Syksyn viimeiset ja talven ensimmäiset

 Kausi vaihtuu.

Syyssahrameita on yhä kukassa. Taputan itseäni olalle siitä, että istutin mukuloita vuosi sitten mäntyjen alle, missä ne eivät peity vaahteranlehtiin. Tuoreet nuput, jotka eivät marraskuun lopun lyhyessä päivässä tosin enää avaudu, ovat mannaa silmille ja sielulle. 

Ja tänään meillä oli – taas – ihana auringonpaiste! Edellisestä aurinkohavainnosta on vain kolme päivää. Se, jos mikä, luo uskoa tulevaan.

Syyssahramien vieressä on vaaleajouluruusuja. Ne ovat takuuvarmoja alkutalven kukkijoita, mikäli vain sää sallii. Ja puutarhurin muisti. Nimittäin siitä huolimatta, että jänis käy takuuvarmasti syömässä nousevat kukkavarret, en muistanut tänäkään vuonna suojata vaaleajouluruusuja verkolla. 

Kuvasta voi ehkä nähdä, että kukkavarsia olisi ollut parikymmentä. Osa on kyllä vaahteranlehden alla piilossa. Muutama nuppu jäi tallelle, ja niitä nousee lisää, tiedän kokemuksesta. 

Näihin tunnelmiin on mukava päättää syyskausi ja aloittaa talvikausi. (Ja nyt on jouluruusun ympärillä verkko).

Syyssahrami Crocus speciosus

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Länsilaidallinen

 Tontin länsireunalla tapahtuu.

Ensinnäkin: lumipalloheisi kukkii! Minulla on näitä kaksi, on ollut jo vuosia, ja nyt ne molemmat kukkivat ensimmäistä kertaa! Eivät ole tainneet arvostaa kuivia olosuhteita, mutta tänä vuonna lienee kosteus kohdillaan. Heiden alla näkyy sademetsäkokoon kasvaneita tarhajouluruusuja.

Jos kurkataan alarinteeseen ison saarnen toiselle puolelle, on siellä ennätyskorkeita tarhakieloja, sinipilvenä edelleen kukkiva rotkolemmikki sekä japaninvaahtera 'Osakazuki'. Pensas on siis matalampi kuin perennat.

Vähän vielä alempana kukkivat espanjansinililjat ja itsekseen ylärinteen luonnonkasvustosta alemmas valunut metsäkurjenpolvi. Siitä olen ylen onnellinen.

Peruutetaanpa hieman, jotta tiedetään, missä ollaan. Tontin länsireuna on huussin vieressä. Kuvassa ei kivimuurista näy mitään, kun kasvillisuus on niin rehevää. Valkoinen Madonna-patsaskin on jäänyt jättikokoisten tarhakielojen peittoon.

Tänä aamuna, kun hipsin huussiin – yksi kesäaamujen ihanista hetkistä – huomasin, että yksi aarre on avautunut. Huomasin aarteen nuput jonkin aikaa sitten aivan muun kasvillisuuden huppeluksissa. Tuli kiire raivata häiritsevät naapurit pois.

Tadaa! Tämä on vähän tarhakurjenmiekkoja matalampi eli ilmeisesti helluntaikurjenmiekka (IB, Intermediate Bearded) ja lajike on vanha löytölajike, joka kulkee nimellä "Terola II".

Edellisestä – ja ensimmäisestä – kukinnasta on muutama vuosi. Ainakaan en löydä blogistani tästä kuin yhden jutun neljän vuoden takaa, jolloin se oli kukassa.

Kyllä se parrakkaiden kurjenmiekkojen lannoittaminen kuulkaa kannattaa!

"Terola II" lähikuvassa. Että osaa olla kukassa hienot värit.

Eikä siinä vielä kaikki. Viereisessä ruskopenkissä asustaa 'Louvois' (tarhakurjenmiekka, Tall Bearded), joka tuli kukkaan tänään iltapäivällä, vähän myöhemmin kuin vanhan talon kuumalla eteläseinällä asuvat kaimansa. Niissä on jo kaksi kukkavartta ja useita kukkia. Tämä ruskopenkin 'Louvois' sointuu täydellisesti 'Enkan' -japaninvaahteraan.

Otin kuvan viiden maissa, juuri kun sade alkoi. Kyllä: taas meillä sataa! Ei kyllä välttämättä paljoa eikä kauaa.

Yritän taas sijoittaa lukijat kartalle. Nyt ollaan huussin vierellä, ruskopenkki on täysien (taas!) kottikärryjen takana – olin eilen raivauspuuhissa tässä etualalla näkyvässä villissä punaisessa penkissä.

Aiempien kuvien kasvit ovat portista oikealle, nyt jatketaan rinnettä alas pitkin länsireunaa portista alaspäin. Siitä pääsee naapuriin, jos suola tai jauhot ovat lopussa.

Tänään avautui tämän kesän kaksi ensimmäistä idänunikkoa. Tämän värisiä en ole ostanut, mutta näitä tuli yhtenä vuonna, kun menin erehtymään ja ostamaan messujen huutavilta hollantilaismyyjiltä kasveja. Näiden piti olla valkoisia – eikä varmaan niistä toisistakaan kasveista tullut sitä mitä piti.

Mutta kun äkkäsin siirtää nämä tuohon kivimuurin eteen, ovat ne siinä kuin kotonaan. Kaiken värisille, myös ei-toivotuille yllätyksille, löytyy kyllä paikka, kun alkaa miettiä. Ellei piha ole postimerkin kokoinen.

Näiden idänunikoiden vieressä on viimevuotinen äitienpäiväruusu 'Oranje Moersdag', jossa on lähes tismalleen saman sävyiset kukat, mutta pienet ja tertuissa. Se on vasta nupulla, joten yhteiskukinta ei onnistu, toisin kuin viime vuonna, jolloin taimi oli viritetty toukokuuksi kukkaan jollain tanskalaisella taimitarhalla. Ja sehän kukki yhtä soittoa syksyyn asti.

Mutta se ei haittaa, sillä täältä löytyy silti sointuvaa värikomppausta. Puna-ailakitkin ovat jees, tosin niiden määrästä huomaa, etten vielä ole päässyt tämän penkin raivauksen kimppuun. Niiden takaa pilkottaa oranssia.

Siellä on kellukka 'Totally Tangerine'! Totaalinen herkku, ja myös triljoona kertaa kauniimman värinen kuin idänunikko. Lisäksi tuolla näkyy edelleen kukassa hempeän vaaleanpunainen särkynytsydän 'Cupid'. 

Mietin tässä värimieltymyksiä, kun Liisan (Liisan kasvit -blogi) kanssa niistä kommentissa keskusteltiin. Puna-ailakki kuuluu inhokkiväreihin, en ole koskaan pitänyt tuollaisesta ärtsy-vaaleanpunaisesta, jota aniliiniksikin sanotaan. Mutta kun se on pieniin kukkiin pirstottu, se on ihan kiva. 

Jos idänunikon kukat olisivat pikkuisia pisteitä, ne olisivat tosi ihania jossain muiden kasvien lomassa. Harmi, että niiden pitää olla nenäliinan kokoisia jättiväriläikkiä. Sama juttu aniliininpunaisten pionien kohdalla. Aivan liian iso kukka sen värin katseluun.

Makuja on niin monia!

Putkikasvit ovat kestorakkauteni. Tämä on kumina, ollut jo monta vuotta, vaikka luulin sen olevan kaksivuotinen. Se on kukkinut vaikka kuinka monta vuotta, ja silti se vain jatkaa eloaan vuodesta toiseen.  

Siitä oikealle näkyy jotain matalaa ja limenvihreää, josta lupasin raportoida, kun se on kunnolla kukassa...

Loistokevätesikko 'Francisca' on ollut kunnolla kukassa jo pitkään, ja niin ihmeellinen on tämä viileä kevätkesä, että se on edelleen täydessä vedossa! Olen ottanut siitä varmaan sata kuvaa, silti se päätyi blogiin vasta nyt.

Hehkutin tätä henkeäsalpaavan kaunista esikkoa jo etukäteen, toivottavasti ei tullut pettymystä. Värimieltymykset ovat niin kovin henkilökohtaisia. Minulle tämä on yksi kaikkien aikojen kauneimpia kukkia, ja olen niin iloinen, että se on kerrankin näin rehevä!

Espanjansinililja Hyacinthoides hispanica

Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä

Idänunikko Papaver orientale

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kellukka Geum

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Roseum' tai Pohjan Neito', minun ovat lajiketta 'Roseum'

Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum

Puna-ailakki Silene dioica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Nyt on kokoa ja näköä

 Kaikki kasvaa ja onkin aika ihanaa nähdä hyväkuntoisia kasveja! 

Harvemmin on kesä alkanut näin hyvällä kosteudella. Katsoin kartiovalkokuusten tuuheita vuosikasvuja ja totesin, etteivät ne ole koskaan vielä olleet tuon kokoisia. Koko kuuset kun ovat kasvaneet yli kymmenessä vuodessa vasta alle metrisiksi.

Rivendellin jouluruusulaakso on täynnä ihan hervottoman kokoisia tarhajouluruusun lehtiä.

Koska kokoa ei ilman mittakaavaa hahmota, tungin käpäläni kuvaan.

Tämähän on muuttumassa sademetsäksi!

Sademetsään kuuluvat kaikenlaiset liaanit. Alppikärhö kiipeää kirsikkapuuhun, mutta on vääntänyt yhden sen hennommista oksista alassuin. Hyvä juttu, sillä kukkia saa nyt ihailla vähän alempanakin kuin korkealla kirsikan latvassa.

Tämäkin on aivan täydellinen kasvi Rivendellin haltiatunnelmaan.

Luen muuten parhaillaan Tarua sormusten herrasta pitkästä aikaa – tai siis kuuntelen äänikirjana. Löysin sen äänikirjapalvelusta englanniksi itsensä Sméagolin eli Gollumin lukemana! (Näyttelijä Andy Serkis). Kylläpä on täydellinen lukija ja ihanaa uppoutua taas tähän klassikkoseikkailuun. 

Äänikirjan kuuntelu on hyvin hidasta tähän aikaan vuodesta, mutta seikkailu ei mihinkään karkaa ja kun tarinan tuntee hyvin, muistaa tilanteet ja henkilöt ilman, että tarvitsisi kelata taaksepäin viikonkaan paussin jälkeen.

Kirja kyllä aiheuttaa tarpeita esimerkiksi siirtää viimeinkin 'Elrond' -narsissit Rohanista Rivendelliin, minne ne ehdottomasti kuuluvat, onhan Elrond Rivendellin hallitsija. Elrond ei ole voinut kovin hyvin Rohanissa enää viime vuosina, eikä ihme.

Nämä on tullut jo esiteltyä, mutta laitetaan vielä kerran: tarhakielo ja rotkolemmikki, täydellisen haltiamaisia kasveja Rivendellin rajamaille.

Rivendellin vieressä on villi punainen penkki, jossa kukkivat edelleen 'Orange King' -tulppaanit. Kirsikkapuu, johon alppikärhö kiipeilee, näkyykin kuvassa.

Helmisaniainen nousee korkeampana kuin koskaan. Luulin jossain vaiheessa tämän olevan kuningassaniainen, mutta sitten huomasin sen eri muotoiset versot vieressä. Olen niin iloinen!

Olen istuttanut helmisaniaista muutamaankin kertaan, kun se on niin kaunis, mutta se ei koskaan viihtynyt kauaa, vaan aina kuivunut pois. Sitten istutin tämän taimen lähes ojan pohjalle ajatellen, että meni syteen tai saveen (kirjaimellisesti juuri siihen); kokeillaan tätäkin. Ja se onnistui! Helmisaniainen on elänyt tuossa jo muutaman vuoden. Mutta tähän asti se ei ole paljonkaan yltänyt muuta kasvillisuutta korkeammalle – ennen kuin nyt. Lisäksi lehtiä on noussut vähän laajemmalla alalla.

Jossain sanottiin, että se on leviävä ja minä tosiaan toivoin, että olisikin. Niin upea juttu.

Sain tänään illansuussa leikattua viimeisenkin voikukka-heinikkorehotuksen. Se oli niin korkea, että ruohonleikkuri sammui muutamaan kertaan, mutta lopulta tuli tasaista. Musti esittelee. Nyt myyrät näkyvät paremmin.

Ensi yöksi tai huomisaamuksi lupailtu sade on karttojen mukaan peruttu, mutta ehkä tänne siitä kumminkin muutama pisara putoaa. Ennuste on aika jännä: edelleenkään ei kahden viikon käyrä nouse paljoa 15 astetta lämpimämmäksi. Ihan sama ilmiö, joka on ollut koko toukokuun: viileää. Ja sehän tarkoittaa pitkään kestäviä kukintoja ja hyvinvoivia kasveja, jotka eivät kerrankin kärvistele kuivuudessa.

Alppikärhö Clematis alpina

Helmisaniainen Onoclea sensibilis

Kartiovalkokuusi on nykyään kartioalbertankuusi Picea × albertiana 'Conica'

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Rivendellin seudulla

 On alkanut tapahtua niin vauhdilla, että täytyy raportoida jo seuduittain.

Mennään Rivendelliin, joka alkaa tästä vuokko-esikkopuutarhan takaa. Tällä hetkellä Rivendellissä kukkivat kevätesikot valtoimenaan.

Tarhakalliokielo on alkanut kukkia. Se on jotenkin hirmu sopiva kasvi haltioiden asuttamalle seudulle. Sen alla kukkii rotkolemmikki.

Narsissi 'Loth Lorien' on avannut kukkansa. Päätin, että siirrän Rohanista 'Elrond' -narsissit myös tänne, sillä ne eivät kuki Rohanissa. Lisäksi Elrond asuu nimenomaan Rivendellissä! Ehkä siinä onkin syy kukkimattomuuteen.

Tarhajouluruusujen kukat ovat haalenneet ruskeanpunaisiksi, niinpä niitä ei enää juuri huomaa. Paitsi isoista lehdistään. Kevätesikot ovat nyt pääosassa täällä ala-Rivendellissä joen tuntumassa.

(Joki = oja, jossa on edelleen vähän vettä, kiitos tämän loppukevään suht säännöllisten sateiden. Tänään sateli hieman, mutta loppupäivästä pitäisi tulla enemmän. Olisi hyvä, sillä vaikka tässä on noin kerran viikossa tullut 2–5 mm, on edellisestä kunnon sateesta jo kolme viikkoa.)

Ainoa jouluruusu, jolla on vielä hyvän väriset kukat, on kaikkein tummin yksilö. Sen kukkia on vähän vaikea erottaa kivimuurista kuvassa. Täällä kasvaa myös varjoliljoja, niiden lehtiä näkyy.

Rivendell on valoisa keväällä, sillä saarniin, joita sen yllä kasvaa, puhkeavat lehdet hyvin myöhään ja täällä viileän meren syleilyssä vielä myöhempään. Kuvassa rusotuomipihlaja, vihertävä puu vasemmalla on villi omenapuu.

Ennen kuin lähdetään ylä-Rivendelliin, vilkaistaan villiä punaista penkkiä, joka kasvaa ihan vieressä. Tämäkin rajautuu Rivendellin jokeen (oikealta nimeltään Tolkienin kirjoissa Bruinen). Tulppaanit ovat 'Orange King' ja 'Carnaval de Nice', näyttävät kivoilta metsätyräkki 'Chameleonin' väleissä.

Vaikka metsätyräkin siementaimia saa kiskoa pois, on 'Chameleon' niin täydellinen väripari monelle kasville, ettei tosikaan. Tämä tulppaani tuli papukaijatulppaanien sekoituspussista. Siitä tuli vain punaista ja valkoista. Valkoisessa on ihania kapeita vihreitä liekkikuvioita, en huomannut ottaa siitä lähikuvaa.

Tässä vielä 'Orange King' ja edellisen kuvan papukaija avautuneena. Ah! Taustalla huussin punamullattu seinä.

Pidin villin punaisen penkin yläosassa jo pikaisen mutta raivokkaan kitkemissession metsätyräkin ja ukkolaukkojen parissa – siitä huolimatta, että laukat ovat tulossa kukkaan. Mutta kun laukan kukkavarsi on noussut ja muuttunut kuituisemmaksi, saa sipulin helposti maasta vain kiskomalla vartta. 

Rehotuksen keskellä kasvoi nimittäin tämä aarre: punakukkainen särkynytsydän Valentine ('Hordival'). Onneksi se on yhä elossa! Kuivina kesäkausina tätä on saanut kastella jatkuvasti, että pysyy hengissä. Kukan sävy on todella hieno, pehmeä punainen. En ole aniliininpunaisen ystävä, vaikka tavallinenkin särkynytsydän puutarhastani löytyy.

Noustaanpa sitten vuorenrinnettä ylä-Rivendelliin. Siellä kukkii ruusumanteli 'Multiplex'. Ei kylläkään niin kauniisti kuin vuosi sitten – osa nupuista taisi paleltua, kun pakkasta oli useita asteita joinakin öinä vielä toukokuun puolella.

Taustalla on hurmehappomarja. Kyllä, pidän tummalehtisistä kasveista.

Nyt ruusumantelin kukat ovat jo haalistuneet ennen kuihtumistaan, mutta tässä kuva viiden päivän takaa. 

Ruusumantelin kaunis kukinta ei mennyt sivu suun, vaikka se kasvaa tontin yläreunalla, jossa käyn harvoin.

Ahersin nimittäin ennen ja jälkeen viikonlopun (muut tulevat viikonlopuiksi saaristoon, minä lähden kaupunkirientoihin) vanhan talon tuvan takaikkunan parissa. Ikkunasta on suora näkymä ruusumantelille. Vanha karmi oli niin huonossa hapessa, että kun sain tältä kylältä uudemman vanhan ikkunan, otin sen ilolla vastaan. 

Karmit ovat julmetun painavia vanhoissa taloissa, etenkin se vanha karmi, jonka poistin – järeä ja minun korkuiseni. No, sain sen pois hajottamatta mitään ja tämän uuden punnerrettua ja kiilattua paikoilleen. Tämä vain ei ole ihan niin paksu – talossa, josta tämä tulee, on selvästi vähän ohuemmat seinät kuin minulla. Niinpä tämä oli pakko asentaa vähän sisemmäs kuin muut ikkunani, ja silti se on myös sisäpuolella seinäpinnasta sisään. 

Lasien jako on uudempi kuin alkuperäisissä 1800-luvun alkupuolen ikkunoissa, jota taustalla vähän näkyy, ne kun ovat kuusiruutuisia. Mutta ei haittaa, että täällä takaseinässä on eri näköinen ikkuna, joka on vähän muita pienempikin. Olen tosi iloinen, että talon kunnostukseni nytkähti tämän piirun verran eteenpäin.

Ylä-Rivendellissä on parrotia puhjennut lehteen. Olen niin iloinen tämän selviämisestä toisenkin talven yli. Lehdet ovat kauniit.

Tuomi säästettiin, kun tontin yläreunan vesakkoa raivattiin. Se on juuri alkanut kukkia ja sopii haltiamaiseen tunnelmaan. Kesemmällä täytyy vähän karsia tätä, jotta parrotia saa paremmin valoa ja kehittää paremman ruskan, sillä se on sen tärkein ominaisuus.

Ransu lähettää terveisiä kaikille ystävilleen! Musti saapui sisään ja meni sänkyyn, mikä on yleensä aika varma merkki siitä, että sade alkaa kohta.

Kevätesikko Primula veris

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Parrotia Parrotia persica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusumanteli Prunus triloba

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakalliokielo, tarhakielo Polygonatum × hybridum

Sävyjä

 Puiden silmut pysyvät supussa, kukat kestävät iäisyyden. On tässä viileydessä puolensa!

Muotopuutarhan pastellikukinta on kestänyt jo kauan. Uusia tulppaaneja avautuu – mutta hyvin, hyvin hitaasti. Hyasintit kukkivat kukkimistaan.

Miten minusta tuntuu siltä, että toissa syksynä istuttamani 'Laptop' -tulppaanit eivät kukkineet viime keväänä näin runsaina. Tai sitten vain muistan väärin, pitänee katsoa viime kevään kuvista. Ne ovat noita syklaaminpunaisia. Valkoiset ovat 'Purissima' -keisarintulppaania.

Tunnelma on hennon vihreä ja samat narsissit ovat myös olleet kukassa iät ja ajat. Vasemmalla on 'Winter Waltz', jo aiemmin esitelty, oikealla on korkeampi 'White Lady' vasta aloittanut kukinnan. Syreeni ja kultasade pohtivat, koska tohtisi puhjeta lehteen.

Myös 'Quebec' -tarharaitatulppaanit ovat kukkineet kauan. Näilläkin on hyasinttia seurana, vaikka 'Gipsy Queen' onkin aika harva. Taustalla on balkaninvuokko 'Charmer', joka ei ihan soinnu vieruskavereihinsa, mutta ei se pahasti riitelekään, kun katsoo kokonaisuutta. Tässä penkissä, vuokko-esikkopuutarhassa, on paljon eri värejä.

Tässä vähän kokonaisuutta. 'Early Passion' -pikarililjat ovat yhä vain kukassa! 'Peppermint' -helmililjat ovat nousseet siellä täällä, sitten on kaikenlaista tuolla taustalla. Minusta kokonaisuus on aivan ihana, ilostuttava. Niin keväinen.

Nyt penkin alareunaan on noussut raunioyrtti. Tämä on muuntunut alkuperäisestä kirjavalehtisestä 'Goldsmith' -peittoraunioyrtistä tavalliseksi vihreälehtiseksi peittoraunioyrtiksi.

Peittoraunioyrtin kukkia lähempää. Mitkä sävyt! Rakastan raunioyrttien ihmeellistä värin vaihtumista nupusta avautuneeksi kukaksi, sitten kukan vanhetessa väri muuttuu edelleen. Kuten monilla imiköilläkin. Kimalaisetkin rakastavat raunioyrttejä, viimeistään siinä on hyvä syy rakastaa niitä itsekin.

Illan autereisessa valossa kaikki hehkuu! Rusotuomipihlajat eivät ole vieläkään puhjenneet kukkaan, ruusuherukat kukkivat edelleen.

Pikarililja 'Sunset' loistaa yhä, samoin 'Shogun' -terttutulppaanit. Ruusun ja japaninvaahteran ruskeat versot sointuvat meininkiin. Korkeaksi kasvanut idänunikko on saanut paljon mustia pilkkuja lehtiinsä, epäilen niitä pakkasvaurioiksi. Monella kasvilla on nyt epämääräisiä laikkuja ja surkastumia.

Ruusutarhassa on samantyyppiset sävyt: lehteen puhkeava katsura ja 'Early Dream' -pikarililjat. Ne ovat kyllä laonneet.

Kanukan sävyt ne vasta hienot ovatkin! Tämä on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea'.

Rivendellin värit ovat muuttuneet, kun punaisten tarhajouluruusujen ja valkoisten narsissien seuraan ovat nousseet sadat luonnostaan tässä kasvavat kevätesikot. 

Pari saniaista hienoine punaisine versoineen ilahduttavat kovasti: tarha-adiantumi viihtyy viimeinkin, kun löysin sille sopivan kasvupaikan varjoisasta kohdasta...

... ja tämä hirviön näköinen on kuningassaniainen 'Purpurascens' lähes ojan pohjalla. Myös tavallinen vihreäversoinen kuningassaniainen nousee. Näiden talvenarkojen saniaisten selviäminen on joka kevät ihana pieni ihme.

Koivikossa on puhjennut kukkaan yhä uusia narsisseja ja taustalle on ilmestynyt naapurin ihastuttava kevätesikkoniitty.

Tajusin vasta tänään mennä katsomaan, onko varjohiippa 'Buckland Spider' noussut maasta. No on, ja se on jo lähes kukassa! Se olisi kuulunut edelliseen juttuun varjohiipoista, mutta sopii mahtavan sävyisenä toki tähänkin. 

Olin valinnut tähän juttuun paljon lisääkin kuvia, mutta olisi tullut järkyttävän pitkä juttu, joten jatketaan ensi kerralla lisää.

Hyasintti Hyacinthus orientalis

Idänkanukka Cornus alba

Japaninvaahtera Acer palmatum

Katsura Cercidiphyllum japonicum

Keisarintulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Kevätesikko Primula veris

Kuningassaniainen Osmunda regalis

Peittoraunioyrtti Symphytum grandiflorum

Pikarililja Fritillaria

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Tarha-adiantumi Adiantum pedatum

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarharaitatulppaani Tulipa Greigii-Ryhmä

Terttutulppaani Tulipa praestans

Varjohiippa Epimedium