Ruskamaraton puuvartisten parissa

 Asterinkukkajuttu saa vieläkin odottaa, sillä olen viime päivinä kuvannut vielä enemmän puita ja puskia.

Niissäkin löytyy yksi kukkiva: pallohortensia 'Hayes Starburst'. Tämä ei ole tähänastisessa elämässään kukkinut näin hyvin tai ylipäänsä voinut näin hyvin. Harvinaisen aikaisin, jo heinä–elokuun vaihteessa alkaneet sateet ovat varmaan auttaneet paljon, kuten sekin, että kauriit eivät ole käyneet napsimassa tätä.

Pallohortensia asuu huussista vasemmalle olevassa penkissä. Huomion siellä kuitenkin vie japaninvaahtera 'Osakazuki' kirkkaanpunaisena. Sen edessä haileampana on ruskopenkin 'Enkan', joka on punaruskealehtinen koko kasvukauden. Punaruskeat pienet puut ovat rusotuomipihlajia.

Kolmas kaveri alempana rinteessä on sirotuomipihlaja, joka on ollut huonossa hapessa pari vuotta. Pelkään vesimyyrien syöneen sen juuria, sillä se jaksoi hädin tuskin puhjeta lehteen jo toisena vuonna peräkkäin; lehdet ovat tuollaisia pieniä. 

Tämän ruskaväri on parempi, punaisempi, kuin rusotuomipihlajien – jos olisin tiennyt sen ja vielä senkin, että Ahvenanmaalla rusotuomipihlajat ovat alkaneet levitä jokseenkin hallitsemattomasti, olisin hankkinut vain sirotuomipihlajia tänne.

Toivon kovasti, että tämä pensas toipuu.

Mutta kyllähän rusotuomipihlajakin on kaunis. Tästä suunnasta ne näkyvät lähes peräkanaa, taustalla on kylänäkymä monine ihanine lehtipuineen. Värejä alkaa olla.

Tummalehtinen kirsikkaluumu on komea. Samassa pihassa on myös mm. iso imeläkirsikka ja ihanan kaunis päärynäpuu, joka sekin alkaa saada ruskaväriä.

Pieni portti vie naapuriin. Sen molemmin puolin on värikaksikko, jota kuvaan joka syksy. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' kukkii aina samaan aikaan kun rusotuomipihlaja tulee ruskaan.

Kun näkymä huussista on tämä, minun piti hakea kamera! Aurinko osui täydellisesti.

Alempana rinteessä ihmettelen pilvihelmipihlajaa, josta on punaisena vain yksi verso ja marjatkin ovat hävinneet. Ehkä linnut ovat oppineet syömään niitä? Tai ehkä en muista, ehkä niitä ei ollutkaan tänä vuonna... mutta kyllä niitä oli, laitoin kuvankin tänne blogiin.

Puska kasvaa hassusti kivimuurin keskellä, sillä istutin sen niin kauan sitten, etten vielä tiennyt rakentavani tuohon myöhemmin kivimuuria.

Normaalisti valkoiset marjat ja tummanpunaiset lehdet ovat hieno yhdistelmä, mutta tämä syksy meni hieman toisella tavalla. Marjat olivat toki kauniit vihreälehtisessäkin pensaassa, ja ehkä punainen väri vielä yltää puskan latvaankin.

Laitetaan vielä kuva japaninvaahtera 'Osakazukista', se on niin upea. Tätä katsoessa ymmärtää, miksi näistä vouhkataan!

Iso saarni on vielä vihreänä, pikku hiljaa kellastumassa. Tuulisempien paikkojen saarnet ovat jo lehdettömiä.

En ole onnistunut ottamaan hyvää kuvaa kultaherukan ruskasta aiempina syksyinä, nyt tsemppasin. Se on niin mainio, kuin liukuvärjätty. On punaisempia ja haaleampia oksia, alaoksat ovat vielä vihreinä tässä vaiheessa. Todella kaunis kokonaisuus.

Toinen kauneushetki osuu kevääseen, jolloin tämä kukkii keltaisena, tuoksuu hunajaiselta ja on täynnään pörriäisiä. Ihana puska kerta kaikkiaan, jos vain löytyy tilaa, sillä leveä tästä kasvaa kaartuvine oksineen. Korkeutta on pari metriä. Pienet tummat marjat ovat mitättömän makuisia, pensaan arvo on ehdottomasti muissa ansioissa.

Kiinanpunapuun ruskaa odotellaa vielä, sen pehmeät neulaset ovat tavattoman kauniit ihan vihreinäkin.

Runko on jo lyijykynän paksuinen metrin korkeudella, kasvuvauhti lupaa hyvää, kenties jättiläistä, sen saa nähdä. Tässä näkyy jo kaunis kanelinruskea väri. Kun puu kasvaa, rungon ruskeus tulee paremmin esiin ja on jännä vastakohta hienostuneille neulasille.

Vaahteroiden ruska on enimmäkseen keltainen. Omenapuut ovat vielä vihreinä. 

Nyt ollaan vasta käsitelty tontin länsireunaa, mennäänpä itäpäähän! Koivikko kellastuu, pihlaja punastuu.

Uuden puutarhavajan takana kasvava iso koivu on keltaisin.

Oma tummalehtinen kirsikkaluumuni 'Nigra' näyttää hienolta yhdessä koivun kanssa. Keväälläkin kuvaan nämä yhdessä, kun kirsikkaluumu kukkii vaaleanpunaisena ja koivun lehdet puhkeavat vastustamattoman vaaleanvihreinä.

Ylärinteen hedelmätarhan rusokirsikka ei ole kovin kaunis, mutta ehkä siitä vielä tulee. Toivon, että vesimyyrät eivät löydä tämän juuria, sillä aloin istuttaa puita verkolla vuorattuihin kuoppiin tässä vesimyyrien vaivaamassa rinteessä vasta tänä vuonna. Kuivuudesta tämä kyllä selvästi kärsi kesällä.

Hedelmätarhan alareunassa on oja, jonka partaalle istutin keväällä peikonpajun. Ihastuin tähän kauniiseen käkkyräiseen pystykasvuiseen puuhun Englannissa asuessani ja olen vuosikausia ihmetellyt, miksi tätä ei myydä Suomessa. 

Oikeastaan menin Kukkataloon hakemaan kauan haaveilemaani kevätkirsikkaa, kun olin sen siellä aiemmin keväällä nähnyt, mutta silloin ei ollut tilillä riittävästi rahaa. Loppukeväästä kevätkirsikat oli jo myyty, mutta onneksi löysin tämän haavepuun! Joka oli vielä huomattavan edullinenkin, matala taimi. Sellaiset ovat parhaita, sillä autoni on pieni; iso puuntaimi ei mahdu kyytiin. Pieni taimi ei myöskään tarvitse valtavaa tukisysteemiä tuulen takia.

Tähtimagnolia voi ilahduttavan paksusti. Magnoliat vaativat selvästi varjoisaa kasvupaikkaa pihallani, sillä ensimmäiset yritykset istuttaa niitä tuottivat kuivuuteen nääntyvät kasvit. Viimein olen onnistunut puolivarjoisten paikkojen kanssa ja sekä tämä että japaninmagnolia ovat kasvaneet rehevinä jo vuosia.

Oikeassa reunassa on toinen ilonaihe, nimittäin onnistuneesti talvehtinut elefanttiheinä 'Malepartus'. Niitä on tässä preerian reunalla kaksi, tämä on niistä komeampi (edessä on koristekastikka). Suojaan molemmat elefanttiheinät sitten, kun pidempi pakkasjakso alkaa, sillä en halua menettää niitä, kun viimein olen saanut taimista kunnollisen kokoiset kahden kasvukauden mittaan. 

Elefanttiheinän saaminen monivuotiseksi on sekin pitkäaikainen haave, joka on viimein toteutunut – toistaiseksi ainakin.

Rohanin tummalehtinen, riippamallinen, pensasmainen pyökki 'Rohan Weeping' on muuttunut lähes mustanruskeasta takaisin mahonginväriseksi, joka on sen väri myös keväällä uusien lehtien puhjetessa. Ympyrä sulkeutuu ja seuraavaa kevättä odotellessa (se on päivä päivältä lähempänä!).

Taustalla näkyy pihasyreenejä, ne ovat vielä aivan vihreitä, yleensä niiden ruska taitaakin osua loka–marraskuun vaihteeseen.

Edessä kukkii syksyn luottokukkija, helminukkajäkkärä.

Toiseen suuntaan näkyy puutarhavaja ja sen takana auto, jonka vaja kätevästi peittää, paitsi täältä katsottuna. Auton edessä on kyllä purppuraheisiangervo 'Diabolo', mutta olen kasvattanut sen pistokkaasta ja koska paikka on superkuiva, on se edelleen vain 30 cm korkuinen monen vuoden jälkeen. Hengissä pysyminen vuodesta toiseen lupailee kenties kasvua jonakin päivänä.

Viimein olemme maratonin lopussa ja esittelen uusimman pensashankinnan, joka tässä esitteleekin parhaita puoliaan. Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii' saa komean syysvärin monen muun heiden tapaan. Tämän kasvutapa on laaja, sillä oksat levittyvät vaakatasoon. Lehdet ovat järjestyneet tuolla tavoin kauniisti riviin kesälläkin. Kevyet hortensiamaiset valkeat kukinnot asettuvat lehtien ylle alkukesällä – toivottavasti, sillä kovasti toivon, että tämä pensas viihtyy ja kasvaa. Talvenkestosta Suomessa ei kovin paljon ole kokemuksia, tietääkseni lajilla ei ole suomenkielistä nimeäkään.

Tämäkin on pensas, josta olen haaveillut kauan, tutustuin myös tähän alun perin Britanniassa. Kun se tuli vastaan Plantagenissa –70 %:n alennuksella viime viikolla, olisi ilmeeni ja käytökseni ehkä ollut kiva nähdä. Luultavasti silmät laajenivat ja suu pyöristyi oooooo-sanaan. Nappasin parhaan näköisen taimen ostoskoriin salamannopeasti kuin mikäkin myymälävaras.

Koska peurat rakastavat heisien makua, enkä ole varma, rakastavatko myyrätkin, vuorasin tämänkin istutuskuopan jyrsijäverkolla, sillä tämä meni ylämäkeen hedelmätarhaan (jossa on vähän huonosti hedelmäpuita, sillä vesimyyrät söivät omenapuun, kahden kirsikkapuun ja luumupuun juuret kokonaan tässä parin vuoden mittaan, kun niillä oli populaation huippuvuodet). Taimi on tietysti verkotettu huolellisesti myös maanpäällisiltä osiltaan.

Kolmas toteutunut haave tässä yhdessä blogijutussa, melkoinen saldo!

Elefanttiheinä Miscanthus sinensis

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kevätkirsikka Prunus × subhirtella

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultaherukka Ribes aureum

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Peikonpaju Salix babylonica var. pekinensis 'Tortuosa'

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Purppuraheisiangervot ovat lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punaruskealehtisiä lajikkeita

Pyökki Fagus sylvatica

Rusokirsikka Prunus sargentii

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni Fraxinus excelsior

Sirotuomipihlaja Amelanchier laevis

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Vihreä pihakierros

 Eilisaamuna makuuhuoneen verhot aukaistessani oli vastassa vihreä näky. Kaikki lumi oli tiessään, ihanaa!

Karhunvadelma 'Tayberry' (eli teivadelma) on vielä osittain aivan vihreä. Se on todella kaunis!

Kasvimaan viereisen ruusutarhan maata peittävät lukuisat harmaakäenkukan ja rohtosormustinkukan lehtiruusukkeet. Ne ovat loistavia maanpeittokasveja talvea ajatellen.

Kasvimaalta saa vielä rucolasatoa. Tämä on monivuotinen rucola eli hietasinappi, eri lajia kuin yksivuotinen varsinainen rucola eli sinappikaali. Villi- tai wasabirucolaksikin tätä kutsutaan.

Pikkuluppio on myös talvivihanta ja kasvaa kasvimaalla siksi, että se tuli monivuotisten salaattikasvien siemenseoksen mukana vuosia sitten. Se on tosi söpö, vaikka maku onkin mitätön. 

Sen vieressä on talvikynteliä. Se on herkullinen ainavihanta yrtti, oikein mainio talvisiin patoihin ja oikeastaan kaikkiin ruokiin.

Mangoldista voisi ehkä kerätä satoa kynsisaksilla, heh. Persiljakin on melkoisen syöty.

Mennäänpä kasvimaalta raput alas Rohaniin. Rappujen molemmin puolin kasvavat isosiniheinät ovat komeasti pystyssä, kun ajattelee säiden vaihtelua ja lumikuormaa, vaikka meillä sitä ei kovin paljon ollutkaan. Nämäkin ovat huippuhyviä syys- ja talvipuutarhan kasveja.

Rohanissa versoilee aikainen silkkipioni, tosin saman näköinen se oli kuukausi sitten marraskuun lopussakin. Se vain on valmiina kevääseen – kukapa ei olisi!

Sen vieressä raotin vanhaa neuletunikaa, jolla olin peitellyt marraskuussa nousseet puistolumikello 'Viridapicen' versonpäät. Peittelin ne uudestaan, sillä muutaman päivän päästä ollaan kaiketi taas pakkasella.

Aika jännä keli uudenvuodenaatoksi: nyt on +5,5 astetta, yön alin oli +3. Tuulee kyllä niin, että talo tuntuu nytkähtelevän puuskissa. Kova tuuli onkin, sateen ohella, syy kaikkien lumien häviämiseen, se on haihduttanut tehokkaasti.

Onneksi tulin myös suojanneeksi kesällä istutetut elefanttiheinät ennen pakkasia, sillä en usko, että ne kestäisivät olosuhteita. Elefanttiheinä ei ole ollut talvenkestävä puutarhassani tähän asti, mutta toivon, että tällä kertaa onnistun. Tämä on neuleeseen kääritty, toisen päälle laitoin vanhan huonoksi menneen lampaantaljan.

Kaikkialla solisevat purot. Tämä kerää ylärinteestä valuvaa vettä, joka päätyy kuvan vasemman reunan sammaleisen salaojaputken sisään...

... ja pulisee ulos pihatien toiselta puolelta. Tämän puron varrella kukkii kolmen kuukauden kuluttua lumikelloja ja talventähtiä. Se tuntuu pitkältä ajalta, tulisipa kevät aikaisin! Joka tapauksessa purojen ääni siellä sun täällä on ihanaa musiikkia korville, niin keväinen ääni.

Myös Rivendellin joki on täynnä vettä. Se on viehkeän näköinen tarhajouluruusujen reunustamana.

Ihanaa, kun kaikki kasvit ovat tulleet esiin ja värit ovat palanneet! Tarhavarjohiipassa on joitakin upeasti värittyneitä lehtiä jäljellä.

Kiurunkannus 'Craigton Blue' on kaunis, vehreä pehko. Taustalla näkyvät imikkä 'Majestén' hopeaiset lehdet.

Japaninvaahteroiden pikkuruiset punaiset lehtisilmut herättävät myös keväisiä ajatuksia.

Kaikenlaista paljastuu. Eläinten ylös kaivamia sipuleita ja kasveja täytyy istuttaa takaisin ennen kuin pakkanen taas iskee. Onneksi maa on sula ainakin monin paikoin.

Pihaorjanlaakeri 'Blue Prince' on valtavan kaunis, vaikka ei suostukaan kasvamaan. On se näin minikokoisenakin (30 cm korkea vuodesta toiseen) ihana.

Haluaisin tälle vaimon, jotta saisin punaisia marjoja, ja olen parikin vaimokandidaattia istuttanut, mutta ne eivät ole jääneet henkiin. Täytyy yrittää uudestaan. Syksyllä ja joulun alla näitä löytyy puutarhaliikkeissä kausikasvien joukossa, nyt en muistanut katsoa. Silloin ne ovat usein pieniä ja edullisia verrattuna kesävalikoiman kookkaisiin puskiin.

Näkymät ovat tosiaan ihastuttavan vihreät. Olisivat vielä kauniimmat, jos olisin jaksanut kerätä lampaanvillat pois kuvasta. Ne ovat suojanneet talvenarkaa pientä alppiruusua ja toimineet hajukarkotteena vaaleajouluruusuille (valkeat kukat kuvassa vasemmalla). 

Villa on lumen ja sateen painamana alkanut painaa kasveja, ja olen nyt yrittänyt heittää liikoja villoja sivuun. Muutaman päivän päästä ne saa heittää takaisin verkkosuojien sisään pakkaspeitoksi.

Päivän vaaleajouluruusukuva.

Hyvää uutta vuotta!

Elefanttiheinä Miscanthus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Hietasinappi Diplotaxis

Imikkä Pulmonaria

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Japaninvaahtera Acer palmatum

Karhunvadelma Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiurunkannus Corydalis

Pihaorjanlaakeri Ilex × meservae

Pikkuluppio Sanguisorba minor

Puistolumikello Galanthus nivalis

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Silkkipioni Paeonia wittmanniana

Talvikynteli Satureja montana

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Pihakierros Ransun kanssa

 Aurinkoisena viikonloppuna

Kuistilla. 

Suoraan kuistia vastapäätä on herkkujen nurkka, jossa kasvaa mm. syysvuokko 'September Charm'. Se jaksoi vielä viikonloppuna avata kaksi kukkaa peurojen syömien tilalle, kun oli niin valoisaa.

Näkymä yli mutapuutarhan jatkuu kohti Rohania, ruusu-heinätarhaa ja kasvimaalle johtavaa ovea.

Ison kiven vieressä kasvava etelänkurjenmiekka on kaunis myös nyt, mustanpuhuvine siemenkotineen. Ja sammalet, talvikauden kuninkaat!

Kun nostetaan katse kohti taloja, näkyy paljon ihanaa vihreää nurmikkoa ja korkeuserot erottuvat paremmin kuin kesällä. Japaninlehtikuusen ruska on kyllä nyt ohi.

Jatketaan sitten vaikka Rohanin läpi kasvimaan ovelle. Täältä päin näkyy kivipenger ja pari porrasaskelmaa, kolmas askelma tulee vielä tuohon ovelle. 

Siinä kasvaa nyt sormustinkukkien armeija, mutta kun en raaski kitkeä komeita lehtiruusukkeita. Ehkä talvi hoitelee ne taas, kuten viime talvikin. Yksi tuossa ovenpielessä kukki kauniisti kesällä.

Ransu tulee perässä.

Rohanissa on vielä makeita värejä, kun punaperuukkipensaissa on ruska ja metsätyräkki 'Chameleon' on lähes hohtavan vaaleanpunertava. Tänä vuonna olen erityisesti alkanut kiinnittää huomiota kasveihin, joihin tulee tuontapainen syysväri. Dendrologiystäväni ei tykkää tuosta "kauhtuneen punamultamaalin" väristä, mutta minusta se on jännä ja kiva.

Käytävän toisella puolella ruusu-heinätarhassa ei tarvitse katsella pelkkiä lakastuvia olemuksia, kun kaita-asteri 'Prince' pistelee parastaan ja avaa koko ajan uusia kukkia. Se on kuin mikäkin minikokoinen ilotulitus.

Läheltä prinssin kukat ovat todella somia. Vieressä, Rohanissa, ei olekaan enää kuin yksi asteri, vesimyyrät ovat syöneet kaikki muut. Tämä aarre on sitäkin kalliimpi.

Noustaan sitten raput kasvimaalle.

Tässä laatikossa, jota Ransu esittelee, oli kesällä karu kuivuus. Sidesalaateista selvisi kaksi satokokoon asti, herneistä ei yksikään, auringonkukista kolme (mutta peura söi kukat lopuksi). Punajuuret sen sijaan kukoistivat! 

Ei haitannut mitään, jos olin touko–kesäkuussa pariin otteeseen viikon pois kastelemasta ja täällä vain aurinko porotti. Ne itivät ja kasvoivat todella mojovan kokoisiksi. 

Ransun takana, syvämultaisemmassa laatikossa, punajuuret kasvoivat enemmän muiden satokasvien varjossa ja jäivät selvästi pienemmiksi, osa ihan mineiksi. Mielenkiintoinen kokeilu, ja hyvä tietää. Tästä lähin punajuuret paikkaan, jossa niitä eivät muut kasvit varjosta, ja ei saa kastella liikaa.

Kiveyksestä oli kommenteissa puhetta. Tämä on ollut todella pitkä projekti. Visioin kasvimaan jo aika alussa, ja kun talo kengitettiin 2008, tuli siitä huonoja hirsiä ja siitä kohopenkkikasvimaa lähti rakentumaan. 

Rikkoutuneita tiiliä ja kiviä nousee lähes joka lapionpistolla, niistä valitsen sopivimman kokoiset ja tuon tänne työmaan lähelle kasaan. Materiaaliongelma onkin ollut betonin tai laastin kanssa, sillä sitä ei mahdu läheskään joka kerralla kyytiin, kun käyn mantereella. Kaivon ympäristössä on tullut tiiliä käytettyä enemmänkin; tein varmaan tämän kohdan silloin, kun vanhan tuvan muuri korjattiin ja siitä syntyi paljon sopivaa rikkinäistä tiiltä. 

Pakkasen purressa niistä on tullut tiilimurskaa, mikä on ihan oivallinen kulkupinta, kun alla on kumminkin maanrakennuskangas.

Nyt, 14 vuotta aloittamisen jälkeen, on kaikki kohopenkit tehty ja kiveyksestä uupuu enää muutama viimeinen neliömetri.

Maa viettää kohti Rohaniin johtavaa ovea. Alussa mietin, mitä se vaatisi, että alueen tasoittaisi: joko mittavaa kaivuutyötä täällä kaivon päässä tai metrin korotusta tuonne alaosaan (tai todennäköisimmin niiden yhdistelmää) – päätin, että en tee mitään. Ladon vain kivet maan päälle sellaisena, kuin se on. Isojen kivien kohdalla olen tehnyt poikkeuksia, joko kaivanut niitä ylös tai jättänyt näkyviin osaksi kiveystä. Kiveyksessä on laajoja kumpareita ja notkelmia, se ei vietä tasaisesti.

Kuvan oikeassa reunassa on ruusutarha ja pari kartiota karhunvatuille.

Karhunvattu 'Tayberryn' hienoa ruskaa. Harmaakäenkukat ovat todella reippaita syyskukkijoita, vaikka kukkamäärä ei ole ollenkaan kesän tasoa, jolloin ruusutarha oli sakeanaan noita neonpinkkejä kukkia.

Jatketaan pihatietä takaisin päin ja kuljetaan ruusupergolan ohi. Tässä on yrttipenkistä siirretty salvia, toivottavasti se selviää talvesta tässä avomaalla preerian reunalla. Kivien väleissä on kaksi kaunista 'Malepartus' -elefanttiheinää. En ole kai ikinä onnistunut saamaan elefanttiheiniä talvehtimaan, mutta yritänpä nyt kumminkin yhä uudestaan ja uudestaan. Ainakin nuo ovat kasvaneet – kolmas taimi kuoli jo kesän aikana, mutta yhtä kasvattelin isossa ruukussa syksyyn asti ja tuo toinen kasvoi mukavasti avomaalla.

Vähän edempänä ja alempana tullaan lahon saunan nurkalle. Tässä kasvaa raunioyrttiä, raparperia ja vesimyyriä. Saunaliiterin nurkalta eteenpäin on aluetta, jota ei vielä ole täysin kesytetty, hoidetut alueet ovat vasta kuroutumassa yhteen. Olen kaivanut ojan pitkin seinänviertä tienvarren ojalle ja laittanut sen loppupätkän salaojaksi, jotta Rohanista pääsee oven kautta kasvimaalle loikkaamatta ojan yli.

Pengermän yläpuolen istutukset ovat edenneet. Löysin alkusyksystä niin edullisen Light-O-Day (eli 'Bailday') -jalohortensian, komean ja hyvässä alennuksessa, että se oli hankittava. Kerran aiemminkin sellainen on minulla ollut, mutta se näivettyi kuiviin kesiin, sinnitteli elossa kyllä joitakin vuosia.

Light-O-Day on todella kaunis valkokirjavalehtinen lajike, ja sen kukinnot ovat siroja lättyjä, eivät sellaisia muhkeita palloja, jotka eivät ole niin mieleeni. 

Tässä on muheva multa, vaikkakin myös vesimyyriä – toivon, että hortensiat eivät kuulu niiden ruokavalioon ja että paikka sopii. Punahevoskastanja tulee suomaan hortensialle varjoa, mutta ei vielä muutamiin vuosiin.

Saunan nurkalla kasvaa myös heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn', joka on kasvanut todella hyvin. Tämä kuva on lokakuun lopulta, mutta puska ei vieläkään ole oikein tullut ruskaan muutamia tummia sävyjä saaneita lehtiä lukuun ottamatta. Toivottavasti se selviää sään äkillisestä kylmenemisestä. Ihan vielä ei sille viitsisi suojapressuakaan laittaa, vähän ylimitoitettua olisi se, kun ei tuo mikään eksoottinen eläjä ole.

Lehtiä ei enää ole näin paljoa, niitä on joku kapeaturpainen käynyt riipimässä verkon reikien läpi. Se nyt ei haittaa, vaikka ärsyttääkin, kunhan eivät ala popsia varsia. Tai kukkanuppuja. Mutta toisin kuin viime ja toissa syksynä, en tänä vuonna ole kukintojen alkuja huomannutkaan.

Saunan toisella nurkalla on japaninlehtikuusi varistanut lähes kaikki neulasensa. Sen kävyt ovat koristeellisuudessaan vertaansa vailla.

Nythän on jo alkamassa uusi viikonloppu eikä tässä ehditty kiertää kuin puoli pihaa. Jatketaan toisella kerralla. Mukavaa viikonloppua!

Elefanttiheinä Miscanthus sinensis

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Kaita-asteri Symphyotrichum lateriflorum

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Punaperuukkipensas Cotinus coggygria f. purpureus

Raunioyrtti Symphytum

Salvia Salvia officinalis

Syysvuokko Anemone hupehensis