Englanninsinililjat esiin

 Oli jo aikakin!

Katajapenkissä(kin) oli melkoinen rehotus. Pelkäsin, että jos vielä odotan rehotuksen pahenemista, käy kuten viime vuonna ja kitken vahingossa keltakielokin. Nyt niitä ei ole enää kuin yksi, kiitos viimevuotisen kitkentäintoni. Mutta milläs muulla saat puna-ailakit ja lehtoakileijat kuriin kuin raivoisalla kitkennällä?

Tämän kuvan otin kyllä sen takia, että tuo 15-vuotias alppiruusu vähän naurattaa. Se kun ei kasva millään. Sen keskeltä kasvava rohtovirmajuuri on monin verroin korkeampi! Alppiruusu siis ei ole mikään kääpiölajike, vaan 'Catawbiense Grandiflorum', josta pitäisi kasvaa aika kookas. Tuollainen parimetrinen, kuten virmajuuret.

Rohtovirmajuurilla tuntuu muutenkin olevan tänä vuonna suuruudenhulluuden oireita. Muutaman metrin päässä, kosteikkopuutarhassa, ne ovat ryhtyneet kasvamaan ojan pohjalla ja nousevat sieltäkin lähes kahden metrin varsilla. Ei niiden tarvitsisi, kyllä ne varmaan valoa saisivat vähemmälläkin, vaikka tuolla on muutenkin rehevä kasvillisuus. Ainoastaan muutama rohtosormustinkukan varsi yltää yhtä korkealle. Nekin ovat tänä vuonna ennätysmitoissa.

Kirjokurjenmiekka 'Kermesina' kukkii huomattavasti maltillisemman korkuisena. Se ei ole yhtään normaalia korkeampi. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle.

Onkin aika jännää seurata tänä vuonna näitä venymisiä. Osa kasveista on ihan hurjissa mitoissa, osa pysyy samanlaisina kuin aina.

Mutapuutarhan toisella puolella on sysikurjenmiekka tullut kukkaan. 

Samassa penkissä nuppuilleen tarhakurjenmiekan henkilöllisyys selvisi, kun kukka avautui. Se on 'White City' eli sama kuin muotopuutarhassakin. Olin näköjään siirtänyt siitä osan sinne, osan tänne. Seurana tässäkin kukkii rohtovirmajuurta ja sitten on tuo ihanan värinen nimetön tarhaidänunikko, jonka olen kasvattanut siemenestä.

Katajapenkistä tässä piti puhua, joten takaisin sinne. Kitkemisen jälkeen löytyivät ne kasvit, joita tässä pitäisi kasvaa. Kerrottu idänkurjenpolvi 'Plenum' on erittäin suloinen. Revin sinnikkäistä pohjoissavolaisista puistolemmikeistä suurimman osan, mutta tuo valkoinen sointuu idänkurjenpolveen liian ihanasti, jotta olisin sen tästä kohdasta poistanut. 

Kultatesma kukoistaa tänä kosteana kesänä. Kitkin sitä vahingossa vähän juurineen ja siirsin palan kuistin viereen, sillä tämä on yksi lempiheiniäni. Se on tässäkin värikimarassa niin paikallaan, ettei paremmasta väliä. Kuistin kulmalla se myös palaa lähtöpisteeseensä, sillä sinne istutin ensimmäiset siemenestä kasvattamani kultatesman pikku taimet, jotka myöhemmin siirsin tähän katajapenkkiin.

Kultatesmat ovat tänä vuonna melko korkeita. Niiden takana oleva marhanlilja 'Guinea Gold' on joka kesä puutarhani korkein lajiaan, lähes kaksimetrinen. Kultatesman kukkaröyhyt eivät koskaan ennen ole kisailleet marhanliljan varsien kanssa.

Mutta ne englanninsinililjat! Juu, ne löytyivät ja kyllä ne näkyivät jo ennen kitkentää, nyt näkyvät paremmin. Kuvasta näkee hyvin eron espanjansinililjaan: aidolla englanninsinililjalla kukkavarsi nuokkuu. Kukat ovat myös tummemman siniset. Minulle on käynyt kaksi kertaa niin, että hankin englanninsinililjaa ja sain espanjalaista (tai kenties niiden risteymää). Lopulta tilasin siemeniä Englannista ja kasvatin nämä, ja sain aitoa tavaraa.

Tämän tähdikin henkilöllisyyttä en ole ehtinyt tutkia. Samanlaista, myöhään kukkivaa tähdikkiä löytyy parhaillaan myös ruskopenkistä. Tämä on lähes samannäköinen kuin turkintähdikki, mutta se kukki jo toukokuun alussa. Mietin, voiko sarjatähdikki kukkia näin myöhään. Tutkin ja palaan asiaan. 

Mutta eikö ole kultatesma ihana tämänkin kanssa! Lisäksi tässä katajapenkissä on purppuraorvokkia, jonka istutin alun perin alppiruusun aluskasviksi. Ajattelin, että se sointuu siihen hyvin, mutta sointuu se kaikkeen muuhunkin, on levinnyt sinne tänne koko penkkiin.

Purppuraorvokkia kasvaa myös nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossomin ('Ncdx2') alus– ei vaan päällyskasvina. Mikä näitä puskia vaivaa! Kääpiötauti?

Tämän puskan kanssa en kyllä alun perin ollenkaan selvittänyt, miten matalaksi tämä jää, ja jouduin sen siirtämään ensimmäisestä paikasta tähän katajan alle. Mutta saisi se kyllä kasvaa korkeammaksi kuin tuo onneton kymmenen senttimetriä, josta purppuraorvokkikin pistää paremmaksi. Lisäksi viereisen myrkkyliljan jättikokoiset lehtitötteröt olivat kaatuneet Yukin päälle. 

Hyvä, että Yuki löytyi, se oli tosiaan aivan muiden peitossa. Mutta tälläkin kerralla taisi käydä haaveri, sillä kitkennän jälkeen tajusin, etten näe rikkilaukkaa kerrassaan missään. Kyllä se tuossa penkissä vielä keväällä oli. Toivon, että maassa on sen sipuleita jäljellä!

Loppukevennykseksi puska puutarhan toisesta päästä. Tämäkin on jäämässä maanpeittokasvin alle! Täpläpeipit ovat ryhtyneet kasvamaan tänä vuonna runsaasti korkeutta ja tahtovat nyt peittää Wine and Roses -komeakotakuusaman (eli 'Alexandran'). Komea on harhaanjohtava nimi puskalle, sillä tämä on nipin napin polvenkorkuinen, vaikka on ties kuinka monta vuotta tuossa kasvanut. Tai siis ollut, ei kasvanut.

Olisiko kyseessä maanpeittokasvien vallankumous? Ne muodostavat vihervyöryn ja peittoavat kohta kaiken?

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Idänkurjenpolvi Geranium himalayense

Kilpirikko Darmera peltata

Kirjokurjenmiekka Iris versicolor

Komeakotakuusama Weigela florida

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppuraorvokki Viola adunca 'Purpurea'

Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis

Sysikurjenmiekka Iris chrysographes

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tähdikki Ornithogalum

Täpläpeippi Lamium maculatum

Länsilaidallinen

 Tontin länsireunalla tapahtuu.

Ensinnäkin: lumipalloheisi kukkii! Minulla on näitä kaksi, on ollut jo vuosia, ja nyt ne molemmat kukkivat ensimmäistä kertaa! Eivät ole tainneet arvostaa kuivia olosuhteita, mutta tänä vuonna lienee kosteus kohdillaan. Heiden alla näkyy sademetsäkokoon kasvaneita tarhajouluruusuja.

Jos kurkataan alarinteeseen ison saarnen toiselle puolelle, on siellä ennätyskorkeita tarhakieloja, sinipilvenä edelleen kukkiva rotkolemmikki sekä japaninvaahtera 'Osakazuki'. Pensas on siis matalampi kuin perennat.

Vähän vielä alempana kukkivat espanjansinililjat ja itsekseen ylärinteen luonnonkasvustosta alemmas valunut metsäkurjenpolvi. Siitä olen ylen onnellinen.

Peruutetaanpa hieman, jotta tiedetään, missä ollaan. Tontin länsireuna on huussin vieressä. Kuvassa ei kivimuurista näy mitään, kun kasvillisuus on niin rehevää. Valkoinen Madonna-patsaskin on jäänyt jättikokoisten tarhakielojen peittoon.

Tänä aamuna, kun hipsin huussiin – yksi kesäaamujen ihanista hetkistä – huomasin, että yksi aarre on avautunut. Huomasin aarteen nuput jonkin aikaa sitten aivan muun kasvillisuuden huppeluksissa. Tuli kiire raivata häiritsevät naapurit pois.

Tadaa! Tämä on vähän tarhakurjenmiekkoja matalampi eli ilmeisesti helluntaikurjenmiekka (IB, Intermediate Bearded) ja lajike on vanha löytölajike, joka kulkee nimellä "Terola II".

Edellisestä – ja ensimmäisestä – kukinnasta on muutama vuosi. Ainakaan en löydä blogistani tästä kuin yhden jutun neljän vuoden takaa, jolloin se oli kukassa.

Kyllä se parrakkaiden kurjenmiekkojen lannoittaminen kuulkaa kannattaa!

"Terola II" lähikuvassa. Että osaa olla kukassa hienot värit.

Eikä siinä vielä kaikki. Viereisessä ruskopenkissä asustaa 'Louvois' (tarhakurjenmiekka, Tall Bearded), joka tuli kukkaan tänään iltapäivällä, vähän myöhemmin kuin vanhan talon kuumalla eteläseinällä asuvat kaimansa. Niissä on jo kaksi kukkavartta ja useita kukkia. Tämä ruskopenkin 'Louvois' sointuu täydellisesti 'Enkan' -japaninvaahteraan.

Otin kuvan viiden maissa, juuri kun sade alkoi. Kyllä: taas meillä sataa! Ei kyllä välttämättä paljoa eikä kauaa.

Yritän taas sijoittaa lukijat kartalle. Nyt ollaan huussin vierellä, ruskopenkki on täysien (taas!) kottikärryjen takana – olin eilen raivauspuuhissa tässä etualalla näkyvässä villissä punaisessa penkissä.

Aiempien kuvien kasvit ovat portista oikealle, nyt jatketaan rinnettä alas pitkin länsireunaa portista alaspäin. Siitä pääsee naapuriin, jos suola tai jauhot ovat lopussa.

Tänään avautui tämän kesän kaksi ensimmäistä idänunikkoa. Tämän värisiä en ole ostanut, mutta näitä tuli yhtenä vuonna, kun menin erehtymään ja ostamaan messujen huutavilta hollantilaismyyjiltä kasveja. Näiden piti olla valkoisia – eikä varmaan niistä toisistakaan kasveista tullut sitä mitä piti.

Mutta kun äkkäsin siirtää nämä tuohon kivimuurin eteen, ovat ne siinä kuin kotonaan. Kaiken värisille, myös ei-toivotuille yllätyksille, löytyy kyllä paikka, kun alkaa miettiä. Ellei piha ole postimerkin kokoinen.

Näiden idänunikoiden vieressä on viimevuotinen äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag', jossa on lähes tismalleen saman sävyiset kukat, mutta pienet ja tertuissa. Se on vasta nupulla, joten yhteiskukinta ei onnistu, toisin kuin viime vuonna, jolloin taimi oli viritetty toukokuuksi kukkaan jollain tanskalaisella taimitarhalla. Ja sehän kukki yhtä soittoa syksyyn asti.

Mutta se ei haittaa, sillä täältä löytyy silti sointuvaa värikomppausta. Puna-ailakitkin ovat jees, tosin niiden määrästä huomaa, etten vielä ole päässyt tämän penkin raivauksen kimppuun. Niiden takaa pilkottaa oranssia.

Siellä on kellukka 'Totally Tangerine'! Totaalinen herkku, ja myös triljoona kertaa kauniimman värinen kuin idänunikko. Lisäksi tuolla näkyy edelleen kukassa hempeän vaaleanpunainen särkynytsydän 'Cupid'. 

Mietin tässä värimieltymyksiä, kun Liisan (Liisan kasvit -blogi) kanssa niistä kommentissa keskusteltiin. Puna-ailakki kuuluu inhokkiväreihin, en ole koskaan pitänyt tuollaisesta ärtsy-vaaleanpunaisesta, jota aniliiniksikin sanotaan. Mutta kun se on pieniin kukkiin pirstottu, se on ihan kiva. 

Jos idänunikon kukat olisivat pikkuisia pisteitä, ne olisivat tosi ihania jossain muiden kasvien lomassa. Harmi, että niiden pitää olla nenäliinan kokoisia jättiväriläikkiä. Sama juttu aniliininpunaisten pionien kohdalla. Aivan liian iso kukka sen värin katseluun.

Makuja on niin monia!

Putkikasvit ovat kestorakkauteni. Tämä on kumina, ollut jo monta vuotta, vaikka luulin sen olevan kaksivuotinen. Se on kukkinut vaikka kuinka monta vuotta, ja silti se vain jatkaa eloaan vuodesta toiseen.  

Siitä oikealle näkyy jotain matalaa ja limenvihreää, josta lupasin raportoida, kun se on kunnolla kukassa...

Loistokevätesikko 'Francisca' on ollut kunnolla kukassa jo pitkään, ja niin ihmeellinen on tämä viileä kevätkesä, että se on edelleen täydessä vedossa! Olen ottanut siitä varmaan sata kuvaa, silti se päätyi blogiin vasta nyt.

Hehkutin tätä henkeäsalpaavan kaunista esikkoa jo etukäteen, toivottavasti ei tullut pettymystä. Värimieltymykset ovat niin kovin henkilökohtaisia. Minulle tämä on yksi kaikkien aikojen kauneimpia kukkia, ja olen niin iloinen, että se on kerrankin näin rehevä!

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Idänunikko Papaver orientale

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kellukka Geum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Roseum' tai Pohjan Neito', minun ovat lajiketta 'Roseum'

Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum

Puna-ailakki Silene dioica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Kevätkalenterin kymmenes luukku

 Kurkistetaan Englantiin!

Englanninsinililja kukkii Etelä-Englannissa huhti–toukokuun vaihteessa, kun minun puutarhassani se kukkii vasta kesäkuussa. Viime keväinen Englannin-reissu osui juuri ja juuri tämän ihastuttavan kukkasen kukinta-ajan lopulle.

Aidon englanninsinililjan erottaa meillä yleisemmästä espanjansinililjasta siitä, että englanninsinililjan kukkavarret nuokkuvat. Kukat kun ovat asettuneet varren samalle puolelle. Kukkien väri on myös tummemman sinivioletti. Englanninsinililja on Brittein saarilla luonnonkasvi ja koska se risteytyy herkästi espanjansinililjan kanssa, ei jälkimmäistä suositella istutettavan ollenkaan.

Kuva on Blenheimin palatsin puutarhasta. Paikka on kuuluisa mm. siitä, että eräs Winston Churchill sattui syntymään siellä.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Kuvaa kimalainen vol. 2

 Uhosin osallistuvani Hiidenkiven puutarhan Kuvaa kimalainen -haasteeseen sitten, kun avautuu uusia kukkia ötököille. Ja niitähän avautuu koko ajan! 

Kuvaan aika paljon muitakin hyönteisiä kuin kimalaisia. Tämä on kulta- tai kuparikuoriainen sukeltamassa valkoiseen partalaukkaan. Tuntomerkkiä eli pään etuosan muotoa ei näe, ainoastaan pehvapuolen.

Ihanan iso- mutta keveäkukintoinen tähtilaukka on aloittanut kukinnan. Olisikohan kukassa pensaskimalainen.

Olen tehnyt havaintoja siitepölyjen väreistä. Useimmissa kukissa siitepöly on vaaleaa tai keltaista, jolloin kimalaisten karvat ja siitepölypallukat jaloissa ovat kellertäviä. Tämä kukka on tarhakurjenmiekka 'Louvois'.

Idänunikoiden siitepöly on lähes mustaa. Kimalaisen paksut reidet ovat kuin bodaajalla. Kukka on nimetön tarhaidänunikon lajike, siemenestä kasvatettu.

Kehonrakentaja pääsee vielä ilmaan punnustensa kanssa. 

Ketoruusuruoho on vuorostaan kukassa, ja kimalaiseen tarttuneesta siitepölystä voi nähdä, että se on yhtä kauniin väristä kuin kukkakin.

Vieressä on kultakärsämö vasta nupulla, mutta siinäkin on jo tyyppi kärkkymässä. Tai muuten vain hengailemassa.

Pionit ovat aina suosittuja. 'Eskimo Pie' -kiinanpionin valtavissa kukissa näkyy usein neljä kimalaista samaan aikaan, mutta valitsin tähän kuvan, jossa on useampi kukka. Kukat ovat lautasen kokoisia, aivan övereitä.

Vanhasta pihasta saadun nimettömän pionin kukkanupulle laskeutui jättiläiskokoinen ampiaisen värinen, mutta olisikohan kuitenkin ollut jokin giganttikukkakärpänen tms. Piti katsoa hyönteiskirjoista ja netistä ja koska sain tästä toisenkin kuvan, jossa näkyy ötökän profiili, pään väri ja raidoitus paremmin, on pakko todeta, että tämä on herhiläinen. 

On se jäätävän kokoinen!

Tummakurjenpolvet ovat pitkään kukassa ja kukista kuuluu jatkuva hyörinä. Lajike on 'Samobor', hieno viininpunainen ja lehdissä isot ruskeat kuviot.

Tarhakurjenpolvi 'Rosemoor' tarjoaa paljon isompia kukkia, nekin kelpaavat.

Yhtenä päivänä kumarruin kuvaamaan englanninsinililjoja, kun kohdalle osui lottovoitto. Yhdessä kukkavarsista oli paikallaan komea hukankorento.

Muotopuutarhan timjamipolku on varma pörriäismagneetti. Näin tässä kuvassa (isompana tietokoneen ruudulla) neljä kimalaista, mutta niitä on varmasti tuplamäärä kukkien takana.

Amiraaleja on näkynyt viime aikoina paljon.

Sitten oli tällainen kauniimpi, hailean oranssi, olisiko ohdakeperhonen.

Amiraali oleili myös kellanvihreälehtisessä 'Aureus' -pihajasmikkeessa, joka kukkii viimein todella runsaana ja tuoksuu huumaavasti. Etualan oranssi täplä on revontuliatsalea 'Mandarin Lights', se on tuottanut jo kaksi yksittäistä myöhäiskukkaa! 

Nokkosperhosiakin on jonkin verran. Ja sitten kaikenlaisia pieniä, joita en tunne, sinisiipiä ja ruskeasiipisiä ynnä muita.

Takaisin kimalaisiin. Ryytisalvia on varma kimalaismagneetti, vierailee siinä muitakin, mm. kiitäjiä.

Tästä tulee taas enemmän kasvi- kuin kimalaistunnistusjuttu! Yritän. Veikkaan, että tämä on tarhakimalainen, kuten monet muutkin tämän jutun kimalaisista.

Perunakin pölytetään. 

Tulikukat ovat suosittuja. 'Southern Charm' on kyllä minustakin ihana. Kokonaan oranssinruskea selkäkilpi taitaa paljastaa kukassa hyörivän kartanokimalaisen.

Tummatulikukkien parissa lentävä saattaa myös olla kartanokimalainen. Tuo karhumaisen pyöreä olemus on niin ihana.

Tähkähietaliljan parissa ahkeroidaan myös.

Yksivuotisten unikkojen hennot varret kestävät kookkaiden tarhakimalaisten painon.

Vaaleanpunaisesta puheen ollen: olin iltamyöhällä yhdentoista aikaan pihalla ihmettelemässä Suomen suviyön valoisuutta. Havaitsin voimakkaita tuoksuja, varjoliljojen tympeänmakea tuoksu sekoittui upeaan parfyymiin. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' on aivan täydessä kukassa, kukintoja on kymmenittäin, ellei peräti sata. Menin lähemmäs nuuhkimaan, kun huomasin ympärilläni kovaäänistä pörinää.

Päätin tarkastella, mikä kiitäjä on kyseessä ja se olikin erikoisempi, pieni ja vaaleanpunainen. Sellaista ei ollut ennen nähnyt.

Äkkiä sisälle hakemaan kameraa. Kiitäjä oli niin nopea työssään, etten ehtinyt saada säätöjä viritettyä ennen kuin se oli jo vihoviimeisissä kukinnoissa alhaalla kivimuuria vasten, lähes muun kasvillisuuden takana. On sillä tarkka hajuaisti!

Otin häthätää pari epätarkkaa kuvaa ennen kuin tyyppi häipyi kokonaan. Se oli todennäköisesti pikkukiitäjä. Kiitäjät ovat upeita ja oli hienoa huomata aivan uusi laji puutarhassani. 

Tämänkin takia kuusamat ovat huippuihania lempikukkia. Kukkien tuoksu ja muoto on minunkin mieleeni.

Säästin hauskimman kimalaiskasvin viimeiseksi. Sirolla etelänkurjenmiekalla on varsin kapea väli, johon kookkaan tarhakimalaisen on itsensä punnerrettava yltääkseen mesitarjoilulle. Onneksi sillä on pitkä kieli. 

Sen jälkeen on vielä ujutettava koivet eteen ja peruutettava koko karvainen olemus takaisin ulos...

... äh...

Onnistui tämäkin kaveri lopulta, ja kukat ovat vaivannäöstä huolimatta valtavan suosittuja. Ensimmäisessä näistä kahdesta kuvasta lentää joku toinenkin, pienempi karvainen, mutta se on niin epäselvä, etten edes suurennetusta kuvasta saa selvää. Luultavasti joku erakkomehiläinen.

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Kuvaa kimalainen -haaste löytyy täältä: KLIK. Haastan sinutkin osallistumaan ja nimeämään vaikkapa vain yhden kuvaamistasi kimalaisista. Näin se ei ehkä tunnu liian haastavalta. Ja voihan sen nimetä vaikka Penaksi, jos ei muuta keksi.

Lisäksi Urban Farming -blogissa lanseerattiin juuri hyönteisystävällisemmän puutarhan haaste: KLIK. Haasteessa kehotetaan lisäämään puutarhaan yksi hyönteisiä auttava asia ja kertomaan siitä, jotta mahdollisimman moni blogeja lukeva saa hyviä vinkkejä. Blogissa ei ollut vihjeitä, mitä voisi tehdä.

Itse kirjoitin vähän aikaa sitten hyönteisystävällisen puutarhan jutun Oma PIHA -lehden blogiin: KLIK. Kaikkia noita jo toteutan: on monia kukkalajeja, luonnonkukkia, risukasaa, avokompostia, niittyä ja leikkaamatonta kukkaisaa nurmea, joitakin vesiastioitakin. Hyönteishotellikin löytyy, vaikka se on vähän hassua ja keinotekoista, kun niille löytyy reikäisiä lahopuita, heinikkoja ja risukasoja vaikka kuinka. Talonikin ovat jättikokoisia hyönteishotelleja: seinälaudoitusta uusiessani pystyn huomaamaan, kuinka paljon pikku ötököitä vanhan talon koloset majoittavat.

Voisin vielä yrittää keksiä jonkinlaisen uuden vesiaiheen, siis lähinnä -astian, se tässä lämmössä ja kuivuudessa tulee ensimmäisenä mieleen. Ja tietysti rukoilen sadetta päivittäin. Onneksi perjantain ja lauantain väliselle yölle on kai sitä tulossa; edellisestä sadepisarasta on lähes kaksi viikkoa.

Englanninsinililja Hyacinthoides non-scripta

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Kartanokimalainen Bombus hypnorum

Ketoruusuruoho Knautia arvensis

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Kultakärsämö Achillea filipendulina

Partalaukka Allium rosenbachianum

Pensaskimalainen Bombus pratorum

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Ryytisalvia Salvia officinalis

Tarhaidänunikko Papaver Orientale-Ryhmä

Tarhakimalainen Bombus hortorum

Tarhakurjenpolvi Geranium × magnificum

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Tähkähietalilja Anthericum liliago

Tähtilaukka Allium cristophii