Kohta kukkii

 Mikä ero kahdessa päivässä! Jutun kuvat ovat tältä ja toissa päivältä.

Moni kiinnitti huomiota Mustiin edellisessä jutussa ja pohti, mitähän se kyttää. Luulen, että tuossa kedolla rapisteli heinän seassa jokin myyrä. Tässä kuvassa etunoja-asento uhmaa jo painovoimaa.

Tältä täällä näytti tasan kaksi vuorokautta sitten, kun yöllä oli ollut –9. Mustin takana on verkon suojaama kultasade, verkon kuura on juuri sulanut pisaroiksi. Taustalla kyläniityllä tuikkivat lukemattomat timantit, kun auringonvalo osuu lumeen ja kuuraisiin heinänkorsiin.

Nyt näyttää tältä! Eilen alkanut kostea keli aloitti lumen sulattamisen ja kun meillä oli koko yön ajan noin +2 astetta, suli höttöinen uusi lumi nopeasti. Tänään on tihkuinen sumusää, mikä on kyllä mieleeni, sillä se saa lumikelloja nousemaan maasta.

Pisimmällä on metsäpuutarhan tähtilumikello. Kovien pakkasöiden jälkeen varsi oli kumartuneena maahan, mutta siitä se vain jaksoi nousta kerta toisensa jälkeen ja näyttää siltä, että kukka avautuukin kohtapuoliin.

Tämä tähtilumikellon sukulainen, lajike 'Snow Fox' tai sellaisena ostettu, on tainnut ottaa kärkisijan parina edellisvuonna. Nytkin se saattaa kiriä ensimmäisenä maaliviivalle. Elämme jännittäviä aikoja! Tällä on saniaistarhassa paljon aurinkoisempi kasvupaikka kuin edelliskuvan metsäpuutarhan asukilla, jolle ei aurinko paista oikeastaan ollenkaan.

Istutin saniaistarhaan lisää Snow Foxeja eli naaleja viime syksynä ja kaikki viisi ovat nousseet. Monissa on kaksi kukkavartta, kuten tässäkin.

Uusista Snow Foxeista pisimmällä on tämä tyyppi. Kehälehtien ulkopuolella on vihreää, niin kuuluu ollakin. Tästä puhuin jo aiemmin, joten nyt toistan itseäni. Teen kunnollisen Snow Fox -vertailun, kunhan kukat avautuvat.

Kun lumi suli ja maa sai kosteutta, on uusia lumikelloja noussut oikein urakalla. En kuvannut niitä kaikkia, mutta tässä yksi ihana rypäs puistolumikelloa kostealla kevätniityllä.

Japaninlehtikuusen juurella 'S. Arnott' oli noussut jo aiemmin. Nämä venyvät varmasti pian lisää. Kymmenen päivän ennusteessa ei näy pakkasta ollenkaan, ei öin eikä päivin. Siis niin ihanaa, etten mitenkään pysty edes kirjoittamaan, miten ihanaa. Maailman ihaninta.

Katsotaan vielä muutama puska. Puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum' näyttää terhakalta. Meinasin kirjoittaa, että tämä on ainoa alppiruusuni, sillä olen nähnyt turhaksi hankkia kasvia, joka ei viihdy. Tämä on nimittäin asunut tässä jo 15 vuotta ja on edelleen suunnilleen saman kokoinen kuin istutettaessa.

Mutta viime syksynä sain ystävältä kiinnostavan siementaimen ja tokihan sen vastaanotin ja istutin. Saa nähdä, kasvaako se. Toiveissa olisi, sillä se on vasta kymmensenttinen.

Puuteripaju 'Mount Aso' on ylittänyt kaikki odotukset tekemällä pajunkissat säännöllisesti helmikuussa. Viime keväänä tosin maaliskuussa, mutta silloin olikin poikkeuksellisen kylmä talvi ja alkukevät. Tämän kuvan otin toissa päivänä, kun aamun aurinko alkoi sulattaa yön kerryttämää kuuraa.

Tältä sen kasvupaikalla näyttää tänään. Laitoin pajun ympärille mojovan verkon alkutalvena, kun huomasin jonkun – luultavasti jäniksen – järsineen pari alaoksaa.

Kahden päivän takainen kuva lehtonäsiästä. Verkot ovat todella koristeellisia kuuraisina!

Näsiä alkaa ehkä vähitellen harkita kukintaa, tosin ei se koskaan ennenkään ole edes yrittänyt kukkia helmikuussa, ei edes viiden vuoden takaisena superlauhana talvena.

Heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn' on vapautunut jurtastaan. Siinä on runsaasti nuppuisia kukkaterttuja, jotka vaikuttavat olevan suunnilleen kunnossa. Aika näyttää, avautuvatko kukat.

Kuvassa taustalla on harmaa pömpeli, jossa asustaa...

... loistomagnolian pieni taimi. Toivon, että se on selvinnyt talvesta.

Kuuraiset 'Dawn' -heiden nuput toissa päivältä. Avasin jurtan vähän liian aikaisin, kun ennusteen mukaan ei enää olisi pitänyt tulla niin kylmiä öitä. Nuput viettivät näin ollen taivasalla –9 -asteisen yön. Jos kukat menetin, sain ainakin kauniin nuppukuvan.

Nuput näyttävät silti ihan lupaavilta, sillä ne ovat edelleen vaaleanpunaisia, eivätkä paleltuneet ruskeiksi, kuten aiemmasta kuvasta pystyy ehkä näkemään. Lupaan raportoida, kuinka käy!

Päivän kruunaa tämä tyyppi. Kuuntelin aikani tuttua luritusta ennen kuin tajusin. Kottarainen! Siellä se antaa palaa täysin palkein ruotsinpihlajan yläoksalla. Parvea en ole vielä nähnyt, tämä on siis varhainen tiedustelija.

Tai sitten se olikin viherpeippo. Sekin on mahdollista.

Lehtonäsiä Daphne mezereum

Loistomagnolia Magnolia soulangeana

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Jäätyneet lintukylvyt

 Ei löydy tipusille nyt juotavaa.

Umpijäässä.

Ei tästä irtoa mitään.

Äskeiset kuvat on otettu viime viikolla, jolloin lunta ei ollut. Nyt sitä on.

'Dawn' -heiden iglu / jurtta on yhä paikoillaan. Viime yönä oli lähes –9 jossain vaiheessa. Mutta NYT pitäisi viimein taas lauhtua! Eilen päivällä oltiinkin plussalla, ja nyt aamulla mittari on kohonnut jo lupaavan lähelle nollaa.

Tiput onneksi selviävät ilmankin vettä, ilmeisesti. Punatulkkuja on täällä aina paljon ja niillä onkin paljon syötävää. Ne herkuttelevat vaahteransiemenillä sekä puissa että maassa. Saarnen siemeniä ne syövät myös mielellään.

Otin nämä kuvat ikkunan läpi. Koiraan nokassa näkyy vaahteran lenninsiipi, kun lintu pupeltaa sen päässä olevaa siementä. 

Olen tästä niin kiitollinen punatulkuille, sillä vaahtera tuottaa tuhottomasti siementaimia. Näin niitä on ainakin joitakin satoja vähemmän. Kauniitakin punatulkut ovat, ja niillä on ihana ääni, kuin haikea huilun sointi.

Helmiomenapensas 'Marleena' on tyhjentynyt marjoista.

Olen ihastellut harmaapäätikkaa rasvapötkön kimpussa monena päivänä. Vaikka tikka syö sitä vauhdilla, en henno ajaa komeaa lintua pois. Sitä ei pääse yleensä näin läheltä katsomaan – tämäkin on keittiön ikkunan läpi kuvattu. Jos menisin ulos kuvaamaan, lintu lentäisi heti karkuun.

Tikat ja palokärki pitävät melkoista meteliä, kun niillä on keväinen olo. On turha kuvitella, että maalla (tai pikku saaressa) olisi jotenkin hiljaista.

Tiaisia saa kuvattua hyvin ulkona, ne ovat niin rohkeita. Jos pysyy pari minuuttia paikoillaan, on ruokinnalla kohta taas parvi kuvaajasta huolimatta. Sinitiaiset ovat suloisimpia pikku merimieslakkeineen.

Taustalla on vaahtera, johon kasvaa muratti. Sekin on melkoinen talven koriste!

On tämä kaunista, mutta odotan kovasti, että saan taas kuvata lumikelloja nupulla.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Muratti Hedera helix

Muotopuutarha on valmiina kevääseen

 Tämä on ihan paras tammikuu!

Ransu on ulkoillut enemmän, kun pääsee tassuttelemaan vihreällä nurmella. Kurkataanpa muotopuutarhaan tuolla Ransun takana.

Sieltähän raportoin jo nousevia lumikelloja. Niitä nousee koko ajan lisää, kuinkahan monta versonpäätä tässäkin kuvassa on? Niitä näkyy lisää kuvan ylälaidassa lehtien alla, ja pikkuinen vihreä kärki on myös ison kirahvinkukan lehden vieressä.

Aika moni perenna onkin vihreänä. Idänunikot ovat aina lehdessä heti keväällä, kun lumi sulaa päältä. Tämä on 'Patty's Plum', ihanan värinen, joka ei ole vielä koskaan kukkinut. Jospa vaikka tulevana kesänä kukkisi. Ainakin se on selvästi kasvanut.

Korret ovat hietalaukkaa; tein kerran sen virheen, että hankin sen lajiketta 'Hair', josta tulikin pääosin tätä tavallista, joka tuottaa tsiljoona siementainta.

Huomasin, että kitkeminen on monin paikoin ihan mahdollista; maa ei välttämättä ole kaikkialla kovinkaan kohmeessa.

Nukkasalkoruusu on myös aivan vihreänä. Sen ylle on rötkähtänyt The Pilgrim -ruusun pitkä verso. Kuvasta näkyy, että haravoin lehdet kukkapenkkeihin syksyisin. Juuri siksi, että meillä ei välttämättä ole lunta talvella. 

Pitkät tuoreet versot ovat tässäkin myös jotakin laukkaa, ne ovat usein kasvussa keskellä talvea.

Tien puolen kukkapenkit ovat lumisempia, kun niihin ei talon eteläseinän lämpösäteily ulotu. Mutta kyllä täältäkin sohjoinen lumiraja vetäytyy. Iirikset tulevat esiin, myskimalvakin on vihreänä.

Sehän täällä saaristossa on hankalaa, että tammikuussa kasvit ovat useinkin valmiita kevääseen, jos tulee leuto kausi – ja aika monena talvena tulee. Sitten varsinainen kevät kuitenkin tulee niin hitaasti, että moni kasvi ei kestä, vaan heittää henkensä syystä tai toisesta. Mutta on niitä lähes talvettomiakin talvia nähty, ja sellainen olisi nyt toiveissa lopputalven ajaksi. 

Jos muotopuutarhan tien puolen kukkapenkeissä tajuaa kurkata heti puksipuuaitojen eteläpuolelle, nousevat sieltä sipulikukat hyvin aikaisin. Mutta pehvele sentään, ne on hoksannut joku muukin!

Tämän kevään ensimmäinen syöty piippo löytyi jo nyt.

Ihanaa, tämän viikon pakkasjakso on ennusteen mukaan kutistunut vain pariksi päiväksi, jolloin on korkeintaan –1 astetta pakkasta. Vihervarpuset sirkuttavat koivujen latvoissa auringosta nauttien. Kyllä tässä on itsekin ihan sirkuttelumielellä! 

Idänuniko Papaver orientale

Lumikello Galanthus

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Puksipuu Buxus

Melkoinen muratti

 Hämmästyin, kun huomasin yhden asian keittiön ikkunasta.

Keittiön ikkunan edessä kasvaa vaahtera ja vaahteraan kasvaa muratti.

Muratti on venynyt viime vuoden aikana yli neljän metrin korkeuteen!

Eihän tuota kesällä näe, kun puu on lehdessä, enkä ollut tähän mennessä lehtien pudottuakaan huomannut.

Istutin hortonomiystäväni kasvattaman muratin syksyllä 2006. Monta vuotta se kasvoi vain maanpeittona vaahteran alla. Jos joku verso lähtikin kasvamaan vaahteran runkoa pitkin ylös, se paleltui talveen. Joskus kiedon muratin ja puunrungon ympärille vanhan koinsyömän villatakin. Se auttoi kyllä, mutta sitten muratista tuli vähitellen liian korkea ja luovuin suojaamisesta.

Muratista tuli vähitellen talvenkestävämpi. Se ei kuollut edes viime talven yli –20 asteen pakkasiin. Tältä muratti näyttää silmieni korkeudella, noin 160 cm:ssä.

Talon entinen asukas on vetänyt puun moottorisahalla poikki parin metrin korkeudesta, sillä se kasvaa vähän liian lähellä taloa, jotta sen voisi päästää kasvamaan isoksi puuksi. Runko on haarautunut Y-kirjaimen tapaan. Murattikin on haarautunut, osa siitä kasvaa tähän suuntaan...

... ja runsaampi osa tänne, jossa se yli nelimetrinenkin haara on.

Minulla on muratille huonoja uutisia. Leikkaan joka talvi vaahterasta pari pisintä oksaa tai versoa, sillä puusta kasvaisi niidenkin toimesta aivan liian iso. Tänä talvena leikkuuvuorossa on juuri se verso, jossa pisin murattikin kasvaa.

Toisaalta näin saan lisättyä muratinpätkiä uusille kasvupaikoille. Saisiko olla esimerkiksi saarnen tyvi, siinäkin olisi hieno uurteinen runko kiivettäväksi? Voisinpa kokeilla murattia myös kuusen alle maanpeittokasviksi.

Huomasin samasta keittiön ikkunasta toisenkin yllätyksen, tällä kertaa männyssä. Kuvasin sen ikkunan läpi, vaikka niin ei saa todellakaan tarkkaa kuvaa. Mutta pelkäsin, että kohteeni lentää pois, kun menen pihalle kameran kanssa – näin olisi edes epäselvä todistusaineisto.

Mutta hiiripöllö ei lähtenyt. En toki mennyt kovin lähelle, laitoin kameraan zoomlinssin ja pysyin edellä mainitun vaahteran toisella puolella, parinkymmenen metrin päässä.

Tämä on todella hienoa, sillä olen toivonut näkeväni pöllön jo monta vuotta. Edellinen pihahavainto taisi olla sarvipöllö murattivaahterassa joskus kymmenen vuotta sitten.

Onneksi Musti oli untuvapeiton alla sängyssä, sillä siitä olisi tullut kahnaus. Näin kävi sen sarvipöllön kanssa. Musti näki sen keittiön ikkunasta, alkoi murista ja vaati päästä ulos. Katsoin ikkunasta, kun Musti ryntäsi vaahteraan ajamaan pöllön pois. Liukkaasti se lähtikin, sarvet putkella. Samoin Musti toimii, jos huomaa haukan oleilevan pihalla.

Olen haaveillut pöllöjen kevättalvisten huhuiluäänten tunnistamisesta. Kohtahan on taas niiden aika. Yritän kuunnella ja opetella. Esimerkiksi Luontoportti-sivustolla on hyvät lintujen äänitteet. Kun ne vain muistaisi. Puhelimesta löytyy kyllä myös Birdnet-sovellus.

Hiiripöllö Surnia ulula

Muratti, euroopanmuratti Hedera helix 

Kuvaa kimalainen vol. 3

 Jatkoa Hiidenkiven puutarhan haasteeseen

Uusia kukkia on vuorossa ja pörriäisiä riittää. Preeriaväriminttu on värimintuista ihanin ja myös kestävin ainakin minun puutarhassani. Muut eivät runsastu, pikemminkin hupenevat ja vähitellen kuolevat pois, mutta tämä elää oikein hyvin. Ja kun värikin on näin ihana, ei voi valittaa!

Keittiön ikkunasta käsin on tämän kanssa samalla näkölinjalla kärhö 'Comtesse de Bouchaud', jossa on samantapainen sävy. Loistava pari.

Samassa penkissä on kukassa sinipallo-ohdakkeita. Onneksi myös sinisempi ja matalampi 'Taplow Blue' on elossa, sillä preerialta talvi vei joka ikisen 'Veitch's Blue' -pallo-ohdakkeen.

On hauskaa huomata, että yhdentyyppisissä kukissa käy yleensä samanlaisia kimalaisia. 

Esimerkiksi sikuripöheikössä tarkkailin yhtenä päivänä kymmeniä samanlaisia kimalaisia. Tässä kuvassa näkyy syy siihen, miksi joskus kiroan hommanneeni sikurin taimen, vaikka se onkin loistava pörriäis- ja perhoskasvi. Se kun kylväytyy liiankin tehokkaasti, esimerkiksi nurmikolle. Ja koska en maalausprojektin takia ole paljon ehtinyt nurmea leikata, alkaa sikuri jo kukkia ja tuottaa uusia siementaimia – aivan lyhyessä varressa!

Tässä on muotopuutarhan kuivin penkki, jossa edellä mainitut kasvavat (paitsi sikuri). Muita hyviä parhaillaan kukkivia hyönteiskasveja tässä penkissä ovat ranskantulikukka, harmaakäenkukka, tähkälaventeli ja maarianverijuuri.

Viereisessä penkissä ahkeroidaan myös. Tähkätädykkeessä on ehkä mantukimalainen.

Kaukasiankirahvinkukasta oli jo puhetta. Se on aivan loistava kimalaiskasvi ja siinä näyttävät käyvän kaikenlaiset kimalaiset. Nämä raitapeppuiset ja hoikat tyypit saattavat olla hevoskimalaisia, kun ovat näin vaaleita.

Sitten on pyöreämpiä, raitapeppuisia ruskeita. Sammalkimalainen vai peltokimalainen? Ehkä se, kun takaruumiissa on noin paljon mustaa. Tai sitten joku muu. En ole ollenkaan kimalaisekspertti, mutta minulla on kimalaiskirja, josta katson kuvia. Kimalaiset ovat suosikkihyönteisiäni.

Tässä on niin vaalea, että hyvä kun kukasta erottaa. Ehkä taas hevoskimalainen. Taustalla on joku kookkaampi valkopeppuinen, ehkä mantukimalainen, mutta tuon värisiä on monia muitakin.

Asiasta sormustinkukkaan. Kivipellon Saila kysyi aiemmin kesällä, mikä oli lapsuuteni lempikukka. 

Varmaan aina monikin kukka, mutta eniten muistan ruusujen lisäksi ihailleeni rohtosormustinkukkien ihmeellisen muotoisia kukkia, joissa kimalaiset ihanasti pörisevät, ja kukkien merkillisiä täpliä, jotka tuntuvat olevan erilaisia joka kasviyksilössä.

Monivuotinen pikkusormustinkukka asuu ruskopenkin alaosassa kiinanpunapuun vierellä. Somaan kermanvaaleaan kukkaan lentävät kimalaiset siinä missä rohtosormustinkukkaankin.

Kun olin pieni, ei minulla ollut aavistustakaan, millaisia ihania muita sormustinkukkia sitä onkaan. Sittemmin onneksi tajusin ja tilasin ruskosormustinkukan siemeniä. Niitä sai kasvatella pari vuotta, sillä tämäkin laji on kaksivuotinen. Siitä pitäen taimia on onneksi tullut juuri sopivasti, joitakin olen voinut siirtää muihinkin puutarhan osiin täältä ruskopenkistä.

Kimalainen saattaa olla soro- tai tarhakimalainen.

Ruskopenkin rusotuomipihlajaan lennähti linnunpoikanen. Näitä on vaikea tunnistaa, mutta se voi olla vaikkapa harmaasieppo. Se on hyvä, että sieppoja on – aikuisia näkyy päivittäin – sillä pihani hyönteiskannasta riittää linnuillekin syötävää.

Linnut saisivat esimerkiksi napsia kaikki kielokukot. Niitä on paljon! Kielokukko on kuin liljakukko, mutta tämän jalatkin ovat punaiset. Ruokalistalla eivät ole liljat vaan kielot, kalliokielot ja kaikki laukat ja sipulit.

Muutama vuosi sitten huomasin, että valkosipulin lehdet oli syöty ja niissä oli vihreää limaa. Googletin, mutta en löytänyt mitään tietoa. Olisinpa tiennyt, niin olisin tajunnut liiskata joka ikisen limaisen toukan!

Toisaalta kielokukko on kai meillä luonnonlaji, joten ei siitä yhdessä valkosipulissa esiintyneiden toukkien tuhoamisella varmaan olisi päässyt eroon. Näitä on vain saalistettava ja liiskattava. Toivottavasti linnut ja petohyönteiset osallistuvat talkoisiin oikein rivakasti.

Mennäänkö sitten kurkistamaan preeriaa, sillä siellä on oikea kimalaisparatiisi. Kurkkuyrtit tuli jo aiemmin mainittua, lisäksi kukassa on pietaryrttiä, ahdekaunokkia ja jotakin valkoista hörselöä, joka on peräisin Kodin kukkien niittyseoksesta.

Toisesta suunnasta näkyvät mäkimeiramit ja palsternakat.

Palsternakka on melkoinen pörriäismagneetti. Siinä käy vaikka minkälaisia hyönteisiä, tässä kuvassa on kukkakärpästen kokoontumisajot.

Kaikki muutkin sarjakukkaiskasvit ovat mainioita. Tässä rikkaporkkanan kukkakärpäsjengi.

Tässä ötökkäkuulumiset tältä erää, enkä mene lupaamaan, että tämä oli tämän kesän viimeinen pörriäisjuttu!

Ahdekaunokki Centaurea jacea

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Mäkimeirami Origanum vulgare

Palsternakka Pastinaca sativa

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Rikkaporkkana Daucus carota

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Sikuri Cichorium intybus

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Tähkälaventeli Lavandula angustifolia

Tähkätädyke Veronica spicata