Bessera kukkii jälleen

 Sekä muiden huonekasvien kuulumisia.

Tässä hän on! Bessera elegans. Ei suomenkielistä nimeä. Ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi hän on korallipisara, mikä on varsin osuva, kuten myös tieteellisen nimen elegans. 

Bessera elegans on asunut kanssani jo monta vuotta, mutta ei ole kukkinut vuosiin. Taisi kukkia vain ensimmäisenä vuonnaan. Olen vienyt kasvin joka kesä ulos, kuten lähes kaikki muutkin huonekasvini, ja kukkavarsia on alkanut nousta, mutta ne ovat näivettyneet.

Kun viime viikolla puhuin äitini kanssa asiasta, hän totesi, että ehkä kasvi ei pidä tuulesta. Se voi olla. Täällä tuulee lähes aina, nytkin aika navakasti, aurinkotuolit ovat lentäneet kumoon. Ja jos kasvi tarvitsee kukinta-aikana vähän runsaampaa kosteutta, se ei sitä paljon saa, sillä unohdan kastella ulkoruukkuja. Ne saavat vettä hyvin harvoin. Pelargoneillehan se sopii, mutta kaikille ei. 

Bessera elegans on sipuli/mukulakasvi, ja nehän ovat lähellä sydäntäni. Lehdet ovat ruohosipulimaiset, mutta kovemmat ja jäykemmät. Kasvi on kotoisin Meksikosta, mutta en ole tarkemmin perehtynyt sen kasvupaikkatoiveisiin. Täksi kesäksi päätin jättää sen sisälle. Ja tästä lähin se saa aina viettää kesät sisällä!

Huonekasvini ovat ehkä vähän epätavallisempaa sorttia. En voi kasvattaa trooppisia huonekasveja, jotka ovat tavallisempia, sillä sisälämpötilani voi laskea talvella lähelle nollaa. Kesäksi kannan kasvit ulos. Kuistin rapuilla on varjoisaa, siinä viihtyy kultaimarre. Riippaorvokki voisi hyötyä uudesta ruukusta, se on elänyt samassa vihreässä ruukussa varmaan kymmenen vuotta ja alkaa olla kärsineen näköinen.

Verenpisaroillekin pohjoispuolen kuisti on oikea paikka, auringossa ne näivettyvät. Tämä on palleroverenpisara 'Auntie Jinks'. Hankin sen pistokkaana Plantagenista jo viime vuoden keväällä, mutta sinä kesänä se ei kunnolla kukkinut, ei oikein kasvanutkaan. Nyt on ollut parempi vuosi. Pienehköt kukat ja somasti taipuvat ulommat terälehdet ovat kovasti mieleeni.

Siro ja pienikasvuinen 'Whiteknights Pearl' on aarre ja elää keittiössä ympäri vuoden, jossa se on silmien alla sekä kastelua että pikkuisten kukkien ihailua varten. Se on tämän pöydän nurkalla, jossa teen töitä, sillä työpisteeni on tilanpuutteen vuoksi keittiössä.

Mennäänpä pikaisesti katsastamaan pelargonit, sillä niistä lähes kaikki elävät ulkoilmaelämää. 

Aina on joku kukassa, tällä kertaa näyttävimmin pienikasvuinen kotipelargoni 'Tessaloniki' (tarkemmin sormipelargoni). Vaikka on pieni, voi silti näkyä kauas! Viereinen pelargoni on myös tulossa kukkaan, se taitaa olla 'Cheeky Chappy'. Pelargonini elävät pienissä ruukuissa, sillä talvetustilaa eli tilaa ikkunoilla on vähän. Ja selvästi pelargonit sietävät ahdasta ja helposti kuivuvaa multatilaa.

Pelargonien vieressä kesää viettää Ornithogalum viridiflorum, entinen Galtonia. Nykyään siis tähdikkeihin kuuluva. Ei suomenkielistä nimeä. Viridiflorum merkitsee vihreäkukkaista.

Vaahteran varjossa on ×Rhodoxis tai Rhodohypoxis tai Hypoxis. Taimipurkin nimimerkinnät olivat niin moniselitteiset. Ehkä tämä on Rhodohypoxis eli iirikki. Kasvi on eteläafrikkalainen ja kasvaa mukulamaisesta juuresta. Talvet viettää rutikuivana ja lehdettömänä, kukinta-aikaan ottaa mielellään vettä vastaan. 

Toissa talvena nämä melkein kuolivat, kun sisälämpö käväisi pakkasella ja ovat edelleen toipumassa siitä. Aiemmin ruukku on ollut täynnä lehtiä, mutta eivätköhän nuo tuosta taas runsastu.

Talon toisella nurkalla, jossa käyn harvemmin, paitsi lojumassa riippumatossa, viettää kesää joukko sipulikukkia, jotka saisivat olla kesät aika kuivina: ritarinkukkia, neidikkejä sun muita. Tänä vuonna ne ovat saaneet vettä vähän tavallista useammin ja moni on yhä tai taas lehdessä.

Pari amppelipelargonia on ripustettu puiden oksille ja ne kuivuvat äkkiä tuulessa. Eivät ne silti kovin herkästi kuole, vaan kukkivat mahdollisesti entistäkin paremmin. Pelargonit ovat niin tällaisen minuntyyppisen ihmisen kasveja, joka unohtaa kastelun!

Tämä kaunis pienikukkainen on 'Deerwood Lavender Lass'.

Pelargonium sidoides elää ympärivuotisesti olohuoneessa oikeastaan siksi, etten ole keksinyt sille ulkona järkevää paikkaa ja sen amppeliruukku on melko painava. Leikkasin jo lattiaan asti roikkuvia kukkavarsia, nyt kukassa on vain tämä pieni rypäs. Sen taustana on vielä nuori sitruunapuu.

Tämä on pelargoneistani kaunein, pitäisi vielä jostakin löytää Pelargonium triste.

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Kultaimarre Phlebodium aureum

Neidikki Nerine

Palleroverenpisara Fuchsia Hybrida-Ryhmä

Riippaorvokki Viola hederacea

Ritarinkukka Hippeastrum

Sitruuna Citrus × limon

Sisäkukkien parissa

 Viime yö olikin tähän asti vuoden kylmin: –12,3 astetta. Hyvä, että suojasin nuppuisen heiden ja lumikellot.

Lunta tulee parhaillaan vähän ja vaikka pakkanen on lauhtunut enää –1 asteeseen, tekee mieli olla sisällä. Laitoinkin tämän jutun aluksi kahvipannun hellalle.

Katsotaanpa siis sisäkukat. Etenkin, kun ihanaakin ihanampi verenpisara 'Whiteknights Pearl' avasi kaksi kukkaa muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tämä on tosi reipas verenpisara kukkimaan lähes vuoden ympäri. Olen ylisurkea lannoittaja, mutta mielessä kyllä kävi, että voisin antaa kasveille nyt laimean lannoituksen. 

Niin, mielessä kävi, mutta en vielä ryhtynyt tuumasta toimeen. Niin tyypillistä.

'Whiteknights Pearl' omaa ilmeisesti siroverenpisaran perimää ja se näkyy pienissä, kapeissa ja siroissa kukissa.

Kaikki verenpisarani asuvat talven keittiössä. Yhden ison vanhan verenpisaran murhasin jättämällä sen syksyllä ulos, sillä täällä on liian ahdasta. Enkä koskaan innostunut sen puna-liiloista kukista. Sen sijaan Orkneyltä keräämistäni siemenistä kasvatettu puhdas siroverenpisara, keskimmäisessä ruukussa, on aarre, jota vaalin. Oikeastaan ruukussa on useampikin, kun koulin ne ryppäänä aikoinaan.

Vasemmalla on keijunsalvia, jolla oli aiemmin epävirallinen nimi herukkasalvia. Sen talvetus epäonnistui viime vuonna ihan viime metreillä. Kevättalvella siihen iskivät kirvat ja kasvi oli jo valmiiksi huonossa hapessa eikä selvinnyt. Viime vuonna olin viisaampi ja istutin uuden taimen isoon ruukkuun, jossa se pysyy kesät talvet. 

Samaan ruukkuun laitoin myös sitruunaverbenan eli lippian, jonka tuoreita lehtiä kerään teeksi. Rakastan verbenateetä, mutta sitä ei saa Suomesta kovinkaan yleisesti. Keijunsalviasta saa myös maukasta teetä, joten tuo on teeruukku. Kummankaan kasvin talvettaminen ei ole aina onnistunut, mutta toivon nyt parasta. 

Oikeanpuoleisessa ruukussa on vain multapinta. Siellä asustaa kasvi, jonka sekä suomenkielinen että tieteellinen nimi muuttunut. Ennen se oli iirikki (Rhodohypoxis), nyt helotähti (Hypoxis). Se haluaa viettää talven lähes rutikuivana, kun lehtiäkään ei ole. Lorautan sille ruokalusikallisen vettä ehkä kerran kuussa.

Taloni on niin pieni, että kasvien sijoittelu on hankalaa, jotta ne eivät olisi tiellä. Ja ovathan ne silti. Lisäksi talvella asuinhuoneissa asustavat mm. akkuporakone, kuvassa, ja muut laitteet, joille jäätyminen ei tee hyvää, ynnä maalit ja liimat sun muut, jotka eivät saa jäätyä.

Tämä ruukkuryhmä on varsin tiellä, mutta ihminen oppii kiertämään ja esim. avaamaan yläkaapit sivulta käsin kurkotellen. Isossa ruukussa kaikki versoo taas liikaakin, joten ensi viikolla, jos lauha sää suo, siirrän ruukun kylmään eteiseen jäähylle. Ruukussa kasvaa muratti- ja balkaninsyklaamia, erikoisempia pikarililjoja ja pikkuruisia narsisseja, joiden tosin epäilen kuolleen. Ja syyssahramia, jota siinä ei tarvitsisi kasvaa, mutta pienenpienet sivumukulat on mahdoton kaikki löytää ja niitä nousee vuosi toisensa perään.

Rosmariini (vasemmalla) oli varmaan kuollut jo kesän mittaan, sillä se näytti yhtä surkealta jo loppukesällä. Keskellä on ihan tavallisia pihaesikoita, mutta puutarhassani ne eivät millään suostu pysymään hengissä. Koska pidän pihaesikoista erityisesti, kasvattelen tätä yhtä nyt sitten ruukussa. Eikä se edes ole mikään erikoishieno lajike, ne ovat kaikki kuolleet. Kylmät lattiat varmaan auttavat näitä talvehtimaan sisällä, sillä täällä ollaan kaukana 20 asteen sisälämpötiloista.

Päätin muuten viime vuonna jakaa tuon ahtaan ruukun täyttävän esikon, vaan siinä se edelleen on. Vähän samoin kuin se aikomus lannoittaakin.

Keittiön itäikkunalla asuu kuvernöörinkukka, ruusuneidikki 'Vesta K' ja verenpisara 'Auntie Jinks', jonka ostin viime vuoden keväällä pistokkaana. Latvoin sen ja pistin latvapistokkaan samaan ruukkuun. Niin huonoa on kesäkukkien hoitoni, että koko viime kesän aikana verenpisara ei kasvanut tuon enempää.

Joku muuten joskus kysyy, osaanko ulkoa kasvien tieteelliset nimet. Osaan kyllä, sillä minulle tämän kuvan kasvit ovat Tulbaghia violacea, Nerine ja Fuchsia. Sen sijaan suomenkielisiä nimiä varten minun täytyy jatkuvasti plärätä Viljelykasvien nimistöä. Kun on oppinut tuntemaan kasvit ulkomailla ja tieteellisillä nimillään, ovat ne tiukimmin muistissa. No en sentään joudu hakemaan verenpisaran suomenkielistä nimeä.

Tulbaghian – siis kuvernöörinkukan talvetusongelma on se, että kasvissa on sipulimainen tuoksu, joka saa nenäni valumaan. Syötäväkin se kuulemma on, mutta jos leikkaan varsia, tuoksuvat leikatut pinnat vieläkin voimakkaammin ja nenäni valuu entistä enemmän. Kukka on kuitenkin tavattoman kaunis, joten siedän tätä hieman hankalaa yhteiseloamme.

Keittiössä on toinenkin ikkuna, eteläsuuntaan. Sen edessä on ruokapöytä, jolla harvoin syön, mutta koska ikkunan alla on patteri, on pöytä varsin suosittu muiden perheenjäsenten keskuudessa. Ja siitä on hyvä myös kytätä, mitä tiluksilla tapahtuu. Kissojen ja patterin takia ei tällä pöydällä ole kasveja. Ja näin minäkin joskus mahdun pöydän ääreen.

Olohuoneeni on mikroskooppisen pieni, tässä se on lähes kokonaisuudessaan. Etelälounaan suuntainen kulmaikkuna on loistava kasveille, kunhan muistaa, että kevättalven auringon paistaessa ne kuivuvat todella äkkiä. Ikkunan alla ei ole patteria, vaan lämmönlähde – Porinmatti – on huoneen sisänurkassa. 

Oikeanpuoleisessa nurkassa kasvaa lapsuudenkodistani muuttanut isoposliinikukka. Se ei tuossa varjoisassa nurkassa kuki, mutta sopii muuten siihen niin hyvin kukkapylvään päälle. Siitäkin huolimatta, että sen isot lehdet naputtavat välillä sohvalla istujaa päähän.

Ikkunalla on monenlaisia pelargoneja ja muuta mukavaa: kämmekkää, unelmaa ja varsinkin sipulikukkia, sillä ne kiinnostavat minua erityisesti. Sormipelargoni 'Thessaloniki' on kukkinut, punaisia kuihtuvia kukkia on vielä. 

Nurkassa on munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple' kukassa – luonnollisesti, sillä tämä tyyppi kukkii aina vuoden ympäri, pitäneekö taukoa ollenkaan. Lannoittamattomuudesta huolimatta! Talven vähässä valossa kukista puuttuvat vaaleat laikut lähes tyystin.

Tuossakin on muuten ruusuneidikki, sellainen tavallinen fuksianpunainen. Neidikit pitivät lepokauden, mutta sitten alkoivat työntää lehtiä erittäin reippaasti.

Tässä vielä olohuone makuuhuoneen ovelta käsin. Sitruunapuu kasvaa lattialla isossa ruukussa ja kyttään, tulisiko siihen tänä talvena jo ensimmäisiä kukkia. Siihenkin varmaan auttaisi se lannoitus. Mennee vielä jonkin aikaa ennen kuin saan tuosta luomusitruunat gintoniciin.

Makuuhuoneessakin on kasveja pöydällä, kukkapylväissä, amppelissa ja lattialla. Lisäksi täältä löytyy toinen karvaisista kukkasista, tuolla untuvapeiton päällä höyhensaarilla.

Nyt pyryttää, lopetetaan juttu tähän. Lämpöistä ja pehmeää pyhää!

Minä puolestani menen lannoittamaan kasvit – heti, kun olen juonut kahvin.

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Isoposliinikukka Hoya carnosa

Keijunsalvia Salvia microphylla

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Munankuori- ja sormipelargoni kuuluvat kotipelargonien Pelargonium Zonale-Ryhmään 

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Pihaesikko Primula × pubescens

Ruusuneidikki Nerine bowdenii

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Sitruunapuu Citrus limon

Sitruunaverbena Aloysia citriodora

Iloisia löytöjä

 Puutarhaihmisen onni on kadonneeksi luullun kukan jälleennäkeminen.

Hieraisin silmiäni, kun olin raivaamassa navetan itäpäädyn heinikkoa. Sielläpä kukkii pulskaneilikka!

Sitä tuli aikoinaan kylvettyä alppipenkkiin navetan edustalle, jonne laji on liian korkea. Yritin pariin kertaan siirtää kasveja ja siemeniä preerialle, huonoin tuloksin. Lopputulema on se, että onnistuin parissa vuodessa tuhoamaan pulskaneilikkakasvustoni kokonaan.

Vaan en onnistunutkaan! Jotenkin se on pystynyt kylväytymään rakennuksen nurkan taakse. 

Tämä on ihanaa, sillä keväällä ystävän lähettämät pulskaneilikan siemenet eivät itäneet ollenkaan. Siinä kasvimaan laatikossa, johon ne kylvin, ei ole itänyt mitään muutakaan. Tai on itänyt, mutta sitten kuollut. Missä lie vika, mutta siinä meni myös lempiväristen tuoksuherneiden pitkään vaalimani kanta. Siksipä tämä neilikkalöytö on sitäkin iloisempi, sillä ehdin jo surra pulskaneilikoitakin.

Vika voi olla biohiilessä, jota pistin suoraan laatikoiden mullan päälle ilman mitään lataamista. Toisaalta samoin toimin kaikkien muidenkin laatikoiden kohdalla ja kyllä niistä ainakin jotakin kasvaa.

Metodini on varmaan liian suurpiirteinen. Samoin teen ruokaakin. En jaksa monivaiheisia operaatioita, kaikki vain samaan astiaan ja uuniin.

Keräsin siemenet viimevuotisesta tiibetinkoirankielestä ja viskelin ne viimevuotiselle kasvupaikalle. Niistä kukkii yksi, ja sitten on tämä, kiveyksen koloon penkin eteen ilmeisesti itse kylväytynyt, joka on tuplasti sen kokoinen kuin se toinen. Ihana kukka, ja selvästi kimalaisten suosiossa!

Vaaleanpunakukkaisista ei ole näkynyt mitään. Viskoin siemenet keväällä suoraan ruusu-heinätarhaan, kun en esikasvatuksia harrasta.

Keväällä kennotaimena hankkimani söpöliini verenpisara 'Auntie Jinks' ei ole paljon kesän mittaan kasvanut, mutta päätti silti alkaa kukkia.

Taustalla näkyy lisää verenpisaran kukkia.

Se on siroverenpisara, jonka siemenet keräsin Orkneyltä aikoinaan, eikä kasvi ole viime vuosina kukkinut enää ollenkaan. Tai tässä samassa ruukussa taitaa kasvaa useampia. Ehkä muistin tänä vuonna lorauttaa verenpisaroille jotakin lannoitetta. Se on mahdollista. Yleensä kun unohdan lannoitukset kokonaan. Tämäpä ihanaa!

Voi kauhea, millaisen kuvan minusta saa, olen kuitenkin ammatti-puutarhaihminen. Puutarhani joutuu pärjäämään pitkälti omillaan, en vain ehdi, huomaa tai muista. 

Punaisessa villissä penkissä on edelleen elossa viime vuonna istutettu nepalinhanhikki! Niillä tuntuu olevan hyvin lyhyt elinikä perennaksi, niinpä olen tästä mikrokokoisesta hanhikista oikein iloinen.

Kuivaa on, se vaikuttaa kasvien kokoon ja kukintaan. Meille piti tulla toissa yönä oikein kunnon saderintama – aamulla, kun aurinko jo paistoi ja menin katsomaan sademittaria, siellä oli alle neljä millimetriä. 

Saniaistarhassa on vielä elossa kartioakankaali 'Metallica Crispa'. Olin ajatellut tämän jo hävinneen, mutta nyt sitä on kaksi tällaista minipientä kasvustoa. Akankaaleja istutan, mutta harvoin ne ovat enää parin vuoden päästä elossa. Tämän erikoisen hienon akankaalin elosta olen eri iloinen!

Ympärillä kasvaa ketunleipää, sen siirto metsästä onnistui lopulta.

Yhtä tumma, vaan perin toisenlainen on tummapärskäjuuri. Tätä kukkavartta odottelin kymmenisen vuotta. Ensin pärskäjuuri kasvoi metsäpuutarhassa, mutta siellä se ei tuntunut viihtyvän. Lisäksi peurat söivät sen varren aina poikki, mutta siihen ei paikka vaikuttanut, vaan aita.

Siirsin pärskäjuuren mutapuutarhan reunalle, jossa se periaatteessa löytää maasta kosteutta, jos vain ulottaa juurensa riittävän syvään (ehkä metriin?). Mutapuutarha kun on rutikuivana kaiket kesät. 

Muistin kastella tätä pari kertaa tänä kesänä. Nyt odotus palkittiin kukkavarrella!

Ransu kiittää huomiosta edellisen jutun kommenteissa. Tässä se tutkii Mustin puuhia, Musti pääsi nimittäin nuoren oravan jäljille. Tilanteessa oli sen verran vauhtia, ettei punkerolla, sydänvaivaisella Ransulla ollut mitään mahdollisuuksia päästä karkeloihin mukaan.

Orava painui kuuseen eikä ehkä vähään aikaan tule kissojen juoma-astialle, josta olen nähnyt sen pari kertaa juovan.

Musti vetäytyi tähystyskivelleen pesemään tassuja. 

Puutarhan loppukesäinen ulkoasu masentaa – valitettavasti elokuu ei ole ikinä ollut lempikuukausi. Kaikki on lopussa, kauhtunutta, väsynyttä, samalla liian rehevää. Illat alkavat olla pimeitä, hyperahdistavaa. Jos joku alkaa hymistellä kynttilöiden ja sohvannurkan ihanuudesta, tinttaan virtuaalisesti.

Mutta on tässä vielä kivaakin jäljellä, nimittäin asterit, joita on tuolla Mustin takana ruusu-heinätarhassa. Ja on siellä yllätyskin!

Ta-daa! Kukas se tämä on?

Sepä onkin hankala kysymys. Olen siirtänyt parrakkaita kurjenmiekkoja moneen kertaan, kun ne eivät ole kukkineet. Tämä voi ehkä olla ystävän joskus yli kymmenen vuotta sitten tuoma tarhakurjenmiekka 'Indian Chief', joka ei ole vielä koskaan kukkinut.

No mutta eläköön blogi! Laittamalla hakusanan vasemman yläkulman laatikkoon löysin jutun toissa syksyltä, jossa kerroin siirtäneeni sitä tähän, oli oikein kuvakin. Kyllä tämä on mainio puutarhapäiväkirja.

En tiedä, mitä olen tehnyt ansaitakseni nämä kukat – muuta kuin kaivelua varjoisemmaksi käyneestä Rohanista tähän paahteeseen, mutta iloinen olen!

Syysvuokko 'September Charm' on ottanut pienen varaslähdön ja aloittaa kukinnan jo elokuussa. 

Niin se on, syksy lähestyy. Hyvä puoli siinä on se, että voi ajatella kevättä, kun kukkasipulit tulevat kauppoihin. Tein myös ruusutilauksen Hollantiin. Eiköhän tästä taas selvitä, ja hyvää puutarhurointikeliä on luvassa, kun kuiva sää näyttää jatkuvan. Sadevesitynnyreistä löytyy onneksi kasteluvettä.

Kartioakankaali Ajuga pyramidalis

Ketunleipä Oxalis acetosella

Nepalinhanhikki Potentilla nepalensis

Pulskaneilikka Dianthus superbus

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Tiibetinkoirankieli Cynoglossum amabile

Tummapärskäjuuri Veratrum nigrum

Vaaleanpunaisen ystäville

 Sain niin ihanan kommentin väreistä Keijunkukkaselta edelliseen juttuun, että innostuin jatkamaan väriteemaa. Nyt on vuorossa vaaleanpunaista – sen värisiä kukkia onkin juuri nyt aika paljon.

Austin-ruusu Boscobel on persikkaisen vaaleanpunainen.

Portlandruusu 'Comte de Chambord' aloittaa toisen kukinnan, nuppuja on jonkin verran.

Nurmikolle kylväytynyt ja muutama viikko sitten kukkapenkkiin siirretty harjaneilikka kiittää usealla kukalla – ja jokainen on eri värinen!

Kellopeippi 'Rosea'.

Kellopeipin vieressä kasvaa tavallista vaaleakukkaista suopayrttiä. Hankin viime vuonna toisen, tällaisen kerrotun ja tummemman lajikkeen 'Rubra Plena' ja istutin sen ruusu-heinätarhaan. Taimi on vielä pieni ja joutui vanhan navetan suoristushommissa pahasti tallotuksi, mutta onneksi on elossa – ja nyt vasta kukkii. 

Vaaleanpunakukkainen syreenileimu kukkii edelleen. Taustalla syysleimu 'Natural Feelings'.

Syysleimu 'Candy Twist' ei ole suosikkivärejä levottoman kaksivärisenä. Ehkä se on ottanut nokkiinsa ja näyttää nyt, että voi se sitten yksiväriseksikin heittäytyä, jos ei kelpaa. Eipä tuo pinkkikään kovin kaunis ole, mutta tämä kasvaakin vain täytekasvina ruusutarhassa.

Lisää täytekasveja samassa paikassa ovat harmaakäenkukka ja koristemansikka Lipstick. Käenkukka on hassusti laonnut ja lähes maastoutuu mansikankukkiin.

Kuistilla kukkii verenpisara 'Whiteknight's Pearl', on kukkinut koko kesän, välillä vain meinannut kuivua ja sitten taas vironnut, kun olen muistanut kastella.

Muotopuutarhassa kukkii Endless Summer -jalohortensia The Original eli 'Bailmer' monen vuoden tauon jälkeen. Taisin viskoa tälle jotakin lannoitetta alkukesällä, ehkä myös luujauhoa syksyllä, en nyt muista. Hienoa, joka tapauksessa! Täytyy muistaa jatkossakin tuo lannoitus. 

Mitään toiveita ei varmaan ole, että saisi sinerviä hortensiankukkia tällä kalkkisaarella. Nyt muuten tätä kirjoittaessani juuri muistinkin: ostin havu-rodolannoitetta, jos se auttaisi kukkien sinisyyteen, ja viskelin sitä hortensioille oikein kunnolla, tässä tulos. No, kukkia kumminkin!

Samettihortensia menee sivuun pinkkiteemasta, mutta laitetaan siitäkin kuva, kun on niin ihana, että kukkii. Hortensiat kärsivät niin valtavasti kuivista kesistä, että on iso voitto saada edes pari kukintoa. Taustalla sen violettisävyä komppaa uusintakukkiva tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'.

Keijunkukkanen ihasteli purppurakannusruohoa, niinpä otin siitä vielä kuvan, jossa näkyy kasvutapa. Lehdet muodostavat matalamman, tuuhean kasvuston, josta kukkavarret nousevat. Ne ovat painuneet tuulessa vinoon, mutta eivät ole kovin korkeat, korkeintaan polvenkorkuiset ainakin täällä. Tämä hempeän vaaleanpunainen on lajike 'Canon Went'. Luonnonlaji on liilakukkainen.

Syysvuokko 'September Charm' kukkii edelleen, onhan nyt syyskuu. Se vain aloitti tänä vuonna harvinaisen aikaisin jo elokuussa.

Vahvaa pinkkiä tarjoilee idänlilja 'Black Beauty', Mustin nimikkolilja pantterililjan lisäksi!

Paras kasviyhdistelmä viimeiseksi, vaikka tämä esiteltiinkin juuri edellisessä jutussa, tosin suppeampana. Ihan mahtavaa, että on tällainen rehevä, hyvinvoiva, kukkiva, monia eri lehtimuotoja tarjoileva kasviryhmä, vaikka sen eteen en ole tehnyt yhtään mitään koko kesänä!

Syysleimu 'Crème de Menthe' hohtaa vaaleana, sen edessä on hieno tupas itsekseen tullutta haisukurjenpolvea. Siinäpä mitä parhain puutarhan vapaaehtoistyöntekijä! Täydellinen, pyöreä, runsaasti kukkiva mätäs. Sen takana on salvia 'Purpurascens', jonka takana purppurakannusruohoa, se ei oikein erotu.

Vasemmalla on loistokurjenmiekka, joka ei kukkinut tänä kesänä, mutta sen pystyt lehdet ovat niin passelit tuomaan tuohon lehtimuotovaihtelua, ettei haittaa – kunhan edes joskus kukkii. Sitten on tummakurjenpolven ja jalopähkämön matalaa vähän samantapaista lehdistöä, vähän kumminkin on lehtimuodoissa eroa ja tummakurjenpolvella tummat pilkut lehdissä. 

Kaiken kruunaa taka-alalla keltalehtinen mäkimeirami 'Aureum'. Edessä on puksipuuaita. 

Joskus joku homma vain toimii!

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Harjaneilikka Dianthus barbatus

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Idänlilja Lilium Orient-Ryhmä

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Jalopähkämö Stachys macrantha

Loistokurjenmiekka Iris Sibirica-Ryhmä

Kellopeippi Physostegia virginiana

Koristemansikka Fragaria × rosea

Mäkimeirami Origanum vulgare

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Puksipuu Buxus

Purppurakannusruoho Linaria purpurea

Salvia Salvia officinalis

Samettihortensia Hydrangea aspera ssp. sargentiana

Suopayrtti Saponaria officinalis

Syreenileimu ja syysleimu Phlox paniculata

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Verenpisara Fuchsia

Kukkia ikkunoilla

Meillä on tänään pilvinen päivä, vaikka suurimmassa osassa maata näkyy olevan upea auringonpaiste. Sadetta on luvassa, toistaiseksi taivaalta on tullut muutama lumihiutale! Lämpöä on kyllä +5.

Toisin kuin häikäisevän aurinkoiset viime päivät, sää ei tänään houkuta ulkoiluun ja muutenkin odottelen tässä kokouksen alkamista. Niinpä katse ikkunoille.

Pelargonium sidoides aloitti uudelleen kukinna, luulin jo sen lopettaneen!

Toinen, joka juuri aloitti, on tämä ihanan punainen nimettömänä ostettu jalopelargoni. Jalopelargonit erottaa kotipelargoneista vähän persiljaa muistuttavista lehdistään. Tämä sointuu kivasti läheiseen pienilehtiseen 'Friesdorf' -pelargoniin, vaikka sen lehtien ei kuuluisi ihan noin punaiset ollakaan. Ne ovat vähän kärsineet paahteesta ja kuivuudesta.

Tästä kuvasta saa vähän paremmin käsitystä tämän jalopelargonin ihanasta kukkaväristä. Kun näin tämän muutama vuosi sitten taimimyymälässä, lensi kukka ostoskoriin niin, että viuh vain kuului.

En ole hirveästi perehtynyt eri pelargoneihin, kokemusta on vain näistä, joita minulla on. Tätä täytyy kastella selvästi enemmän kuin muita laatuja, kuivuu äkkiä.

Kukkalaatikon vieressä kasvava unelma on riehaantunut kasvattamaan yli metrisiä lonkeroita. Ne ovat tosi hauskat, vaikka jossain vaiheessa ne täytyy leikata.

Unelma on muodostanut viehättävän pitsikauluksen 'Evergreen' -jaloritarinkukan varteen. 

Tässäpä on ritarinkukka, joka kukkii loistavasti joka ikinen vuosi. Ja on niin ihanan värinenkin!

Tätä kukintaa olen sen sijaan odotellut vuosia: heidinkämmekkä "Kozu hybrid". Sain kolme heidinkämmekkää kolme vuotta sitten, joista yksi keltakukkainen kukki silloin. Koska näiden pitäisi kestää –15 asteen pakkasta, istutin kaksi ulos, ne olivat keltakukkaisia. Tämän hienoimman värisen pidin sisäkukkana.

Hyvä niin, sillä keltakukkaisista yksi kuoli ensimmäiseen talveen, toinen selvisi siitä, mutta menehtyi ilmeisesti viime vuonna. Syksyllä kaivoin sen juurakon ruukkuun sisälle, juurakko tuntui kyllä vaalealta, paksulta ja elävältä, mutta mitään ei siitä versonut, joten saamme varmaan viettää senkin keltakukkaisen hautajaisia.

Tämä viininpunainen kukkii nyt ensimmäistä kertaa ja voi että, kun se on ihanan värinen. Kukkien tuoksu on outo, lähinnä tulee mieleen joku erittäin keinotekoinen, tyyliin kukkaisa wc-raikastin, mutta onneksi tuoksu on mieto ja tuntuu vain, kun nenän laittaa lähes kiinni kukkiin.

Taustalla kukkii kotipelargoni 'Raspberry Ripple', takuuvarma talvikauden kukkija. Tarkemmin ottaen se on munankuoripelargoni, kotipelargonit on jaettu useaan eri alaryhmään.

Siirrytään keittiöön. Sielläkin on iloisia uutisia. Sirokasvuinen verenpisara 'Whiteknight's Pearl' lähes kuoli kuivuuteen yhden pidemmän kaupunkireissuni aikana, mutta se virkosi ja on nyt tuottanut jo pari kukkanuppuakin. Se on tavattoman ahkera kukkija, kukkia voi odottaa uusia ja uusia syksyyn saakka.

Vanha ja iso verenpisara, jolla ei ole nimeä, tuottaa harvakseltaan kukkia koko talven. Olen joskus pohtinut, että tämä saattaa olla yli sata vuotta vanha lajike 'Mrs Popple', joka on edelleen suosittu elinvoimansa takia. 

Tämä onkin loistava kukkija ja myös talvehtija. Tämä kuuluu palleroverenpisaroihin, joita useimmat jalostetut lajikkeet ovat. Kukat ovat tällä selvästi pienempiä kuin monella uudella lajikkeella, mutta se sopii minun makuhermooni.

Myös 'Whiteknight's Pearl' luetaan palleroverenpisaroihin, vaikka sen perimä on enimmäkseen siroverenpisaraa. Se on tuliverenpisaran ja lähes valkokukkaisen siroverenpisaran jälkeläinen. Vieläpä niin, että niiden jälkeläinen on vielä kertaalleen risteytetty sen saman vaaleakukkaisen siroverenpisaran kanssa, jos jotakuta kiinnostaa. Sillä on siis perimässä 75 % siroverenpisaraa.

Sisällä on talvehtinut myös pikkuinen kaksipistepirkko. Olen nimennyt sen Kertuksi. Kertulle on täytynyt järjestää proteiinia, sillä se ei ole mikään vegaani. 

Usein Kerttu ilmestyy keittiön ikkunalle, kun istun pöydän ääreen. Sitten olen listinyt harsosääskiä ikkunaa vasten ja laittanut niitä muutaman senttimetrin päähän Kertusta, ikkunalasiin useimmiten. Kuvan tilanteessa Kerttu ruokaili asianmukaisesti ruokapöydällä.

On kiehtovaa seurata, kuinka Kerttu haistaa aterian ja kipittää raadon kimppuun. Tällä kertaa lätkäisin sille pienen kärpäsen ja kuvasta voi havaita, että se maistui paremmin kuin harsosääsket. Ehkä vaihtelu virkistää Kerttua.

Yhtenä päivänä Kerttu lensi taas ikkunaan, mutta en löytänyt sille yhtäkään ötökkää. Onneksi miesystävä tietää kaiken luonnosta ja ehdotti kissanruokaa. 

Vetäisin sormella kissanruokaa ikkunalasiin ja voi että, kuinka se maistuikaan. Sitä syötyään Kerttu häipyi ruokaperäisille ja tuhisi siellä, lukemista odottavan lehden alapinnalla, iltaan asti.

Heidinkämmekkä Calanthe

Jalopelargoni Pelargonium Domesticum-Ryhmä

Jaloritarinkukka Hippeastrum Hortorum-Ryhmä

Kaksipistepirkko Adalia bipunctata

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Palleroverenpisara Fuchsia Hybrida-Ryhmä

Siroverenpisara Fuchsia magellanica

Tuliverenpisara Fuchsia fulgens

Unelma Asparagus setaceus