Vaaleanpunainen puutarhakierros

 Nyt pinkit lasit päähän!

Ensiksi kuva 'Natural Feelings' -syysleimusta (tai sellaiseksi oletetusta). Kukista pyydettiin lähikuvaa, ja otin sen jo aikoja sitten, en vain muistanut laittaa tänne blogiin. Nyt syysleimu on jo rempsahtaneempi.

Pitkän kaupunkireissun jälkeen havaitsin, että hempeän vaaleanpunainen 'Vesta K' -nerine eli ruusuneidikki oli ehtinyt kukkia poissa ollessani. Voi harmi! Hommasin sipulit viime vuonna ja tämä oli ensikukinta. Viidestä sipulista tosin vasta yksi kukki. Nyt olen jo nostanut ruukun sisään ja vahdin haukkana paria sipulia, joista puskee vihreää. Ehkäpä saan kuin saankin vielä nähdä kukan tänä syksynä?

Kuvan alareunasta sojottaa jo seuraava nerine.

Se on tavanomaisen värinen, joka on ollut minulla monta vuotta. Useimmiten se kukkii syysaikaan.

Nostin nerinen kuistin pöydälle, ja nyt se on täydessä kukassa. Se on siis ruusuneidikki, ihan perusvärinen tumma pinkki. Väristä en välitä, mutta kukat ovat satumaisen kauniit ja sipulikukat ovat tietysti aina lähellä sydäntä. 

Edessä on ystävän ja kollegan antama uusi myrkkylilja 'Beaconsfield'. Ihanaa, kun kokoelma laajenee ilman, että edes ehdin toivoa uusia lajikkeita!

Aamun puutarhakierroksella bongailin uusia ja vanhoja myrkkyliljoja. Loistomyrkkylilja "Steven" kuistin edustalla on saanut taustalleen pikku ryppään vaaleanpunaisia kukkia. Siellä on täpläpeippi 'Aureum', kauneimpia täpläpeippejä. Etenkin tällaisessa vajopaikassa se oikein loistaa. Kellanvihreät lehdet ovat lisäksi korostava pari vaaleanpunaiselle.

Muotopuutarhassa on puolestaan pinkkiä + lisää pinkkiä. Ja tietysti vihreää. Purppurakannusruoho 'Canon Went' on maailman suloisin hailean vaaleanpunakukkainen, lisäksi sen kukkaset ovat pikkuruisia. Huomattavasti pienempiä kuin luonnon keltakannusruohon. Ja se kukkii pitkään. Aloitti heinäkuulla, ellei jo aiemmin.

Taustalla on myrkkylilja 'Harlekijn' – viimeinkin kukassa! Se kukki ensimmäisenä syksynä ruukussa, kun olin hankkinut sen – vuonna 2019. Istutin sen samana syksynä puutarhaan, eikä kukkia sittemmin ole näkynyt. Lehtiä on kyllä noussut, mutta hintsusti. Olen yrittänyt lannoittaa lehtien ympärillä, ja ilmeisesti se on auttanut. Tai sitten se, että mukula on saanut hilattua itsensä sopivalle kukkimissyvyydelle. Olen hyvinkin voinut istuttaa sen liian syvään.

Esittelen Harlekijnin paremmin jonain toisena kertaa, mutta kuvasta jo näkyy, että se on pinkki-valko-kirjava. Jatketaan kierrosta, sillä vaaleanpunaista on paljon.

Uusia myrkkyliljoja nousee koko ajan maasta. On niitäkin, joista ei näy vielä yhtikäs mitään. Tämä on jokin vanha, hyvin kukkiva, ilmeisesti tarhamyrkkylilja. Edessä on rotkolemmikki 'Sterling Silver'. Tämä parivaljakko tukee ja korostaa toisiaan mitä kauneimmalla tavalla. Siksipä istutin nyt kuistin eteen uuden rotkolemmikin, kun sinnekin tuli lykättyä myrkkyliljoja.

Siinä lähellä on pieni muistutus yhdestä puutarhan ahkerimmasta kukkijasta, jota ei ole edes tarvinnut itse hankkia, sillä se kasvaa luonnostaan ja ilahduttaa siellä sun täällä kukkapenkeissä: haisukurjenpolvi. Pikkuisia vaaleanpunaisia kukkia avautuu vielä marraskuussakin, tosin enää harvakseltaan. Vieressä on imikkä.

Ruusutarhan eteläreunassa kukoistaa kaunis kurjenpolvi Dreamland eli 'Bremdream'. Mutta voi hyvänen aika tuota sotkua! Minun on ollut tarkoitus raivata täpläpeippi täältä pois jo jonkin aikaa, sillä muut kasvit ovat rehevöityneet eikä peipin enää tarvitsisi valloittaa koko pinta-alaa.

Onneksi syksy on hyvää aikaa kaikenlaiseen, varsinkin kun maltoin mieleni enkä tuonut edelliseltä kaupunkireissulta yhtäkään taimea tai kukkasipulipussia. Ainoastaan sen ystävän antaman myrkkyliljan. Kerrankin voi keskittyä alueiden siistimiseen eikä koko ajan vain uuden istuttamiseen. (Toki aiemmin hankituista on vielä pari taimea ja parikymmentä kukkasipulipussia istutettavana).

Työasiatkin tästä vähitellen rauhoittuvat, niin ehtii taas paremmin pihapuuhiin.

Sitten, kun saan peippiä riivittyä, revin koristemansion kiveykselle levinneet rönsyt ja istutan niitä tilalle. Tämä kukkarypäs on oikealla paikallaan ihan ruusutarhan reunakiveyksen sisäpuolella. Lajike on Lipstick eli 'Stickbolwi'. Voimakas pinkki on tässä kasvissa niin kohdillaan, vaikka yleensä pidän hempeämmästä.

Ruusutarhan yläreunassa on ihana yllätys. Pulskaneilikka! Olin varmasti heittänyt ohikukkineet varret tähän siinä toivossa, että joku siemenistä itäisi, ja niin on käynyt. En voisi olla onnellisempi! 

Aikoinaan kylvin pulskaneilikkaa alppipenkkiin, mutta sinne se on aivan liian korkea. Kitkin kasvit ja istuttelin preerialle, mutta niitä ei koskaan näkynyt enää sen jälkeen. Viime vuonna löysin yhden taimen heinikosta alppipenkistä monta metriä itään. Keräsin siemeniä ja kylvin ne kevättalvella, mutta ainokainen itänyt taimi taisi kuolla märkyyteen alkukesällä. 

Siksipä olen tästä pulskaneilikasta nyt hyvin, hyvin kiitollinen. Puutarha elää omaa elämäänsä, emme voi sitä kontrolloida, ja joskus se antaa aivan ihania yllätyslahjoja.

Alppipenkki tuli mainittua. Siinä kasvaa pikkuruisia, matalia kivikko- ja vuoristokasveja. Kuten tämä japaninmaksaruoho, joka on myöhäinen kukkija. Se ei haittaa mitään, sillä tähän aikaan kukkijat vähenevät ja on ihanaa, kun joku vasta aloittaa syyskuussa.

Pistetään tähän myös hempeämpi koristemansio Pink Panda eli 'Frel'. Se kasvaa hobittipenkissä, vaikka pandoilla ei kai hobittien kanssa olekaan tekemistä.

Syysvuokko 'September Charm' on edelleen täydessä vedossa, onhan yhä syyskuu. Nuppuja taitaa avautua lokakuunkin iloksi, niin paljon niitä on. September Charm & October Joy.

Keväällä juurakkona hankkimani tarhadaalia on viimein avannut ensimmäisen kukkansa. En tiedä, miksi hankin juuri vaaleanpunaisen, sillä en ole värin suurin fani. Luultavasti ajattelin, että ihan sama, mitä hankin, kun eivät edellisten vuosien oranssit ja purppuraisetkaan ole tuottaneet yhtään mitään: ne eivät joko lähteneet kasvuun ollenkaan tai lähtivät, mutta kuolivat pian sen jälkeen. Minulla ei totisesti ole daaliapeukaloa. 

Lajike on 'Stolze von Berlin'. Onhan siinä sellainen kiva puoli, että lajike on vanha, yli sadan vuoden takaa. Annan historialle arvoa.

Päivän ruusu on tarhakurtturuusu 'Syke'. Kotimaista jalostustuotantoa, kaunis löyhän pallomainen kukka.

Aurinkoista pyhäpäivää!

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Imikkä Pulmonaria

Japaninmaksaruoho Hylotelephium cauticola

Koristemansio ×Comagaria rosea

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Pulskaneilikka Dianthus superbus

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Ruusuneidikki Nerine bowdenii

Syysleimu Phlox paniculata

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhadaalia Dahlia × pinnata

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-Ryhmä

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Täpläpeippi Lamium maculatum

Elokuun keltaiset

 Onneksi on puutarha, joka hoitaa itse itsensä – ainakin osittain.

Ihastelin tässä juuri preeriaa. Se on näyttänyt hyvältä oikeastaan koko kesän. Keväällä tässä voisi olla hurmaava kukkasipuliniitty, jos ei olisi vesimyyriä, mutta onneksi on kesän kukinta. Kun yhdet kukat lopettavat, seuraavat aloittavat. Pietaryrtti ja kurkkuyrtit jatkavat, nyt niiden seuraan on tullut keltakannusruoho ja leimu... jonka piti olla syreenileimu, mutta ei tuo kyllä taaskaan ole sellainen, jota halusin.

Mikä ihmeen syreenileimukirous minua riivaa? Ensimmäinen hankinta osoittautui vääräksi, peruspinkiksi syysleimuksi. Viime vuonna sain tämän, mutta ei tämäkään ole sellainen hailean liila ja kapeaterälehtinen, vaan tällainen pinkki. Väri sentään sointuu kuvan vasemmassa reunassa näkyviin punakukkaisiin siankärsämöihin ja oikeastaan erottuu hyvin preerian muusta kasvillisuudesta.

Hankin viime vuonna toisenkin syreenileimun ja toivon, että se on viimein se, jonka halusin. Se kasvaa niin kuivassa paikassa, ettei taida tänä vuonna vielä kukkia.

Kuivuudesta puheen ollen: tämä kesä ollut harvinaisen hyvä täällä päin. Joskus kesäkuussa ja heinäkuun alkupuolella saimme sadetta tasan kerran viikossa. Se on erikoisen usein meille. Heinäkuun lopussa oli kaksi rutikuivaa viikkoa, jotka katkaisi sade tasan viikko sitten. Ja tänä aamuna saimme 2–3 mm. Merkillinen säännöllisyys näillä sateilla!

Rankkasateita ja ukkosia on usein, mutta ne ovat joko Kustavissa tai Rymättylässä, niin lähellä mutta samalla niin kaukana.

Kultakärsämöt jatkavat edelleen, näillä on todella pitkä kukinta-aika.

Preerian alaosassa on yllättävän paljon maa-artisokkaa. Yllättävää siksi, että olin olettanut mukuloiden menevän vesimyyrien suihin. Näihinkin tulee hurmaavat keltaiset kukat. Tämä taitaa olla maa-artisokan korkeusennätys tällä tontilla. Normaalisti ne jäävät alle kahteen metriin, nuo alkavat jo olla yli.

Sain talon itäpäädynkin valkoiset osat maalattua (paitsi oikea nurkka, joku on varmaan niin tarkkasilmäinen, että huomaa). Sain hieman tasoitettua paneloinnin alaosan aaltoilua valkoisella. Samalla tämäkin vintin ikkuna sai listat ja kun olin tikkailla, huomasin, että kittiä voisi korjailla ja pokan maalata, niinpä siinä kului sitten muutama tunti.

Ilokseni voin sanoa, ettei enää tuntunut juuri missään olla tuolla korkealla!

Kunpa vain saisin pidettyä tämän tottumuksen ensi vuoteen, jolloin ajattelin maalata räystäslaudat. Tässä päädyssä en korkeanpaikanhirvityksen takia ole niitä maalannut vielä ollenkaan, ja uudet laudat ovat odottaneet maalia jo muutaman vuoden.

Olen viettänyt tikkailla viimeiset kolme päivää niin tiiviisti, että en enää jaksanut jatkaa nurkan maalaamisella eilen loppuiltapäivästä, vaan menin mattopyykille. Polkupyörän takakumikin on odottanut korjaamista jo viikon. Ehkä huomenna...

Tässä kuvassa keltaisia kukkia edustavat kaatuilevat kultapallot.

Olen näköjään siirtänyt kultapalloa myös paahdepenkin alaosaan jossain ihmeen älynväläyksessä. Tuo ei oikein ole paras paikka näin korkealle ja leviävälle kasville. Voisin siirtää sen nurmialueen toiselle puolelle, korkean aidan edustalle.

Kultapallojen kohtalona on seilata tontilla. Ne olivat alun perin vanhan talon lasikuistin edustalla, mutta kun taloa alettiin korjata ja kuistia purkaa, kukat piti siirtää. Hyvää, tuulensuojaista paikkaa (jossa ne eivät kaatuisi niin herkästi) ei oikein tunnu löytyvän.

Kaverina kultapallolla on valkokukkainen kiiltoleimu 'Mäntsälä', joka on kukkinut jo vaikka kuinka kauan, se aloitti kuukausi sitten.

En tosiaan ole ehtinyt hoitaa kukkapenkkejä muuta kuin kiskaisemalla välillä jonkun korkean, kukkivan rikkaruohon ohi mennessäni. Onneksi runsaslajisissa ja tiheissä kukkapenkeissä ei ihan hirveän paljon rikkaruohoja ole. 

Muotopuutarhassa kukkivat loppukesän luottoperennat keltakaunokit yhdessä nukkasalkoruusun ja kaukasiankirahvinkukkien kanssa. Vastaväreistä huolehtivat liila harmaaminttu ja kärhö 'Comtesse de Bouchaud'.

Pörriäiset varmaan odottavat joka kesä, että keltakaunokki tulee kukkaan, niin suosittuja sen kukat ovat. Kasvi on hyvä lisä puutarhani jo muutenkin runsaaseen pörriäiskasvitarjontaan.

Nukkasalkoruusu on huippuihana. Siksikin, että se on monivuotinen. Ei tarvitse aina olla kylvämässä tai ostamassa taimia. Tarhasalkoruusut ovat vähitellen hävinneet, eivät ole huolehtineet lisääntymisestään. Toisaalta peurat kyllä söivät niiden kukkavarret niin tehokkaasti silloin, kun vielä pääsivät pihalla temmeltämään, ettei ole ihmekään.

Ruskopenkissä aloittaa monivuotinen auringonkukka 'Lemon Queen'. Tästä on tullut korkeampi kuin ajattelin, kasvusto on lähes kaksimetrinen. Vieressä kasvaa vielä tämän serkkua maa-artisokkaa, jonka siirtämistä preerialle jatkan syksymmällä.

'Lemon Queen' on varmasti risteymä, sillä siitä ei löydy lajitietoja luotettavasta lähteestä. Kuten kirjoituksestani varmaan huomaa, kannatan perennoja, sillä en ehdi enkä jaksa kasvatella yksivuotisia.

Yksivuotisissa on onneksi sellaisia suosikkeja, jotka hoitelevat itse itsensä. Tässäkin istutuksessa on varmaan tuhat rikkaruohoa, mutta juuri nyt huomion vievät itsekseen jo monena vuonna kylväytyneet kehäkukat ja syysleimu, joka on luultavasti 'Natural Feelings'.

Ihana kalpeankeltainen syyspäivänlilja ei ole oikein asettunut viihtymään, mutta tuottaa tänä vuonna sentään muutaman kukan. Ehkä säännölliset sateet ovat auttaneet tätä.

Sopivan sateista elokuuta!

Auringonkukka Helianthus

Harmaaminttu Mentha longifolia

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Kehäkukka Calendula officinalis

Keltakannusruoho Linaria vulgaris

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Kiiltoleimu Phlox carolina

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Pietaryrtti Tanacetum vulgare

Siankärsämö Achillea millefolium

Syreenileimulla tarkoitetaan joitakin syysleimun, Phlox paniculata, vanhoja kantoja

Syyspäivänlilja Hemerocallis citrina

Havaintoja kärhöistä ja pörriäisistä

 Empiirisen tutkimuksen aiheutti lukijan kommentti: käyvätkö pölyttäjät kärhöissä?

Kysymyksen aiheutti kai tämä muotopuutarhan kaunis 'Comtesse de Bouchaud', jossa onkin nyt runsaasti kukkia. Sen vierellä aloittavat kukintaansa kaukasiankirahvinkukat. Köynnöskaaren juurella kukkii myös purppurakannusruoho 'Canon Went', joka ei koskaan aiemmin ole kasvattanut lähes metrisiä kukkavarsia. Eläköön säännölliset sateet!

Kaukasiankirahvinkukilla käy hurja määrä kimalaisia, kukkakärpäsiä ja perhosia. Tarkkailin aikani, ja yksi kukkakärpänen laskeutui myös viereisen kärhön kukalle, mutta ei näyttänyt tekevän siinä juuri muuta kuin levähtävän. 

Tänään vietin lepohetken taustalla näkyvässä riippumatossa käytyäni syömässä herkkuaterian naapurissa. Kirahvinkukkia kallistuu riippumatonkin suuntaan ja voi hyvänen aika, miten monenlaisia kimalaisia kukissa pörrää! Toivoin voivani kutsua kimalaistutkija Dave Goulsonin riippumattooni lojumaan, sillä en itse osaa arvata lajeja. Oli isompia ja pienempiä; monen värisiä raitoja etu- ja takaruumiissa, sellaisia, joilla on ruskea karvainen eturuumiin selkä ja peräpää ja sitten muuten sama, mutta peräpää onkin karvaisesti raidallinen.

Pohdin jo lukijan kommentin vastauksessani, olisivatko pienikukkaiset kärhöt suositumpia. Olen tässä tarkkaillut mantsuriankärhöä, tosin en ole kovin usein ehtinyt. Toistaiseksi en ole havainnut siinä ainoatakaan pölyttäjää. Täytyy yrittää vielä muistaa huomenna päivällä tarkkailla auringossa, jos se auttaisi.

Olen kasvattanut tämän kärhön siemenestä ja nyt se vasta kukkii ensi kertaa kunnolla. Noloa on, että kaiken laudoitus- ja maalauskiireen keskellä en ole ollenkaan huomannut, että kärhö ryömii edessään kasvavien kanukoiden päällä sen sijaan, että kiipeäisi taustan verkkoaitaan, minne sen oli tarkoitus kasvaa.

On tuolla yksi verso onneksi lähtenyt kasvamaan verkkoaitaan. Kanukka on keltaoksakanukka eli 'Flaviramea', jolla on kauniit vehmaat värit. Valkeat marjatkin ovat hienot.

Samassa verkkoaidassa, jonkin matkaa alempana rinnettä, kasvaa upea tarhaviinikärhö Avant Garde. Ostin tämän lajikkeena 'Purpurea Plena Elegans', mutta tämä osoittautui Avant Gardeksi. 

Hassua kyllä, olin aiempana vuonna ostanut Avant Garden, mutta siitä kuoriutuikin 'Purpurea Plena Elegans'. Se valitettavasti sittemmin kuoli ja olen sen jälkeen ostanut kaksi uutta PPE:ia. Nyt toisessa niistä on ensimmäiset kukat, mutta ne eivät ole kerrotut. Vielä. Kasvupaikka on rutikuiva, ehkä kerrannaisuus vielä kehittyy jonakin vuonna.

Avant Garden kukissa on ihanat keskushörselöt. Lisäksi se on kasvanut jo 2,5 -metrisen aidan huipulle ja reilusti ylikin. Ihanaa, sillä haluan mahdollisimman paljon kasvillisuutta peittämään rumaa mutta tarpeellista aitaa.

Tässäkään kärhössä en ole havainnut yhtään pörriäispörinää.

Tarhalyhtykärhö Princess Kate yllätti iloisesti aloittamalla kukinnan. Se puolestaan kaunistaa rujoa, pariin kertaan lumikuorman alla ratkennutta katajaa.

Havaintojen keruu jatkuu edelleen, mutta nyt jo voi sanoa, että kärhöt eivät ole kummoisiakaan pölyttäjäkasveja, jos ollenkaan. Pihani ehdottomasti parhaassa kasvissa eli mäkimeiramissa käy niin kova pörinä, että meteli kuuluu metrien päähän. Perhosetkin rakastavat sitä. Ja sitten on vähintään viisikymmentä muutakin kärhöä parempaa hyönteiskasvia.

Tämänkin jutun loppuun on pakko laittaa unelmanihana Austin-ruusu Crown Princess Margareta. Etenkin, kun kukilla mönkii kultakuoriainen – kirsikkana kakussa!

Keltaoksakanukka Cornus alva subsp. stolonifera 'Flaviramea'

Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea

Mantsuriankärhö Clematis mandshurica

Mäkimeirami Origanum vulgare

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Tarhalyhtykärhö Clematis Texensis-Ryhmä

Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä

Äidin lempipaikka

 Blogin lukija halusi tietää, mistä äitini erityisesti pitää puutarhassani. Äiti vastasi, että siitä, että on kesä ja sopivat säät. Ja ruusuista hänkin pitää, mutta hyvin monista muistakin kukista kyllä.

Olin lukenut kysymyksen huolimattomasti ja kysyin äidiltäni ensin, mistä kohdasta hän pitää. Siihenkin oli vaikea vastata, mutta miettimisen jälkeen hän vastasi, että muotopuutarhasta. Hän tosin kutsui sitä ruusutarhaksi, kun siinä on muutama ruusu kukassa.

Muotopuutarhan Flammentanz-köynnösruusu näkyy jo kauas.

Omenapuun alla on ollut kyläkurjenpolvi kukassa jo iät ja ajat. Kuvassa on myös purppuratulikukka, jonka kukkavarret ovat venyneet pitkän kukinta-ajan myötä jos jonkinmoiselle mutkalle. Edelleen on joitakin kukkia latvoissa.

Äitini kierteli puutarhaa kävelykepin kanssa – hän on 91-vuotias – ja istahti timjamipolun päässä olevalle penkille. Penkin vasemmalla puolella on tarha-alppikärhö, jonka leikkaamista ja sitomista köynnöskaareen olen suunnitellut jo monta vuotta, mutta aina on jotakin kiireellisempää. Se on vähän tuollainen hassu harakanpesä kaaren puolivälissä.

Kaaren toisella puolella kasvaa ruotsinköynnöskuusama 'Serotina'.

Mutta onhan kärhö kaunis kukkiessaan vaikka harakanpesänäkin. Tässä se oli kukassa kesäkuun alkupäivinä, äitini syntymäpäivän aikoihin. 

Kärhö tuli vääränä lajikkeena, muistaakseni sen piti olla 'Ruby'. Se on luultavasti 'Propertius'. Taustalla muuten näkyy laukkojen seassa se purppuratulikukka, joka on edelleen kukassa.

Seuraavassa köynnöskaaressa on 'Comtesse de Bouchaud' -kärhö juuri aloittanut kukinnan. Tämän muistin leikata keväällä, niinpä sen kukinta on nyt paljon tasapainoisempaa eikä huitele pelkästään kaaren huipulla pitkien kaljujen varsien päässä.

Kaiken lisäksi kaaren juurella kukkii hempeän pinkki purppurakannusruoho 'Canon Went' samassa sävyssä.

Purppurakannusruoho on aivan ihana. Se kukkii kuukausia, sillä se haaroittuu jatkuvasti. Lisäksi se tuottaa juuri sopivasti siementaimia – tosin se pyrkii tekemään useimmat niistä timjamipolulle, mutta niinpä käytävät taitavat aina olla suosituimpia kylväytymispaikkoja.

Kaverina kannusruoholla on harjaneilikkaa.

Sitten meidänkin täytyy istahtaa penkille, jotta näemme saman kuin äitini. Paitsi että päätä kääntämällä näkee paljon enemmän, kuvata voi vain yhteen suuntaan kerrallaan.

Maisema olisi kyllä kivempi ilman tuota aitaa ja valkoista nauhaa, mutta minkäs teet. Ei aitaa, ei puutarhaa näillä main, kun peuroja on niin paljon, että syövät kaiken.

Edellisessä kuvassa näkyvän köynnöskaaren toiselta puolelta kuoli köynnösruusu 'Alchymist', niinpä hankin siihen tilalle nimeä myöten ihanan luostarinköynnösruusun eli Uetersener Klosterosen (viralliselta nimeltään 'Tan99176'). Taimessa oli jo nuppu ja jotenkin ihmeellisesti se säilyi, vaikka autoni oli kattoon asti pakattu eikä istuttaminenkaan ihan hellävaraisesti sujunut.

Paitsi ettei 'Alchymist' ollutkaan kuollut! Halusin kuitenkin tilalle valkoista ja myös tarkistaa, mistä kohtaa verso tulee. Lehtien sävystä pystyi tosin jo päättelemään, että kyseessä on varmaan aito verso, ei juurivesa.

Kaivoin koko ruusun ylös, tarkistin verson kasvukohdan – kyllä, varttamiskohdan yläpuolelta – ja siirsin sen ruusu-heinätarhan takareunaan. Siinä saattaa olla talvella aivan liian märkää kaivamani salaojan vieressä, mutta ei voi mitään. 

Saatan vielä siirtää sen. Voi ruusu-raukkaa. Onneksi ruusut ovat tavattoman sitkeitä!

Mutta takaisin muotopuutarhan penkille. Vähän vasemmalle katsomalla näkyy 'Åkerö' -omenapuu, siitä tännepäin vaaleankeltaiset The Pilgrim -ruusu ja nukkasalkoruusu, vasta ensimmäiset kaksi kukkaa auki siinä. 

Tienpuolen penkissä kukkii neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'. Sen leikkasin keväällä hyvin matalaksi, niinpä se on nyt järkevän kokoinen. Sitä kokoluokkaa olevaa ruusua ei olisi pitänyt istuttaa kukkapenkkiin. Mutta toisaalta se rajaa muotopuutarhaa tuolla reunalla.

Neilikkaruusun lähellä on vähän ahdasta, löysin hentoisen 'Pink Octopus' -kellon kuitenkin, vaikka sen kukkia pitikin etsiä viereisten korkeiden perennojen välistä. Tämä lajike on usean eri kellolajin välinen risteymä.

Tässä vastakkaisen suunnan näkymä kuin äskeinen kuva penkiltä. Taustalla on keltainen nukkasalkoruusu, edessä oikea ruusu Rhapsody in Blue. Ruusun ympärillä kukkii sinistä tähkätädykettä.

Muotopuutarhan toisessa tienpuoleisessa penkissä kukkii 'Angel's Blush' -harmaakäenkukka, jonka valkoisiin kukkiin kehittyy vaaleanpunertava keskus. Tämä sanotaan joissakin lähteissä samaksi kuin 'Oculata', toisaalla taas tämä olisi Oculata-Ryhmään kuuluva lajike.

Sen seassa kukkii siemenestä kasvattamani valkokukkainen maarianverijuuri, mistä olen todella iloinen. Meillä kun kasvaa sitä tavallista keltakukkaista, niin on ihanaa, että puutarhassa on siitä tuollainen muunnos. Valkoista kynttilämäistä kukintoa komppaa pari rypästä ranskantulikukkia taustalla.

Loppuun tienvarren köynnöskaaressa kasvava ihanaakin ihanampi kärhö 'Polish Spirit'.

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Kello Campanula

Kyläkurjenpolvi Geranium pratense

Maarianverijuuri Agrimonia eupatoria

Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä

Nukkasalkoruusu Alcea rugosa

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum

Tarha-alppikärhö Clematis Atragene-Ryhmä

Tähkätädyke Veronica spicata