämpää tavaraa, mittojen mukaan sahattu vanhojen lautojen mukaan. Ja kulmien koteloissa on vielä leveämpää lautaa.
Hirret ovat julmetun paksuja; nuo paksuimmat lähes 50 cm. Ja vaikka osa laudoista meni ohjeistuksestani huolimatta väärinpäin eli sydänpuu sisäänpäin, kestänee tämä laudoitus yhden ihmisiän. Laudoituksesta puhutaan hirsitalon uhrikerroksena, sillä se ottaa vastaan kulumisen säästäen hirret.

Toista on tonttini kosteimmassa paikassa, mihin sauna on rakennettu. En ymmärrä, miksi se on tässä. Paikalle voisi kaivaa kuopan, jossa todennäköisesti olisi aina vettä. Uimalampi siis.
Mutta niin kauan kuin laho lautarakenteinen sauna pysyy pystyssä, siitä on iloa, sillä muuta kylpyhuonetta ei toistaiseksi ole. Olen kaivanut maahan painunutta seinää vähän esiin ja löytänyt nurkkakiven. Viime viikonlopun punttisalitreeniä vastaavassa istutussessiossa saunan viereen päätyi viiruhelpiä ja auringontähti, nokkosikon ja ohdakkeikon paikalle. Jos auringontähti pärjää talvikosteassa. Aika näyttää. Etualalla on 'Variegata'-keltakurjenmiekkaa, jossa ei variegataa eli lehtien raidoitusta juurikaan näy. Siinä oli sitä mielestäni, kun sen ostin. Ehkäpä se tulee taas esiin.

Auringontähti – Telekia speciosa
Keltakurjenmiekka, raitalehtinen – Iris pseudacorus 'Variegata'
Viiruhelpi – Phalaris arundinacea 'Picta'

Terveisiä saunapolulta

Saunapolkuni on oikeastaan pihatie, joka halkoo koko pitkulaisen pihan. Sen varrella on komea kivipengerrys, joka paljastui, kun maasta näkyvää suuren kiven kulmaa lähti kaivamaan enemmän esiin. Sauna on tuo vaalea kellanvihreä rakennus, navetta on hirsirakennus siitä vasemmalle. Valkoinen tappi saunan edustalla on syysmyrskyssä kaatuneen lipputangon jalka. Lipputangon palat makaavat pihatien vasemmassa reunassa odottamassa jatkokäyttöä, joka on jo keksitty mutta ei ehditty toteuttaa.

July view of my garden.

Saunan toisessa päädyssä on puuliiteri, jonka kulmalla on Raakkilasta saatuja perinneperennoja. Nyt ovat palavatrakkaudet parhaimmassa loistossaan!

Jerusalem cross has a lovely vibrant colour.

Saunan puoleisen päädyn lähellä kasvaa japaninlehtikuusi, joka on muutamassa vuodessa kasvanut pienestä piiskasta minun mittaisekseni. Tässä sen edessä kukkii siperiankurjenmiekka 'Shirley's Choice', joka aloitti sopivasti kukinnan juuri kun sen vierustoverit kaunokurjenmiekka ja siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly' lopettivat. Epäilenkin, että 'Shirley's Choice' onkin loistokurjenmiekka (Sibirica-ryhmä), sillä ne kukkivat käsittääkseni hieman tavallisia siperialaisia myöhemmin.
Sekä lehtikuusesta että sen takana kasvavasta katajasta huomaa, että tuuli käy lähes aina lounaasta: puut ovat kallellaan koilliseen.

A Japanese larch I planted four years ago is now my height.

Näkymä saunapolulta talolle päin. Olen iloinen, että talon kulmalla, valkoisen pöydän paikalla olleet betoniset kaivonrenkaat ovat viimein poissa. En ole vielä päättänyt, tuleeko niiden tasaiseksi jättämälle kohdalle pieni laatoitettu alue vaiko ruohoa. Ruoho ei siinä tule heti kasvamaan, sillä kaivonrenkaat toimivat polttopaikkana oksille ja muille roskille. Maa on siinä kohdassa varmaan hyvin voimakas.
Kuten kuvasta voi tarkkasilmäinen ja hyvämuistinen todeta, ei talon maalaus ole toistaiseksi tänä kesänä edistynyt... ja kaivonrenkaiden entinen paikka on jo kummasti kerännyt rojua, kuten tiiliä ja pihakiviä sekä pöydän ja ruukkuja, joiden lopullinen paikka ei vielä ole selvillä. Toisaalta, joka pihalla on oltava joku tällainen väliaikaissäilytyspaikka!

Japaninlehtikuusi – Japanese larch –  Larix kaempferi
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-ryhmä
Palavarakkaus – Jerusalem cross – Lychnis chalcedonica

Mietin saunaa

Tarkkailen saunoja, sillä omani on aivan laho. Mietin, minkälainen sauna tontilleni sopisi ja mahtuisi. Perinteisen mallinen sen täytyy olla, vanhaan kylään ei kerta kaikkiaan voi rakentaa käkikellosaunaa. Tämä on jugendhuvilan rantasauna Espoon Soukanniemellä.

Tämä pikku kaunokainen asuu puolestaan Rymättylässä.

Oma saunani ei ole rantasauna, sillä asun keskellä kylää keskellä saarta. Sauna on lautarakenteinen ja aikoinaan rakennettu tontin märimmälle paikalle. Se vinoutuu vuosi vuodelta yhä enemmän, mutta toimii kai niin kauan kuin pysyy pystyssä. Syksyllä katkennut lipputanko ei onneksi kaatunut saunan päälle, sillä rakennus olisi varmasti rysähtänyt maan tasalle.
Uusi sauna täytyy rakentaa hieman ylemmäs tontilla, tähän kosteaan kohtaan voisi korkeintaan kaivaa kuopan uimalammelle...

Naapurin kaunis vanha sauna. Tässä kylässä yksi jos toinenkin rakennus on kallellaan mikä mihinkin suuntaan.

Kuin Suomi-postikortista, eikös? Tämä ihanuus näkyy laivan kannelta Vanajavedellä.

Rantasaunoja

Kaupungissa on hyväkin puolensa. Espoossa on monta asiaa päin mäntyä, mutta saaristo on hieno.
Soukanniemen ja Suvisaariston ympäristössä jäällä kävellessä tulee bongattua hienoja paikkoja. Samalla saa saunavinkkejä, vaikka ei minulla rantatontti olekaan.