Yllätyskukat ylärinteessä

 Mennäänpä katsomaan.

Seurataan Mustia. Sillä on kyllä oma agenda, sillä ylärinteessä on runsaasti myyriä – siis vielä runsaammin kuin kaikkialla muualla! Supercat-pyydys on viime päivinä napannut tunnelista peltomyyrän päivässä. Mustin nappaamia en voi niin tarkkaan kirjata, kun se syö osan ulkona.

Mustista vasemmalle kukkii ruusu Bathsheba. Aprikoosinsävyisen ruusun viimeiset kukat ovat haalean kellertäviä.

Vieressä on keltakukkainen The Poet's Wife. Sen lakastuva kukka on lähinnä viskin värinen, mutta se sopii mallasviskin ystävälle.

The Poet's Wife on istutettu keväällä. Olen aiemminkin huomannut, että samana vuonna istutetut Austin-ruusut ovat hanakoita kukkimaan runsaasti syksyllä. Seuraavana vuonna ne ovat tulleet jo vähän enemmän järkiinsä, kun huomaavat, millaiseen ilmastoon ovat päätyneet. 

Tässä kuvassa etualalla on The Poet's Wife, taustalla Bathsheba.

Musti sanoo kukkuu! Tai ehkä kumminkin mau.

Vähän ylempänä rinteessä on Scepter'd Isle, Austin-ruusu sekin. Syksyn viimeiset kukat eivät useinkaan avaudu kunnolla, vaan menevät puoliavoimina sateessa tohjoksi, mutta ilahduttavat silti.

Rakastan David Austinin tapaa nimetä ruusut. Jokaisella on virallinenkin lajikenimi, joka alkaa kirjaimilla 'Aus...'. Mutta kauppanimet ovat useimmiten kirjallisuudesta. Scepter'd Isle on Shakespearen näytelmästä Rikhard II. Bathsheba on hahmo Thomas Hardyn näytelmästä Far from the Madding Crowd, Kaukana maailman melskeestä. The Poet's Wifen nimeä ei ole selitetty, mutta varsin runollinen sekin on. 

Tämä Scepter'd Isle oli minulle nimensä vuoksi hyvin tärkeä, ja lopulta tilasin sen ulkomailta viime vuonna, kun en koskaan kotimaisista kaupoista löytänyt. Sen kukat ovat lisäksi kauniisti pallomaiset.

Vielä vähän ylempänä rinteessä on köynnösmaja. Japaninsinisade on mennyt komean keltaiseksi. Rozanne-kurjenpolvessa on yhä pari kukkaa.

Kävin kurkkaamassa majan lähelle keväällä istuttamaani pikkuruista 'Autumnalis' -kevätkirsikkaa. Puun pointti on se, että se kukkii syksyllä – ehkä. Etelä-Englannissa, jossa opiskelin, ne kukkivat noin joulukuussa. En odottanut suuria, kevätkukintakin kelpaa, enkä varsinkaan sitä, että alle polvenkorkuinen pikkuruinen taimi tuottaisi kukat jo ensimmäisenä syksynään! 

Hieraisin silmiäni. Siinä niitä kukkia nyt on. Ne ovat menneet sateessa vähän möhjöksi, mutta uusia nuppuja on avautumassa. Tänään ei sada; jospa saisin kuvan tuoreemman näköisestä kukasta.

Ristin aikoinaan ylärinteen hedelmätarhaksi ja istutin siihen hedelmäpuita. Vesimyyrät söivät niistä jokaisen juuret, joten hedelmätarha on kovaa vauhtia muuttumassa muuksi – mutta yritän silti istuttaa sinne koristehedelmäpuita. Ja niiden istutuskuopat vuoraan metalliverkolla. 

Paitsi tämän kirsikan, sillä sen istutuspaikka on niin kiviä täynnä oleva luiska, ettei siinä ole koskaan ollut myyrätuhoja.

Kun nyt ylärinteessä ollaan, mennään vähän kauemmas katsastamaan persianparrotian syysväri. Se on juuri niin upea kuin olin toivonutkin!

Päivän ruusu on itseoikeutetusti The Poet's Wife, joka on juuri avannut uuden freesin kukan.

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kevätkirsikka Prunus × subhirtella

Persianparrotia Parrotia persica

Satoa ja rehotusta

 Ylärinteessä on aika mojova nokkospöheikkö.

Tuo on kohdassa, josta on vaikea niittää kovin alhaalta, sillä olen muutama vuosi sitten kasannut siihen kaadetun kuusen oksia. Ne eivät tunnu maatuvan millään. Toisaalta alue toimi erinomaisena perhosentoukkareservaattina alkukesällä: osa nokkosista oli mustanaan neitoperhosen toukkia, myös nokkosperhosen tietysti, ja muitakin.

Nyt mietin, että kun on noin upea, puhdas ja iso nokkossato, voisinkin kerätä ja ryöpätä sitä pakkaseen. Käytän mielelläni nokkosta ruuanlaitossa ja pakkasesta sitä saa sitten helposti, ei ole enää pelkkä kesävihannes.

Tältä näyttää puutarha-ammattilaisen kirsikkaviljelmä, heh. Istutin keväällä 'Van' -imeläkirsikan nokkosalueen tuntumaan. Vuorasin istutuskuopan verkolla, joka ulottuu myös yli 20 cm korkeudelle; vesi- ja muiden myyrien takia. Keskikesällä havaitsin, että rungon kuori on kaluttu lähes ympäri, vain tukikepin puolelta eivät olleet saaneet sitä nakerrettua. Olivat sitten kiivenneet verkon yli, tietenkin.

Voi sentään! Toivottavasti kirsikka toipuu, laitoin haavansuoja-ainetta paljaaseen kohtaan ja rungonsuojaverkon sen ympärille. Se pitäisi kyllä aina laittaa heti, kun hedelmäpuun istuttaa. Toisaalta tämä ei ollut sen taimitilauksen tärkein kasvi, ainoastaan heräteostos.

Ylärinteessä on nykyään jo iso alue, josta pystyn leikkaamaan nurmikkoa, kun olen kaivanut kiviä pois. Siellä myös kukkii ihana myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'.

Syksyllä tekemääni köynnösmajaa en ole vieläkään viimeistellyt eli kivennyt sen keskiosaa, enkä edes perannut sen kapeaa istutusaluetta. Harmillinen vilustuminen on torpannyt kaiken tekemisen jo lähes viikon ajan. Välillä kuvittelin jo olevani terve ja menin kaislanniittotalkoisiin, jonka jälkeen olin entistä kipeämpi. Tänään on vielä pää pehmeä, mutta ehkä huomenna kykenen taas johonkin.

Onneksi kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' ei hoitamattomuudesta piittaa, vaan kukkii ihanasti.

Syksyllä istuttamani verikonnantattaret ovat yhä elossa, mistä olen hyvin iloinen. Taitaa olla ensimmäinen talvi ikinä, josta ovat selvinneet elossa. Silti näitä istutan, jos syysalennuksesta löydän, sillä pidän kovasti näiden kukinnoista ja kasvutavasta. Lajike on 'Pink Elephant'.

Japninsinisade 'Multijuga' on myös elossa ja reippaassa kasvussa.

Ehkä tänäkin vuonna käy niin, että ennätän kunnolla puutarhaprojektien pariin vasta syys–lokakuussa. Toivottavasti tulee yhtä täydelliset piharakentamissäät kuin viime syksynä.

Loppuun komea valkosipulisato. En ole koskaan onnistunut niiden kanssa näin hyvin! Istutin 'Germidor' -valkosipulin kynnet marraskuussa ja nyt nostin näin komean sadon. Täytyy säästää yksi sipuleista taas loppusyksyllä istutettavaksi.

Hyvä ajoitus, sillä flunssaisena olinkin ehtinyt syödä valkosipulivarastoni loppuun. Ai että tuore valkosipuli on hyvää.

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kurjenpolvi Geranium

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Köynnösmaja rehottaa

 Huhtikuussa kaivoin köynnösmajan pintamaan pois tarkoituksena tehdä siihen kiveys.

Siistiltä näyttää!

Nyt ei siistiltä näytä yhtään mikään. Ylärinne on kertaalleen niitetty, mutta kaikki kasvaa himona. Onneksi on kuitenkin ihan nättejä kiinnekohtia, kuten edellisessäkin jutussa mainitut loistojasmikkeet. Niiden edessä näkyy köynnösmaja, tai majan tolpat ja kivimuuri.

Majaan istuttamani kasvit ovat suurimmaksi osaksi lähteneet hyvin kasvuun, mutta kitkeä pitäisi. Tässä kukkii kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' ja valkokukkainen verikurjenpolvi 'Album'.

Köynnösmajaan oli tarkoitus istuttaa pari ruusuakin, mutta ruusujen juurakot saapuivat syksyllä niin myöhään, että olin jo ehtinyt istuttaa köynnösmajan suhteellisen pieneen istutustilaan köynnökset ja perennat, kukkasipulitkin. Onneksi köynnösmajan takavasemmalla kukkii valamonruusu upeasti. Maitohorsma saa kukkia puutarhassani, sillä peurat syövät sen kaikkialta muualta paitsi aidatuilta alueilta. Puutarhani on maitohorsman suojelualuetta.

Marraskuun alussa saapuneista ruusunjuurakoista köynnösmajan taakse päätyi mandariiniruusu sekä majan etupuolelle tulevalle istutusalueelle David Austinin upea ruusu Scepter'd Isle eli 'Ausland'. Tätä pallomaisia kukkia tekevää ruusua en löytänyt Suomesta, vaikka monta vuotta etsin. Lopulta tein tilauksen Hollantiin.

Kauneuden lisäksi ruusussa on tärkeää sen nimi: se on Shakespearen näytelmästä Rikhard II ja termillä viitataan Englantiin maanpäällisenä paratiisisaarena.

Vielä alempana rinteessä on upottava tarhagallianruusu 'Violacea', ilmeisesti sama kuin 'La Belle Sultane'. Vuosisatoja vanhoilla kasveilla voi olla monia nimiä.

Ruusuista ei tällä tontilla ole puutetta. Ylärinteen kolmannen loistojasmikkeen kupeessa kukkii myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'. Vanha humalaköynnös kiipeilee pitkin aitaa, ehkä sille voisi pystyttää seipään.

Ghislainesta täytyy ottaa vielä lähikuvia: se on upean värinen. Vasta-avautuneet kukat ovat aprikoosisia haalentuen vähitellen lähes valkeiksi.

Takaisin köynnösmajaan. Sielläkin on aprikoosia – tai jotakin muuta veden kielelle tuovaa hedelmäväriä. Hankin viimein toisen marskinliljan: muotopuutarhassa on elellyt yksi jo kauan. Tämä uusi asukki on 'Cleopatra'.

Vertailun vuoksi muotopuutarhan vaaleampi 'Romance'. Kumpikin on tarkemmin ottaen tarhamarskinlilja.

Onpa aiheessa pysyminen vaikeaa. Taas eksyttiin köynnösmajasta toisaalle, mutta nyt ollaan siellä taas. Kaksi kärhöä voivat hyvin, tämä on 'Blekitny Aniol', siinä on runsaasti kukkanuppuja. Taustalla kukkii valamonruusu.

Myös 'Miss Bateman' on elossa, mutta siinä ei näy niin runsaasti nuppuja, kasvua kylläkin. 

Verikonnantatarten kanssa on ollut huonoa tuuria talvenkeston kanssa. Nyt köynnösmajaan syksyllä istuttamistani kolmesta taimesta kaksi on elossa. Jos kitkisin alueen kunnolla, saattaisin ehkä löytää kolmannenkin. Lajike on 'Pink Elephant'. Pidän oikein kovasti konnantatarten suipoista kukinnoista, joten olen hyvin iloinen.

Japaninsinisade 'Multijuga' talvehti kelvollisesti latvaan saakka, mikä ei ole yllättävää, kun talvi oli leuto ja olin käärinyt köynnöksen pitkään villatakkiin. En tiedä, kukkiiko tämä koskaan, mutta onpa silti hienoa katsella näin rehevää sinisadetta avomaalla.

Ehkäpä saan köynnösmajan kiveyksen tehtyä tässä joku päivä. Tarvikkeita on, aikaa vain ei ole kovin paljoa ollut. Lisäksi aloin tehdä navetan päätyyn kiveystä ensin, mutta sekin on kesken.

Joka tapauksessa jasmikkeiden tuoksu on nyt aivan huumaava. Tämä on kellanvihreälehtinen pihajasmike 'Aureus', joka levittää tuoksuaan ylärinteen alaosassa.

Humala Humulus lupulus

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kärhö Clematis

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Maitohorsma Chamaenerion angustifolium

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Tarhamarskinlilja Eremurus × isabellinus

Valamonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä 'Splendens'

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum

Kivenpyöritystä ylärinteessä

 Kirjoitin syyskuussa pergolaprojektista.

Se on tuolla kaukana tontin yläreunalla, missä näkyy pari vaaleaa tolppaa. Mennäänpä katsomaan lähempää.

Pergola on hieno nimi, mutta rakennelma ei ole tämän kummoisempi. Vain kivimuurikaari jyrkkää rinnettä vasten ja raudoitusverkko. Kun olin saanut muurin takaosan haluamaani korkeuteen, iskin maahan tolpanjalat ja moukaroin niihin omasta kuusesta sahatut kakkoskakkoset. 

Mikäs on ollut puuhaillessa, kun säät ovat olleet tällaiset! 

Kiviähän nousee; ei tarvitse kuin kulkea rautakangen kanssa ja aina, kun kilahtaa, voi ryhtyä kaivamaan.

Lopuksi korotin muuria vähän reunoiltaankin. Niissä on vieläkin varaa etenkin leventää, mutta sitä voi jatkaa sitten, kun on kerännyt ensin sopivan kivikasan valmiiksi.

Istutin verkon juurelle jo kaksi kevätkesällä hankkimaani kärhöä: 'Blekitny Aniol' ja 'Miss Bateman'. Haluaisin kokeilla tuohon lisäksi päivänliljoja, jospa ne kukkisivat paremmin tässä, kun muualla vain tekevät lehtiä vuodesta toiseen. Tässä ainakin aurinkoa piisaa (kärhöille ehkä liikaakin).

Saarelaisilta ostamistani betoneista ja laasteista oli jäljellä vielä pari pussia senkin jälkeen, kun muurasin kellarin tiiliportaat valmiiksi, niinpä aloitin projektin, josta olen tänä kesänä haaveillut. Se on epämääräiseksi menneen kivipengermän korjaaminen. Tämä on alareuna samaan ylärinteeseen, jossa uusi pergola on.

Tällainen on kivipengermä ennen operaation aloittamista. Siitähän ei näy mitään. Joskus kitkentäjätteiden mukana ylärinteeseen viskaamani maahumalan pala on juurtunut ja lähtenyt valloittamaan maailmaa. Lisäksi myyrät ovat myllänneet kiviä, niitä putoilee pengermän juurella olevaan ojaan. 

Välillä on toivoton olo tuon maahumalan kanssa. Tällaisella muhevamultaisella, kostealla paikalla se kasvaa jäätävää vauhtia – ja myös jäätävän kokoiseksi. Lehdet ovat kymmenkertaiset verrattuna kuivaan nurmikkopaikkaan (ja siellä olen yrittänyt kitkeä sitä jo 15 vuotta, mutta onneksi se ei kuivassa oikein jaksa levitä).

Olen niin tuhannen kertaa kironnut sen päivän, kun otin pistokkaan yhdestä kesäkukkaistutuksesta ja istutin sen puutarhaani. Siinä on kardinaalimoka, jonka toivoisin jättäneeni tekemättä. Mutta sitten lohduttaudun ajatuksella, että aika moni muukin elää maahumalan kanssa. Tuolla ylärinteessä se on oikeasti ollut myös kätevä, sillä siellä ei ole kuin heinikkoa, nokkosia ja ohdaketta – maahumala on oikeastaan tehnyt siitä siistimmän. Olisi vain pitänyt estää sen vyöryminen pengermää alas kosteikkopuutarhaan, josta se on jo matkalla nurmikon yli kohti muita puutarhan alueita.

Kuvasta ei ehkä tajua, mutta kivimuurin juurella ollaan alempana ja siinä kulkee myös matala oja, joka viettää oikealta vasemmalle. Tässä on siis jyrkempi rinne kuvan vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan ja loivempi kallistus oikealta vasemmalle. 

Ojassa kasvaa 'Berlin Tiger' -keltakurjenmiekkaa. Oja ja koko sen alue on ollut todella huonolla hoidolla, kun olen odottanut, että ryhdyn suurempaan kunnostukseen. 

Nyt toivon tuottavani vähemmän vesimyyräystävällistä ympäristöä muuraamalla kivipengermän betonilla. Sen luulisi myös liikkuvan roudan vaikutuksesta vähemmän. Mutta saa nähdä, kuinka se kestää roudat ja vesimyyrät.

On muuten ollut jäätävää nähdä myyrien tekeviä käytäviä kivien takana, kun olen irrottanut kiviä alkuperäisestä pengermästäni. Huh, mitä onkalostoa.

Kahden betonipussin jälkeen olen päässyt tähän. Täytyy taas tuoda pari kuivabetonipussia seuraavalta mantereen-reissulta, niin pääsen jatkamaan projektia. Nyt on ollut ihan huippukelit tehdä, paitsi että pimeä tulee aivan liian aikaisin! Yhtäkkiä tajusin, etten nähnyt enää kunnolla – mitä ihmettä, tuli hämärä, vaikka luulin kellon olevan vasta neljä.

Homma jatkuu siis. Aion istuttaa jotakin tuohon pengermän päälle, mutta varmuuden vuoksi vuoraan istutuskuopat jyrsijäverkolla. 

Alun perin ylärinne jatkui suoraan ojaan asti, mutta halusin paikan, jonne voin kipata kitkentäjätettä ja kaivamaani maata. Lisäksi pengerrys tekee ylärinteestä vähän vähemmän jyrkän. On ihanaa päästä viimein alueen kimppuun siistimään sitä! Olen onnistunut leikkaamaan jo ruohonleikkurilla käytäviä sen jälkeen, kun kaivoin kiviä maasta – sitä ennen ei ruohonleikkuria uskaltanut ylärinteeseen viedä.

Kutsun tätä ylärinnettä hedelmätarhaksi, vaikka vesimyyrät ovat verottaneet istuttamistani hedelmäpuista muutaman. Luulisi niidenkin viihtyvän vähän huonommin, kun ruohoa leikataan. 

Toivossa on hyvä elää, sanoi Toivo-vesimyyrässä elävä lapamato.

Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus

Kärhö Clematis

Maahumala Glechoma hederacea