Pähkinäpensaan kesä

 Pähkinöitä riittää tällä saarella, jossa on pähkinälehtoja vaikka muille jakaa, mutta nyt puhun isopähkinäpensaasta.

Otin tässä yhtenä päivänä kuvan isopähkinäpensaastani. Se on lajiketta 'Purpurea' eli punertavalehtinen. Näin loppukesällä ei punerrusta enää kovin vahvasti näy. 

Pähkinäni kasvaa vaahteran varjossa, vaikea paikka, kun vaahtera vie mehut maasta, mutta yllättävän hyvin on pähkinäpensas siinä viihtynyt pari vuotta ainakin. Se ei kyllä ole juurikaan kasvanut, mutta huomasin talvella, että sitä syödään. Täytyy muistaa laittaa sille talveksi verkko ympärille, jotta kasvun puute ei ole ainakaan siitä kiinni.

Maanpeittokasvina tässä vaikeassa paikassa on valkokirjavalehtinen keltapeippi 'Florentinum'. Taustalla kukkii ripsialpi. Sain alun aikoinaan puutarhatutulta ja kasvi on osoittautunut mainioksi ultravaikean paikan selviytyjäksi heti vaahteran alla.

Hellejakson aikana vaahteran toisella puolella kasvavalle lännenpagodikanukalle kävi kalpaten. Se ei ole koskaan viihtynyt eikä kasvanut, tosin olin ajatellut sen johtuvan eniten siitä, että peurat nakersivat sitä. Olin ajatellut pensaasta pari–kolmemetristä kaunista puskaa tilanjakajaksi silloin vuonna 2011, kun sen ostin ja istutin. 

Jos se ei ole koskaan ryhtynyt kunnolla kasvamaan, ei se myöskään aiemmin ollut kuivunut näin perusteellisesti kuin tänä vuonna. Se kyllä kuuluu kasveihin, jotka lurpottavat lehtiään hyvin hanakasti, mutta nyt siitä kuivui koko latva. Alempana voi vielä nähdä vihreitä lehtiä. En oikein tiedä, pitäisikö siirtää selvästi kituva kasvi viimeinkin jollekin paremmalle paikalle. Toivoisin näkeväni sen kauniin kasvutavan, vaakasuoraan levittäytyvät oksat, edes joskus!

Mutta takaisin isopähkinään. Tässä näkyy sen alkukesän väri, tai kuva on juhannuksen jälkeen, kun sen vierellä kasvava kellervänvalkoinen varjolilja kukki. Oikein kiva kontrasti.

Aiemmin kesällä isopähkinällä on seuranaan särkynytsydän, sekin on minusta kaunis kumppani tummalehtiselle puskalle. Näin huonossa varjopaikassa ja kuivassa maassa särkynytsydän on luonnonkukkamaisen harvakukkainen, mutta minusta kauneimmillaan juuri tällaisena.

Tuolloin lehtoakileijat kukkivat ja ne pärjäävät jopa heti vaahteran juurella. Kaverina on ripsialpi.

Tämä metsäpuutarhamainen pitkä penkki viettää ojamaiseen notkelmaan. Siinä kasvaa tarhakielo. Tummakurjenpolvet ovat sille kaunis kumppani, mutta ne olivat levinneet niin valtoimenaan, että revin niitä kukinnan jälkeen sankoin joukoin pois. 

Tämä pari on kyllä mahtava kimalaismagneetti. Mutta tuskin onnistuin tuhoamaan kurjenpolvea kuitenkaan, kunhan raivasin.

Isopähkinäpensas Corylus maxima, lajiketta 'Purpurea' kutsutaan myös veripähkinäksi, vaikka itse mieluummin pysyn laji- ja lajikenimessä selkeyden vuoksi

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lännenpagodikanukka Cornus alternifolia

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Varjolilja Lilium martagon

Kukkia, joita ei tarvitsisi katsella

 jos peurat pääsisivät vielä puutarhaan.

Tämä on edelleen ihmeellistä, mutta toisaalta tähän alkaa myös tottua. Että peurat eivät enää pääse puutarhaani (kovinkaan helposti). Kultapallojen kukkia saa ihailla.

Syysleimujen ja kurkkuyrttien kukat ovat myös tallella, vaikka saari on hiljentynyt ja yleensä peurat ja kauriit tulevat hanakammin pihoille heti koulujen alettua.

Maksaruohojenkaan kukkia ei tarvinnut ennen katsella. Tämä ihanan värinen on komeamaksaruoho 'Strawberries and Cream'.

Loppukesällä ja syksyllä kukkivien ruusujen kukkien näkemisestä pääsi vain haaveilemaan. Tämä on Austin-ruusu Winchester Cathedral.

Liljoista oli useimmiten jäljellä vain varret, nyt on kukkia! Tämä kaunotar on Mustin nimikkolilja 'Black Beauty'. 

Tämän kukat alkavat olla sietokykyni äärirajoilla, lähes liian isoja, mutta ei ihan. Suurikukkaiset liljat kun näyttävät kukkapenkkeihin tökätyiltä muovikukilta. Tämän terälehdet ovat sentään kapeat.

Olen yllättynyt siitäkin, että ripsialpi tosiaan kukkii. Niin monet vuodet tämä oli vain tummalehtinen matalahko kasvi, kun latvat käytiin aina laiduntamassa. Eikä viereistä saniaistakaan ole vielä käyty syömässä, ne ryökäleet kun alkoivat lopulta syödä saniaisiakin.

Jättikarhunputki kukkii kauniisti ilman, että se syödään. Seuraava haaste on saada siemenet kehittymään. Meillä on niin paljon pyjamaluteita, että aina joku populaatio löytää tämän herkun. Sitten ne imevät mehut niin, että siemenet näivettyvät. Se on suuri harmi. Sama ongelma väinönputken ja kaikkien muidenkin putkikasvien kanssa. Ei se mitään monivuotisten kanssa, mutta kun kasvi on kaksivuotinen, se oli siinä sitten. 

Maa-artisokan varret ovat peurojen herkkua, kuten kaikki muutkin auringonkukat. Nyt ensimmäiset kukat ovat auenneet. Tämä taitaa olla jo toinen ellei peräti kolmas syksy, kun kaikki kukkavarret ovat yhä tallella tässä vaiheessa!

Maa-artisokasta risteytetty monivuotinen auringonkukka 'Lemon Queen' kukkii ruskopenkissä. Sen lähellä on edelleen myös maa-artisokkaa, jota siirrän vähitellen muualle (ja syön).

Kuvassa näkyy, ettei tämä peurattomuus ihan ilmaiseksi ole tullut. Olen aidannut koko pihan riistaverkolla, mutta valitettavasti sekään ei riittänyt, vaan tarvittiin myös rumat valkoiset nauhat. Niitä on ikävä katsella, mutta vielä ikävämpää olisi katsella kaikkien tämän jutun kasvien – ja lukuisten vielä lisäksi – poikki syötyjä kukkavarsia.

On tämä yhtä juhlaa! Juhlissa on mukana kruununprinsessa Margareeta eli Austin-ruusu Crown Princess Margareta.

Jättikarhunputki Angelica gigas

Komeamaksaruoho Hylotelephium telephium

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Ripsialpi Lysimachia ciliata

Syysleimu Phlox paniculata

Toivoa on

 vaikka saimmekin presidentiksi paskanpuhujan koulukiusaajan.

Plääh.

Mutta kevät lähestyy! Pakkanen on hellittänyt, mittarissa on enää –2.

Luin vastikään Tuovi Mutasen viime vuonna ilmestyneen kirjan Talven perennojen kauneus. Nimi hämää, sillä kirjassa on kasvien ulkoasun lisäksi erittäin paljon tietoa niiden lisääntymisestä. Moni kasvi karistaa siemenet hangelle tarkoituksella, se on niiden kylväytymisstrategia.

Kuvassa tädykkeen siemenkotia.

Kaksivuotinen alpi Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' tuottaa toivottavasti taas siementaimia, se on pysynyt puutarhassani mukavasti, vaikka taimia ei kerralla olekaan enempää kuin yksi tai kaksi. Sekin määrä riittää kannan ylläpitoon. Ensimmäisenä vuonna tulee lehtiruusuke, toisena vuonna nousee kukkavarsi. Kriittinen piste on lehtiruusukken talvehtiminen: taimien päällä oli viime talvena vanha villapaita.

Punahevoskastanja 'Briotii' pullistelee nuppujaan.

Eiköhän tästä selvitä, vaikka tekeekin mieli muuttaa johonkin toiseen maahan seuraaviksi kuudeksi vuodeksi!

Luultavasti kevään tullen mieli kääntyy yhä enemmän kohti puutarhasta nousevia versoja ja maailman murheet väistyvät taka-alalle.

Toivotaan niin.

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Tädyke Veronica

Kaivatut oranssit ruusut

 ja muutama muukin.

Tulin eilen illalla kotiin muutaman päivän poissaolon jälkeen, joka johtui lääketieteellisistä syistä ja vähän työasioistakin. Millainen kotiinpaluu!

Heti piti laittaa kamera laulamaan. Crown Princess Margatera on Austin-ruusuja ja tästä toivottiinkin kuvia kukassa. Tästä se lähtee!

Uusin Austin-hankinta, tänä keväänä istutettu Emily Brontë, oli jo ehtinyt lakastuttaa ensimmäisen kukan, mutta lukuisia uusia on tullut tilalle. Tämä on yllättävän vaalea – kuvissa se on persikkaisempi, vaikkakin hailakka.

Avautuvassa kukassa on persikkaa. 

Iltavalo ei ollut kaikkialla paras mahdollinen, mutta minkäs teet, into on iso kotiin palatessa. Tämä on portlandruusu 'Comte de Chambord' muotopuutarhassa.

Keltakukkainen Austin-ruusu The Pilgrim on niin täynnä nuppuja, etten edes jaksa laskea niitä! Tämän ympärille voisin sitoa valmiiksi narun, sillä kokonaiset tertut isoja ja kerrottuja kukkia tulevat painamaan oksia alas, vaikka ne jämäkät ovatkin. Naru ympärillä pitää pakettia kasassa.

Tänä keväänä leikkasin ruusun aiempaa alempaa poikki, sillä viime vuonna tästä tuli lähes kaksimetrinen, mikä on vähän liikaa. Varmaan siksi ruusu haaroittui hyvin, jolloin on enemmän versonpäitä ja enemmän nuppuja.

Rohanissa on kaksi lähes identtistä tummanpunaista Austinia, tämä on The Prince. Sen edessä kukkii viininpunakukkainen alpi Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais'. Punainen rohtosormustinkukka on nyhdettävä pois, väärä väri tänne.

The Prince tänään päivänvalossa.

Neidonruusu 'Félicité Parmentier'.

Ruusu-heinätarhassa on lisää ruusuja. Vähältä piti, etten missannut ranskanruusu 'Violaceaa' tänäkin vuonna. Nämä eilisiltaiset kukat ovat jo pudottaneet terälehtensä, jäljellä on enää yksi nuppu. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun pääsin näkemään tämän kukinnan! Vaikuttaa olevan melkoinen pikakukkija.

'Cardinal de Richelieu'.

'Duchesse de Montebello', ranskanruusuja sekä tämä että edellinen. 

Tämänkin voisi sitoa narulla, sillä Montebellolla on kaatuilevat oksat. Ja vieressä pengermän päällä kasvava portland 'Duchesse de Rohan' on levinnyt niin mahtaviin mittasuhteisiin, että se peittää oksiensa alle puolet viime syksynä perustamastani kulmapenkistä. Se oli tarkoitus sitoa jo ennen mantereen-reissua, mutta en ehtinyt.

'Duchesse de Rohan' alkaa vasta kukkia, joten siitä kuvia myöhemmin.

Ruusutarhassa on myös nähtävää. Viime syksynä istutettu köynnösruusu Giardina eli 'Tan97289' on vasta hyvin pieni, mutta sillä on jo lukuisia ihastuttavia kukkia maanrajassa.

Se tulee kiipeämään samaan pergolarakennelmaan kuin tämä jättimäinen heleäorjanruusu, jonka paksuimpien varsien koosta saa ehkä käsitystä vertaamalla niitä ruusun kukkiin ja viereisiin rohtosormustinkukkiin.

Pergolan toisessa päässä on aivan mahtavan värinen (ja niminen) köynnösruusu 'Alchymist'. 

Se myös näyttää jo köynnökseltä, sillä tuo verso on puolitoistametrinen. Vaikka se ei ole mitään verrattuna orjanruusun monimetrisiin lonkeroihin, joita ryöppyää pergolan yli.

Austinruusu Lady of Shalott on yksi lemppareistani. Iltavalossa se oikein hehkuu. Joku ötökkä on syönyt osan lehdistä pitsiksi tässä ja yhdessä toisessakin Austinissa, mutta ehkä se ei ole vakavaa.

Ranskanruusu 'Charles de Mills' on kasvanut viimein jo hyvän kokoiseksi. Paljon upottavan tummanpinkkejä, isoja ja erittäin kerrottuja kukkia luvassa!

Hei, nyt on ihan pakko vähän mainostaa, sillä on ihania uutisia. Uusin Oma PIHA -lehti (4/2023) on pullollaan ruusuasiaa, mukana mm. artikkelini Austin-ruusuista ja näistä muista vähän erikoisemmista kerrotuista ruusuista.

Ihastuttavia ruusuviikkoja!

Austin-ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä. Se on sekalainen kokoelma tyyppejä, jotka eivät sovi muihin ryhmiin.

Heleäorjanruusu Rosa vosagiaca

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Ranskanruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Kasvien elinvoima ja kesäyön taika

 Toissa yönä heräsin ennen neljää enkä saanut unta. Mietin, missä Musti on – se oli ottanut illalla yhteen jonkun vierailijan kanssa ja vaikka sillä ei vaurioita ollut, olisin silti suonut, että se tulee viereen nukkumaan.

Kun katsoin ikkunoista ulos, totesin, että alhaalla kyläniityllä on hieno usva. Lisäksi oli aivan valoisaa! Minä kun vetelen tyypillisesti erittäin sikeitä tuohon aikaan, niin en tiedä yöneljän valoisuudesta mitään.

Rohanin tummalehtinen japaninkirsikka 'Royal Burgundy'.

Kesäyön tunnelma on täynnä taikaa. Kukassa on sorjalaukka 'Mount Everest' ja lukuisia valkoisia 'Alba' -isotähtihyasintteja.

 

Niitä on todella paljon! Ovat tehneet siementaimia ahkerasti.

Valkokukkaisilla tähtihyasinteilla on upeat siniset heteet, tai heteiden ponnet. Ne eivät ole kovin kauaa siniset, sillä kukissa pörrää jatkuvasti pölyttäjiä vieden sinisen, ilmeisesti siitepölyn, mennessään.

Pörisijä itse teossa.

Niinpä ei ole ihme, että siementaimia nousee. Tämä pieni tähtihyasinttiniitty on todella kiva tummalehtisen mustaseljan edessä. Mustaselja on lajiketta Black Beauty eli 'Gerda'.

Vähän aikaa sitten valkoisista kukista vastasivat espanjansinililjat, lajikenimikin on Tolkien-henkeen täydellinen 'White City'. Vasemmalta kurkkaa libanoninlaukka, nekin kukkivat erittäin pitkään!

Kun tuli puhe leviämisestä, täytyy laittaa tämä kuva keväältä. Jaoin viime vuonna silkkipionia, joka oli kasvanut todella suureksi ja se retkotti käytävällä. 

No mutta mitäs tuolta nousee yhä edelleen neliömetrin alalta – ettei vain silkkipionia. Yksi versokin on tuossa vasemmalla aivan penkin etureunassa, mistä nimenomaan yritin pionia poistaa.

Silkkipioni on kauneimpia ellei kaunein pioni, joten kovin pahoillaan ei voi olla siitä, että jaettavaa riittää edelleen.

Lisäksi aurinkoisemmassa ruusu-heinätarhassa kukat olivat ehtineet kukkia ohi, kun olin poissa kotoa touko–kesäkuun vaihteessa, mutta vähän varjoisemmassa Rohanissa kukinta vasta alkoi, kun palasin kotiin kesäkuun alkupäivinä.

Kaukasianpionin ensikukinnan valitettavasti missasin sillä aikaa, kun olin poissa. Ensi vuonna uusi mahdollisuus!

Kun nyt päästiin kevätkuviin, laitetaan tämä turkintähdikistä, joka kukki toukokuun alussa. Tästä oli puhetta parissa blogissa, joissa piti olla nuokkutähdikkiä, kuvat oikeasta nuokkutähdikistä ovat edellisessä jutussa. Turkintähdikki on hyvin aikainen. 

Paljon kuvia ei keväältä olekaan Rohanista, sillä alue herää myöhään. Näsiä ja lumikello löytyy, ja ne tulikin esiteltyä varmaan huhtikuussa.

Kevätkaihonkukka 'Alba' on jo toinen yritys Rohanissa. Ensimmäinen kuoli aikoinaan kuivuuteen eikä tämä toinenkaan kovin hyvässä hapessa tällä hetkellä ole. Kuva on toukokuun 16. päivältä, jolloin SATOI! 

Kunpa sataisi...

Ostin syksyllä kolmea erilaista mukulaleinikkiä, joista vain tämä Rohaniin istutettu 'Salmon's White' kukki. Toivon, että nämä kaikki viihtyvät – tavallinen mukulaleinikki kukoistaa pihassani niin monissa paikoissa, että toiveet ovat korkealla.

Tällä hetkellä Rohanissa on korkea ja villi meininki. 

Tummakurjenpolvi 'Samobor' on taas lähtenyt keulimaan. Kuritin sitä tänään oikein kunnolla.

Sorjalaukka 'Mount Everest', samaa tässä edessä ja kauempana.

Hajulaukka on ihana. Kuvasta näkyy, että sinivalkoinen petticoat-akileija oli edelleen samalla paikalla eilen, jolloin otin kuvan; tänään se siirtyi ruusutarhaan. Hyvä tehdä siirto ennen kuin siemenet kypsyvät, sillä en halua sinisiä kukkia Rohaniin.

Sinisiä kukkia saa oikein mielellään olla muualla. Entisen sauna-liiterin tällä puolella on lehtosinilatvaa ja raunioyrttiä. Minusta tämä pärekattoinen rakennus, jonka läpi nykyisin näkee, on ihana. On hauskaa, että tältä puolelta näkee nyt Rohaniin, joka on tuolla rakennuksen takana.

Olen siis purkamassa tätä lahoa saunaa, mutta en raaski kylläkään purkaa kokonaan.

Näkymä Rohaniin iltavalossa mutapuutarhan yli. Otin kuvaajan mukaan kuvaan. Varjoni vieressä on tummapärskäjuuri, josta oli puhetta Hiidenkiven puutarhan Minnan kanssa. Sen siirto viime vuonna onnistui.

Tylppöorapihlajia bongasimme viimeviikkoisella veneretkellä, niitä löytyy minultakin, tosin puutarhamyymälästä ostettuja piiskataimia. Halusin englantilaisen tylppöorapihlaja-aidan tienvarteen. 

Näitä pitäisi taivuttaa viistoon, jolloin aidasta tulee alhaalta tiheämpi, mutta se on vaikeaa, sillä puskat kasvavat rakentamani risuaidan ja kanaverkon välissä – peurat kun tulivat edelleen risuaidan läpi. Yritin tänään taivuttaa, mutta onnistuin vain osassa.

No, täytyy vain leikata sitten. Saahan sitä pensasaitaa tehtyä silleenkin.

Kiinanpioni 'Moon of Nippon' meinaa kukkia todella runsaasti.

Vielä enemmän odotan ruusuaikaa, nuppuja pullistelee siellä sun täällä! Tämä on Rohanin neidonruusu 'Félicité Parmentier'.

Tässä vielä kuva toissayöltä neljän jälkeen. Silloin oli loistavan pehmeä valo – näinä päivinä on vaikea saada hyviä kuvia, kun ei ole pilvenhattaraakaan varjostamassa.

Kuvassa oikealla näkyy mutapuutarhan reunalla puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum', josta piti tulla parimetrinen. Se ei ole kasvanut 13 vuodessa varmaan kuin viisi senttiä. Mutta ainakin se kukkii.

Tässä kuvassa on puolestaan koko lähes 15-metrinen Rohan alusta loppuun saakka, mutta litistyneenä. Ihan ihmeellistä, miten kuva voi tehdä tepposet todellisille mittasuhteille.

Ja sekin on ihmeellistä, että valkoisten laukkojen vieressä näkyvä punainen piste on yhä edelleen kukkiva punainen papukaijatulppaani tuolla säleikön takana!

Tämäkin on oikea ihme. Vuosikausia sitten (vuonna 2016) kasvatin siemenestä kaksivuotista Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' -alpia. Ne kukkivat muualla päin pihaa ja nyt en muista, siirsinkö siementaimen tänne vai ripottelinko siemeniä tänne Rohaniin. 

Ehkä ripottelin, sillä silloin tällöin olen huomannut Rohanissa tuollaisen tyypillisen siniharmaiden kiharareunaisten lehtien ruusukkeen tai muutamiakin. Yleensä syksyllä tai jopa keskellä talvea. Ne ovat joka kerta menehtyneet kevääseen mennessä. 

Viime talvena tajusin heittää jotain niiden päälle pakkassuojaksi ja kas, nyt ne kukkivat! Mahtava maan siemenpankki! Edellisen kerran sain ihailla näitä kauniita kukkia viisi vuotta sitten.

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Hajulaukka Nectaroscordum siculum

Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii

Japaninkirsikka Prunus Sato Zakura -Ryhmä

Kevätkaihonkukka Omphalodes verna

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Libanoninlaukka Allium zebdanense

Mukulaleinikki Ficaria verna

Mustaselja Sambucus nigra

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Silkkipioni Paeonia wittmanniana

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Turkintähdikki Ornithogalum oligophyllum

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Sorjalaukka Allium stipitatum