Veneretki

 Lauantain kurjan kelin jälkeen sunnuntai valkeni aurinkoisena ja rauhallisena, tuulta oli vain vähän. Lähdimme ystävien kanssa retkelle.

Ensimmäinen kohde oli saari aika lähellä omaamme, ja sen rantakallioissakin näkyy samaa eri kivilajien tuottamaa eroosioraitaa kuin meillä. Kulkupeli on ystävän vanha ja vakaa saaristovene.

Täällä on kaunis pähkinälehto ja maastosta voi nähdä, että vanhoja niittyjä on. Edessä kasvava pensas on orapihlajaa, joko tylppö- tai suippuorapihlaja. Ne ovat niin samanlaiset, etten erota niitä toisistaan ja kumpaakin esiintyy. Lisäksi täällä kasvaa aitoja metsäomenapuita, ei siis sellaisia tarhaomenapuun kanssa risteytyneitä villiomenoita, jollaisia ne lähes kaikkialla ovat.

Seuraavaksi rantauduimme saarelle keskellä Mossala fjärdeniä, kraaterimaista pyöreää vesialuetta. Rantautuminen olikin vaikeaa, sillä rannat ovat matalia. Pääsimme hyvällä yhteistyöllä maihin tässä kohtaa kivikkorantaa. Täällä kukkivat meriputket, väinönputken merelliset serkut.

Kukinto on nupulla suloinen pallukkarykelmä.

Saaren sisäosa on kuusikkoa ainakin siinä kohdassa, jossa lähdimme sisäosiin. Tässä kohdassa on kallio pinnassa ja jäkälät säännöllisten sateiden takia aivan uskomattoman pörheät. Kallio laskeutuu matalana kohti rantaniittyä, johon suuntaan jatkoimme.

Teimme hyvin mielenkiintoisia havaintoja. Löytyi horsmanvarsia ja mesiangervot olivat tulossa kukkaan. Tällä saarella ei siis ole peuroja! Mikä onnellinen kasviensuojelualue!

Näin ollen saarella voisi olla seljakämmekkää, jonka peurat ovat lähes kaikkialta saaristosta syöneet, mutta emme löytäneet, tosin emme haravoineet saarta kokonaisuudessaan; se on aika vaikeakulkuinen.

 

Rantakallio on upean laaja ja sileä. Yritimme maihinnousua ensin tähän, mutta kallio jatkuu vedessä niin matalana, ettei ollut toivoakaan päästä rantaan asti.

Olen lapsesta asti ihastellut kalliosaarten sinnikästä kasvillisuutta.

Tässä kohdassa ranta muuttuu somerikoksi ja metsänrajassa on hurmaava pikku niitty ahomansikkaa ja haisukurjenpolvea.

Korkeat saarnet tulevat myöhään lehteen, tässä rantametsässä varmasti vielä myöhemmin kuin kotona.

Seuraava kohde oli saari, jonne muinaiset merenkulkijat ovat tuoneet karhunlaukkaa. Sitä kasvaa saaren rantalehdossa. Tutkin kiinnostuneena kimalaisia, ne olivat pieniä.

Luen kimalaiskirjaani ja arvelen tämän olevan pensaskimalainen. Sillä on tämä väritys: etuselässä keltainen raita, takapäässä pikkuinen oranssi peppu. Kuningattarenkin koko on pienempi kuin monilla muilla kimalaisilla, ja työläiset vielä huomattavasti kuningatarta pienempiä. Koiraiden naamassa olisi keltaista karvoitusta, mutta toinen kuva, jossa näkyy etupuoli, ei näytä naamaa selvästi. 

Kimalaisten tutkiminen on vaikeaa, sillä kuningattarilla, työläisillä ja koirailla on kokoeron lisäksi usein värierojakin. Kivikkokimalaiskoiraalla on myös keltainen raita etuselässä ja voimakkaan punaoranssi takapää, mikä täsmää ehkä jopa paremmin kuin pensaskimalainen, loppujen lopuksi.

Joka tapauksessa: tässä sitä ruokaa riittää! Niin kimalaisille kuin muinaisille merenkulkijoillekin.

Karhunlaukkalehto jatkuu rantakaislikkoon asti.

Tämäkin on pähkinälehtoa, jossa kasvaa orapihlajia. Ne olivat nupulla, kohta on upea valkoinen kukkaloisto niissäkin.

Karhunlaukkaa silmänkantamattomiin. No, ei nyt ihan, mutta upea paikka.

Perhosia lepatteli kukissa runsaasti. Valkosipulimainen tuoksu huumaa myös ihmiset, tai ainakin siitä tulee nälkä.

Humala on kiinnostava havainto, jota emme olleet aiemmilla retkillä huomanneet. Viikingit – tai muut muinaiset kulkijat – ovat ottaneet kaikki herkkunsa mukaan ja istuttaneet niitä paikkoihin, joissa ovat viipyneet.

Tässä on suojainen salmi, joten ei ihme, että merenkulkijat leiriytyivät juuri tähän. 

Meidänkään ei tarvinnut kärsiä nälkää, sillä mukana oli hyvät eväät.

Ahomansikka Fragaria vesca

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Karhunlaukka Allium ursinum

Meriputki Angelica archangelica ssp. littoralis

Metsäomenapuu Malus sylvestris

Pähkinäpensas Corylus avellana

Saarni Fraxinus excelsior

Suippuorapihlaja Crataegus rhipidophylla

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Punaisia herkkuja

 Kaikenlaista tulee popsittua.

Karhunvatukat sointuivat raakoina täydellisesti punaiseen 'Red Velvet' -liljaan. Nyt lilja on lopettanut kukinnan ja 'Loch Ness' -karhuvatukat kypsyvät yksi toisensa jälkeen. Niistä ei ole kypsänä kuvaa, sillä käyn napsimassa ne suoraan suuhun, kun mustuvat ja pehmenevät.

Ystävän monta vuotta sitten tuomasta mansikantaimesta tulee satoa. Taimi on myös tehnyt itselleen kaverin samaan betonirenkaaseen. Näistäkin saa muutaman kypsän marjan suuhun päivittäin. 

Tämä taisi olla jokin kuukausimansikka. En ole oikein perehtynyt mansikkalaatuihin.

Näkymä kasvimaalle; kuvasta ei tosin mansikoita tai karhunvattuja erota. Ruusu-heinätarhassa, ovesta alavasemmalle, on kauniit kukkapilvet valkoisia kukkia, kun rikkaporkkanat ja valkokukkaiset kurkkuyrtit kukkivat. Niiden takana on kasvimaan tilliä limenvihreässä kukassa, erittäin kaunis kukka sekin.

Oikeassa reunassa on Rohan.

Rohanissa kasvaa tällainen herkullinen punainen. Austin-ruusu William Shakespeare 2000 nousi henkiin, luulin jo kuolleeksi. Nyt se kukkii villien palsternakkojen limenvihreiden kukkien seassa.

Tämä kuva on vähän hämäystä, sillä näillä en herkuttele – en pidä punaisista viinimarjoista missään muodossa. Sujuvasti marjojen kauneutta kyllä ihailin, ja puskaa myös talloin, kun laudoitin ja maalasin talon päätyä. Jossain vaiheessa oli tikkaat pakko pystyttää lähes puskan päälle.

Loppuun sininen herkkumarja. Retkellä saaren kalkkikaivoksille tuli vastaan upeassa marjassa oleva katajapuska. Maistoimme marjoja ja nuo kypsät siniset ovat yllättävän hyviä aikuiseen makuun ihan sellaisenaan! Retkueen lapsijäseniä ei maku innostanut. Söisin toistekin – kielelle jäi hieno aromi.

Kyseinen puska kasvaa lähes saaremme korkeimmalla kohdalla.

 

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kataja Juniperus communis

Kuukausimansikka Fragaria vesca var. semperflorens

Punaherukka Ribes Rubrum-Ryhmä

Ruskaväreillä ja ilman

 Kuvasin pihan upeinta ruskakasvia.

Se on kirsikkasorvarinpensas. Tykkään hirmuisesti sen jännän haileasta ruskasta, joka loistaa, vaikka aurinko ei paistaisikaan.

Sorvarinpensailla on hyvän syysvärin lisäksi nämä punaiset marjat, jotka poksahtavat auki paljastaen oranssit siemenet. Mahtava värien ilotulitus, jos vain huomaa sitä katsoa!

Istutin kirsikkasorvarinpensaan kaveriksi kaksi muutakin ruskakasvia, jotta tulisi oikein ruskavyöhyke. Vaan nepä ovat vielä aivan vihreinä. Ne ovat tarhapensasmustikka ja revontuliatsalea.

Ylhäällä tontin reunalla on kyllä toinenkin puska hyvässä ruskassa, nimittäin pallesorvarinpensas. Taitavat nämä sorvarinpensaat olla aikaisia ruskaan tulijoita, kun muualla ei syysväri vielä juurikaan näy.

Tontin yläreunassa on kesällä hankittu parrotia. Tämän talvenkestävyydestä ei ole mitään tietoa; Vakka-Taimesta tämän ostin, ja kyllä kai taimi on siellä talvehtinut, kasvihuoneessa vähintään. Britanniassa, missä olen nähnyt tämän pienenä puuna tai isona pensaana, tämä saa aivan loistavan syysvärin. Minun puutarhassani puu on vielä niin matala, että se on lähes maanpeittokasvin kokoa. 

Vieressä kukkii koristemansikka Lipstick, luotettava syyskukkija. Yritin istuttaa tähän vastikään raivatulle alueelle maanpeittokasveja, kun muuten tilan valtaa keltamo, kuvassa, ja muut rikkaruohot.

Kun tullaan rinnettä takaisin alas, tulee kirsikkasorvarinpensas taas vastaan. Taustalla entinen sauna ja liiteri, tuleva huvimaja, tämänhetkinen osittainen purkutyömaa ja kaikenlaisen kaman varastokatos.

Ainoat puut, jotka ovat alkaneet vaihtaa väriä, ovat koivut. Niistä on kyllä pudonnut keltaisia lehtiä jo loppukesästä alkaen. Saarni pudottaa lehtensä yleensä ensimmäisenä, ja niin niistä onkin irronnut myrskyssä lehtiä, kuten myös isojakin oksia, mutta lehdet eivät ole vielä muuttuneet keltaisiksi.

Tässä näkyy huussin viereistä saarnia. Otin kuvan silti rengaspenkin sisällä kasvavan kiinanpunapuun takia. Voi että se on kasvanut! Istutin sen kolme vuotta sitten todella pienenä taimena. Vuotta myöhemmin se sai pyöreän metallipenkin ympärilleen, mutta vielä silloinkaan puu ei ihan yltänyt penkin tasolle. Nyt jo näkee, että penkin keskellä kasvaa puu!

Sen takana on maa-artisokkia, jotka ovat kaatuilleet vuoroin itä-, vuoroin länsituulissa mikä mihinkin suuntaan. Ihan holtitonta meininkiä.

Vähän alempana rinteessä on paljon vanhempi, mutta ei juurikaan isompi kolmioka. Niitä on kaksikin, mutta toinen on kituliaampi. Tästä on nyt tullut jo ihan kaunis, mutta en ole varma, tuleeko siitä milloinkaan puuta. Kolmiokalla on kaunis, kevyt silhuetti pienten lehtiensä ansiosta. Vähän mimosamainen.

Purppurahelmimarja on ottanut kasvuspurtin. Nyt se on jo lähes metrinen. Alun perin, kun puskan istutin, se oli vain kymmensenttinen rääpäle. Helmimarjan pointti ovat jännät violetit marjatertut, alkukesän kukinta on mitätön. Tänä vuonna ei kukkia tainnut ollakaan, mutta ehkä jonakin vuonna saamme nähdä ne hienot marjat!

Toistaiseksi punerrusta tarjoaa taustan punalatva.

Ylempänä, huussin vieressä, alkaa japaninvaahtera 'Osakazuki' saada syysväriä. Tämä näkyi aiemmissa kuvissa pienenä punaisena läikkänä huussista vasemmalle. Väri muuttuu kirkkaanpunaiseksi ennen kuin lehdet putoavat.

Upeaa punaista on kasvimaalla – tai oli, nyt keräsin mangoldit ja yritän saada niitä urakalla ryöpättyä ja pakkaseen. Tänä vuonna kylvin nämä siemenestä, viime vuonna hankin taimena, ja niistä kuoli suurin osa. Ehdottomasti parempi tulos kylvämällä. Satoakin tulee hyvin nyt syksyllä, kasvavat kuin tursaat.

Muilta osin syysvärejä vielä odotellaan. Kukkiakin. Kallionauhus 'Britt-Marie Crawford' on upean tummalehtinen. Hankin sen viime syksynä korvaamaan aiempaa, kuivuuteen kuollutta tavallista kallionauhusta. Toivottavasti tämä nyt pärjää. Kukkia ei vielä tänä vuonna tullut, ehkä ensi vuonna sitten.

Tässä pitäisi olla jonkin verran kosteutta, sillä tuo kivipengermän juurella oleva penkki viettää pieneen ojantapaiseen, jossa ei kylläkään ole koskaan vettä, mutta jos juuret työntyvät riittävän syvään, ne löytävät varmasti kosteutta savimaasta. Alempana, lähes ojan pohjalla, kasvaa puuteripaju 'Mt. Aso'. 

Tummanpuhuvat ja hopeaisenvaaleat, keskenään myös eri muotoiset lehdet toimivat kivasti yhdessä.

Innostun lehdistä myös vaahteran alla. Siinä on maanpeittokasvina keltapeippi 'Florentinum', joka on kaunis lähes vuoden ympäri. Lehtimatosta kohoaa keltaisen syysvärin saanut särkynytsydän, varjolilja komppaa laimeammin. Niiden välissä on tummalehtinen isopähkinäpensas 'Purpurea', toisin sanoen veripähkinäpensas. Sen lehdissä ei ole kovin hyvä väri enää näin syyspuolella; keväällä lehtien puhjettua ne ovat tummanruskeat, todella hienot. 

Viimeinen kuva on muotopuutarhasta, jossa ei ole syysvärejä, vaan kukkavärejä. Siellä on purppuraista Rhapsody in Blue -ruusun kukkaa ja kirkkaampia loistomyrkkyliljoja, vaaleamman punainen portlandruusu 'Comte de Chambord' ja valkeat ranskantulikukan kukkavarret. Pöydän alta pilkottaa vielä lisää valkoista, nimittäin myskimalvaa.

Onpa ilahduttavaa aloittaa lokakuu näin monin kukin.

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kallionauhus Ligularia dentata

Keltamo Chelidonium majus

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Koristemansikka Fragaria × rosea

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Myskimalva Malva moschata

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Parrotia Parrotia persica

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punalatva Eutrochium

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Puuteripaju Salix gracilistyla

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Revontuliatsalea Rhododendron Lights-Ryhmä

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhapensasmustikka Vaccinium Angustifolium-Ryhmä

Varjolilja Lilium martagon

Vuorossa valkoinen

 Väriteema jatkuu.

Kiiltoleimu 'Mäntsälä' mennä porskuttaa, luulin jo kukinnan loppuneen, kun uusi kukkavarsi aloitti. Tämähän on kukkinut jo yli kaksi kuukautta!

Vieressä on ilmeisesti siirtämäni kultapallo, tosin vailla mitään muistikuvaa. Se on vielä tosi matala, kun juuri on varmaan vielä niin pieni. Luulisin kyllä, että tuolle olisi parempi paikka pari metriä sivumpaan risuaidan eteen, siihen sopisi korkea hujoppi. Voi olla, että siirrän, voi olla, että unohdan.

Jos pysytään tontin reunoilla, niin täällä samoilla nurkilla verkkoaidan edessä kukkii keltakirjokanukka 'Aurea' ja päivänkakkarat toisella kierroksella – niitä kukki tuossa aivan valtoimenaan keskikesällä.

Luonnonkukista myös ahomansikka on hyvä kukkimaan syksyllä. Tässä taidekuva aamukasteisen hämähäkinseitin läpi. Kuten kuvasta näkyy, ahomansikka on ihana maanpeittokasvi taponlehden kanssa, pärjäävät yhdessä ja täydentävät toisiaan.

Samalla hämähäkinseitti-aamukuvakierroksella kuvasin rohtosormustinkukan viimeiset kukat ja taiteellisesti punotun seittiasetelman.

Pilvihelmipihlaja on aivan ihana valkoisine marjoineen ja vielä ihanampi sitten, kun lehtiin tulee tummanpunainen ruska. Vielä ei ruskaa näy, yön alin on parina yönä käynyt vain muutamassa asteessa.

Tämä on muuten sama, jota vuosikausien ajan myytiin helmipihlajana (Sorbus koehneana). Vasta viime vuonna minulle selvisi kollegan avustuksella, että kyseessä onkin eri kasvi. Mustila arboretumin sivuilla on hyvä selvitys asiasta: KLIK.

Yhdestä helmikimpusta toiseen. Helminukkajäkkärä on aivan ihana syksyn luottokasvi. Nyt se on vasta edukseen ja runsaasti kukassa siinä, missä suurin osa kukista jo himmailee. Valkoiset helmikukat ovat todella ihanat esimerkiksi meksikonhanhikin pehmeänlämpimien punaisten kukkien lomassa.

Sekä aivan yhtä ihanat saniasten vierellä, kuvassa Deparia conilii, jolla ei vielä ole suomenkielistä nimeä. Suvun Deparia nimeksi on hyväksytty piirtosiipi.

Kuvassa on  myös lehtosinilatvaa, jota yritän kitkeä tästä, muuten se valtaa koko alan ja peittää valon matalammilta lajeilta. Aina se kasvaa uudestaan. Sillä on kyllä kauniit saniaismaiset lehdet.

Valkokukkainen kurkkuyrttikin kylväytyy reippaasti ja kukkii tällä hetkellä muutamassa paikassa, kuten tässä vanhan saunan purkutyömaan vierellä. Aivan ihana kasvi. En osaa päättää, kumpi on kauniimpi; sininen vai valkoinen. Onneksi voi olla molempia!

Hortensiat ovat pihallani kitukasvuisia ja vaivaisia, onneksi muutama tärkeä laji kumminkin sinnittelee elossa. Tämä on pallohortensia 'Hayes Starburst', jolla on hyvin pikkuruiset kukat ja harvat kukinnot, mutta tuo tähtisade on silti valtavan kaunista. Kuvasta voi nähdä, että puska on tuskin imikkää korkeampi.

Kuiva alkukesä vaikutti varmaan siihenkin, että virginiantädykkö on ihan matala, reilusti alle metrinen. Normaalistihan siitä pitäisi tulla jopa kaksimetrinen, vaikka ei ole täällä minun puutarhassani yltänyt lähellekään sitä ikinä aiemminkaan. Tämä valkokukkainen on lajiketta 'Album'.

Kuvassa on myös rikkaporkkanoiden viimeisiä kukkia.

Onneksi on Austin-ruusut, jotka vain jatkavat ja jatkavat. Tämä on Winchester Cathedral.

On myös kukkia, jotka vasta nousevat maasta! Syysmyrkkylilja 'Alboplenum' eli kerrottu valkokukkainen versio se sieltä nousee kuin joukko hattivatteja.

Vieressä on japaninhiirenporras – se, joka nousi maasta vasta kuukausi sitten. Oli vain liian kuivaa, se himmaili. Ehkä se oli hyvä taktiikka, sillä nyt saniainen on ihan hyvän näköinen. Tuon isommaksi se ei ole ikinä kasvanutkaan, meillä taitaa olla liian kuivaa.

Nytkin on aika kuivaa, eilen aamulla kyllä satoi millin verran. Edellisestä isommasta sateesta on yli kaksi viikkoa. Maa tuntuu imeneen ne runsaammat sateet, joita elokuussa tuli. Pintamaa on ihan kuiva. 

Sadevesitynnyreissä on kyllä reilusti vettä. Taidan mennä kastelemaan ja muihin puutarhapuuriin, liian hyvä sää viettää päivää sisällä!

Ahomansikka Fragaria vesca

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea

Japaninhiirenporras Athyriun niponicum

Keltakirjokanukka Cornus alba, keltalehtiset ja keltakirjavat

Kiiltoleimu Phlox carolina

Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut, kuten 'Goldball'

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Meksikonhanhikki Potentilla thurberi

Pallohortensia Hydrangea arborescens

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Päivänkakkara Leucanthemum vulgare

Rikkaporkkana Daucus carota

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Taponlehti (lehtotaponlehti) Asarum europaeum

Virginiantädykkö Veronicastrum virginicum