Nyrkin kokoiset

 Kasvua ja pullistelua löytyy.

Rusotuomipihlajat ovat hyvin kauniita jo tässä vaiheessa ennen kukintaa.

Kasvutapa on siro ja nuppujen kaunis vaalea väri erottuu kauas. Olen leikannut tuomipihlajieni alimpia oksia ja versoja, jotta ne ovat vähän puumaisia hahmoja istutusalueiden keskellä. Kuvassa on kaksi rusotuomipihlajaa; yksi on tasan toisen takana, latvus näkyy tässä kuistilta ottamassani kuvassa ensimmäisen yläpuolella.

Pidän valtavasti tästä väriyhdistelmästä, kun ruskopenkin ja taustan istutusten raikas viherrys sekä oranssit ja keltaiset sävyt sointuvat rusotuomipihlajien keväiseen rusotukseen. Tässä vaiheessa se on vielä vanhaa roosaa, mutta lehtien puhjetessa muuttuu melko ruskeaksi. Valkoiset kukatkin ovat toki kauniit.

Kaikenlaista nuppuilua on. Tähtimagnoliaan on tulossa muutama kukka. Musti esittelee.

Puuteripaju 'Mount Aso' piristi helmikuuta vaaleanpunaisilla kissoillaan, maaliskuun alkuakin. Nyt se tarjoaa mettä ja siitepölyä. Punaiset heteet ovat hienot.

Punahevoskastanjan silmut ovat puhjetessaan jättimäiset! No, senhän tietävät kaikki, jotka tuntevat hevoskastanjan. Nuo eivät nyt ole ihan minun nyrkkini kokoiset, mutta aika ison vauvan nyrkin kuitenkin.

Odotan jännityksellä, kukkiiko se tänä vuonna. Lajike on 'Briotii', jolla on kauniin vadelmanpunaiset kukat. Tämä ei ole nyt vähään aikaan kukkinut, mutta puu kukki jo hyvin pienenä. Kaiken kaikkiaan hevoskastanjan vantteruus on aivan valloittavaa.

Hevoskastanjan lähistöllä kasvaa punakoristeraparperi; sekin aika vaikuttava ilmestys juuri nyt.

Tässäkin on magnolia: hankin viime vuonna loistomagnolian, kun niin halvalla sai. Huomasin, että Kodin Kukilla on tänä vuonna sama tarjous: loistomagnolia alle kympillä! 

Talvenarka magnolia on istutettu alueelle, jossa on hirmu hyvä, tuore maa – ja tuhottomasti vesimyyriä. Niinpä magnolia meni jyrsijäverkon sisään, joka ulottuu 30 cm maan alle. Toivottavasti se riittää. Ainakaan ensimmäisen vuoden aikana ei myyränkoloa verkon sisällä ole näkynyt. Ulkopuolella kyllä: tuosta häviää maata jatkuvasti ja jalka uppoaa ihan nilkkaa myöten onkaloihin. Kasasin siihen nyt runsaat määrät kylämme klapiyrittäjän "roskaa" niin kuin hän sitä kutsuu; minä kutsun aarteeksi!

Magnolialla oli talvisuojaus ja edelleen suojaan sitä: nyt auringolta vanhan villapaidan avulla. Se on oikein reipas taimi lyhyttä latvaansa myöten.

Täytyy muuten sanoa, että ilahdun aina valtavasti, kun jokin puutarhayritys myy pieniä puun ja pensaan taimia. Hinnan lisäksi hyvää on se, että ne on helppo istuttaa, suojata ja saada juurtumaan hyvin. Pikku taimi ei heilu tuulessa eikä kuole kuivuuteen ollenkaan niin helposti kuin iso.

Magnolian lähellä asuu heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense), jossa on edelleen kauniita kukintoja, vaikka osa kukista on varissut. Ihaillaan sitä nyt vielä, sillä se on jokaisen ihastuksen huokauksen todellakin ansainnut!

Seuraava huokausten kohde on aloittanut kukinnan. Ruusuherukassa ovat jo sadat ensimmäiset kukat auki, pörriäisiä vain ei vielä näkynyt, kun aamu oli vähän kostea. Jokaisessa punaisessa kukkatertussa on parikymmentä kukkaa, joten tuossa on loistoapajat.

Nyt palattiin täysi ympyrä sinne, mistä aloitettiin. Vasemmalla on ruusuherukka kiviaidan edessä, oikealla rusotuomipihlaja. 

Toiveikasta tiistaita!

Loistomagnolia Magnolia × soulangeana

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Punakoristeraparperi Rheum palmatum var. tanguticum

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Pääsiäistragedia

 Olen helmikuusta asti kuvannut puuteripajua, kun se on niin söpö. 

Puuteripaju 'Mount Aso'.

Päätin ottaa suojaverkon pois sen ympäriltä, jotta saan parempia kuvia.

Virhe!

Seuraavana päivänä pajusta oli enää puolet jäljellä. Perhanan metsäjänis tekee ratsian pihaani joka yö ja nauttii salakapakan antimia. Onneksi otin tämän kuvan, sillä nyt on enää jäljellä oikeanpuoleinen verso.

Selvisipähän sekin, ettei Trico garden -sumutus karkota jäniksiä.

Pääsiäiskorteissa puput ja pajunkissat elävät sulassa sovussa, hymyilevät rinnakkain. Todellisuus on se, että nopeat syövät hitaat ja jos et haukkaa ensin, sinut syödään.

Kyllä tästä vähän pääsiäismieli latistui ja alkoi tehdä mieli pupupaistia.

Mieli ei kuitenkaan voi olla maassa pitkään, kun on tällaista! Italiantalventähdet kukkivat kuin viimeistä päivää ja lumikellot ovat parhaassa vedossa.

Puuteripajun lähistöllä kasvavat 'Blonde Inge' -puistolumikellot ovat avanneet kukkansa, kuten lähes kaikki muutkin lumikellot. Enää pari lajiketta on nupulla.

Uskalsin siirtää kaikki narsissi- ja esikkohankinnat ulos. Istutin latva-artisokan juurakot ruukkuihin ja toivon, että niissä on yhä eloa. Ne viettivät reilun viikon jääkaapin vihanneslokerossa ja siellä niiden vihreät lehdet muuttuivat ruskeiksi.

Daaliankin hankin ja istutin. En odota suuria, sillä molempina edellisinä keväinä hankkimani juurakot eivät onnistuneet ollenkaan: yksi surkastui pian sen jälkeen, kun lähti versomaan ja toinen ei versonut ikinä.

Eilen ja tänään on ollut niin mahtikeli: +8 ja +9 astetta varjossa, ettei ole tehnyt mieli olla sisällä ollenkaan. Välillä oli pakko lampsia keittiöön, kun maha alkoi kurnia liikaa.

Löysin tänään ensimmäisen rusokoiranhampaan verson! Piti hieraista silmiä. Nyt jo!

Kyllä nyt kelpaa.

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Latva-artisokka Cynara Scolymus-Ryhmä

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Lumikellot ojan partaalla

 Keväinen lumikello-oja on vielä aika alkukengissään, mutta kyllä se tästä!

Tältä se näyttää, kasvillisuus vain on vaisua. Viime talvi tuhosi paljon, kun tässä oli monen viikon ajan paksu jääkansi, lähemmäs kymmenen senttimetriä.

Toissa kesänä olin nostanut ja jakanut pari tiiviiksi kasvanutta tupasta puistolumikelloa. Istutin sipuleita harvempaan toivoen jonkinlaista laajempaa kukkaloistoa jo viime keväälle. Mutta sitten tuli se jääkansi. Ehdin jo pelätä pahinta, mutta myöhemmin keväällä lumikelloja kyllä nousi. Olivat selvästi harventuneet, mutta eivät kuolleet kokonaan. Yksi niistä kauemmas siirretyistä lumikelloista jopa kukki jo viime keväänä.

Onneksi tämä kevät on hyvin erilainen kuin vuosi sitten. Nämä ensimmäiset, vanhemmat tuppaat ovat edelleen elossa, ja olen laskenut toissa kesänä siirretyistä jo kuusi kappaletta tulossa kukkaan. Sinnikkäitä ovat!

Haaveissa on tähän myös esikoita, jouluruusuja ja talventähtiä, mutta ainokainen jouluruusu, jonka tähän olin hankkinut, kuoli jääkannen alle. Etelänkevätesikko, jota olen tähän siirtänyt, kärsi myös viime talven koettelemuksista. Talventähtiä en ole vielä huomannut, mutta niitäkin alueella on, ainakin ojan kuivemmalla puolella.

Ylempänä rinteessä, saniaistarhassa, nousee talventähden reippaita koukkuja maasta. Ne oikein nostavat kuohkeaa karikemaata yltään – jotenkin tulee mieleen paukkumaissit kattilassa.

Kevätpuron partaalla maa on ylärinnettä kylmempi, kun se on märkää. Täällä kevät etenee hitaammin.

Kevätpuron päässä, mutapuutarhan laidalla, kasvaa puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum'.

Puro tulee ylärinteestä nurmikkoisen pihatien ali salaojaa pitkin. Se haarautuu kahtia: pääuoma näkyy kuvassa ja toinen oja, johon johtuu vähemmän vettä, menee lehtikuusen takaa vasemmalle.

Tässä kohdassa lumikelloja on molemmin puolin puroa: puistolumikellot oikealla ja japaninlehtikuusen alla vasemmalla 'S. Arnott' -lajiketta. Onneksi niiden puolelle kertynyt jääkenttä oli ohuempi ja kesti vähemmän aikaa, niin tuhoa tuli vähemmän.

'S. Arnott' on korkea ja siro lajike.

Toisen puronhaaran partaalla asustaa puuteripaju 'Mount Aso', jonka suloisuus on vailla vertaa. 

Onpa ollut raastavaa kärvistellä kaupungissa juuri kevään ensimmäisenä lämpimänä viikkona. Mutta kaupungissa saa kuitenkin saalista. Ties vaikka näistä joku päätyisi kevätpuron istutuksiin.

Hyvää naistenpäivää!

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Talventähti Eranthis

Aamun puutarhakierros

 Aloitetaan se kuvalla Mustista samalla paikalla kuin kahdessa edellisessäkin jutussa.

Tällä kertaa vain on vähän eri näköistä kuin muutama päivä sitten. Yöt ovat olleet täysin plussalla jo kolme vuorokautta putkeen, viime yön alin oli +2,5 astetta. Tällä hetkellä mittarissa on +5. 

Mikä ilo, kun ihana kelta-vihreäkukkainen loistokevätesikko 'Francisca' on näin runsas talven jälkeen! Olen tilannut tämän ulkomailta – kolmeen kertaan – sillä kotimaassa tätä yhtä maailman kauneimmista esikoista ei tunnuta myytävän. No, yleensä loistokevätesikot myydäänkin meillä nimettöminä, tuntuvat olevan bulkkikamaa.

Kolmeen kertaan olen tilannut Franciscan siksi, että kertaakaan aiemmin se ei ole viihtynyt, vaan on kuollut vähitellen pois. Nyt niin kovasti toivon, että tällä kertaa se alkaisi viihtyä! Istutin tämän viime keväänä.

Jouluruusut ja varjohiipat näyttävät onneksi viihtyvän lähes aina ja lauhana talvena niistä onkin paljon silmäniloa. Vihreälehtiset varjohiipat ovat vaskivarjohiippaa, ne ovat pysyneet rehevinä ja vihreinä koko tämän talven. Ruskeaksi mennyt tarhavarjohiippa on myös kaunis, kun siinäkin pysyvät lehdet tallella. Tarhajouluruusuilla on suorastaan kirkkaanvihreät lehdet.

Tarhajouluruusujen meri jatkuu ylärinteeseen esikkopeltoon, josta nousee jo kevätesikoiden lehtiruusukkeita. Lumikellojakin siellä on, mutta nousemassa ja nupulla vasta.

Jouluruusun siementaimia nousee joka vuosi aiempaa enemmän!

Musti kiertää kanssani pihaa ja tähyilee saarneen. Sen latva on täynnä lurittavia, sirkuttavia, naksuttavia viherpeippoja. Niillä on todellinen kevätrieha, kuulemma aloittavat pesinnän jo näin aikaisin.

Edellisen jutun kottarainen osoittautui lähemmin tarkasteltuna viherpeipoksi. Mutta eiköhän kottaraisiakin ihan kohta nähdä.

Punatulkutkin pitävät mekkalaa. Tiaisista nyt puhumattakaan. Nyt on kaikilla kevät rinnassa!

Vaaleamunkinhuppu nousi uudenvuodenaattona. Välillä, kun lunta oli, yritin kasata sitä verson ympärille, mutta aika toivotontahan se on näillä lumimäärillä, kun tavaraa ei ole ollut muutamaa senttimetriä enempää. Siitä huolimatta munkinhuppu on edelleen näin reipas! Näillä tiedoilla sen verso siis kestää ainakin –12,5 asteen pakkasta ilman suojaa.

Syksyllä istuttamani ja silloin kukkinut tarhamyrkkylilja 'The Giant' nousee reippaana. Mukava nähdä, että se on hengissä edelleen ja tämä lehtimäärä lupaa hyvää kukintaa myös seuraavalle syksylle.

Myrkkiksen kanssa samassa metsäpuutarhapenkissä asustaa tähtilumikello, josta povaan tämän kevään ensimmäistä avautujaa. Ulommat kehälehdet ovat jo ihan pikkuisen irtaantumassa.

Ja sitten – muistin lumikelloa kuvatessani, että jalkojeni juuressa on vaaleansinikukkainen imikkä, joka on pihani aikaisimpia perennoja kukassa. Siinähän näkyy jo nuppuja. Hyvä, etten tallonut.

Näillä näppäimillä on tulossa kukkaisa maaliskuu, mikäli keväinen sää jatkuu!

Eloa näkyy nyt vähän kaikkialla. Silkkipioni on valmiina kevääseen Rohanissa. Jaahas, tästä onkin tullut silkkipulskapioni. Se lasketaan kaukasianpionin, nyk. kaukasianpulskapionin, sisarlajiksi.

Rohan on kevätkylmä, routainen paikka, mutta niin vain sieltä ponnistaa myös puistolumikello 'Viridapice' aikaisena ja runsaana.

Ihmeiden ihme: myös kriminlumikello nousee siinä vieressä! Tämähän kuuluu – tai pitäisi kuulua – vähän hitaammin herääviin lumikelloihin. Kuvan etualan vihreä on samaa lajia.

Alppipenkistäkin nousee kaikenlaista. Täällä on jo pari suojaverkkoa, mutta täytyy suojata tämäkin kohta, sillä syömisen jälkiä näkyy. Paikka navetan seinustalla on huono pikkuisille harvinaisuuksille, sillä navetassa asustaa selvästi jyrsijöitä, joilla on ruokabaari tässä lähellä. 

Mustakissainen puuteripaju 'Melanostachys' puhkeaa parhaillaan pajunkissaan.

Sen vaaleanpunainen serkku 'Mount Aso' on jo täydessä kissassa. Kai niin voi sanoa, kun sanotaan myös kukassa ja lehdessä.

Täällä suunnalla on tähtilumikelloristeymä jo pitkällä; saniaistarhan lumikello, jonka piti olla 'Snow Fox'. Ei tälläkään varmaan mene kauaa avata ensimmäinen kukka.

Omenapuun voisi kohta leikata.

Muotopuutarhan 'Hippolyta' -lumikellot ovat hassuja, sillä näihin kasvaa pitkä varsi, silti nuppu kääntyy nuokkumaan kukkimisasentoon jo lähes maanrajassa.

Tässä vaiheessa puutarhapantteri Musti oli sitä mieltä, että aamupalan jälkiruoka maistuisi. Niinpä tulimme sisään ja aloin kirjoittaa tätä juttua.

Mukavaa maanantaita sinnekin!

Imikkä Pulmonaria

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Kohta kukkii

 Mikä ero kahdessa päivässä! Jutun kuvat ovat tältä ja toissa päivältä.

Moni kiinnitti huomiota Mustiin edellisessä jutussa ja pohti, mitähän se kyttää. Luulen, että tuossa kedolla rapisteli heinän seassa jokin myyrä. Tässä kuvassa etunoja-asento uhmaa jo painovoimaa.

Tältä täällä näytti tasan kaksi vuorokautta sitten, kun yöllä oli ollut –9. Mustin takana on verkon suojaama kultasade, verkon kuura on juuri sulanut pisaroiksi. Taustalla kyläniityllä tuikkivat lukemattomat timantit, kun auringonvalo osuu lumeen ja kuuraisiin heinänkorsiin.

Nyt näyttää tältä! Eilen alkanut kostea keli aloitti lumen sulattamisen ja kun meillä oli koko yön ajan noin +2 astetta, suli höttöinen uusi lumi nopeasti. Tänään on tihkuinen sumusää, mikä on kyllä mieleeni, sillä se saa lumikelloja nousemaan maasta.

Pisimmällä on metsäpuutarhan tähtilumikello. Kovien pakkasöiden jälkeen varsi oli kumartuneena maahan, mutta siitä se vain jaksoi nousta kerta toisensa jälkeen ja näyttää siltä, että kukka avautuukin kohtapuoliin.

Tämä tähtilumikellon sukulainen, lajike 'Snow Fox' tai sellaisena ostettu, on tainnut ottaa kärkisijan parina edellisvuonna. Nytkin se saattaa kiriä ensimmäisenä maaliviivalle. Elämme jännittäviä aikoja! Tällä on saniaistarhassa paljon aurinkoisempi kasvupaikka kuin edelliskuvan metsäpuutarhan asukilla, jolle ei aurinko paista oikeastaan ollenkaan.

Istutin saniaistarhaan lisää Snow Foxeja eli naaleja viime syksynä ja kaikki viisi ovat nousseet. Monissa on kaksi kukkavartta, kuten tässäkin.

Uusista Snow Foxeista pisimmällä on tämä tyyppi. Kehälehtien ulkopuolella on vihreää, niin kuuluu ollakin. Tästä puhuin jo aiemmin, joten nyt toistan itseäni. Teen kunnollisen Snow Fox -vertailun, kunhan kukat avautuvat.

Kun lumi suli ja maa sai kosteutta, on uusia lumikelloja noussut oikein urakalla. En kuvannut niitä kaikkia, mutta tässä yksi ihana rypäs puistolumikelloa kostealla kevätniityllä.

Japaninlehtikuusen juurella 'S. Arnott' oli noussut jo aiemmin. Nämä venyvät varmasti pian lisää. Kymmenen päivän ennusteessa ei näy pakkasta ollenkaan, ei öin eikä päivin. Siis niin ihanaa, etten mitenkään pysty edes kirjoittamaan, miten ihanaa. Maailman ihaninta.

Katsotaan vielä muutama puska. Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' näyttää terhakalta. Meinasin kirjoittaa, että tämä on ainoa alppiruusuni, sillä olen nähnyt turhaksi hankkia kasvia, joka ei viihdy. Tämä on nimittäin asunut tässä jo 15 vuotta ja on edelleen suunnilleen saman kokoinen kuin istutettaessa.

Mutta viime syksynä sain ystävältä kiinnostavan siementaimen ja tokihan sen vastaanotin ja istutin. Saa nähdä, kasvaako se. Toiveissa olisi, sillä se on vasta kymmensenttinen.

Puuteripaju 'Mount Aso' on ylittänyt kaikki odotukset tekemällä pajunkissat säännöllisesti helmikuussa. Viime keväänä tosin maaliskuussa, mutta silloin olikin poikkeuksellisen kylmä talvi ja alkukevät. Tämän kuvan otin toissa päivänä, kun aamun aurinko alkoi sulattaa yön kerryttämää kuuraa.

Tältä sen kasvupaikalla näyttää tänään. Laitoin pajun ympärille mojovan verkon alkutalvena, kun huomasin jonkun – luultavasti jäniksen – järsineen pari alaoksaa.

Kahden päivän takainen kuva lehtonäsiästä. Verkot ovat todella koristeellisia kuuraisina!

Näsiä alkaa ehkä vähitellen harkita kukintaa, tosin ei se koskaan ennenkään ole edes yrittänyt kukkia helmikuussa, ei edes viiden vuoden takaisena superlauhana talvena.

Heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn' on vapautunut jurtastaan. Siinä on runsaasti nuppuisia kukkaterttuja, jotka vaikuttavat olevan suunnilleen kunnossa. Aika näyttää, avautuvatko kukat.

Kuvassa taustalla on harmaa pömpeli, jossa asustaa...

... loistomagnolian pieni taimi. Toivon, että se on selvinnyt talvesta.

Kuuraiset 'Dawn' -heiden nuput toissa päivältä. Avasin jurtan vähän liian aikaisin, kun ennusteen mukaan ei enää olisi pitänyt tulla niin kylmiä öitä. Nuput viettivät näin ollen taivasalla –9 -asteisen yön. Jos kukat menetin, sain ainakin kauniin nuppukuvan.

Nuput näyttävät silti ihan lupaavilta, sillä ne ovat edelleen vaaleanpunaisia, eivätkä paleltuneet ruskeiksi, kuten aiemmasta kuvasta pystyy ehkä näkemään. Lupaan raportoida, kuinka käy!

Päivän kruunaa tämä tyyppi. Kuuntelin aikani tuttua luritusta ennen kuin tajusin. Kottarainen! Siellä se antaa palaa täysin palkein ruotsinpihlajan yläoksalla. Parvea en ole vielä nähnyt, tämä on siis varhainen tiedustelija.

Tai sitten se olikin viherpeippo. Sekin on mahdollista.

Lehtonäsiä Daphne mezereum

Loistomagnolia Magnolia soulangeana

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Tähtilumikello Galanthus elwesii