Olipa kerran kivinen rinne

 ... silkkaa heinikkoa ja nokkosia.

Tuossa navetan edustalla on joskus ollut rakennuksen jatke tänne päin, se näkyy jossakin vanhassa kartassa. Lisäksi vähän tuoreemmissa ilmakuvissa näkyy jatketta navetasta vasemmalle ja oikealle, siinä on ollut muitakin pieniä talousrakennuksia ikään kuin pitkänä rivitalona. Mutta se on toinen juttu.

Tämä ei niin vanha kuva on vuodelta 2017, jolloin tämä kohta tontista oli vielä lähes käsittelemätön alue, olin vain raivannut vaahteroita, niittänyt tätä yleensä joka vuosi ja rakentanut edessä näkyvän pengermän, sillä tässä on korkeusero.

Muutamassa vuodessa on tuo kasvimaan ja Rohanin väliin jäänyt alue kuroutunut puutarhaksi. Kasvimaalaatikoita on tullut tähän päähän lisää, kiveystäkin, tosin vielä kesken, tuli ruusupergola ja sitä myötä ruusutarha. Pergolasta vasemmalle pieni oleskelualue ja sen takana preeria.

Preeria on sillä kohdalla navetan edustalla, jossa on ollut rakennus. Maassa on vieri vieressä kiveä, joista iso osa on käytännön syistä jäänyt maahan, vain istuttaessani uusia kasveja olen kaivanut joitakin kiviä ylös.

Kivet ovat usein loukussa toistensa lomassa, joten niiden ylös saaminen ei ole ihan helppoa.

Yli kymmenen vuotta sitten, jo ennen preeriaprojektia, istutin loivan rinteen alaosaan raunioyrttiä, varmaankin ruotsin- tai tarharaunioyrttiä. Se on todella viehättävän sininen, ja yhdessä vastavärisen oranssikeltanon kanssa tämä oli mahtivärikaksikko alkukesällä.

Koska vanhojen kuvien katsominen on niin kivaa, kun näkee, mitä on muuttunut, etsin kuvan keväältä 2007. Tuolloin Viljo-mussukka oli vielä menossa mukana. Preeria löytyy sahapukin yläpuolelta, tuolloin ei siellä ollut vielä mitään istutuksia, oli vasta raivausta.

Sama näkymä nyt. Oli pakko ottaa kuva, kun kastelukannu mätsäsi niin hyvin rusopäivänliljoihin. Tai juuri nyt noita rusopäivänliljan kukkavarsia ei olekaan, sillä viime yönä peura tai kauris on käynyt vierailulla ja napsinut sieltä täältä, muun muassa koko tuon päivänliljakasvuston varret. Tuhot ovat vielä pienet, mutta hirvittää ajatella, alkaako se nyt jokaöisen kierroksen. Ja mistä se tulee, tukkisin heti sen kohdan, jos tietäisin.

Kastelukannun edessä näkyy iso raparperi, se piti siirtää vanhan talon edestä, kun olisi jäänyt remontin jalkoihin.

Nyt alkukesällä siirsin ison salvian yrttipenkistä preerian yläosaan, pihatien viereen, jotta kasvista on helppo kerätä satoa. Pidän salviasta monessa muodossa: teenä ja sitruunakanan mausteena, esimerkiksi.

Kuvassa näkyykin noita isoja murikoita, joita paikalla on, ja saa pysyä, kauniitahan nuo.

Preeria liukuu saumattomasti ruusutarhaan, niinpä niiden yhtymäkohdassa on vähän molemman tyylin kasveja. Tässä koristekastikka 'Overdam' ja keltapäivänlilja, taustalla kukkii nappiniittyleinikki. Välissä on pionejakin.

Nämä kuvat on otettu ennen kuin pidin raivokkaan kitkemissession. Onko muitakin, jotka odottavat siihen asti, että joutuu kitkemään apinan raivolla? Siinä se tähkäverbenakin tuli lähes nyhdettyä maasta, kun oli niin nokkosen näköinen. On tässä metodissa riskinsä.

Kun salvia alkoi kukkia, oli tämäkin väriyhdistelmä aika herkku! Vastavärit rules.

Nappiniittyleinikin ja keltapäivänliljan välissä näkyy myös jotain hentoa vaaleankeltaista.

Se on niittyleinikki 'Citrinus', jonka olen kasvattanut siemenestä, kun tätä saa Suomesta niin tavattoman huonosti (lue: ei saa ollenkaan, paitsi Sotkamon Taimistolla on kuulemma tulossa, ehkä taimia saa sieltä jo tänä vuonna!). Tilasin siemenet Jelittolta ja taimeni kukki nyt ensimmäistä kertaa juuri niin ihastuttavana kuin toivoinkin!

Salviasta toiseen suuntaan on varsinainen preerian puoli, tuo paahteinen, kivikkoinen loiva rinne. Alaosassa näkyy raparperi ja raunioyrtti, oranssikeltanoa on siinä välissä. 

Ransu saapuu esittelemään, se on kulkenut tiiviisti Viljon jättämissä tassunjäljissä seuraten minua kuin hai laivaa.

(Manulihai-laulu Tiikerihain melodialla onkin yksi Ransulle jatkuvasti hoilaamistani biiseistä: Oon pieni manulihai, vaaniva manulihai...)

Mustikin osaa esitellä. Viime kesänä syntyi oleskelualue preerian ja ison kasvimaapenkin väliin, ihan vain maanrakennuskankaan ja roskalautojen avulla.

Preerian alareunana on rivi kiviä penkereenä, jotka olivat siinä jo, varmaan osa sen edesmenneen rakennelman kivijalkaa. Olen vain lisäillyt ja korottanut, jotta reuna olisi tasaisempi, ja jatkanut tänne päähän pyöreästi. Lopullista muotoa tai istutuksia ei tässä vielä ole.

Kivet ovat kivoja, etenkin sammaloituneina. Pergolan orjanruusun alla kasvaa elleninneilikka kivien välissä.

Siellä se kukkii. 

Preerian yksi iso ongelma on se, että se on vesimyyräaluetta. Ne ovat tehneet ison hyvän työn syödessään juolavehnän ja raunioyrtin juuria oikein urakalla; raunioyrtti on kokonaan poistunut isolta osalta preeriaa juuri, kun viime vuonna aloin kirota sitä. Saksankirveli valitettavasti hävisi siinä hötäkässä ihan kokonaan. 

Idänunikoillakin on mehevät juuret, ja arvelen, että nekin saattavat olla hyvinkin vesimyyrän suun mukaisia. Niinpä, kun hankin uuden ihanan 'Harlem' -tarhaidänunikon entisen menehtyneen tilalle, istutin sen katiskaverkkopussiin, verkon yläreunoja voikin kuvasta nähdä.

Myyrät hoitivat preerialle runsaasti uutta istutustilaa, joten siirsin kasvimaapenkistä ihanan heinäratamon ja myös pikkuluppiota, kumpikin muutama vuosi sitten kylvetystä syötävien villisalaattikasvien seoksesta. Heinäratamo on ihan valtavan kaunis, raaskiiko tuota syödäkään. Pikkuluppiota olen maistellut ja sitä löytyykin myös yrttipenkistä nykyisin.

Koska alue on ollut niin villi, en ole uskaltanut istuttaa tähän vielä mitään valtavan hienoa, lähinnä kasveja, jotka pystyvät pitämään pintansa ja leviävät sopivasti. Omista siemenistä olen saanut lisättyä tähkähelmikkää, joka onkin juuri sopiva preeriamainen kasvi.

En ole ottanut selvää, kasvaako valitsemiani kasveja aidolla preerialla, vaan tämä on tulkinta tai näkemys preeriasta Suomen olosuhteissa, osin meidän luonnonkasviemme voimin.

Seuraavaksi kukkaan tulivat kurkkuyrtit, perua viimevuotisesta niittykylvöstä. 

Preerian alareunaan olen ajatellut siirtää parsat, kunhan saan multaa lisättyä ja juolavehnät pois (ne, mitä myyrien jäjiltä siinä enää on). Kasasin siihen keväällä kaadetun kuusen oksia, kun niitä oli niin tuhottomasti. Toivottavasti vain parsan mehevät juuret eivät myös ole vesimyyrien herkkua! 

Noilla aurinkotuoleilla ei tule juuri yhtään oltua, sillä niiden edessä oleva kasvimaalaatikko on sen verran korkea, että tuolla tuntee olevansa sumpussa. Itse ainakin haluan nähdä näkymiä enkä istua missään kaukalossa, ja niin varmaan kaikki muutkin. Mutta ainakin tuolit ovat poissa ruohonleikkuun tieltä, ei tarvitse siirrellä.

Jatkossa varmaan laitan tuonne tavallisen penkin tms, siinä tulee istuttua vähän korkeammalla. Paikka on kyllä tosi lämmin, suoraan etelään, tässä ollaan myöhäisillan valossa.

Keltakannusruoho on peräisin naapurin sorakasan kupeesta, josta nyysin palan itselleni. Pidän kasvista oikein kovasti. On loistavaa, että on tällaisia hyvännäköisiä kasveja, vaikka olisi millainen jäätalvi, vesimyyrät tai kuivuus. Loppukesän kauniista kukinnasta puhumattakaan.

Ahdekaunokkikin tuossa kukkii, enkä ole raaskinut kitkeä, vaikka vastikään raivasin sitä urakalla vuokko-esikkopuutarhasta. 

Tähkähelmikkä muuttuu siementen kypsyessä valtavan kauniiksi. Helmiköistä on vaivihkaa tullut lemppariheiniäni. Tähkähelmikkä tuottaa siementaimia, mutta ei leviä juuristollaan. Siementaimet olen oppinut tunnistamaan, ne ovat hentoja ja vaaleanvihreitä. Niin viattomia verrattuna ikäviin ja jyrääviin heiniin!

Vastikään olin liekeissä, kun löysin isohelmikkä 'Atropurpurean' siementaimen ruusu-heinätarhan läheltä, pengermän päältä! Sen viininpunaiset siementähkät ovat valtavan hienot. Ihanaa, ihanaa. Helmiköitä pihan täydeltä.

Joitakin preerialle haikailemiani kasveja olen istuttanut lähemmäs ruusupergolaa, sillä se pää preeriasta ei ole niin raunioyrttien ja myyrien vallassa. Viime vuonna istutin rohtopunahatun, joka on ihan oikea preeriakasvi Pohjois-Amerikan keskiosien preerioilta. Kasvi ei keväällä lähtenyt kasvuun, mitä harmittelin, mutta kun talvi oli mitä oli, ei voinut ihmetelläkään.

No, mitäs sieltä alkoi näin heinäkuussa nousta! Nuo kapeat karvaiset ovat kuin ovatkin rohtopunahatun lehtiä. Niiden yläpuolella olevat lehdet ovat mysteeri. Istutin aivan tuohon viereen syksyllä tulppaaneja, jotka kukkivat ja kuihtuivat ajat sitten... tuo näyttää jonkin laukan lehtitupsulta, lisäksi tuolla suppilon keskellä on kukkanuppu nousussa. 

Ehkä tulppaanien sipulipussissa oli joku muukin laji. Laukan sipulit ovat kyllä ihan eri näköisiä kuin tulppaanin, joten luulisin tunnistaneeni. Nyt lyö tyhjää.

Elämme jännittäviä aikoja, ystävät.

Tällä hetkellä ihastelen preeriallani tähkähelmikän seassa kukkivaa pietaryrttiä, joka on yksi kaikkien aikojen lempikasveistani. Sitä ei tässä ihan lähellä kasva, joten jouduin kaivamaan sitä pariinkin otteeseen joutomailta ennen kuin tärppäsi ja tämä asettui puutarhaani. 

Ihanan villiä ja luonnollista. Kohtahan tuossa voisi jo juosta puuvillamekossa Laura Ingallsina!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Elleninneilikka Dianthus 'Ellen'

Heinäratamo Plantago lanceolata

Isohelmikkä Melica altissima

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Keltapäivänlilja Hemerocallis lilioasphodelus

Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Nappiniittyleinikki Ranunculus acris 'Flore Pleno'

Niittyleinikki Ranunculus acris

Oranssikeltano Pilosella aurantiaca

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Pikkuluppio Sanguisorba minor

Raunioyrtti Symphytum

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Salvia Salvia officinalis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tähkähelmikkä Melica ciliata

Sumuisena aamuna

Perjantaiaamu valkeni sumuisena. Pisaroita kaikkialla. Heti oli juostava sisään hakemaan kamera!

Ritarinkannuksen nuput täynnä pieniä sumupisaroita.

Lehtosinilatvat, koiranputket ja taustalla orjanruusu tulossa kukkaan.

Enpä ole vielä koskaan nähnyt raunioyrttejäni näin komeina, kun ne ovat saaneet kasvaa peuroilta rauhassa. Niiden tuottama sininen pilvi on häikäisevän ihana.

Lisää sinistä: siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly'.

Sysikurjenmiekkakin on avannut ensimmäisiä kukkiaan.

Purppuratulikukan pudonneet kukat rotkolemmikki 'Mr Morsen' lehdillä ovat kuin koristeita, leikkikukkia.

Uusi päivänlilja on alkanut kukkia. Tämä on viime vuonna Taimimoision alekassissa nimettömänä ostettu. Olen aivan täpinöissäni, sillä tämä on selvästi kultapäivänlilja – laji, jota olen halunnut niin kovasti, että talvella tilasin sen siemeniäkin. Ja nyt minulla onkin jo se, kukassa!
Taustalla sille on roteva rohtosormustinkukka, sekin samasta alekassista, ja kultatesmaa sekä puna-ailakkeja.

Kivipellon Sailan lähettämistä siemenistä kasvatettu soikkoratamo tulee ensimmäistä kertaa kukkaan. Tämä on täydellisen ihana!

Oranssin penkin tarhaidänunikot: Vasemmalla aikoinaan Viherpeukaloilta tilattu 'Cedar Hill' ja oikealla nimetön siemenkylvö parin vuoden takaa, joka voisi olla vaikkapa 'Coral Reef'. On hauskaa, että niissä on tuollainen sävyero ja että ne sopivat hyvin yhteen.

Sumuisena päivänä voi ihminen tehdä jopa ruokaakin. Äidin tuomasta ET-lehdestä löytyi hyvä resepti: Tarte Tatin -tekniikalla tehty raparperipiiras.

Yleensä meillä näyttää tältä. Tämän piti olla sadepäivä, joskus viime viikolla, mutta tällaista meillä oli. As usual.

Kukkuu ja mukavaa juhannusviikkoa!


Koiranputki – Anthriscus sylvestris
Kultapäivänlilja – Hemerocallis middendorffii
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Lehtosinilatva – Polemoniun caeruleum
Orjanruusu – Rosa dumalis
Puna-ailakki – Silene dioica
Purppuratulikukka – Verbascum phoeniceum
Raunioyrtti – Symphytum
Ritarinkannus – Delphinium
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Soikkoratamo – Plantago media
Sysikurjenmiekka – Iris chrysographes
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä