Valoa, ruokaa ja kasviaiheita

Mistä parhaat ystävät tuntee? Monista asioista, siitäkin, että he tuntevat sinut. Omaan jouluuni kuuluvat rakkaiden ystävien antamat kasviaiheiset lahjat, kuten kaunis pikku hyasintti ja maailman kaunein takkatikkuaski. Kasviotyyppiset saniaiskuvat saavat sydämeni sykkimään kiivaammin, ja sen tämän lahjan antaja varmasti tiesikin!
Yksi rakas lahja on kummielefantti Naipoki, jonka moni muistaakin menneiden vuosien syntymäpäiväpostauksista. Nyt Naipoki siirtyi syntymäpäivälahjasta jouluun. Tässä kuva Naipokista:

Naipoki (vasemmalla) ei enää ole mikään pieni rääpäle, vaan viiden vuoden ikäinen tyttöfantti. Häntä ja montaa muuta orvoksi jäänyttä villieläintä hoitaa The David Sheldrick Wildlife Trust -säätiö Keniassa. Ilman kummeja toiminta ei olisi mahdollista.

Best presents
You know what they (some) say: the best thing about Christmas is presents! It is, when presents are few and appreciated. My friends know that I love plants and botanical prints. Having one's own foster elephant is pretty cool too!

Vihreä ja lauha joulu on paras luonnon antama lahja. Miten ihanaa, kun puutarhansa joka kolkassa pystyy liikkumaan vaivatta! Maata voi kaivaa, hyasintit istuttaa heti niiden kukittua, aidantolppia pystyttää! Ja silti myrskylyhty tuo tunnelmaa, ei siihen lunta tarvita.
Upea tunnelma on myös tullut kuutamoöiden myötä. Puutarhassa näkee liikkua pimeän aikaan vailla lampun lamppua ja hiljaisuus ympärillä on rikkumaton.

Ilo elää -blogin Sesse haastoi kertomaan kolme älytöntä joululahjatoivetta. Ne olisivat sellaisia, joiden toteutuminen ei ole mahdollista. Mahdollinen on tietysti olosuhteista riippuvainen seikka, joten vastaan näin, vaikka jossakin toisessa tilanteessa nämä toiveet saattaisivat toteutuakin.

Ensimmäinen toiveeni on saada uudet katot kumpaankin taloon, ja ruohokatto vanhaan navettaan.
Toinen toive on saada samaiseen navettaan rakennettua uusi sauna, jotta vanhan lahon saunan voisi purkaa.
Kolmas toive on saada navetan päätyyn haaveilemani kasvihuone, vanhat ikkunat ovatkin jo valmiina odottamassa!
Joten eihän nämä toiveet nyt yhtään mahdottomia olleet... vai mitä?
Sitten voisin keskittyä jatkamaan puutarhan rakentamista, kun talot eivät enää kaipaisi huolenpitoani. Bonustoiveena toivoisin nimittäin maalari-talkkarin huoltamaan talot!

Haastan puolestani Naukulan Mamma N:n vastaamaan älyttömiin lahjatoiveisiin.

Täällä jatketaan joulun viettoa kaurispadan voimin, siitä tulikin mahdottoman hyvää! Metsäkauris on valkohäntäpeuraan verrattuna mietoa ja hienon makuista, aivan ihanaa lihaa. Ja sitäkin parempaa, kun tiedän, että olen ruokkinut sitä herkullisilla puutarhan kukkasillani koko viime kesän ajan - murrr! Ei kun siis nam nam.
Maukasta pyhien jatkoa!

Elefanttiuutisia

Kuvat: The David Sheldrick Wildlife Trust

Koska syntymäpäivälahjani Naipoki-elefantti on herättänyt kiinnostusta, laitan tähän nyt juuri tulleita uutisia The David Sheldrick Wildlife Trust -säätiöstä. Kuvissa on pienen pieni tyttöfantti, jonka matkanjärjestäjät huomasivat huhtikuun alussa harhailemassa yksinään Tsavon kansallispuistossa Keniassa. Se etsi epätoivoisesti laumaansa ja ryhtyi seuraamaan safarilaisten autoja. Pikkuinen oli lisäksi vaarallisella alueella altaan lähistöllä, missä on usein leijonia metsästämässä. Niinpä neuvokkaat oppaat ottivat yhteyttä Kenian valtion luonnonsuojeluelimeen, josta hälytettiin säätiön väki paikalle.

Pikkuinen fantti oli yhteistyöhaluinen ja peloton eikä tehnyt vastarintaa, kun se nostettiin jeepin kyytiin ja sitä juotettiin ja viilennettiin vedellä. Nahka oli osittain palanut auringossa, sillä tämä vauveli on niin nuori, että napanuora oli vielä tuore – luultavasti löytämistään edellisenä päivänä syntynyt. Silti pikkuisen jalkapohjat olivat kuluneet pitkästä vaelluksesta.
Elefanttivauvan nimeksi annettiin Ajabu, joka tarkoittaa salaisuutta swahiliksi, sillä mitään tietoa tämän elefantin orpoutumisesta ja ensimmäisen elinpäivän tapahtumista ei ole. Nyt Ajabu elää säätiön pienimpien fanttien hoitolassa Nairobissa, missä sillä on viimein kavereita. Isompana se pääsee takaisin Tsavoon, missä säätiöllä on suurempien elefanttien hoitotarha. Tarpeeksi vartuttuaan Ajabu ohjataan liittymään vapaaseen elefanttilaumaan tarhaa ympäröivään kansallispuistoon, mutta siihen saattaa kulua kymmenenkin vuotta, sillä elefantit kehittyvät hitaasti. Ehkä Ajabu tuo aikanaan oman poikasensa ylpeänä näytille säätiön hoitohenkilökunnalle, niin kuin moni siellä orpona kasvatettu naaraselefantti on tehnyt.

Liikuttavan videon Ajabun kiinniotosta ja tuomisesta säätiölle voi katsoa täältä.

Säätiön tukeminen ryhtymällä orvon elefantin tai sarvikuonon kummiksi on hieno lahja – on mahtava tunne olla osaltaan auttamassa tällaista toimintaa.
Kiitos lahjasta R ♥

Onnellista viikonloppua kaikille!

Naipokin kuulumisia

Syntymäpäivät ovat mukava asia, varsinkin kun on ystäviä, jotka osaavat parhaiden mahdollisten lahjojen antamisen taidon. Olen saanut pari kiehtovaa puutarha-aiheista kirjaa, kissa-aiheisen kirjan ja elefantin adoption.
Saan olla nuoren Naipokin adoptiovanhempi jo kolmatta vuotta peräkkäin. Naipoki on vähän yli kaksivuotias orvoksi jäänyt afrikannorsu, joka onnekseen pelastettiin kaivoon pudonneena ja otettiin The David Sheldrick Wildlife Trust -säätiön hoitoon. Säätiöllä on mittava norsujen ja sarvikuonojen hoito- ja pelastusohjelma – näitä lajeja yhä salametsästetään eikä orvoiksi jääneillä pienokaisilla ole eloonjäämisen mahdollisuuksia ilman apua. Vartuttuaan ne pääsevät takaisin luontoon, säätiö sijaitsee Tsavon kansallispuiston alueella. Liikuttavimpia tarinoita ovat sellaiset, joissa aikuinen, jo vapaaksi päästetty elefantti on loukkaantunut ja päättänyt lähteä takaisin hoidettavaksi säätiölle, joka saattaa olla siinä vaiheessa jo satojen kilometrien päässä. Turhaan ei puhuta norsun muistista. Ja mukaan pitkälle etapille lähti tietenkin kaverinorsu, sillä eihän loukkaantunutta ystävää voi jättää yksin vaeltamaan.
Naipoki (kuvassa oikeanpuolimmainen) on vielä nuori ja elää säätiön suuressa tarhassa vielä monta vuotta. Naipoki ei ole osallistunut isompien välisiin johtajanselvittelyihin, vaan tarkkailee tilannetta viisaasti vähän kauempaa. Saan lukea Naipokin ja säätiön uusimmat kuulumiset kuukausittaisista sähköpostikirjeistä.

I got a renewal of an elephant adoption as birthday present for the third time now. This is the best kind of present one can have – along with some wonderful gardening books, of course. My foster elephant Naipoki lives at The David Sheldrick Wildlife Trust.

Tässä vielä pieniä paloja omasta kissapetoreservaatistani:

Huomaa kuohkeat pöksyt – asialla on tietenkin Ransuli Karvapehva.

Huomaa jättitassu.

Pantteri näyttää kunnon otteet.

Huomaa hampaat.

Tarmokasta viikonloppua!

Naipokin terveiset ja syreenejä

Syntympäivälahja-adoptionorsuni Naipokin kuulumisia tulee sähköpostiini kuukausittain The David Sheldrick Wildlife -säätiöstä. Tässä uusin kuva Naipokista leikkimässä risulla. Se meni heti tervehtimään itävaltalaista kuvausryhmää, joka oli tullut kuvaamaan säätiön norsujen kuntoutuskeskusta. Keskus ottaa vastaan orvoksi jääneitä poikasia ja vammautuneita tai sairaita yksilöitä, hoitaa tai kasvattaa ne ja sijoittaa aikuistuneet/ kuntoutuneet yksilöt keskusta ympäröivään Tsavon kansallispuistoon. Naipoki oli jäänyt orvoksi ja pudonnut kaivoon, mistä se pelastettiin vain noin kolmen kuukauden vanhana.

My birthday elephant at the The David Sheldrick Wildlife Trust, Naipoki, is doing well and being active.

Tässä ei nyt voi tuoksutella, miltä mutakylvyn ottanut fantinpoikanen tuoksuu (varmaan ihanalta ❤), siispä jatkan muissa tuoksuaiheissa.

Keukenhofin puistossa Hollannissa on monta paviljonkia, yhdessä niistä esitellään muun muassa syreenilajikkeita sipulikukkien ohella. Tässä Syringa × hyacinthiflora 'Maiden's Blush'.

Jalosyreeni 'Marechal Foch'

Jalosyreeni 'President Lincoln'. Taidanpa perustaa syreenipuiston... tässä on aivan ihana, vanhat posliiniastiat mieleen tuova vaalea sini!