Yllätyskukat ylärinteessä

 Mennäänpä katsomaan.

Seurataan Mustia. Sillä on kyllä oma agenda, sillä ylärinteessä on runsaasti myyriä – siis vielä runsaammin kuin kaikkialla muualla! Supercat-pyydys on viime päivinä napannut tunnelista peltomyyrän päivässä. Mustin nappaamia en voi niin tarkkaan kirjata, kun se syö osan ulkona.

Mustista vasemmalle kukkii ruusu Bathsheba. Aprikoosinsävyisen ruusun viimeiset kukat ovat haalean kellertäviä.

Vieressä on keltakukkainen The Poet's Wife. Sen lakastuva kukka on lähinnä viskin värinen, mutta se sopii mallasviskin ystävälle.

The Poet's Wife on istutettu keväällä. Olen aiemminkin huomannut, että samana vuonna istutetut Austin-ruusut ovat hanakoita kukkimaan runsaasti syksyllä. Seuraavana vuonna ne ovat tulleet jo vähän enemmän järkiinsä, kun huomaavat, millaiseen ilmastoon ovat päätyneet. 

Tässä kuvassa etualalla on The Poet's Wife, taustalla Bathsheba.

Musti sanoo kukkuu! Tai ehkä kumminkin mau.

Vähän ylempänä rinteessä on Scepter'd Isle, Austin-ruusu sekin. Syksyn viimeiset kukat eivät useinkaan avaudu kunnolla, vaan menevät puoliavoimina sateessa tohjoksi, mutta ilahduttavat silti.

Rakastan David Austinin tapaa nimetä ruusut. Jokaisella on virallinenkin lajikenimi, joka alkaa kirjaimilla 'Aus...'. Mutta kauppanimet ovat useimmiten kirjallisuudesta. Scepter'd Isle on Shakespearen näytelmästä Rikhard II. Bathsheba on hahmo Thomas Hardyn näytelmästä Far from the Madding Crowd, Kaukana maailman melskeestä. The Poet's Wifen nimeä ei ole selitetty, mutta varsin runollinen sekin on. 

Tämä Scepter'd Isle oli minulle nimensä vuoksi hyvin tärkeä, ja lopulta tilasin sen ulkomailta viime vuonna, kun en koskaan kotimaisista kaupoista löytänyt. Sen kukat ovat lisäksi kauniisti pallomaiset.

Vielä vähän ylempänä rinteessä on köynnösmaja. Japaninsinisade on mennyt komean keltaiseksi. Rozanne-kurjenpolvessa on yhä pari kukkaa.

Kävin kurkkaamassa majan lähelle keväällä istuttamaani pikkuruista 'Autumnalis' -kevätkirsikkaa. Puun pointti on se, että se kukkii syksyllä – ehkä. Etelä-Englannissa, jossa opiskelin, ne kukkivat noin joulukuussa. En odottanut suuria, kevätkukintakin kelpaa, enkä varsinkaan sitä, että alle polvenkorkuinen pikkuruinen taimi tuottaisi kukat jo ensimmäisenä syksynään! 

Hieraisin silmiäni. Siinä niitä kukkia nyt on. Ne ovat menneet sateessa vähän möhjöksi, mutta uusia nuppuja on avautumassa. Tänään ei sada; jospa saisin kuvan tuoreemman näköisestä kukasta.

Ristin aikoinaan ylärinteen hedelmätarhaksi ja istutin siihen hedelmäpuita. Vesimyyrät söivät niistä jokaisen juuret, joten hedelmätarha on kovaa vauhtia muuttumassa muuksi – mutta yritän silti istuttaa sinne koristehedelmäpuita. Ja niiden istutuskuopat vuoraan metalliverkolla. 

Paitsi tämän kirsikan, sillä sen istutuspaikka on niin kiviä täynnä oleva luiska, ettei siinä ole koskaan ollut myyrätuhoja.

Kun nyt ylärinteessä ollaan, mennään vähän kauemmas katsastamaan persianparrotian syysväri. Se on juuri niin upea kuin olin toivonutkin!

Päivän ruusu on itseoikeutetusti The Poet's Wife, joka on juuri avannut uuden freesin kukan.

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kevätkirsikka Prunus × subhirtella

Persianparrotia Parrotia persica

Hedelmätarhan ruska-aika

 Hedelmätarha on ylimitoitettu nimi, sillä myyrät ovat syöneet hedelmäpuut, mutta kyllä rinteessä sentään jotakin kasvaa. 

Seurataanpa Ransua ja mennään katsomaan. 

Hedelmätarha on aurinkoinen rinne, jonka alaosaan sain vastikään muurattua pengermän valmiiksi ja nyt sain sen nurkkaan kiviraputkin lähes tehtyä, ne ovat tässä päässä vähän kaarevasti. Kauempana häämöttää köynnösmaja: sitä kehystää pienempi kivimuuri.

Varsinaisista syöntihedelmäpuista myyrät ovat hävittäneet kirsikat, joitakin luumuja ja yhden omenapuun, mutta rusokirsikka on pärjännyt – lienevätkö sen juuret pahanmakuiset, tai sitten sen kanssa on osunut satumainen tuuri istutuspaikan suhteen. Rinne on myös kivinen ja voihan olla, että on kohtia, joissa on kiviä niin tiheästi, etteivät ne ole myyrien suosiossa. 

Etualalla on omenapuu "Musta Rudolf" eli oikealta nimeltään 'Rudolph'. Myyrät söivät sen juuret vuosia sitten ja puun latvus kuoli. Onneksi joku juuri jäi jäljelle, sillä puu alkoi tuottaa oikean värisiä eli tummalehtisiä versoja tyveltään. Ne ovat kasvaneet äärimmäisen hitaasti monta vuotta, mistä päättelin, että juuristoa edelleen nakerretaan; miksei nakerrettaisi, eivät myyrät ole maailmasta hävinneet. 

Tämän vuoden keväällä hermostuin, kaivoin juuripaakun ylös ja vuorasin istutuskuopan metalliverkolla. Laitoin myös vähän parempaa multaa, vaikka tässä rinteessä onkin satumaisen hyvä, kuohkea maa – mutta nyt juuret saivat lannoitustakin. Tosin tässä on takuulla kilokaupalla vanhaa lantaa, kun vieressä on pikkuinen navettani.

Nyt Ruudolfin verso on jo yli metrinen!

Tänä kesänä istutin 'Linnanmäki' -koristeomenapuun. Sen istutuskuopan vuorasin heti kättelyssä katiskaverkolla. Siitä ei ole kuvaa nyt.

Sen sijaan olen kuvannut kirsikkasorvarinpensasta, jonka pikkuiset marjat ovat oikeita taideteoksia. Punaisista marjoista paljastuu oransseja siemeniä.

Kirsikkasorvarinpensaan syysväri on minusta kaunis, valoisan vaalea. Istutin pensaan tarkoituksella kuusen lähelle, jotta väriä voi tarkastella tummaa taustaa vasten. Viime viikonlopun myrsky vei lehdet, ehätin ottaa kuvan ennen sitä.

Muissa sorvarinpensaissa on kirkkaanpunaisia syysvärejä. Kaikilla taitaa olla yhtä koristeelliset marjat. Kaikkia minulla ei ole, mutta pallesorvarinpensas löytyy ja sen ruska on upea. Tämän puskan pelastin jäämästä isompien pensaiden jalkoihin ja siirsin näkyvämmälle paikalle. 

Jostain syystä pallesorvarinpensaani eivät ole oikein kasvaneet, tämäkin on pieni, olisiko taas niin, että juuret maistuvat myyrille ainakin jonkin verran. Tai sitten tunnelisto muuten vain haittaa juurten kasvua. Tai olosuhteet eivät muuten miellytä.

Siirtäminen oli hyvä tilaisuus istuttaa tämäkin katiskaverkolla vuorattuun kuoppaan.

Arnenmustikka 'Northblue' on hankittu ja istutettu syysvärin takia, mutta sekin on hyvin pieni ja kitulias. Tokihan sen istutuspaikkakin on tällaista epämääräistä heinikkoa – ja maahumalaa, jota kiroan, mutta josta ei pääse enää mitenkään eroon. Itse olen sen pienen pätkän tuonne mäkeen joskus viskannut enkä kuvitellut, että se juurtuisi, mutta niin teki.

Siirsin 'Northbluen' nyt alemmas lähelle kivirappusia ja samalla se sai asuinpaikakseen pohjastaan puhki ruostuneen ämpärin. Olen kokeillut joidenkin kasvien istuttamista niin, kun rikkinäisiä peltiämpäreitä kumminkin jatkuvasti maastosta löytyy. Metallin luulisi estävän myyrien pääsyn juuriston kimppuun. Toivottavasti mustikka pärjää ämpärissä, tai siis ämpärin reunat ympärillään, pohjaa kun ei ole. 

Jos mustikkasatoa ei taaskaan tullut, nousee myyräsatoa. Sekä supercat-pyydys että Musti ovat jatkuvasti työn touhussa. Tulee vesimyyriä ja peltomyyriä, joista osa on niin isoja jötkäleitä, että luulen niitä ensin vesimyyriksi, mutta hännän lyhyys ja vatsan vaaleus ne paljastavat peltomyyriksi. 

Tunneleita löytyy ihan kävelemällä, kun huomaa maan upottavan jalkojen alla. Tämän kiven vierestä aloin kiskoa heinätuppoa, joka irtosikin maasta aivan kevyesti, kun juurten alla oli iso tunneli. Tunneli jatkuu suunnilleen kuvan keskellä. Sen läpimitta on noin kymmenen senttimetriä; vesimyyrä on rotan kokoinen otus.

Kurkataan vielä köynnösmajan kukkaset. Kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' kukkii ja kukoistaa yhä vain – ihana kasvi! Vieressä on japaninsinisade 'Multijuga' vaihtamassa keltaiseen syysväriin. Kohta onkin aika peitellä se ja lajitoverinsa talveksi.

Verikonnantatar 'Pink Elephant' on ihana kuin unelma, ja olen niin iloinen siitä, että kaikki kolme edellissyksynä hankkimaani taimea talvehtivat. Nyt ne kukoistavat ja toivon, että näin on jatkossakin. Aiemmin en ole onnistunut saamaan verikonnantattaria talvehtimaan, vuorikonnantatar on kyllä pärjännyt vuosikaudet.

Hedelmätarhan alaosassa kivipengermän päällä Austin-ruusut Bathsheba ja The Poet's Wife pistävät parastaan. Edessä on Bathsheba, jonka toistaiseksi viimeisetkin nuput lienevät auenneet. Upea syyskukinta sillä onkin ollut. Sen väri on hailean aprikoosinen, kun taas The Poet's Wife on keltakukkainen. Jokunen sen nuppu näkyy kuvassa. 

Taustalla on imeläkirsikka 'Van' eli syöntikirsikka, jonka istutin verkolla vuorattuun istutuskuoppaan, joka myös ulottuu 20 cm:n korkeudelle – ja kesällä havaitsin, että taimen rungon tyveä oli nakerrettu. Heti kiepautin myyräsuojaverkkoa ympärille ja nyt taimi on kasvanut kiitettävästi sekä pitänyt lehtensä koko kesän, ehkä ehdin hätiin ajoissa. Sen taisi pelastaa taimen rungon vieressä oleva bambukeppi, sillä sen kohdalta myyrät eivät päässeet runkoon käsiksi – siis hampaiksi. Levitin myös haavasuojatöhnää syötyyn kohtaan.

Tässä The Poet's Wife (eli 'Auswhisper') lähempää. Oranssit nuput avautuvat kauniin keltaisiksi superkerrannaisiksi kukiksi Austinien tapaan. Kuvasta näkyy, että nuppuja on runsaasti. Tämä onkin päivän ruusu.

Ransu lähettää terveiset kaikille ystävilleen!

Arnenmustikka Vaccinium Angustifolium-Ryhmä

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Maahumala Glechoma hederacea

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Rusokirsikka Prunus sargentii

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Satoa ja rehotusta

 Ylärinteessä on aika mojova nokkospöheikkö.

Tuo on kohdassa, josta on vaikea niittää kovin alhaalta, sillä olen muutama vuosi sitten kasannut siihen kaadetun kuusen oksia. Ne eivät tunnu maatuvan millään. Toisaalta alue toimi erinomaisena perhosentoukkareservaattina alkukesällä: osa nokkosista oli mustanaan neitoperhosen toukkia, myös nokkosperhosen tietysti, ja muitakin.

Nyt mietin, että kun on noin upea, puhdas ja iso nokkossato, voisinkin kerätä ja ryöpätä sitä pakkaseen. Käytän mielelläni nokkosta ruuanlaitossa ja pakkasesta sitä saa sitten helposti, ei ole enää pelkkä kesävihannes.

Tältä näyttää puutarha-ammattilaisen kirsikkaviljelmä, heh. Istutin keväällä 'Van' -imeläkirsikan nokkosalueen tuntumaan. Vuorasin istutuskuopan verkolla, joka ulottuu myös yli 20 cm korkeudelle; vesi- ja muiden myyrien takia. Keskikesällä havaitsin, että rungon kuori on kaluttu lähes ympäri, vain tukikepin puolelta eivät olleet saaneet sitä nakerrettua. Olivat sitten kiivenneet verkon yli, tietenkin.

Voi sentään! Toivottavasti kirsikka toipuu, laitoin haavansuoja-ainetta paljaaseen kohtaan ja rungonsuojaverkon sen ympärille. Se pitäisi kyllä aina laittaa heti, kun hedelmäpuun istuttaa. Toisaalta tämä ei ollut sen taimitilauksen tärkein kasvi, ainoastaan heräteostos.

Ylärinteessä on nykyään jo iso alue, josta pystyn leikkaamaan nurmikkoa, kun olen kaivanut kiviä pois. Siellä myös kukkii ihana myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'.

Syksyllä tekemääni köynnösmajaa en ole vieläkään viimeistellyt eli kivennyt sen keskiosaa, enkä edes perannut sen kapeaa istutusaluetta. Harmillinen vilustuminen on torpannyt kaiken tekemisen jo lähes viikon ajan. Välillä kuvittelin jo olevani terve ja menin kaislanniittotalkoisiin, jonka jälkeen olin entistä kipeämpi. Tänään on vielä pää pehmeä, mutta ehkä huomenna kykenen taas johonkin.

Onneksi kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' ei hoitamattomuudesta piittaa, vaan kukkii ihanasti.

Syksyllä istuttamani verikonnantattaret ovat yhä elossa, mistä olen hyvin iloinen. Taitaa olla ensimmäinen talvi ikinä, josta ovat selvinneet elossa. Silti näitä istutan, jos syysalennuksesta löydän, sillä pidän kovasti näiden kukinnoista ja kasvutavasta. Lajike on 'Pink Elephant'.

Japninsinisade 'Multijuga' on myös elossa ja reippaassa kasvussa.

Ehkä tänäkin vuonna käy niin, että ennätän kunnolla puutarhaprojektien pariin vasta syys–lokakuussa. Toivottavasti tulee yhtä täydelliset piharakentamissäät kuin viime syksynä.

Loppuun komea valkosipulisato. En ole koskaan onnistunut niiden kanssa näin hyvin! Istutin 'Germidor' -valkosipulin kynnet marraskuussa ja nyt nostin näin komean sadon. Täytyy säästää yksi sipuleista taas loppusyksyllä istutettavaksi.

Hyvä ajoitus, sillä flunssaisena olinkin ehtinyt syödä valkosipulivarastoni loppuun. Ai että tuore valkosipuli on hyvää.

Imeläkirsikka Prunus avium

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kurjenpolvi Geranium

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Sen edestään löytää

 ... jonka ohi kulkee koko kesän.

Kasvimaan kiveys on ollut paitsi kesken myös huonolla hoidolla. Olen havainnut kasvintaimia kiveyksellä, mutta ollut olevinaan liian kiireinen nyppiäkseni enempää kuin pari ohimennen. 

Nyt päätin ottaa siitä niskalenkin. Jostain oli päässyt sormustinkukkakin siementämään – kunpa noin komeita lehtiruusukkeita kasvaisi kukkapenkkiinkin!

Tähkäverbena, jonka talven yli selviämisestä haaveilin vuosia, on viimein asettunut puutarhaani. Ilmeisesti vain piti hankkia riittävän elinvoimaista kantaa ja sellaista löytyi Sotkamon Taimistosta. Se on tehnyt siementaimen jopa kiveyksen väliin!

Tämän kasvupaikalla ei olekaan laastia tai betonia kivien väleissä, vaan pelkkää hiekkaa, tai saviuunilaastia, mutta se sulaa ulkosalla hiekaksi. Tässä on yksi parannuskohde nyt, kun sain kuivabetonia ja laastia.

Musti esittelee. Tämä ei ole edes pahin kohta. Tämäkin tosin taitaa olla kohta, jossa ei ole kunnon laastikerrosta. Olen ollut laastin kanssa erittäin säästeliäs siksi, että sitä ei ole lähes koskaan tarpeeksi.

Maanrakennuskankaissakin on isoja eroja. Joistakin puskee ainakin korte saman tien läpi. Tässä taisi olla sellainen kangas.

Tekstistä selvisi ainakin se, että betonin tai laastin puute vaivaa. Minulla on jatkuvasti noin kolme projektia kesken odottaen, että toisin kaupunkireissulta kuivabetonia tai laastia. Pieneen, täyteen pakattuun autooni ei mahdu kuin pari pussia kerrallaan eikä niillä pääse kuin alkuun, kun pitää jo lopettaa.

Eilen oli mahtisää. Olin ajatellut käydä kaupassa Nauvossa, mutta en voinut uhrata puolta päivää pois puutarhahommista. Lisäksi olin ruinannut saaremme facebook-ryhmässä ja saarelaisille soittamalla, jos jollakulla olisi nurkissa betoni- tai laastisäkkejä, joita ei juuri nyt tarvita.

Lottovoitto: sain ostaa 5 pussia betonia ja vajaat 2 pussia laastia. Haa! Kasvimaan harmillisesti kesken mutta lähes valmis kiveys tuli viimein valmiiksi eilen!

Oven tällä puolen on ollut pieni kasa sopivia kiveyskiviä odottamassa; ärsyttävä kasa kiertää ja lisäksi ärsyttävä muistutus keskeneräisyydestä. Eipä ole enää kesken!

Lisäksi saan sunnuntaina vielä 4 pussia betonia ja varmaan vielä vajaan pussin laastiakin. On tämä huippua. Kyllä ruinaaminen kannattaa.

Kiveyksessä on kaikkea sekaisin: iso vanhastaan paikoillaan ollut laakea kivi (näkyy edellisissä kuvissa), itse tekemiäni betonilaattoja ja maata kaivaessa nousseita kiviä ja tiiliä. Kesäkuussa maasta kaivamani Höganäs-tiili pääsi paraatipaikalle.

Osa tiilistä murenee pakkasissa, mutta tiilimurske on ihan hyvä kiveyksen pinta myös. Toivon kyllä, ettei hieno ankkureileimainen tiili hajoa.

Minulla oli tänään asiaa kuva-arkistooni työasioissa. Löysin kuvan maaliskuulta 2015, jolloin olin kasvimaan kiveysprojektissa alle puolivälissä. Alue, jonka sain valmiiksi eilen, on kuvan oikeassa yläkulmassa. Tuolloin siellä ei ollut vielä muuta kuin heinikkoa. Ja se yksi iso laakea kivi. Ja lisää kiviä.

Pistetään vielä paremmaksi. Tässä on kasvimaan ja ruusutarhan alue toukokuussa 2006, kun kävin katsomassa tätä myytävää tilaa.

Tässä lähes sama näkymä tismalleen vuoden takaa. Niin kauas piti kelata, että löysin suunnilleen saman näkymän. En selvästikään ota riittävästi näkymäkuvia. On totta, että kamerassani on useammin zoom- tai makrolinssi kuin laajakulma; kukkien kuvaamista varten.

Tasan vuosi sitten ähersin uuteen mustaan peräkärry-pihavajaani ikkunan kasvimaan puolelle ja otin siitä tämän kuvan.

Siirrytään seuraavaksi kuvan oikeaan reunaan eli ylärinteeseen navetan ja vanhan talon väliin, missä on (olevinaan) hedelmätarha.

Siellä näytti tältä silloin toukokuussa 2006. Kun nyt alettiin vanhoja muistelemaan.

Nyt näyttää tältä. Täälläkin on projekti.

Projekti lähti siitä, että sain naapurilta muutaman metrin pätkän pari metriä korkeaa raudoitusverkkoa viime kesänä. Se on jonkin verran taipuisaa, eli ei sitä suorana pysyvää jämerää tavaraa. 

Olen pyöritellyt ajatusta sen sijainnista ja parhaaksi ideaksi koin ylärinteen hedelmätarhan. Sen jyrkimmän rinneluiskan alle sopisi kaareva köynnöspergola.

Tuumasta toimeen! Tai ensin odotin, että sain kakkoskakkosta, jota sahattiin pihastani kaadetusta isosta kuusesta, joka oli vähän kallellaan. Onneksi tällä saarella on betonisäkkejä tarjoavien ihmisten lisäksi, tai heidän joukossaan, myös sahan omistaja. 

On ihan huippua, että tukit tullaan keräämään pihalta ja ne tuodaan jonkin ajan päästä halutun kokoisena puutavarana takaisin pihalle. Lisäksi saan hakea sahanpurua ja puusilppua kottikärryillä monenlaiseen tarpeeseen, sillä saha on ihan tässä kylässä.

Vanhan navetan päädyn lähellä kasvoi pystyyn kuollut luumupuu (ja kymmeniä juurivesoja) ja sen seassa orjanruusu. Sehän tekee viisimetriset, inhasti koukkupiikikkäät lonkerot joka suuntaan. Pitäisi olla moottoripyöräilijän nahkahaalari suojana. Piikkejä iskee niin reiteen kuin päänahkaankin. 

Ruusu alkoi jo häiriköidä ylös rinteeseen kulkua.

Ruusun ja luumun yhteiset lähtöpassit koittivat nyt. Taistelun jälkeen pihatiellä oli kaksi isoa kasaa. Yhteen kietoutuneena elävänä kasvustona massa oli jotenkin paljon kompaktimpi! Mutta kaipa tässä on sama efekti kuin jos tyhjentää vaatekaapin sisällön sängylle. Että miten nämä kaikki tuonne kaappiin mahtuivat.

Asetin rautaverkon kaarelle, mittasin sen pituisen köyden, jolla merkkasin pergolan linjan ja iskin pari tolpanjalkaa maahan. Yksin kun tekee, täytyy kaikenlaisia keinoja keksiä, joilla saa mitattua ja merkittyä. 

Ensimmäisestä versiosta, joka taisi näkyä pari kuvaa aiemmin, tuli liian laakea ja sen tolpat olivat liian samassa linjassa. Se oli jalkapallomaali. Seuraavana päivänä uusin tolpanjalkojen paikat esteettisemmiksi. Sitten aloin kaivaa kivimuurille linjaa ja asetin ensimmäiset kivet paikoilleen.

Sopivia kiviä piti kaivaa maasta, mutta siellähän niitä on lähes vieri vieressä. Tässä syy, miksen ole leikannut ruohoa tästä rinteestä. Tai olen kyllä aloittanut ruohonleikkurilinjojen raivaamisen, joka tämän projektin myötä sai aimo harppauksen eteenpäin.

Välillä tulee vastaan niin isoja kiviä, ettei niitä jaksa saada ylös. Tässä on etualalla tuollainen kahden mikroaaltouunin kivi (kategoriat ovat leivänpaahdin, mikroaaltouuni ja titanic), se sai kavereineen jäädä. Tuo on lisäksi Mustin suosima tähystyskivi. Näiden kahden kiven ympärille voi hyvin tulla istutusalue.

Sitten muuriin nousi toinen rivi kiviä. Laudanpätkän avulla sain mikroaaltouuni-kiviä pyöritettyä toiseen kerrokseen. Verkko on rullalla toisen tolpan ympärillä, jotta se on poissa tieltä. 

Koversin takana näkyvää jyrkkää rinneluiskaa, heti kivimuurin takana maa on korkeammalla. Näin muuri ei jökötä tyhmän näköisesti irrallaan, vaan on toivoakseni luontevammin ujutettu maastoon. Rinnesijainnin takia pergolan sisällä oleva alue ei ole ihan tasainen, vaan siinäkin on loivaa rinnettä. Tai katsotaan, mitä saan aikaan. Suunnittelen heti kivien eteen istutuksia, pari kärhöä minulla siihen onkin jo. Istutusten maa saa viettää, mutta sen eteen voisin kovertaa vähän tasaisempaa, niin saisi vaikka tuolin siihen suht suoraan.

Nyt on kiviä kaivettu sopivasti pois ruohonleikkurin tieltä, mutta etu- ja keskialan isot kivet tulevat saamaan kukkapenkin väliinsä, noita en saanut ylös millään.

Rinteessä on satumaisen hyvä multa, mutta myös painajaismaisen paljon vesimyyriä. Toivon, että ruohonleikkuu saa ne jatkossa viihtymään huonommin. Nehän rakastavat tällaista heinikkoista rinnettä.

Tähän tilanteeseen pääsin kolmantena päivänä eli eilen. Luulen, ettei kivimuurista tarvise tuon korkeampaa tullakaan. Sen takana saa maa edelleen viettää vielä ylöspäin rinteenä.

Vielä kuva eilen illalla. Kiveystöillä oli viime päivinä kiire, sillä tälle päivälle eli perjantaille luvattiin oikein kunnon sadetta. Tähän asti kun on ollut satumaisen hienot, kuivat kelit. Halusin saada hommat tehtyä ainakin niin pitkälle kuin pystyn.

Navetasta sen verran: aion joskus rakentaa sen länsipäätyyn, kuvan seinä, kasvihuoneen. Sitten kun ehdin ja tärkeämmät asiat on hoidettu. Siksi siellä on jo vanhat tuvan muurin tiilet valmiina odottamassa.

Öhöm. Ehkä vintin eristämisen jatkaminen olisi tärkeämpää kuin pergoloiden rakentaminen. Tämän takia en ole vieläkään päässyt muuttamaan vanhempaan talooni enkä näillä näkymin vielä muutamaan vuoteen pääsekään. Kun aina on jotakin kivempaa eli maankaivuuta.

Päädyin muuraamaan kivimuurin betonilla, mitä en ole aiemmin tehnyt. Mutta näin se luultavasti pysyy paremmin pystyssä. Sen taakse tulee irtokiviä ja maata.

Yhtenä projektina, johon ryhdyn, kun jaksan, on purkaa pari tekemääni pitkää pengermää ja muurata ne. Ne ovat nimittäin varsinaisia vesimyyräkasvattamoita. En ollenkaan tajunnut sitä pengerryksiä rakentaessani. Edellisessä kuvassa näkyykin toinen pengermistäni, tai pikemminkin ei näy. Se on peittynyt kasvillisuuteen. Kivet ovat liikkuneet, kun myyrät ovat myllänneet. 

Myyrien vuoksi tämä myös on hedelmätarha lainausmerkeissä. Täällä olisi pari kirsikkapuuta ja pari omenapuuta enemmän, jos vesimyyrät eivät olisi syöneet niiden juuria. Niin ja yhtenä vuonna kaatui kuusimetrinen luumupuukin ihan suorilta, kun sillä ei enää ollut juuria.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen peitin muurin pressulla, jotta tuore betoni ei liukene sateeseen.

Tällaista täällä. Pihatien ruusu-luumukasa siirtyi navetan toisen puolen heinikkoon ja meille todellakin tuli sade, luit oikein! Yöllä vettä tuli peräti 25 mm, mikä on ihan huippua. Kuivuus taitaa olla takana päin. Tänäänkin satoi vielä muutama milli lisää.

Huomenna, jos ei sada, jatkan projekteja.

On niin ihanaa asua saarella, josta löytyy a) kiviä ja b) avuliaita ihmisiä!

Tähkäverbena Verbena hastata