Lumikellot ojan partaalla

 Keväinen lumikello-oja on vielä aika alkukengissään, mutta kyllä se tästä!

Tältä se näyttää, kasvillisuus vain on vaisua. Viime talvi tuhosi paljon, kun tässä oli monen viikon ajan paksu jääkansi, lähemmäs kymmenen senttimetriä.

Toissa kesänä olin nostanut ja jakanut pari tiiviiksi kasvanutta tupasta puistolumikelloa. Istutin sipuleita harvempaan toivoen jonkinlaista laajempaa kukkaloistoa jo viime keväälle. Mutta sitten tuli se jääkansi. Ehdin jo pelätä pahinta, mutta myöhemmin keväällä lumikelloja kyllä nousi. Olivat selvästi harventuneet, mutta eivät kuolleet kokonaan. Yksi niistä kauemmas siirretyistä lumikelloista jopa kukki jo viime keväänä.

Onneksi tämä kevät on hyvin erilainen kuin vuosi sitten. Nämä ensimmäiset, vanhemmat tuppaat ovat edelleen elossa, ja olen laskenut toissa kesänä siirretyistä jo kuusi kappaletta tulossa kukkaan. Sinnikkäitä ovat!

Haaveissa on tähän myös esikoita, jouluruusuja ja talventähtiä, mutta ainokainen jouluruusu, jonka tähän olin hankkinut, kuoli jääkannen alle. Etelänkevätesikko, jota olen tähän siirtänyt, kärsi myös viime talven koettelemuksista. Talventähtiä en ole vielä huomannut, mutta niitäkin alueella on, ainakin ojan kuivemmalla puolella.

Ylempänä rinteessä, saniaistarhassa, nousee talventähden reippaita koukkuja maasta. Ne oikein nostavat kuohkeaa karikemaata yltään – jotenkin tulee mieleen paukkumaissit kattilassa.

Kevätpuron partaalla maa on ylärinnettä kylmempi, kun se on märkää. Täällä kevät etenee hitaammin.

Kevätpuron päässä, mutapuutarhan laidalla, kasvaa puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum'.

Puro tulee ylärinteestä nurmikkoisen pihatien ali salaojaa pitkin. Se haarautuu kahtia: pääuoma näkyy kuvassa ja toinen oja, johon johtuu vähemmän vettä, menee lehtikuusen takaa vasemmalle.

Tässä kohdassa lumikelloja on molemmin puolin puroa: puistolumikellot oikealla ja japaninlehtikuusen alla vasemmalla 'S. Arnott' -lajiketta. Onneksi niiden puolelle kertynyt jääkenttä oli ohuempi ja kesti vähemmän aikaa, niin tuhoa tuli vähemmän.

'S. Arnott' on korkea ja siro lajike.

Toisen puronhaaran partaalla asustaa puuteripaju 'Mount Aso', jonka suloisuus on vailla vertaa. 

Onpa ollut raastavaa kärvistellä kaupungissa juuri kevään ensimmäisenä lämpimänä viikkona. Mutta kaupungissa saa kuitenkin saalista. Ties vaikka näistä joku päätyisi kevätpuron istutuksiin.

Hyvää naistenpäivää!

Puistoalppiruusu Rhododendron Catawbiense-Ryhmä

Puistolumikello Galanthus nivalis

Puuteripaju Salix gracilistyla

Talventähti Eranthis

Nyt tarvitaan ruusuja

 Maailman tilanne on sellainen, että tähän tarvitaan kukkaisaa ajateltavaa. Siis ruusuja!

Huomenna eli tiistaina 4.3. pidän Suomen Ruususeuran järjestämän luennon Helsingissä Rikhardinkadun kirjastossa.

Luennon aiheena ovat englantilaiset David Austin -ruusut, kuten tämä Emily Brontë.

Yritän pysyä asiassa, mutta saatan rönsyillä esimerkiksi 'Cardinal de Richelieu' -ranskanruusuun.

Ja sen vieressä on 'Tuscany', jonka kupeesta voin uutisoida, että pronssifenkoli näyttää olevan kerrankin talven jälkeen elossa! Sen päällä on toki kasa villaa. Raotin sitä ihan vähän ja kurkistin.

Mutta takaisin Austineihin. Tämä on Boscobel.

The Pilgrim

Crown Princess Margareta

William Shakespeare 2000

Winchester Cathedral

The Prince

Lady of Shalott

Tranquillity. Toinen toistaan ihanampia, vai mitä?

Olikohan tässä kaikki, mitä minulla on? Kyllä näitä löytyy puutarhastani lisääkin, sillä istutin marraskuun alussa muutaman uuden lajikkeen. Lisäksi puhun vähän muista puuvartisista, joiden talvenkestoa tykkään kokeilla.

Luento on tiistaina 4.3. kello 17–19. Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin. Tarkempi paikka on Rikhardinkadun kirjaston 1. kerroksen neuvotteluhuone. Tervetuloa, jos joku pääsee – olisi kiva nähdä!

Helmikuun kalenteripoika

 ...tylsistyy kaupungissa.

Teen parhaani leikkiäkseni 18-vuotiaaksi varsin aktiivisen pantterin kanssa niin usein kuin se haluaa, mutta en aina ehdi tai ole paikalla.

Niinpä se joutuu tyytymään osaansa kaverin makuualustana. Kaupungissa Musti ei välitä ulkoilusta valjaissa, kun on vieraat hajut ja epäilyttäviä tyyppejä. Toisin kuin Ransu, joka pyytää, että mennään ulos lähes joka päivä tutkimaan vieraat hajut ja epäilyttävät tyypit.

Mustille kotona saaressa on kaikki paremmin. Sielläkin Musti viettää talvisin sisällä paljon aikaa, mutta ikkunasta näkyy oma reviiri. Ikkunan ääressä voi torkahdella.

Torkahtelu on näennäistä, sillä silmät avautuvat heti, kun näkyy pyrähteleviä lintuja.

Keltasirkkuja näkyy aika usein, kuten tässä tammikuussa ikkunan läpi ottamassani kuvassa. 

Niin ja ettei vain se hiiripöllö veisi kaikkia Mustin jyrsijöitä.

Ruokakin maistuu kotona paremmalta.

Mukavaa helmikuuta lukijoille!

Kaupunkielämän puolia

 On niitä, hyviä ja huonoja.

Ensinnäkin hain kirjapaketin postista. Olin tilannut sen kaupunkiin, kun täällä on muutakin ohjelmaa. Ihan justiin vain en ehdi näiden pariin, sillä nenä on kiinni keskiaikaisessa tai siitä kertovassa kirjallisuudessa lähiviikot uuden kurssin takia. Opiskelen keskiajan tutkimusta avoimessa yliopistossa.

Italiasta peräisin oleva mehikasvi kukkii aina keskellä talvea. Nyt on niin lauhaa, että nostin sen takaisin parvekkeelle – ei tämä mikään huonekasvi ole, vaikka lämmintä ja kuivaa huoneilmaa sietääkin.

Parveketta voisi vähän siivota. Kärsimyspassion kanssa käy aina niin, että tulee kiire nostaa se sisään jonakin iltana, kun pakkanen kiristyy.* Sitten pimeässä leikkaan sen varret poikki ja ne jäävät parvekkeelle roikkumaan ties kuinka pitkäksi aikaa. 

Istutin samaan ruukkuun syksyllä lankaköynnöksen. Kumpikin kasvi sietää paria pakkasastetta paremmin kuin liian lämmintä huoneilmaa, joten palautan ruukun aina parvekkeelle, kun kaupungissa olen, mikäli lämpötila sen sallii.

*Paitsi se talvi viitisen vuotta sitten, kun passio vietti koko talven parvekkeella, kun pakkasta ei tullut ollenkaan!

Parvekkeella voisi alkaa kohta taas viihtyä! Joskus jopa aurinko vähän paistaa.

Pojista Ransu viihtyy kerrostalomökillä paremmin, Mustilla on tylsää.

Hankin puntin tulppaaneja, koska tarvitsin niitä kuvaamiseen. Sitäkään ei voi saaressa tehdä, kun siellä ei ole mitään kauppaa, ei edes kukkakauppaa. Oman puutarhan tulppaaneja saa vielä odottaa muutaman kuukauden.

Kivoimpia kaupunkiasioita ovat ystävien tapaamisten lisäksi keramiikkaharrastus. Viimeksi toin pajalta tällaisen satsin kotiin: taas uusi ruukku, taas uusi vati, taas uusia pikkukippoja, mutta myös ehkä ensimmäinen kannellinen rasia ja ensimmäinen hedelmäasetelma.

Olin haaveillut hedelmäasetelmasta pitkään ja toteuttanutkin sellaisen jo minikoossa harjoituskappaleena. Tämäkään ei ole valtava, mutta painaa julmetusti. Ja vastoin kaikkia odotuksia se selvisi poltoista räjähtämättä. Asetelmassa on kovakuoriainen, jolla on metallinhohtoinen lasite, muuten en työtä lasittanut.

Hedelmäasetelma pääsi ikkunalaudalle kaktusten seuraan. Ehkä se päätyy parvekkeelle, missä on vähän italialainen tunnelma ainakin kesällä, kun passio kasvaa ja kiipeilee. Olen tehnyt asetelman juurelle pari irtohedelmää, joista päärynä ei näy kuvassa, kun haluan liimata siihen tikunpätkän kannaksi. Tikkua on, ja liimaa – mistä lie kiikastaa, kun homma ei ole edennyt.

Neliömäinen rasia, jonka kannessa on puu nuppina, onnistui täydellisesti lasitusta myöten – kerrankin. Merkillistä on se, että kuivuttuaan kansi ei ollut ihan suora ja arvelin, että polttojen jälkeen se tulee heilumaan, mutta mikäpä käsintehty keramiikkatyö koskaan olisi teollisen täydellinen, tuumin. Mutta kansi ei heilu; se on nätisti rasian reunojen päällä joka kohdaltaan. Ihmeitä tapahtuu.

Jouluksi laitettu valomökkikylä on yhä paikoillaan. En ole enää pitänyt siinä valoa, laitoin ne päälle vain kuvaa varten. Vihreät ovat Sostrene Grenestä, muut talot olen tehnyt itse – paitsi ylätasolla on Orvietosta ostettu sininen ja ystävän tekemä minimökki. Reliefi skotlantilaisesta pikku talosta on tekemäni.

Tässä on vielä mukavaa kaupunkiohjelmaa tulossa, mutta olen myös varsin malttamaton pääsemään takaisin kotiin tarkastamaan lumikellotilanteen.

Kärsimyspassio Passiflora caerulea

Lankaköynnös Muehlenbeckia

Väripilkkuja kasvitieteellisessä puutarhassa

 Pääsin käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Projektina oli löytää kuvauksellisia kasveja tähän aikaan ja niitähän oli paljon!

Jo itse päärakennus on upea, kun matala aurinko sattuu paistamaan sen läpi. Mutta tällä kertaa en mennyt sisälle, vaan keskityin ulkoalueisiin. Sisällä olisi kyllä ollut houkuttelevan vehreää ja lämmintä.

Ulkoalueilla on rauhallista ja yllättävän paljon hehkeää nähtävää. Tämä on ihan tuikitavallinen ruostehappomarja, tai useammin kai näkee punalehtistä versiota, mutta tämä on perusmuoto. Olen vähän alkanut innostua – huomaan myös kirjoittaneeni happomarjoista enemmän kuin aiempina vuosina, vaikka ei minulla vielä kasva niitä kuin kolmea eri lajia / lajiketta. 

Niistä eivät muuten tunnu peurat välittävän ja se on iso plussa.

Suurimmaksi osaksi ihastelin puita. Osassa on vielä ruska, kuten vuorivaahterassa. Se on nyt keksitty laittaa haitallisten vieraslajien listalle, kylläpä sillä saralla ollaan yliaktiivisia.

Vuorivaahteran lähellä kasvavat japaninvalkopyökit ovat tavattoman kauniita juuri nyt. Niillä on näköjään tuollainen vaakasuoraoksainen kasvutapa, aivan ihana ja aika harvinainen niissä kasveissa, jotka ovat meillä talvenkestäviä. Muoto korostuu, kun viereiset puut ja pensaat ovat lehdettömiä.

Tutkailin tietysti myös puiden runkoja. Koivut ovat upeimmasta päästä; tässä visakoivu.

Tämä, jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt, on visainen harmaaleppä, kyltissä "Muhkuraksi" nimetty. Luultavasti siis sama, joka on Viljelykasvien nimistössä muhkuraharmaaleppä.

Japaninmagnoliassa on kukkanuput, mikä vahvistaa epäilyni siitä, ettei oma magnoliani aio vielä ensi keväänäkään kukkia. Siinä ei ole yhtäkään tällaista isoa karvaista nuppua.

Todella talvenarat lajit, kuten jättigunnera ja tässä Paulownia eli keisaripuu, on suojattu esimerkillisesti: verkosta kiepautettu häkki on täytetty kuivilla lehdillä ja komeus on päällystetty levyillä, jotka pitävät kuivat lehdet kuivina. Meillä vain nuo levyt olisivat ensimmäisen tuulenhenkäyksen jälkeen naapurin pihassa, vaikka olisikin pari lankkua painona. Nuo ovat varmaan kyllä naulattu kiinni, mutta silti.

Vaakut ovat juuttuneet jäätyneeseen lampeen. Lämpimät kasvihuoneet houkuttelisivat valontuikkeineen, sillä tässä vaiheessa kenkäni ovat jo märät, mutta jatketaan sinnikkäästi tarpomista – kaikki nähtävä ei ollut tässä.

Vielä on kaikenlaiset marjat, ja niitä onkin paljon! Tämä on purppuraomenapuu 'Hopa', aika valtava sellainen. Oikealla on riippamarjaomenapuu.

Vanhan siperianomenapuun runko kasvaa jo kumollaan maata myöten, mutta omenia se näköjään tekee valtavat määrät – ja puu on vaikuttavan kokoinen, tosin enemmän leveys- kuin pystysuunnassa. Ihana näky, ja taustalla on lisäksi pihlajien marjaisia oksia.

Mantsurianmarjaomenapuu vallan loistaa. Oih, mikä väri!

Niin ja onhan kasvitieteellisestä myös upeat näkymät vastapäiseen Siltasaareen. Jugendissa silmä lepää aina.

Myös kasvitieteellisen puutarhan sisällä on upeita rakennelmia; satavuotiaita kivipengerryksiä. Edessä kasvaa valkolumimarjaa.

Ja sitten on tuo ihana uusbarokkinen palatsi puutarhan keskellä, jonka takia oikeastaan haluaisin Suomen kuninkaaksi. Sillä kuninkaanlinnaa tuosta kaavailtiin. Suostuisin kyllä jakamaan rakennuksen kasvimuseon kanssa.

Edessä on ehkä kiiltoruusu, mutta voi olla joku muukin.

Puutarhasta löytyy myös lempikasviani varjohiippaa.

Lisää marjoja on orapihlajien osastolla: tässä newyorkinorapihlaja.

Taustalla olevan saniaisen edessä on niin paljon lunta, että en löytänyt mahdollista kylttiä. Luulen sen olevan kuningassaniainen. 

Lumiukko ei ole minun tekemäni, mutta se kuvastaa täydellisesti käyntiä puutarhassa: olipa paljon kaikkea kivaa! Ja kiva, että jaksoit lukea!

Japaninmagnolia Magnolia kobus

Japaninvalkopyökki Carpinus japonica

Keisaripuu Paulownia tomentosa

Kiiltoruusu Rosa virginiana

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Mantsurianmarjaomenapuu Malus baccata ssp. mandshurica

Muhkuraharmaaleppä Alnus incana 'Gibberosa'

Newyorkinorapihlaja Crataegus × durobrivensis

Purppuraomenapuu Malus Purpurea-Ryhmä

Riippamarjaomenapuu Malus baccata 'Gracilis'

Ruostehappomarja Berberis vulgaris

Siperianomenapuu Malus prunifolia

Valkolumimarja Symphoricarpos albus var. laevigatus

Varjohiippa Epimedium

Visakoivu Betula pendula var. carelica

Vuorivaahtera Acer pseudoplatanus