Hempeysmaratooni

Kesän paluun kunniaksi laitetaan kuvakattaus vaaleanpunaisen ystäville. Eilen tuli ruhtinaalliset 20 mm vettä, mutta toissapäivä oli silkkaa aurinkoa ja tänään aurinkosää jatkuu. Ennusteessa näyttääkin olevan seuraavat 10 vuorokautta lähes pelkkää aurinkoa; sateen todennäköisyysprosentti on sen verran pieni, että noilla prosenteilla tänne ei yleensä sada, hyvä kun edes pilveä näkee.
Ruskopenkkiin istuttamani nimettömät vaaleanpunaiset siankärsämöt kukkivat kauniisti ojakärsämön kanssa. En ole varma, ovatko viimeksimainitut itsekseen tulleet vai siemenestä kasvattamiani, joiden pitäisi olla vienosti kerrannaisia, mutta ihania ne ovat, olivat kumpia vain.
Erikoisväriset siankärsämöt ovat valitettavasti ihan hirveän lyhytikäisiä ainakin minun puutarhassani, parin vuoden jälkeen on parhaan värinen emokasvi kuollut. Sieltä täältä pompsahtelee sitten hempeän vaaleanpunaisia, mutta voimakkaan punaisia on enää turha odottaa. Voi olla, että nämäkin ovat risteymiä valkoisen luonnon siankärsämön kanssa.
Taustalla väriminttu 'Melissa' juuri aloittamassa kukinnan.

Edellisessä kuvassa pienenä vaaleanpunaisena pisteenä näkyy Austin-ruusu William Morris, jonka pitäisi pitkäversoisena pystyä toimimaan köynnösruusuna portinpielessä. Kunhan tuosta hieman ensin kasvaa. Sen ensimmäinen kukka avautuu varmaan suotuisassa säässä ihan pian, onneksi kukka nuokkuu, niin sade ei ole päässyt sen sisään terälehtiä pilaamaan. Seurana silläkin on ojakärsämö ja varsankello, joita olen kitkenyt tuosta kukkapenkistä, mutta yksi ovelus kasvaa sen ja vieläpä portin ulkopuolella.

Alempana aidan edessä ruusunätkelmät.

Kuistin kulmalla pikkujasmikkeen viimeiset kukat ja 'Hagley Hybrid' -kärhö.

Niiden edessä rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' hempeilee haalean vaaleanpunakukkaisena. Sen takana on kuunlilja 'Sum and Substance', joka on säästynyt syömiseltä, kun se kasvaa lähes vesitynnyrin takana ja hyvin matalana myös. Vaikka eilen satoi koko päivän, ei tähän kuistin eteen kosteutta kerry ja sainkin tyhjentää muutaman kastelukannullisen näille viereisistä vesitynnyröistä, jotka olivat aivan kukkuroillaan. Adelesta vasemmalle oli imikkä aivan lurpallaan koko päivän sateesta huolimatta!

Nostin kuistilta verenpisarat saamaan sadetta ja se kostautui, sillä korkeammista syötiin latvat ja nuput. Onneksi pikkuinen 'Whiteknights Pearl' on niin matala, että sitä ei napsittu.

Nyt pikkuinen helmi on taas turvassa kuistin pöydällä, siitä ei minulta ole ikinä mitään syöty, vaikka ystävien taloon kurkistikin joskus peura kuistin ovesta sisään! Taustalla näkyy ruusunätkelmiä vaaleanpunaisena. Kottikärryt suojaavat paria ruusua tulemasta syödyksi, toivottavasti.

Kasvimaalla on taas viime yönä syöty valitettavasti lisää perunanvarsia, nyt olen jo niin monen peräkkäisen yön jälkeen löytänyt jälkiä peuran vierailuista, että pahalta näyttää. Onneksi lukuisista daalioista kaikkia ei ole löydetty. Tummalehtinen 'Bishop of Oxford' näyttää hyvältä hempeän pioniunikon terälehtisateessa.

Kasvimaan ja Rohanin välissä olevaa 'Duchesse de Rohan' -portlandruusua ei, ihme ja kumma, myöskään ole parturoitu, vielä.  Ehkä sen juurella olevat maanpeittopahvit ja -matot ovat häirinneet peuraa. Taustalla maitokärry on parkkeerattu Rohanissa neidonruusun eteen, jotta sen nuppuja ei syötäisi.

Tässä realismikuvaa toisesta suunnasta eli Rohanista käsin, nokkosheinikko peittyi helpoimmin kattohuovan, roskiksilta dyykattujen mattojen ja pahvien alle. Tähän kohtaan olen viimeksi miettinyt minipähkinälehtoa, mutta se on edelleen mietinnässä. Paikka on juuri hitusen liian mini.

Ihana, ihana 'Duchesse de Rohan'. Vedän takaisin kaikki sanani sen kukkien rumasta väristä, onhan näissä hyvänen aika kauneutta. Tykkään myös kukkien sävystä yhdessä noiden raikkaanvihreiden lehtien kanssa. Ruusuilla on monenvärisiä lehtiä, jotka joko korostavat, kehystävät tai rumentavat kukkia – niillä on suuri merkitys.

Rohanista kasvimaalle johtavien rappujen toisella puolella, kivipengermän juurella, alkaa ruusu-heinätarha, joka on valitettavasti saanut parturikäsittelyn. Siinä menivät ruusujen latvat, nappileinikki, asterit ja siemenestä kasvatettu erikoisempi lupiini, josta en vielä ollenkaan tiedä lajiketta enkä tällä menolla tulekaan tietämään. Inshallah – jos peura suo, pitäisi täällä sanoa.
Sammalruusun pari alinta kukkaa on tallella, se syötiin 60 cm korkeudelta, sen vieressä kasvava kivikkotörmäkukka on onnekseen niin matala, että se on vielä kokonainen.

Törmäkukan vierestä ovat heinät joko laonneet tai lähes kuivuneet, mutta törmäkukka sen kun porskuttaa, tosin lähes maata pitkin. Onneksi perhoset löytävät sen sieltäkin.

Lisää ruusuaihetta: vielä kerran tonttini alkuperäisasukas, vanha kirkonruusu – kookkaampana kasvustona kuin koskaan (kenties kiitos viereisen aidanpätkän, joka valmistui syksyllä) ja taivaallisen tuoksuisena.

Käväistäänkö välillä sisällä? Makuuhuoneessa kukkivat tähtipelargoni 'Bev Foster' ja ystävältä saatu vanha vaaleanpunainen hempukka, aivan ihana. Amppelissa asustava Pelargonium reniforme × abrotanifolium on jo muuttanut ulos ja näen ikkunasta sen siron vaaleanpunaisen kukinnon heiluvan tuulessa – täytyykin käydä kuvaamassa se.

Olohuoneessa kukkii ensimmäistä kertaa toselta ystävältä saatu limenvihreälehtinen pelargoni, jonka piti olla 'April Snow' mutta onkin joku muu, sillä tässä on valkoiset kukat. Kerrankin muistin lannoittaa näitä keväällä, ainakin kerran, ellen peräti kaksi kertaa ja tässä tulos! Taustalla kolmannelta ystävältä saatu maljaköynnös, näin ne ystävät asustavat luonani.

Ystävältä on tämäkin tullut, nimittäin Samettihortensian siemenestä kasvattama 'Rosa Juwel' -jalokallioinen. Aivan ihana ja hyvin kuivuutta sietävä selvästi! Pörriäisetkin tykkäävät.

Lähellä on kosteampaa saunan päädyssä; siinä kukkivat vaaleanpunaiset mesiangervot niin kauniisti, näitä ei vielä ole käyty syömässä, ihanaa. Näissä on vähintään kahta laatua, ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo nyt ainakin.

Katajan katveessa kukkii nietospensas Yuki Cherry Blossom niin matalana ja minipienin kukin, että hyvä kun sitä erottaa. Viimevuotinen siirto oli silti selvästi hyvä asia, sillä edellisessä paikassaan se jäi kokonaan naapureidensa uumeniin. En ollut tajunnut tämän lajikkeen mataluutta, tämä on käytännössä maanpeitepensas. Tässä voin riipiä pioniunikoita ja rikkaporkkanoita huoletta pensasta häiritsemästä.

Ahtausvaivasta kärsii myös idänmiekkalilja siniheinän katveessa, mutta olen kokeillut tätä pari kertaa aiemmin eri paikkoihin, ja kun tämä on nyt suostunut elämään tässä jo monta vuotta, pysykööt siinä. Pitää vain muistaa repiä lehtoakileijoja pois, siniheinä ei tuosta niin leviä.
Toisaalta ohikukkineiden akileijojen ja tummakurjenpolvien kitkeminen tai leikkuu on kaksipiippuista hommaa. Poistin niitä juuri metsäpuutarhapenkistä saaden tähtiputket paremmin esiin – mutta peurat pitävät tähtiputkista(kin), joten voi olla, että samalla tuhosin niiden kukinnan. Viereisten ohikukkineiden varsien suojissa ne olisivat paremmin turvassa.

Vielä kurkkaus muotopuutarhaan, jossa olen jo suorittanut akileijaraivauksen. Nyt vuorossa ovat harjaneilikat ja kyläkurjenpolvi.

Ihana David Austin -ruusu The Pilgrim on kohta täydessä kukassa, kiinanpioni 'Wladyslawa' vielä sinnittelee viimeisillä kukillaan.

Apteekkarinruusu kukoistaa. Aurinkoisia kesäpäiviä!


Apteekkarinruusu – Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Idänmesiangervo – Filipendula palmata
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Jalokallioinen – Erigeron Speciosus-Ryhmä
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-Ryhmä
Kivikkotörmäkukka – Scabiosa columbaria
Kuunlilja – Hosta
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Maljaköynnös – Mandevilla
Nietospensas – Deutzia
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pikkujasmike – Philadelphus × lemoinei
Pioniunikko – Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Sammalruusu – Rosa centifolia Muscosa-Ryhmä
Siankärsämö – Achillea millefolium
Varsankello – Campanula trachelium
Väriminttu – Monarda

Retki pohjoiseen

Kun kirjoitin taannoin etelänmatkasta, niin laitetaan nyt juttu pohjoisestakin samassa lähimatkailuhengessä. Etelänmatkahan suuntautui noin 50 kilometriä kaakkoon, matka pohjoiseen oli hieman pidempi, ainakin sata kilometriä linnuntietä. Kävin jopa Pomarkussa asti, se olikin todella pohjoisessa!

Ihanan Suvikummun ihana Marja keksi järjestää retken ja pidot bloginsa 10-vuotispäivän johdosta. Kun Marjaan ja mukavaan mieheensä tutustuu, saa huomata, että he osaavat elämästä nautiskelun jalon taidon. Aidompaa ja sydämellisempää väkeä saa hakea.
On mahtavaa, että Marja päätti jakaa iloa ja nautintoa meille muillekin. Marjan oma puutarha on viihtyisä ja siellä on myös mukavia varjopaikkoja. Kuvia en älynnyt ottaa, sillä keskityin Onnipantterin bongaamiseen, mutta kolliveijari pysytteli piilossa ja tuli esiin kuulemma neljä minuuttia sen jälkeen, kun olin lähtenyt! Voi, Onni!!!
Kissaneitokaiset Viiru, Ruusa ja Viivi olivat onneksi suopeampia vierailijoita kohtaan ja näyttäytyivät. Ruusa jopa piti seuraa luonnollisesti itse sanelemansa välimatkan päästä.
Onni oli kuitenkin jättänyt todistusaineistoa viimeaikaisista liikkeistään: sen syreenin runkosuoja makasi pitkin pituuttaan kalliolla syreenin läheisyydessä :-D
Marjan loihtimat herkut ovat vertaansa vaikka niin maultaan kuin näöltäänkin, mutta niidenkin kohdalla tuli ensin mieleen nauttiminen kuvaamisen sijaan... lisäksi oli todella mukavaa tavata vanhoja blogituttuja pitkästä aikaa ja tutustua yhteen uuteenkin, Intianminttuun. Seurustelu niin ihmisten kuin kissojenkin kanssa (huippuseuraa kaksin verroin!) oli etusijalla.

Marja oli organisoinut retken Vakka-Taimeen. Meitä oli juuri sopiva määrä, noin kymmenen, että kaikki kuulimme, mitä Vesa Muurinen kertoili. Olimme kuin Liisat Ihmemaassa, jopa tavallinen terttuseljakin näyttää Vakka-Taimen puutarhassa eksoottiselta Afrikan puulta. Liaanit kiipeilevät korkealla puiden rungoilla ja erikoisuudet viihtyvät niille räätälöidyissä kohopenkeissä, joiden kasvualusta on hapanta, hiekkaista tai mitä kasvit milloinkin vaativat.

Heti kierroksen alkuun aloin hihkua, sillä katselimme komeita jättililjoja – kukassa! Tämä on japaninjättililja var. glehnii (hieman tavallista japaninjättililjaa matalampi). Kukintaan saattaa kulua viisi vuotta ja ylikin. Minulla tämä on ollut jo parisen vuotta, joten muutama vielä menee.
Ensin luulin tämän olevan himalajanjättililjan, jota olen havitellut vuosikaudet. Hihkuin innosta. Sitä en vieläkään löytänyt, mutta sain siemeniä Scottish Rock Garden Clubin kautta talvella. Siemenillä kuluu pari vuotta kehittää sirkkalehtiä, joten odotellaan...
Taustalla kukkii valeunikkoja. Niiden talvinen hyvin itänyt kylvökseni valitettavasti kuivui toukokuussa, mutta yksi pari vuotta sitten istutettu 'Lingholm' sinnittelee juuri ja juuri hengissä. Kuiva lounaissaaristo ei taida olla niille ihan ihanteellinen. Taimi on parissa vuodessa lähinnä pienentynyt kasvamisen sijaan. Nämä kukkivat erittäin viehkosti ja runsaina Vakka-Taimen varjoisassa penkissä.

Ihastuttava akileija; jokin siementaimi eli varmaankin usean lajin risteymä. Taustalla enkeliperhoangervo. Ääh, onpa kauniilla kasvilla äitelä nimi!

Ihanaa idänmiekkaliljaa taisin kannustaa kaikkia ostamaan viime kerralla. Tämä on niin kaunis. Omalla pihallani kasvaa kahdessa kohtaa, mutta molemmat jättivät tänä vuonna kukinnan väliin kuivuuden takia. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan entistä runsaampana.
Vakka-Taimen ympäristössä Pyhärannassa näkyi hirmuinen kuivuus. Puita ja pensaita, suuria katajiakin, oli kuivunut ruskeiksi. Vesa sanoikin, että kastelu todella kannattaa ja kasvit kiittävät vedestä silmin nähden. Täytyisi varmaan kunnostautua! Ilman letkua, vettä kaivosta ämpärillä nostamalla ja kastelukannuja kantamalla, on hyvin rajallista, mille kasveille ehtii päivän aikana vettä kantaa, ja riittääkö se niille alkuunkaan.

Ihastuttava jänönputki, miksi en tajunnut tämän taimia kysyä! Olen yrittänyt kylvää ja ostanut taimena, mutta kumpikaan ei ole onnistunut, tätä ei vieläkään pihassani kasva. Jospa vielä jonakin päivänä puutarhassani viihtyisi jänönputki.

Jokin neilikka, ehkä sulkaneilikka, ja taempana taisi olla vaarinlaukka hiekkapenkeissä.

Vaikuttavan kokoinen kombo kesä- ja kuutamohortensiaa.

Vakka-Taimessa on ilahduttava kokoelma luonnonliljoja, jotka ovat toinen toistaan kauniimpia. Tämä taitaa olla Lilium distichum – ihastuttavan värinen! Mehukas suorastaan.

Autuaan olon Cheri tekee lähempää tuttavuutta kanadanliljoihin.

Loppuun ilouutinen omalta pihaltani: yksi matalampi kanadanliljan varsi oli jäänyt peuroilta syömättä, niinpä saimme nauttia kolmesta kukasta poikien kanssa!


Vakka-Taimessa on käsittämätön kasvivalikoima, kannattaa kurkistaa verkkosivuille ja suunnitella oma kesäretki. Lajilistan lisäksi myynnissä on aina muutakin harvinaista ja yllättävää.

Tässä oma tämänkertainen ostoslista, varsin suppea, vai mitä. Vain viisi kasvia!
Aconitum ferox
Arisaema flavum (keltakärsäkalla)
Dianthus freynii
Primula chungensis
Pulsatilla halleri (hallerinkylmänkukka)


Muut tekstissä luetellut kasvit:
Enkeliperhoangervo – Gillenia trifoliata
Himalajanjättililja – Cardiocrinum giganteum
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Japaninjättililja – Cardiocrinum cordatum 
Jänönputki – Bupleurum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kesähortensia – Hydrangea heteromalla 'Bretschneideri'
Kuutamohortensia – H. paniculata 'Praecox'
Sulkaneilikka – Dianthus plumarius
Vaarinlaukka – Allium senescens
Valeunikko – Meconopsis

Kesäkuun kalenteripoika

Tadaa, vieraileva tähti! Kesäkuun poika on pitkäkarvainen itämainen, ystäväni Leenan kissa Papu.

June calendar boy
My friend's fabulous Oriental Longhair, Noxx Edson Arantes, at home known as Papu.

Loput kuvat ovat näistä ihan tavallisista pojista. Iltalenkillä kylätiellä.

Musti esittelee idänmiekkaliljan ensimmäisiä avautuneita kukkia.

Näiden kuvaaminen on aina yhtä hankalaa! Kasvi on siro ja hentoinen ja olen istuttanut sen pieneen rinteeseen, josta on vaikea saada kuvakulmaa.

Ransu tuli kanssani katsastamaan Rohanin kukkapenkin.

Neidonruusu 'Félicité Parmentier' kukkii ihanasti. Edessä on purppuratulikukka 'Rosetta'.

Marhanlilja 'Claude Shride' kukkii, ensimmäistä kertaa ikinä! Taustalla toinen ensimmäinen...

...kiinanpioni 'Moon of Nippon'. Yksi kukka tänä vuonna, tämä on toissa syksynä istutettu. Taimi oli pieni raasku syksyn alessa, taisi maksaa vitosen. Odottelu kannatti! Kukassa on sama ihana yskänlääkkeen lakritsimainen tuoksu kuin punaisessa 'Nippon Beautyssakin'. Nekin ovat nyt auki, mutta niistä lisää toisella kertaa...
Hyvää yötä ja kauniita unia kalenteripojista!


Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Purppuratulikukka – Verbascum phoeniceum

Päivän ilonaiheita

Ilonaiheita on hirmuisesti, tärkeimpänä se, että olemme viimein kotona! Alkukesällä ostamani kallis 'Hewitt's Double' -jaloängelmä on tehnyt varmaan sata pikkuruista kukkanuppua. Jihuu! Kerrottuja pikkuisia ängelmänkukkia koko rahalla.
On se kuulkaa ystävät niin, että taimen ostaminen on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Tai joskus ne rahat menettää, mutta toisinaan niille saa mahtavaa korkoa.

Ehdin kuin ehdinkin nähdä ystävän viime syksynä antamien pionien kukat. Tässä punaisessa on vielä yksi avautuvakin kukka.

Toinen on valkoinen. Kiitos tuhannesti näistä, Sametti Hortensia!

Tämä on Todella Tärkeä Kasvi, jonka kukinnan missasin viime kesänä, kun olin kaupungissa töissä koko heinäkuun, ja silloin se kukki pihallani ensimmäistä kertaa. Idänmiekkalilja on talvenkestävä miekkalilja, eli tämä kasvaa ihan normaalina perennana ulkona. Kukkavarret ovat jalostettuihin serkkuihin verrattuna sirot, mikä minua tässä juuri miellyttääkin. Kasvi ei näytä niin muoviselta kuin ne isokoiset versiot, vaan miltei luonnonkukalta, tosin hyvin hienolta ja näyttävältä sellaiselta. Tämä kukkavarsi on taipunut vaakatasoon, siksi tällainen erikoinen kukkien asento. Ehkä tätä pitää hieman siirtää, viereinen siniheinä yrittää jyrätä.

Tämä on aito luonnonkukka, varmaankin alsikeapila. Ihastuttava kukka, kuin 'Nora Barlow' -akileijan apilaversio.
Pikkutyttönä kun tutkin kasvikirjaa, minua kiehtoi alsikeapila jostakin syystä. En nyt muista miksi. Yritin bongailla juuri näitä (monen monen muun kasvin ohella). Ja kyllä tämäkin bongaus kannatti, täytyi juosta hakemaan kamera kun kukka oli niin suloinen!

Apilan vieressä kasvavat mustaseljat, on taas seljankukkamehun tekoaika. Tällä kertaa en varmaan vaivaudu laittamaan sitruunahappoa juuri ollenkaan, mehu tulee kumminkin juotua parissa viikossa.

Seljoista muutaman metrin päässä on puolestaan paahdepenkki. Punakukkaisista siankärsämöistä yksi on ihan tumma, muut haaleampia, varmaan tumman 'Cerise Queenin' ja luonnon kärsämöiden risteymätaimia.

Ketoneilikka on levinnyt sinne sun tänne, vaikka alkukesällä en ollut näkevinäni tätä ollenkaan ja pelkäsin tämän hävinneen. Tienposkesta tätä tosin löytyisi lisää, ei tämä sen kauempaa ole tullut.

Nämä tyypit, päivänkakkarat ja kurjenkellot, ovat tulleet tähän ihan omin nokkineen ja ovat tervetulleita.

Penkin yläpäässä kukkii silkkihanhikki, joka on ärtsyn kiva väripari verikurjenpolven kanssa, vaikka en onnistunut saamaan niitä järkevästi samaan kuvaan.

Paahdepenkkiä.

Siinä eivät suinkaan olleet kaikki ilonaiheet, vaan niitä riittää vaikka kuinka. Muotopuutarhassa epäileväisenä tarkkailemani vuorikaunokin siementaimi on kuin onkin 'Amethyst in Snow'! Lajikkeista ei koskaan tiedä, tuleeko niiden taimista lajiketta vaiko perusmuotoa. Anteeksi vain ametisti, kun epäilin! Hauskaa on sekin, että tämä on kylväytynyt monen metrin päähän emokasvista, paikkaan, jossa savimaa on kovaa kuin betoni ja siihen tosiaan kaipasin jotakin, joka ei heittäisi henkeään. Toivottavasti tämä nyt on sellainen.
Yksi syy kasvien menehtymiseen puutarhassani voi olla huono maa. Tänne saarelle kun ei voi tilata kuormallista multaa, tai voisi, mutta sen rahti tulisi järjettömän kalliiksi. Parilla multasäkillä taas ei juuri mitään tee, ja auto tuppaa olemaan täynnä ilmankin. Joten useimmiten en paranna maata mitenkään, kaivan vain kuopan ja toivotan Herran haltuun. Istutusalueet saavat sitten kompostia katteeksi keittiöstä ja huussista, kun sellaista valmistuu, mutta aika vähän sitä vuosittain tulee.

Kuistin viereen pari vuotta sitten istuttamani pikkujasmike 'Erectus' kukkii ja tekee juuri sen, minkä suunnittelinkin. Se levittää ihanaa metsämansikan tuoksua koko kuistille. Tämänkin koen ensimmäistä kertaa, joten siinä meni hetki ihmetellessä, mistä mansikan tuoksu tulee.

Vesitynnyrin toisella puolella on verkolla suojattu valkokukkainen varjolilja myös tulossa kukkaan ensimmäistä kertaa näin runsaana. Aiemmin sen kukkavarret on syöty, nyt onneksi ei, vaikka verkko ei yllä suojaamaan korkeampaa vartta.

Nappiniittyleinikki on yhä kukassa, ihanaa!

Loistokärhö 'Hagley Hybrid' kukkii ilahduttavan runsaana ja niin kauniin roosana.

Huh, jaksatko vielä lukea? Lähes lopussa ollaan! Tämä pikku ilahdutus oli pakko ikuistaa: sammalkeinuun istuttamani valkomaksaruoho on tehnyt kukkavarren.

Sokerit pohjalla. Olen innosta ymmyrkäisenä. Samettihortensiassa on kuin onkin kukkanuppuja, ainakin neljä! Kaikki versonpäät eivät vielä ole auenneet paljastaakseen, tuleeko näitä vielä enemmänkin. Voi eläköön! Morsiusleinikki on selvästi viskonut terälehtiään ilmaan nupun kunniaksi.

Kesäpoika.
Iloista viikon jatkoa!

There is a lot to celebrate about, many lovely flowers and my sargent hydrangea is coming to bloom for the first time ever!

Alsikeapila – Trifolium hybridum
Idänmiekkalilja – Gladiolus imbricatus
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Ketoneilikka – Dianthus deltoides
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Loistokärhö – Clematis Patens-Ryhmä
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno' 
Mustaselja – Sambucus nigra
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Pikkujasmike – Philadelphus ✕ lemoinei
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Siankärsämö – Achillea millefolium
Silkkihanhikki – Potentilla atrosanguinea var. argyrophylla
Valkomaksaruoho – Sedum album
Varjolilja – Lilium martagon
Vuorikaunokki – Centaurea montana