Loppukesän punainen show

Kesän värikatselmukset ovat jääneet täysin puolitiehen eikä edes siihen. Vasta kaksi väriä on käyty läpi ja niissäkin päästy vasta keskikesään... jatketaan siis, nyt punaisella ja heinäkuusta syksyyn. Pinkit, violetit, oranssit ja purppurat tulevat siis erikseen! Eikä tässäkään ihan kaikki punaiset kukat ole, joistakin en vain löytänyt kuvia, joita ei olisi aiemmin julkaistu.
Kiinanpioni 'Nippon Beauty' hukkuu kirsikkapuun oksistoon...

Here are some late summer reds, still in waiting for the spring...

'Nippon Beauty' kasvaa pihallani kaksin kappalein. Nämä kasvavat huussinvierun villissä punaisessa kukkapenkissä. Ihastuin 'Nippon Beautyyn' kuvassa ja se on luonnossa juuri niin kaunis kuin kuvissakin.

Tässä tätä punaista villiyttä vähän kauempaa. Oikealla kukkii tarhasarjaliljoja ja edessä apteekkarinruusu.

Vähän myöhemmin sekaan avautuu rusopäivänliljoja, niitä kasvoi tontillani valmiiksi, mutta ne olivat jääneet liiaksi muun kasvillisuuden varjoon kukkiakseen. Liljojen seassa näkyy kesän kestokukkija: korallikeijunkukka. Se kukkii kesäkuun alusta elokuun loppuun.

Tämä päivänlilja melkein kuuluisi purppura-osastolle, mutta oikeastaan tämä on vielä enemmän kuivunut veri -osastoa... tämä on nimittäin vampyyripäivänlilja 'Béla Lugosi'! Tämä kasvaa lievästi kosteassa paahdepaikassa palmusaran seassa.

Jatkuvakukintaiset ruusut ovat loppukesän ja syksyn luottokukkijoita. Suosikkejani ovat vanhanajan pensasruusut ja niitä muistuttavat uudet vanhanmalliset pensasruusut, esimerkiksi englantilaiset David Austin -ruusut. Tässä on sellainen nimeltä 'L. D. Braithwaite'. Sen sävyä on vaikea saada kuvaan oikein, tämä on suunnilleen oikeannäköinen: oikein syvä lievästi kylmä kirsikanpunainen. David Austin -ruusuissa on aina tällaiset huikeat pyöreät kukat täynnä terälehtiä!

Sama ruusu tekee nuppuja vielä syyskuussa, kun se on aloittanut heinäkuussa.

Nuput jaksavat ihan hyvin vielä aueta, mutta syksyllä peurat jo tulevat röyhkeästi pihalle syömään niitä, tässäkin näkyy, että viereinen varsi on syöty.

Punavirmakin on pitkäkukintainen, nämä aloittavat keskikesällä ja tämä kuva on otettu syyskuun puolivälissä. Pitkään kukkivat lajit ovat hauskoja, kun niiden naapurit vaihtuvat. Nyt niiden seurana kukkii vaalea leikkokärsämö 'Summer Pastels', tarhapunahattu 'Green Jewel' (joka näyttää kylläkin aika valkoiselta) ja sinipellava.

Onpa punainen väri kaunis. Iloista maanantai-iltaa!

Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Leikkokärsämö – Achillea Galaxy-Ryhmä
Palmusara – Carex muskingumensis
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Sinipellava – Linum perenne
Tarhapunahattu – Echinacea-risteymät
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä

Kukkia ja pörisijöitä

Nyt seuraa sekalainen kokoelma kaikenlaista kukkivaa sekä paahdepenkissä että muotopuutarhassa. Helminukkajäkkärä on alkanut kukkia valkoisin pallukoin. Kukissa pörisee kukkakärpäsiä ja muita surraajia jatkuvasti.

Some flowers in sunny spots...

Sinipellava kukkii salkoruusun lehtien vieressä paahdepenkin tänä keväänä istutetussa päässä.

Jalomalva 'Purpetta' on tavallisia malvoja huomattavasti pienempi. Tämä on tehnyt itselleen siementaimen, jonka älysin viime kesänä jättää kitkemättä, vaikka se muistuttikin jotakin rikkaruohoa. Nyt näitä kukkii samassa penkissä kaksi! Saa tulla lisääkin, kiitos.

Ehkä kaikkien aikojen lempparilaukkani on pallerolaukka. Ohut ruoholaukkamainen varsi ja hurmaava Pinot Noirinpunainen pieni kukkapallo sen päässä, koko ihanuus on alle polvenkorkuinen.

Valmiina taimina keväällä hankitut jättiverbenat ovat alkaneet kukkia. On niin sääli, että tämä ei ole Suomessa perenna eli ei talvehdi. Pitää muistaa ottaa siemeniä talteen, tai sitten ostan tätä jatkossakin valmiina taimina. Tämäkin on pörriäisten suosima kasvi.

It is such a shame that Verbena bonariensis does not survive our winters. This year I bought them in pots, growing from seed would require an early start and some space for the seedlings.

Endless Summer -hortensia kasvaa aika aurinkoisessa paikassa, vaikka viihtyisi paremmin varjommassa. Iltapäivisin tämä kyllä saa vaahteran varjon ylleen. Mutta sijainti talon eteläseinustalla on hyvä talvenkestoa ajatellen ja hyvinhän tämä näyttää talvien yli pärjänneen. Kukkatertut ovat valtavia ja alkavat lurpottaa heti kun muutamaan päivään ei ole satanut. On jännittävää, että takimmaiset kukkatertut ovat sinisempiä kuin muut.

Despite recent rains there is someone who would appreciate more... this one will have two arches with some climbers for better shade in future years.

Ystävän lähettämät unikonsiemenet ovat nyt saaneet koko ruukullisen kukkimaan. Miten yhdestä kukkaruukusta voikin nousta näin monta kukoistusta? En yhtään harventanut taimia, olen siinä toivottoman huono. Antaa kaikkien kukkien kukkia, ja niin ne näköjään tekevätkin. Hämmästyttävää.
Muhkeaa päivänjatkoa!

Endless Summer -hortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä 'Bailmer'
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Jättiverbena – Verbena bonariensis
Pallerolaukka – Allium sphaerocephalon
Sinipellava – Linum perenne

Kotonatekemistä

Punapellavat ovat kiitollisia kukkijoita paahteisessa paikassa. Red flax in my dry border.

Luin juuri lehdestä, että "homing" on suurta muotia. Siis kotona tekeminen. Se on varmaan kivikauden luola-asunnoista saakka ollut kivaa, mutta että muotia. Otetaan siitä kaikki irti siis!

Paitsi että minusta on aina ollut kivointa puuhailla ulkona. Niinpä aloitin kotihommien arvostuksen kukkapenkistä. Punapellavat ovat ihanasti kukassa, ja olleet ties montako kuukautta. Siemenestä hyvin ehtisivät, jostakin Lord Nelsonin tms. tavallisesta siemenpussista. Sitä voisin ihan suositella. Kylvinkin punapellavan aika myöhään, ja kasvupaikka on kovin kuiva ja paahteinen, maa kuivaa savea kuin betonikokkaretta.

Naapurin ihastuttava kukkaketo. Lea's new border.

Sitten menin ihastelemaan naapurin Lean kotipuuhia, tänä vuonna perustettua kukkapenkkiä. Viime syksynä se kaivettiin, reunustettiin ja laitettiin uusi multa, ja keväällä emäntä kylvi siihen vaika mitä. Kesäkuussa ihmeteltiin kun mitään ei tapahdu, mutta ihmekö tuo, kun vielä juhannuksena hampaat kalisivat kuin kastanjetit (Lean sanojen mukaan). Hallaa oli vielä kesäkuun puolivälissä! Toisen naapurin perunanlehdet olivat käpristyneet, minulla perunamaa on hitusen ylempänä niin ne säästyivät pakkaselta.

Loppukesällä kukkamaa on näyttänyt kyntensä. Unikot, kehäkukat, ruiskukat ja muut kukkivat kuin viimeistä päivää ja jatkavat vain lämpimän syksyn innoittamina. Kukille ei näy tulevan loppua lainkaan. Eläköön kotipuutarhassa puuhastelu! Kukapa näin kauniina päivinä sisätiloissa malttaisi pysyä.

Punapellava, flowering flax, Linum grandiflorum

Ah yes ... the translation

Forgive me for never having the patience to interpret, translate, word by word! Once I've written it's done, no need to rewrite. No need to me, that is. Self-centeredness at its worst.

The news is, I just read in a paper that "homing" is the trend. Home-making, decorating, baking, whatever makes the home feel more like home.

Is that news? Was there ever a trend for making home feel like a hotel, train wagon or a waiting room? Whatever the reasoning, my home extends, and has always done so, farther beyond the walls. Idling in the garden beats vacuum cleaning every time. Afternoon sun on red flax flowers, that's a fleeting moment waiting to be discovered. Feet carry me on, past the dry border across the village street to the neighbour's. There's a real feast for the eyes.

Lea sowed those seeds - poppies, calendulas and corn flowers - in the spring and all June we wondered whatever happened to them. Night frosts and unnatural cold, that's what happened. In late summer the border has sprung to life. Homing.