Kuusamankukat keskitalvella

 Tosin nämä ovat nuppuja, mutta voisivat vaikka avautuakin!

Kun ajattelee, että nuput ovat kestäneet –10 -asteisia öitä tammikuun alussa, ovat ne ihmeen tuoreen näköisiä. Tämä on koreaköynnöskuusama 'Gold Flame'.

En nyt muista, oliko kuusama kukassa silloinkin, kun viitisen vuotta sitten oli erittäin lauha talvi. Silloin ei ollut edes –10 pakkasta missään vaiheessa. Lapsuudenkotini puutarhassa Helsingissä muistan talven 2008, ihanan lumeton ja lämmin. Vaaleajouluruusut kukkivat läpi talven ja kuvasin kuusamankukkia, persiansinililjoja ja lumikelloja helmikuussa.

Kuusaman vieressä on ruusuherukka valmiina kevääseen. Saa nähdä, tuleeko se kukkaan tänä keväänä jopa aikaisemmin kuin tavallista. Yleensä se avaa ensimmäiset kukkansa huhtikuussa, mutta viime kevät oli niin kylmä, että se kukki kunnolla vasta toukokuun puolivälissä. Ja silloinkin tavallista vaisummin; kova talvi verotti kukintaa. Toukokuun helleaalto teki myös sen, että lehdet puhkesivat samaan aikaan, jolloin kukat näkyvät huonommin.

Enpä nyt ottanut yleiskuvaa alueesta, kun maisemat eivät ole kovin kuvaukselliset. Laitetaan tämä toukokuinen kuva, kun rusotuomipihlajat ja tulppaanit kukkivat. Kuusama ja ruusuherukka ovat kuvasta vasemmalle, portista alaspäin. Oikeassa reunassa näkyy huussia.

Huussin vieressä on villi punainen kukkapenkki. Sitä voisi vähän siivota. Ohutta ruohoa saa kitkeä jatkuvasti, se tuntuu olevan vaikea hävittää, vaikka ei leviäkään juolavehnän tavoin. Lehtiä tässä kuuluu ollakin, sillä haravoin ne syksyisin kukkapenkkeihin. Mutta pitkiä perennanvarsia voisi hieman silputa lyhyemmiksi. Ihanaa, kun pääsee puutarhahommiin ja kitkeminenkin onnistuu!

Vihreä pehko on korallikeijunkukka; varsin kaunis perenna talvellakin.

Idänunikoihin voi myös aina luottaa! Vieressä on tarhajouluruusun lehtiä.

Huussin takaisissa tarhajouluruusuissa näkyy jo ensimmäinen kukkanuppu. Nämä eivät ole minulla koskaan kukkineet syksyllä tai talvella, vaan aina vasta huhti–toukokuussa. Saa nähdä, miten tänä vuonna käy.

Tämä ei ole kukkapenkkiä, vaan nurmikkoa villin punaisen kukkapenkin vierellä. Se näyttää harmaakäenkukkien itämiskyvyn. Ja senkin, että tältä puolelta en ehtinyt syksyllä haravoida.

Tästä on hyvä jatkaa.

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Idänunikko Papaver orientale

Korallikeijunkukka Heuchera sanguinea

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Villin punaisen penkin iloiset yllättäjät

 Hurraati hurraati hurraati hurraa!

Villi punainen penkki sijaitsee huussin ja vanhan talon päädyn välissä. Hurmaavimmillaan se on kirsikoiden kukinnan aikaan, kun tulppaanitkin kukkivat. Tuolloin on vielä valoisaa, nyt kesäkuussa puihin ovat puhjenneet lehdet ja alue on vähintäänkin puolivarjoisa.

Mutta oli siellä kukassa vielä hetki sitten yksi liekehtivän punainen tulppaani, suvitulppaani!

Tämä on mysteeri ja erittäin iloinen yllätys. Olin kyllä istuttanut suvitulppaanin, harvinaisen aarteen, villiin punaiseen penkkiin, mutta mielestäni vähän eri paikkaan. Lisäksi olin siirtänyt sen muutama vuosi sitten ruskopenkkiin, joka on vähän alempana rinteessä.

Koska suvitulppaani on niin kaunis, laitetaan tähän kuva ruskopenkin yksilöstäkin. Tämä on niin uskomattoman siro – ja myöhäinen. Idänunikot nuppuilivat vielä, nämä kuvat ovat reilun viikon takaa.

Kuinka onnekasta voi olla, että nyt minulla on niitä kaksi kappaletta! 

Odottelen lisääntymistä, mitä ei ole kylläkään tapahtunut, paitsi että nyt on se mystinen toinen kukkiva kappale. Pari vuotta sitten keräsin siemenet ja joitakin hyvin pieniä korsia niistä nousi. Istutin puolentoista vuoden kasvattelun jälkeen kylvöksen syksyllä ruskopenkkiin, mutta siitä kohdasta ei ole vielä noussut yhtään mitään. Siementaimet olivat kyllä aivan älyttömän minikokoisia, pikku sipulit tulitikun pään kokoluokkaa.

Ei siinä vielä kaikki. Pari päivää sitten havaitsin särkyneensydämen punakukkaisen Valentine- eli 'Hordival' -lajikkeen sittenkin elossa ja nousemassa maasta! Ehdin jo käydä samassa K-raudassa, josta taimen viime vuonna hankin, katsomassa, jos heillä olisi samaa valikoimassa tänäkin vuonna – ei ollut. No nyt säästyi nekin rahat.

Lisäksi nepalinhanhikki, jonka istutin syksyllä, on myös vastikään noussut maasta toisen 'Nippon Beauty' -pionin edessä, mihin sen istutinkin. Ja tänään löysin jo kuolleeksi julistamani 'King's Ransom' -rotkolemmikin ensimmäisen lehden toisaalla puutarhassa!

Pelkkiä hyviä uutisia siis niin täältä villistä punaisesta penkistä kuin muualtakin. Lisäksi ihastuttava korallikeijunkukka on aloittanut kukinnan. Kirjoitin siitä uusimpaan Oma PIHA -lehteen (numero 3/2024) juttuuni pitkään kukkivista perennoista. Tämä kun on kukassa seuraavat pari kuukautta yhtä soittoa.

Ensimmäiset varjoliljan kukat ovat avautuneet ja kohta seuraavat marhanliljat perässä. Iloisena olen pannut merkille, että ne viihtyvät puutarhani olosuhteissa. Tänä vuonna on kukkaan tulossa neljän ihan uuden lajikkeen ensikukinnat, jos muistin laskea kaikki mukaan! Ja jos ne ovat sitä, mitä paketin etiketissä väitettiin – se on aina oma lukunsa. Istuttaa yhtä, kukkaan tulee toista.

Onneksi kaikki varjo- ja marhanliljat ovat yhtä kauniita. Uuden väristen lajikkeiden saaminen vain on niin kutkuttavaa, että harmittaa, jos tulee taas sama 'Claude Shride' – vaikka se onkin upea.

Villin punaisen penkin vieressä on esikkopelto tai jouluruusutarha, jossa kasvusto on keskikesäisen korkeaa. Koiranputkien keveät kukinnot pitävät seuraa varjoliljoille, joita on vuosi vuodelta enemmän – niin oli tarkoituskin. Tämä nuppuinen tilanne on jännittävin.

Kohta poksahtaa!

Korallikeijunkukka Heuchera sanguinea

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Suvitulppaani Tulipa sprengeri

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Varjolilja Lilium martagon

Kultasahramit nousussa

 Lupaavalta vaikuttaa! Viime yönä oli vielä –5 astetta, mutta nyt ei ennusteessa paljon pakkasta enää ole. Jospa se tästä. 

Eilinen mahtikeli täytti mielen keväällä!

Enkä minä ole ainoa, joka tuntui heräävän eilen kevään tuloon. Puuteripaju 'Mount Aso' alkoi pörhistää ensimmäisiä pajunkissojaan. Lisääkin kissoja tuli esiin ruskeiden kuorten alta.

Sekin paju elää parhaillaan jäätiköllä, tuolla kivipengermän alapuolella. Kivirappuset voi kulkea alas, ken uskaltaa.

Jään alta paljastuu kuitenkin kaikkea kivaa ja onhan se kuvauksellistakin. Tämä on amerikankeijunkukka 'Marvelous Marble'.

Eilen oli niin ihana sää, että hengailimme kissojen kanssa ulkona ihan vain siksi, ettei tehnyt mieli mennä sisään.

Otin tämän kuvan, joka kuvasti pihan suhteita. Kolmasosa on vihreää, kolmasosa lumista ja kolmasosa jäistä. Tai siis oli.

Niin vain on taas tilanne muuttunut, että tässä on satanut lunta parin tunnin ajan ja kaikki on aivan valkoisena tällä hetkellä. Nyt lunta tupruttaa oikein sakeasti. Mutta se ei haittaa, kun ollaan kumminkin plussalla. Lisäksi kymmenen vuorokauden ennuste näyttää vain –1 ... +3 asteen haarukkaa: kovat pakkaset ovat enää muisto vain!

Eilen löysin myös seuraavat versot! Nämä ovat kultasahramia.

Kyllä se tästä!

Amerikankeijunkukka Heuchera americana

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Puuteripaju Salix gracilistyla

Maansiirtohommia

 Kun lunta ei ole, voi kiviä jo siirtää – kunhan ne eivät ole maassa kiinni.

Marraskuussa tilanne oli tämä. Vanhan talon takanurkan salaojaprojekti oli jäänyt kesken – ööö – paria vuotta aikaisemmin. Piti kaivaa pikku oja putkelle, laittaa pohjalle ja päälle maanrakennuskankaat ja päälle vanhaa kattotiilisilppua, jonka kasaa näkyykin taka-alalla kuvan yläreunassa. Puolustuksekseni vikisen, että kattotiilikasoja oli useita ja tämä oli niistä viimeinen.

Putki paikoillaan, check, maanrakennuskankaat paikoillaan, check, tiilisilpun heittäminen voi alkaa. Edelleen marraskuun kuvaa. Putken upottaminen maahan ei vain ollutkaan suoraviivainen toimenpide, sillä maassa juuri sillä kohtaa oli muutama mojova kivi. Niitä näkyy ojasta oikealle. Niiden nostamiseen ja pyörittämiseen kului tovi enkä tuon kauemmas niitä saanut, kun ovat kooltaan mikroaaltouunin ja Titanicin välimaastoa.

Marraskuussa tuli lunta, onneksi se myös suli, niinpä jatkoin projektia. Yritin kaivaa maata pois sivummalta, jotta saisin kiviä kauemmas, mutta sielläkin tuli Titaniceja vastaan. Niinpä tähän tuli vähän oikeanpuoleista hedelmätarhaa alempi taso: uusi istutustasku! Ihan valmista, rikkaruohotonta maata, kun siitä on pintamaa kuorittu pois. Kivet ovat aika isoja, mutta kyllä niiden väliin jotain mahtuu.

En marraskuussa ehtinyt laittaa tuohon mitään, mutta ajatuksissa oli se saniaistarha, joka on kuusen alla liian kuivassa paikassa. Tänne talon pohjoisnurkalle voisi sopia varjoherkkujen penkki, ihania esikoitakin. Kesällä kohta saattaa olla kuiva, mutta ei ainakaan paahteinen.

Täytyy vielä laittaa pieni kivipenger uuden tason oikeaan reunaan. Sieltä mahtuu vielä kaivamaan vähän lisää maata pois, jotta saan istutusalueelle enemmän tilaa.

Kerrankin sain ajatuksen oikealla hetkellä ja keksin poistettavalle puhtaalle maa-ainekselle hyvän paikan aika läheltä. Ruskopenkki on tullut aikanaan tehtyä kaivamalla nurmi pois, niinpä se on matala kuoppa. Huono juttu, sillä ylärinteestä valuu tähän vettä koko talvikauden, jos on märkä talvi. Kasasin ruskopenkin yläreunaan matalaa maavallia, mutta toistaiseksi tämä talvi ei ole ollut kovin märkäkään – vielä. Tämän kuvan otin marraskuun viimeisenä päivänä.

Ja tämän nyt.

Kun lunta ei ole, pääsin kattotiilisilppuun taas käsiksi. Sain toissapäivänä heitettyä salaojan päälle kaiken, minkä halusinkin.

Viimeinkin! Tässä vanhan talon pitkä takasivu. Olen aiemmin kertonut, niinpä nyt vain pähkinänkuoressa: kun ostin paikan, oli tässä ryteikkö ja maa, taloa kohti viettävä rinne, noussut kiinni alimpaan hirsivarviin. Talo kengitettiin, ensin kaivinkone kävi kaivamassa maata pois leveästi seinän viereltä. Jatkoin käsipelillä, muotoilin poistetusta maasta ja kivistä reilu metrisen pengermän ja tasaisemman ylärinteen ja pengermän juurelle ojan, jossa kulkee salaojaputki.

Viimeisen kattotiilikasan alla on vielä maa- & kivikasa, joten hain silmät kiiluen parhaan kaivuulapioni: nyt saisin tehtyä tuon keskellä puuttuvan pätkän kivipengermää ja tasoitettua maata!

Kas – lapio ei uponnut senttimetriä syvemmälle. Ai niin, nyt on vasta helmikuu.

Tämä kuva on talon takaa pengermän päältä pitkin talon päätysivua. Tiilisilpun jälkeen oja saa jatkua kivettynä matalana avokouruna, tässä maa viettää hyvin kohti alarinnettä eli tuota kulmaa, jossa nyt on vesitynnyri nurin.

Vasemmalla näkyy valkoinen keppi ja lampaanvillaa, siellä kasvaa aarre.

Nenäliinapuu, joka voi hyvin! Silmut ovat elinvoimaiset, myös aivan latvassa, joka on ollut koko talven selvästi villasuojan yläpuolella. 

Mennään vielä tutkimaan ruskopenkin tilanne.

Sain syksyllä toisenkin kuningasajatuksen. Kaikki se lehtimassa, joka saarnista varisi, on enemmän hyödyksi istutusalueilla kuin nurmikolle silpuksi ajeltuna. En ole haravoijatyyppiä (muistuttaa liikaa siivousta), mutta tällä kertaa tartuin haravaan. Tämä oli ennen maan levittämistä tähän päälle. 

Sipulikukkia ei vielä näy, mutta ruskosormustinkukat ovat voimissaan.

Tästä kaksikosta taisin raportoida jo syksyllä, ja nyt olen vieläkin tyytyväisempi näiden talviseen koristearvoon: siemenestä kylvetty isopiippo 'Solar Flair' ja tellima Nilalta saaduista siemenistä peräisin.

Piippo ja tellima kasvavat pyöreän penkin alla, penkki ympäröi kiinanpunapuuta. Näkyy myös sormustinkukan vihreä lehtiruusuke. Tiilenpunakukkainen esikko työntää kukkanuppuja; toivon, että saamme lunta viikonloppuna, sillä ensi viikon puoliväliin on luvassa vuorokauden pakkasjakso jopa –6 astetta. Ja sitten seuraavalle sunnuntaille taas +4.

Tänä vuonna voin poistaa muovin, joka on peittänyt ruskopenkin keskiosaa! Päätin olla kaivamatta enää, sillä kasvit eivät totisesti kuoppaa tarvitse. Olen vain ollut niin suunnittelematon. Loppujen lopuksi vuosi on kulunut todella nopeasti. Eiköhän ruoho ole sieltä alta menehtynyt.

Portinpielen koreaköynnöskuusama on ministi talvivihanta ja silmutkin jo pitkällä.

Kivimuurin edessä nousee käärmeenlaukkaa niin paljon kuin vain ehtii satoa korjata. Verkko suojaa japaninvaahteraa, sen sisältä on kyllä vähän ärsyttävä korjata versoja. Mutta niitä kasvaa tässä penkissä jo todella laajalti muuallakin.

Tarhajouluruusu ja sinivuokko ovat yhtä vihreinä, sinivuokon lehdet ovat tuolla keskellä jouluruusua, joka on tähän itsekseen ilmestynyt siementaimi.

Huussin viereinen villi punainen penkki sai myös syksyllä hyvän saarnenlehtikatteen. Tämä jää nyt tavaksi. Suojaahan se pinnassa elävien kasvien tyviä. Idänunikot ja korallikeijunkukat ovat jo vihreinä.

Lähes kaikki vanhan talon taakse kertyvästä vedestä valuu tänne päin, mihin maa viettää, siksi talon toisen päädyn oja jäi tekemättä niin pitkäksi aikaa. Täällä on Rivendell, jonka joki alkaa vapautua jäästä. Tarhajouluruusut voivat vehmaasti.

Idänunikko Papaver orientale

Isopiippo Luzula sylvatica

Korallikeijunkukka Heuchera sanguinea

Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii

Käärmeenlaukka Allium scorodoprasum

Nenäliinapuu Davidia involucrata

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Tellima Tellima grandiflora

Kurkkaus muotopuutarhaan

 pitkästä aikaa

Syys saa, onneksi kukat eivät ihan vielä luovuta. 

Joku muu ne voi kyllä viedä. Tänä aamuna, kun katsoin keittiön ikkunasta ulos, näin näillä huudeilla tallustelevan valkohäntäpeuran nuuhkimassa puutarhani antimia. 

Niin vain piti vetää saappaat pyjamanhousujen päälle paljaisiin jalkoihin ja hiipiä ulos. Halusin hätistellä peuran niin rauhallisesti tiehensä, että se ei kaada suojaverkkoja ja hajota aitaa mennessään. Pienen tuumailun jälkeen se hyppäsikin kaikessa rauhassa suoraan aidan läpi, sellaisesta 50 x 50 cm reiästä kuin kangaspuiden sukkula (tai neula ristipistotyön läpi), niin ettei siitä arvaisikaan niin suuren eläimen menneen. 

Voi vietävä, miten pienestä kolosta ne tosiaan pääsevät, sain taas kerran muistutuksen. Samalla toivo valui takaisin saappaanpohjiin. Kyllähän sellaisia kulkureikiä on aidassani siellä sun täällä. Onpa tässä kyllä jo monen viikon ajan käyty pihassani nakertamassa sitä sun tätä ja aamuisin on tuoreita peuranpaskoja terveisinä.

Mutta sinne muotopuutarhaan. Ihana asia on se, että yli kymmenen vuotta sitten istutettu rinneakebia on talvehtinut jo joitakin talvia ihan korkealle asti, ensimmäiset kahdeksan vuotta se paleltui maata myöten. Vieläkään se ei ole kukkinut, mutta ehkä jonakin keväänä. Siihen tulee mahtavat pikkuiset tumman viininpunaiset kukat tertuissa, olen nähnyt Hollannissa ja siksi ostin tämän heti, kun kotimaisella taimistolla näin.

Loistomyrkkylilja on saanut seurakseen myskimalvaa, jonka syksyiset kukat ovat hailakan vaaleanpunaisia, normaalisti nämä ovat valkoisia, vaaleanpunaista en ole hankkinut.

Olen vähän katsonut tuota myrkkyliljan edessä kasvavaa lehtitupasta, jospa se olisi joku jäänne viime syksynä tuohon istuttamistani valkokukkaisen sinikatanan siementaimista, jotka näyttävät kaikki hävinneen viime talveen, mutta tuo on lähes varmasti kyllä pukinparta, sitä kasvaa täällä rikkaruohona siellä sun täällä. Harmi, kun sain kerrankin valkoisen sinikatanan siemenet itämään ja taimet kasvamaan edes jonkin verran!

Toisaalta pukinparta on kuulemma herkullinen, täytyypä kokeilla. Muinais-viljelyjäänne se taitaa ollakin.

Myrkkyliljoja on noussut enemmänkin. Yksinkertainen valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album' on rehevöitynyt.

Tästä penkistä on 'William Dykes' jo luovuttanut, mutta syysleimu 'Crème de Menthe' kukkii yhä vain, onneksi peura ei sitä syönyt. Taustalla on muuten yksi kaikkien aikojen parhaista luonnonkasveista puutarhassa: haisukurjenpolvi. Aivan loistava maanpeittomatto, joka ei lopeta kukintaa syksyn tuloon.

Tässäkin penkissä on haisukurjenpolven kukkia, karhunjuuren ja 'Green Spice' -keijunkukan kaverina. Tämä keijunkukka on yksi kahdesta, jotka ovat onnistuneet talvehtimaan puutarhassani vuosikaudet, ehkä siksi, että vaahtera pudottaa tämän päälle lehtensä ja kasvi saa niistä talvisuojan.

Myrkkylilja 'Waterlily' on vuosi vuodelta vähän laajentunut, nyt kukkia on jo useita. Ja tässäkin haisukurjenpolvi mukana. 

Purppurakannusruoho 'Canon Went' tarjoilee haileaa vaaleanpunaa keskikesästä syksyyn asti, hyvin hentoisessa muodossa. Tämä tekee kivasti siementaimia, mutta useimmat niistä timjamipolulla, mistä olen siirrellyt niitä kukkapenkkien puolelle. Tykkää selvästi paahteisista paikoista, joissa ei ole kilpailua.

Edellisessä kuvassa näkyi taustalla sinistä, se on tädyke (en tiedä mikä, siemenestä kasvattamani), sekin kukkii yhä vain. Kuvassa näkyy myös puksipuuaidan ihanaa uutta vaaleanvihreää leikkuun jälkeen kasvanutta lehdistöä.

Taustalla näkyy vaaleanpunaisena pisteenä 'Waterlily' -myrkkylilja ja sen takana on timjamipolku.

Timjamipolun toisella puolen on Austin-ruusu The Pilgrim vielä tuottamassa kukkia, onneksi peura ei ehtinyt huomata sitä vielä. Ensimmäinen kukka näistä nupuista onkin jo avautunut, täytyy kohta kuvata – auringon pitäisi iltapäivän mittaan tulla esiin. Nyt saavat syksyn istutukset hyvän kastelun.

Peurat tekevät kaikkea muutakin ärsyttävää kuin syövät kukkia ja nuppuja. Ne nyhtävät vastaistutettuja taimia maasta, talven mittaan se koituu usein niiden kohtaloksi. Joka ikinen uusi, vielä juurtumaton taimi pitäisi suojata tukevasti maahan ankkuroidulla verkonpalalla tai ainakin viskata risukasa päälle. Pintajuurisista kurjenmiekoista nousevat vanhemmatkin yksilöt siihen, kun peura ottaa hampailla kiinni lehdistä ja nykäisee. 

Tässä on vasta muutama viikko sitten istutettu kääpiökurjenmiekka 'Banbury Ruffles': ihana violetinsininen, jolla on vaaleat parrat. Huomasin taimen ylös nyhdettynä, kun tulin yli viikon kaupunkireissulta. Onneksi nyt oli sateinen syksy eikä paahteinen kesä tai pakkastalvi, muuten se voisi olla mennyttä taimea.

Banbury piti hankkia ihanan värinsä takia ja siksikin, että entinen työpaikkani sijaitsi Oxfordissa Banburyntien varrella. Banbury sijaitsee siinä Oxfordista pohjoiseen.

Astereiden aika alkaa, muotopuutarhassa asustaa 'Little Carlow', ihanan värinen ja valtavan hyvä kukkimaan.

Asteri Symphyotrichum

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Karhunjuuri Meum athamanticum

Keijunkukka Heuchera

Kääpiökurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Myskimalva Malva moschata

Pukinparta Tragopogon pratensis

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Rinneakebia Akebia quinata

Sinikatana Catananche caerulea

Syysleimu Phlox paniculata

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tädyke Veronica