Oransseja iloja, navettakin suoristui

 Joskus jotain viimein tapahtuu, ja myös kukkii!

Ensin jotain ihanista elokuun väreistä, jotka lämmittävät mieltä, kun sää viilenee ja syksyä enteilee. Keltakaunokit ja rusopäivänliljat.

Ruskopenkissä maa-artisokat kaatuilevat mikä mihinkin suuntaan, kun on ollut niin tuulista. Tiikerililja kukkii seurana.

Kävin tässä kuussa Tommolan tilalla, hankin sieltä monivuotisen auringonkukan 'Lemon Queen' -lajikkeen. Tämä on joskus luettu nauha-auringonkukaksi, mutta taitaa olla monilajinen risteymä, kun lajinimi on nykyään pudotettu pois.

Vieressä on tontin vanhaa tulikukkaa, jota nousee milloin mistäkin.

Kun tiikerililjat olivat vasta nupulla, olivat ruskosormustinkukat vedossa. Nyt odottelen, että niiden siemensato kypsyy.

Sävyllinen huippuhetki osui ruskosormustinkukkien ja Crown Princess Margareta -ruusun yhteiskukintaan.

Kaivoin maata päivänä eräänä ruskopenkin tuntumassa. Löytyi mielenkiintoisen mallisia, kantikkaita kiviä. Siinä on varmasti ollut jotakin rakennelmaa.

Kun nyt siirryttiin kivistä puhumaan, kurkataanpa navetan taakse. Niitä on sielläkin, mutta vain tavallisia pyöreitä. Niiden pyörittely ylärinteen pengerrykseksi on ollut hidas projekti, vieläkään ei ole valmista. Olen yrittänyt saada maanpintaa alennettua, sillä navetan ylärinteen puoleinen alin hirsi on lahonnut kokonaan pois, kun se oli maakosketuksessa. Hommaa ikävöittää tunkio: maasta on noussut kaikkea lasinsiruista kalosseihin.

Mutta niin vain saatiin sekin kengitettyä tänä kesänä! Koska kumpikaan meistä ei ole kirvesmies, laitoimme tilalle lecasoraharkkoja, niiden päälle kattohuopaa (kosteussulku: harkot johtavat kosteutta) sitten vielä vähän parrua, pattinkia, mitä löytyikään, jotta saatiin aikaan riittävä korkeus. Ihan kelvollinen tuli ja tuon voi vielä joku joskus kengittää oikeaoppisesti, jos haluaa. 

Toisaalta pidän ajatuksesta, että tuossa ylämäen puolella onkin alimpana harkkoja, kun maavara on noin olematon. Tämä on myös rakennuksen pohjoispuoli, jossa katolta pudonnut lumi pysyy pitkään kinoksena.

Itäseinällekin tarvittiin tavaraa, kun hirren loppuosa oli lahonnut. Olin jemmannut asuintalon kengityksestä jääneen hyvän palasen, joka riitti tuohon. Nyt se on jo tervattu eikä enää erotu.

Olin aina kuvitellut, että tähän tarvitaan ammattilaiset, ja toki ammattilaisjälki olisi aivan toisenlainen. On silti valtava helpotus, kun tuo vinoon painuva rakennus saatiin taas suoraksi.

Kun kerran selitin espanjalaisille arkkitehtiystäville, että talon alimpia hirsiä pitää vaihtaa, he ajattelivat, että talo pitää purkaa. Havainnollisin keino selittää operaatiota on verrata sitä auton renkaanvaihtoon. Niin tein ja ihmeissään olivat kuulijat.

Asia lipsui kivistä tunkkeihin, vaikka piti puhua ihanan värisistä kukista. Istutin taas yhden syyshohdekukan viime vuonna; en pysty luovuttamaan, vaikka nämä tuppaavat kuolemaan hyvin nopeasti. Täytyy vain valita aina eri istutuspaikka, jospa joskus tärppäisi.

Nyt taisi käydä hyvin, sillä suojaisaan paikkaan kivipengermän eteen, rusopäivänliljan huolehtivaan kainaloon ja pieneen rinteeseen, jossa vesi ei seiso, istuttamani yksilö on runsaampi kuin mikään aikaisempi. Nyt en muista lajiketta, istutuspäiväkirja on saaressa. Vietin ihanan viikonlopun Ikaalisissa entisten opiskelukavereiden ja yhteisen bändimme aikoja muistellen sekä tietysti musisoiden, enkä ole vielä palannut kotiin. Jotenkin muistaisin, että tämä on 'Siesta'.

Heikinlilja kukkii ruusutarhassa. Ihana valoisa oranssi!

Kesäkuun alussa kylvetyistä 'Burning Embers' -ryhmäsamettikukista kaksi on yhä elossa ja niistä isompi kukkii viimein. Oli vähän vaikea elämän alku niillä, mutta toivon, että saan siemeniä ensi vuodelle. 

Siemenpussissa luki Tagetes linnaeus, linnétagetes, mutta tietääkseni sellaista lajia ei ole olemassa. 

Väri on huippuihana. Vieressä on korianteria, se huolehtii itse kylväytymisestään! Voisi olla viisasta riipiä osa varsista pois ennen kuin siemenet karisevat, sillä muuten niitä itää taas tsiljoona.

Heikinlilja Lilium henryi

Keltakaunokki Centaurea macrocephala

Korianteri Coriandrum sativum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Nauha-auringonkukka Helianthus salicifolius

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Rusopäivänlilja Hemerocallis fulva

Ryhmäsamettikukka Tagetes patula

Syyshohdekukka Helenium Autumnale-Ryhmä

Tiikerililja Lilium lancifolium

Tulikukka Verbascum

Ötökkäystävällinen puutarha

Heti, kun aurinko paistaa, tulevat perhoset esiin. Otin kopin Sarin puutarhat -blogin pörriäiskasviteemasta ja kokosin tähän joitakin kuvia keskikesän parhaista perhos- ja pörriäiskasveista. Kaikki muutkin öttiäiset ovat tervetulleita puutarhaani, ovathan ne mm. lepakoiden ja lintujen tärkeää ravintoa. Etenkin poikasvaiheessa nämä eläimet tarvitsevat runsaasti proteiinipitoista ruokaa.
Luonnon oma mäkimeirami on todellinen magneetti. Se on täpötäynnä heti, kun aurinko paistaa.

Mäkimeirami on etenkin nokkosperhosten suosiossa, tai ehkä se kertoo jotakin niiden tämänhetkisestä yleisyydestä. Muitakin löytyy, tässä kaiketi pikkukultasiipi kimalaisen seurassa.

Mäkimeirami viihtyy vanhan talon kivijalan eteläseinustalla, siinä on kuumaa ja kuivaa. Laventeliakin siinä kasvaa, ja parrakkaita kurjenmiekkoja.

Sekä syyshohdekukka, joka ei ole tämän suurempi. Tämä ei siedä talvista märkyyttä, sitä ei tässä hiekkaisessa maassa räystään alla juuri olekaan, mutta eipä ole kosteutta sitten kesälläkään. Kateellisena katson muiden blogeissa kuvia upeista syyshohdekukista!

Heinäsirkkoja on paljon, kuten aina. Iltaisin siritys on korviahuumaava, kuin olisi etelässä. Huussin seinässä komeili kookas hepokatti, kenties lehtohepokatti. Tyypin pituus yli viisi senttiä, melkoinen näky. Todella hieno otus.

Huussista alarinteeseen kohtasin kauniin kaaliperhosen ahdekaunokilla. Ahdekaunokit kukkivat vapaasti kukkapenkeissäni, ne ovat kauniita ja kukkivat pitkään – sekä ovat tärkeitä hyönteisille, kuten näkyy.

Viereisessä ruskopenkissä on väriminttu 'Melissa' suosittu. Sitruunaperhonen on vaikea kuvattava, sillä se aterioi siivet supussa ja ainoa mahdollisuus ikuistaa siivet päältäpäin on yrittää saada siitä kuva lennossa.

Koukataanko sitten muotopuutarhaan? Harjaneilikat ovat suosittuja. Nämä on muuten kasvatettu aiemmin mainitun Sarin lähettämistä siemenistä ja värikirjo on aivan mahtava, suurkiitos yhä!

Piikkiputket ovat erinomaisia pörriäiskasveja, onhan yhdessä kukinnossa satakunta pikkuruista kukkaa.

Ruuhka-aika alppipiikkiputkessa.

Mirrinminttu jää niukin naukin kakkoseksi.

Marjat syön suoraan puskista, tämä vanha karviainen tekee makeita ja mehukkaita, isoja marjoja. Kannattaa katsoa ennen kuin laittaa marjan suuhun, sillä ne maistuvat muillekin!

Mennään vielä Rohaniin. Sielläkin tapasin kärpäsen, tällä olikin todella hieno sininen väritys. Ehkä lihakärpänen. Kukka on rikkaporkkana.

Ojakärsämöltä löytyi seuraava hieno, tämä perhonen on punatäplä, sen tarkempaa lajimääritystä en uskalla yrittää.

Rohanin parhaita perhoskasveja on sielläkin kasvavan värimintun lisäksi etelänruusuruoho. Tämän koko ajan avautuvat uudet kukat eli pitkä kukinta-aika on sen salaisuus, lisäksi tietysti kukan muoto, johon perhosen on helppo laskeutua, ja runsas mesipitoisuus.

Kuvaan on osunut ainakin kaksi perhosta ja kaksi kimalaista samaan aikaan.
Olisi mukava kuulla, mitkä ovat teillä parhaita perhos- ja pörriäiskasveja.


Ahdekaunokki – Centaurea jacea
Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Karviainen – Ribes uva-crispa
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Rikkaporkkana – Daucus carota
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Väriminttu – Monarda

Saaliita

Mantereen-reissulla ennätin Mustilan taimipäiväänkin elokuun lopulla. Siellä oli aivan ihanaa törmätä blogiystäviin, vaikka ennätin tapahtumaan lähes viime minuuteilla. Toiveeni täyttyi ja tapasin ne muutaman ihmisen, ketkä oikein kovasti halusinkin nähdä.
Lisäksi tein hankintoja, kaikessa kiireessä ei harkinnanvaraa jäänyt, oli toimittava nopeasti. Hongiston taimiston osastolla kassiin lennähti 'Syke', yksi kotimaisen jalostuksen onnistuneimmista ruusuista. Tämä on saman porukan jalostama kuin 'Sävel', 'Sointu', 'Ilo', 'Lumo' ja 'Tove Jansson'. Kysäisin aiemmin tänä kesänä Pirkko Kahilalta, joka on yksi jalostusporukan jäsenistä, miksi 'Syke' ei ole lyönyt läpi samalla tavoin kuin nuo aiemmat, kun se on minusta lähes kärkisijalla. Hän mietti, että se jäi muiden jalkoihin. Noiden ensimmäisten ruusujen mediahuomio oli suurta, että hieman jälkeenpäin syntyneelle 'Sykelle' ei riittänyt oikein palstatilaa ja markkinointi jäi.
Minusta 'Syke' on todella onnistunut tarhakurtturuusu. Se on hyvän muotoinen, tiivis, noin pallomainen pensas. Lehdet ovat kurtturuusumaiset, mutta pienemmät ja söpömmät. Kukat ovat parasta: niissä on pallomainen muoto, terälehdet pysyvät sisäänpäin kaartuneina siihen asti, kunnes putoavat, samaan tapaan kuin 'Raubritter' -ruusussa, jota olen etsinyt jo vuosikausia, mutta en varmaan enää tarvitse sitä, kun nyt on tämä. Kukissa on lisäksi ihana mirhan tuoksu.

New plants, new harvest, a great new book and a lot of joy for finally having my own Crimson flag lily.

Tokihan Mustilan taimipäivästä tarttui mukaan muutakin. Sain viimein 'Sander's Blue' -valkokuusen, vieläpä edullisesti. Tämä on jo toinen kääpiökasvuinen valkokuusi tänä kesänä, toinen on Paratiisin taimitarhalta löytynyt 'Daisy's White'. Mikähän kääpiöhavupensastauti minuun on iskenyt.
Löysin myös pari uutta varjohiippaa kokoelmaani.

Eikä siinä vielä kaikki... mukaan tarttui limenvihrälehtinen verikonnantatar, muutama saniainen, viimeinkin tummavartinen lehtoängelmä 'Black Stockings' sun muuta. Hongiston taimistolta ostin myös tumman purppuraisen 'Paul Olsson' -pihasyreenin, jota olen himoinnut siitä pitäen, kun kävin Timo Saarimaan kanssa sitä kuvaamassa Itä-Helsingissä. Siis joskus varmaan kymmenen vuotta sitten.

Saniaisherkut ovat ihania. Tämä on soreahiirenporras 'Dre's Dagger'. Kaksi muutakin soreahiirenporrasta lähti mukaan.
Harmitti vietävästi, kun tapahtuma oli loppumassa ja olin tuhlannut kaikki (lainatut) rahat: huomasin vasta sitten minipienten kivikkokasvien myyjän takanurkassa. Voi ei, hänellä olisi ollut vaikka mitä alppipenkkiini sopivaa harvinaisuutta. Oi eiiii. Kirvelee vieläkin.
Ensi vuonna merkkaan taimipäivän kalenteriini jo keväällä, lähden matkaan aamuvarhaisella ja nostan koko tilini tyhjäksi.

Kaupunkiloma oli Ransusta ihan mukava, vaikka mamma häipyi välillä Pohjois-Karjalaan. Ransuli otti päikkäreitä rakkaan banaaninsa kanssa.

Olen liekeissä kirjasta, jonka ystävä lainasi. Onneksi olen slow-lukija, joten kirja kestää pitkään, olen vasta puolivälissä. Se on norjalaiskirja, joten norjalaispoika Ransu sopii sitä esittelemään. Tämä kirja saa lämpimän suosituksen, mahtava lukuelämys.
Kaupunkireissulla täytyi käydä myös Snurressa hankkimassa lankatäydennystä, sellaisia värejä, jotka nyt himottavat: vihreää ja keltaista.

Kassin täydeltä ihanaa: pääsin viimeinkin myös Mujin pop up -myymälään.

Pieni kirkkotarha sai uuden sammalpuutarhan, kun vanha oli ajat sitten kuivunut. Nyt yritin kerätä kotimetsästä mahdollisimman tiiviitä lajeja, viimeksi otin vähän vääränlaisia.

Kotiin oli mukava palata. Vaikka syyshohdekukkani ei olekaan niissä mitoissa kuin Nurmeksen vastaava, on tämä sentään vielä hengissä (kasvattelin keväästä asti ruukussa ja istutin sen vasta elokuussa puutarhaan). Tämä ihana punainen on lajiketta 'Siesta'. Toisen punaisen, 'Ruby Tuesdayn', istutin keväällä, mutta se kuoli jo alkukesällä.

Lisää herkullisen punaista, kirjaimellisesti. Olohuoneen ikkunalla kasvatetut tomaatit ovat tehdeet paljon satoa. Jätin kasvit sisään, sillä nyt ne ovat kuivuneet, mutta tomaatit kuitenkin kypsyneet tertuissaan. Lisääkin satoa tulee, osa on vielä vihreitä.
Nämä ruskeanpunaiset kirsikkatomaatit ovat parhaita, satoisia ja terveitä. Nimeä en tiedä, ystävä kasvatti, eikä hänkään tiedä nimeä, oli kerännyt siemenet tuttavan kasvattamasta tomaatista.

Myyräsatokin on kasvanut, toteaa Musti. Hän on syönyt jo monta.

Ransu luottaa mamman tarjoiluihin.

Eilen oli varsinainen skottisää. Satoi rankasti vaakatasossa, voimakas etelätuuli puski sadetta keittiön ikkunan raoista sisäänkin, sillä ulkoikkunat ovat pois paikaltaan. Haluan vetää niihin vielä yhden maalikerroksen. Ehkä sadesään kunniaksi kafferinmiekka avasi ensimmäisen kukkansa.
Viimeksi ihailin näitä ihanan punaisia kurjenmiekan serkkuja Aberdeenin kasvitieteellisessä puutarhassa, missä ne viihtyivät silmin nähden kosteassa skottisäässä. Siellä ne kestävät avomaalla talvet, kestäisivätpä täälläkin!
Sateen jälkeen iltapäivällä alkoi aurinko paistaa. Viime yönä jyrisi ja satoi taas, tänään on upean aurinkoinen päivä. Jospa nurmi kuivuisi sen verran, että sen pääsisi leikkaamaan, se on kasvanut pitkäksi.


Kafferinmiekka – Hesperantha coccinea
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Pihasyreeni – Syringa vulgaris
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Tarhakurtturuusu – Rosa Rugosa-Ryhmä
Valkokuusi – Picea glauca
Varjohiippa – Epimedium
Verikonnantatar – Bistorta amplexicaulis

Puutarhoja vaaroilla

Nurmeksen ihanassa kauppalassa oli lauantaina avointen ovien päivä. Minua oli pyydetty sinne luennoimaan – tehtävä, jonka otan aina vastaan ilomielin. Päivä alkoi upeana, mikä mahtava sää juuri tällaiseen tapahtumaan!
Nurmeksen kauppala sijaitsee järveen työntyvällä harjulla ja järvinäkymiä on siten harjun molemmin puolin. En tiedä, tunnenko toista kaupunkia, jossa lähes jokaisesta talosta on järvinäköala. Rinnepihoja onkin sitten melkoinen määrä. Nurmeksessa kaupunkipihat ovat lisäksi melko isoja.

Koen vahvasti tämän näkymän, jossa ollaan kaupungissa ja heti järven toisella puolella avautuu erämaa-vaaramaisema. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Se koskettaa sisintä, jopa kuvaa katsoessa. Ehkä 25 prosentin pohjoiskarjalaisosani silloin aktivoituu, mutta luulen, että tällainen näkymä sykähdyttää ketä hyvänsä.

Ehdin kierrellä muutaman pihan ennen päivän ensimmäistä luentoa, jonka halusin kuulla. Syysleimut ovat loistossaan joka puolella. Voi, jospa saisin oman syysleimuni näin reheväksi! Tässä on vasemmalla jotakin vanhaa kantaa ja oikealla uudempaa, nämä vanhat tuntuvat olevan korkeita ja komeita.

Viihtyisä kasvihuone-puutarhamaja.

Tutkin aina kiinnostuneena kasveja, en ollut käynyt Nurmeksessa elokuussa aiemmin. Kultapalloja näkyy monella pihalla. Tässä on mahtavat värit. Pyöryläpenkissä kukkii kanna samettikukkien ja tsinnioiden keskellä.

Monella pihalla on viljelylaatikoita. Ja katso, miten kaunis humalamaja!

Tuoksuva suopayrttikasvusto pihassa harjun juurella. Alhaalla rannassa kulkee rautatie. Muuten tästäkin pihasta avautuisi järvimaisema. Henkilöliikenne päättyy Nurmekseen, mutta puujunia kulkee tästä ohi.

Aseman lähellä on hieno veturitalli ja upeita vanhoja vetureita ja kunnostettuja sekä kunnostettavia vaunuja. Tällä kertaa en tutustunut niihin tarkemmin, sillä sain pari vuotta sitten näihin niin kattavan yksityisesittelyn, että olin vähällä myöhästyä junasta. Näitä olisi voinut ihailla vaikka kuinka kauan! Mikähän noissa vanhoissa laitteissa kiehtoo. Ymmärrän hyvin miestä, joka näitä kunnostaa.

Tuttavani ostivat rapistuneen rautatieläisten rivitalon reilu kymmenen vuotta sitten ja ovat kunnostaneet koko rakennuksen viihtyisiksi asunnoiksi. Tapahtuman aikaan yhdessä asunnoista oli kahvila.

Näkymä kiskojen yli järvelle.

Harjun päällä näyttää puolestaan tältä. Alamäki lähtee joka suuntaan.
Nurmeksen kauppala on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Ensimmäinen luento käsittelikin sitä. Sen jälkeen ja ennen omaa esitystäni tein lisää täsmäiskuja avoimiin taloihin ja pihoihin, onneksi päivän päätteeksi ehdin vielä pinkoa loputkin kohteet läpi.

Ooh, mikä syyshohdekukkien loisto! Kunpa saisin omani tällaisiksi, tai edes pysymään hengissä. Kasvuvyöhykekateus toimii toisinkin päin. Vaikka en pidä lumitöistä sitten yhtään, ottaisin mieluusti metrisen hangen suojaamaan kasvejani talvella. Harjulla ei myöskään ole talvimärkyysongelmia.

Pääsin myös tutustumaan Valtimoon elämäni ensimmäistä kertaa. Kirkko on harjulla komealla paikalla. Tämäkin kaupunki sijaitsee harjulla kahden järven välissä.

Valtimon vanhan koulun luokkahuoneista on niin hieno näkymä järvelle, että en tiedä, miten oppilaat ovat voineet keskittyä opetukseen!

Yövyin ystävän luona Petäiskylässä. Sain vielä tutustua pariin ihanaan pihaan lähiseudulla. Kyllä huomaa, ettei täällä ole valkohäntäpeuroja. Tuollaisia liljoja ja syysleimuja ei muuten olisi.
Kasvuvyöhykekateus...

Metsäkorte on satumaisen kaunista.

Saniaisfanille löytyy pohjoiskarjalaisessa metsässä paljon ihasteltavaa. Luulen, että tämä on metsäimarretta.

Mikä parasta, en joutunut viettämään viikonloppua ilman kissaa, siitä piti ystäväni Viiru huolen.

Suurkiitos ystävilleni Nurmeksessa ihanasta viikonlopusta!


Kultapallo – Rudbeckia laciniata 'Goldball'
Metsäimarre – Gymnocarpium dryopteris
Rohtosuopayrtti – Saponaria officinalis
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Syysleimu – Phlox paniculata