Länsilaita värittyy

 Yggdrasil-saarneni on yhä vihreä, vaikka viikonlopun puuskainen tuuli on riisunut osan saarnista jo lehdettömiksi ilman, että lehdet ehtivät mennä keltaisiksi. Koivuilla kyllä sama juttu tänä vuonna, lehdet vain ruskettuvat ja lentävät pois. 

Myräkkä olikin melkoinen ja meillä oli yli vuorokauden sähkökatkos lauantaista sunnuntaihin.

Taustalla on komea Yggdrasil, jonka olen nimennyt muinaisskandinaavien maailmanpuun mukaan. Edessä ruskopenkin rusotuomipihlaja on värittynyt kauniin punaiseksi – ihme kyllä lehdet ovat tallella. Usein käy niin, että tuulinen päivä vie ne saman tien, kun ovat punastuneet. Vasemmalla on jaloauringonkukka eli 'Lemon Queen', lähes yhtä korkea kuin tuomipihlaja.

'Lemon Queen' on pörriäismagneetti, myöhäisimmät kimalaiset ruokailevat sen kukilla. Lisäksi sen kukinta-aika on uskomattoman pitkä, sillä kukkavarsiin tulee jatkuvasti uusia haaroja, joihin syntyy uusia nuppuja. Kukinta alkoi elokuun alkupuolella eikä loppu ole vielä näkyvissä.

Kun kukkia ei enää kovin paljoa puutarhassa ole, katse hakeutuu lehtiin. Kalliokielot ovat kauniita ja niistä kirjavalehtinen tarhakielo 'Striatum' yksi mieleisimmistä. Tämä elelee huussin takana Rivendellin lehdossa, saarnen alla.

Japaninvaahteran alla ovat 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljat avanneet kukkansa. Nyt avautuu kai jo sekin asia, miksi nämä ovat myrkkyliljoista kauneimpia. Kukassa on satumaisuutta, puhtautta, tuoreutta ja näyttävyyttä.

On taas aika laittaa kuva huussinäkymästä, se on näin syysvärien aikaan erityisen kiva, vaikka on se kiva kaikkina muinakin vuodenaikoina. Yggdrasil ulottaa oksiaan huussin eteen, vasemmalla pilkottaa ruskopenkki, oikealla pihan länsireuna.

Kyläniityn lehmälauma kävelytettiin rantaan proomuun, mutta tilalle tuli toinen lauma saaren länsiosista, joka odottaa kotiinkuljetusta tällä viikolla.

Länsireunalla on purppurahelmimarja 'Profusion' tuottanut viimeinkin ensimmäiset marjansa! Ne ovat pikkuruisia – toivon, että kokoa tulee lisää, tai runsaampia terttuja vielä jonakin vuonna. 

Noistakin jo näkee marjojen erikoisen värin, ne ovat tosiaan voimakkaan purppuraisia tai violetteja ja niissä piilee tämän puskan pointti. Kukat ovat vaatimattomat ja lehdet tavanomaiset, mutta nyt niiden vaihtaessa väriään keltaisemmaksi ne tuottavat marjoille hyvää vastaväriä korostaen niiden psykedeelisyyttä entisestään.

Purppurahelmimarja pitäisi nimetä uudestaan psykedeliapuskaksi, sillä sekä purppuraa että helmeä on jo niin monen pensaan nimessä, että sekaisin näissä menee. Onneksi on tieteelliset nimet! Niiden avulla voi aina tarkistaa, mikä minkäkin kasvin suomalainen nimi taas olikaan.

Alempana rinteessä on koristearonia punaisenaan. Marjoja tuli vähän tai sitten linnut ovat olleet ahkerina, sillä oksilla ei ole jäljellä marjan marjaa. 

Takana on keltalehtinen idänkanukka 'Aurea' eli keltakirjokanukka, vaikka se ei olekaan kirjavalehtinen, vaan täysin keltalehtinen. Ruskassa sävy muuttuu heleämmän keltaiseksi. Kompostin takana on kultaherukka, se menee koristeellisen kirjavaksi syksyisin, kun osa lehdistä muuttuu kirkkaanpunaisiksi, osa pysyy vihreinä.

Kuistin näkymä länteen on lempinäkymiäni. Pääosin on vihreää, mutta vaahteroissa on hienoja sävyjä, kuten kuvassa kaukana näkyvässä isossa puussa. 

Musti esittelee ruskopenkkiä, vaikka kissaa tuskin kuvan varjoista erottaakaan. Tuolla kasvaa kissanminttua.

Päivän ruusuna on länsireunalla kukkiva polyantharuusu 'Orange Morsdag'.

Idänkanukka Cornus alba

Jaloauringonkukka Helianthus 'Lemon Queen'

Kissanminttu Nepeta cataria

Koristearonia Aronia × prunifolia

Kultaherukka Ribes aureum

Polyantharuusu Rosa Polyantha-Ryhmä

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Tarhakielo Polygonatum × hybridum

Veneretki

 Lauantain kurjan kelin jälkeen sunnuntai valkeni aurinkoisena ja rauhallisena, tuulta oli vain vähän. Lähdimme ystävien kanssa retkelle.

Ensimmäinen kohde oli saari aika lähellä omaamme, ja sen rantakallioissakin näkyy samaa eri kivilajien tuottamaa eroosioraitaa kuin meillä. Kulkupeli on ystävän vanha ja vakaa saaristovene.

Täällä on kaunis pähkinälehto ja maastosta voi nähdä, että vanhoja niittyjä on. Edessä kasvava pensas on orapihlajaa, joko tylppö- tai suippuorapihlaja. Ne ovat niin samanlaiset, etten erota niitä toisistaan ja kumpaakin esiintyy. Lisäksi täällä kasvaa aitoja metsäomenapuita, ei siis sellaisia tarhaomenapuun kanssa risteytyneitä villiomenoita, jollaisia ne lähes kaikkialla ovat.

Seuraavaksi rantauduimme saarelle keskellä Mossala fjärdeniä, kraaterimaista pyöreää vesialuetta. Rantautuminen olikin vaikeaa, sillä rannat ovat matalia. Pääsimme hyvällä yhteistyöllä maihin tässä kohtaa kivikkorantaa. Täällä kukkivat meriputket, väinönputken merelliset serkut.

Kukinto on nupulla suloinen pallukkarykelmä.

Saaren sisäosa on kuusikkoa ainakin siinä kohdassa, jossa lähdimme sisäosiin. Tässä kohdassa on kallio pinnassa ja jäkälät säännöllisten sateiden takia aivan uskomattoman pörheät. Kallio laskeutuu matalana kohti rantaniittyä, johon suuntaan jatkoimme.

Teimme hyvin mielenkiintoisia havaintoja. Löytyi horsmanvarsia ja mesiangervot olivat tulossa kukkaan. Tällä saarella ei siis ole peuroja! Mikä onnellinen kasviensuojelualue!

Näin ollen saarella voisi olla seljakämmekkää, jonka peurat ovat lähes kaikkialta saaristosta syöneet, mutta emme löytäneet, tosin emme haravoineet saarta kokonaisuudessaan; se on aika vaikeakulkuinen.

 

Rantakallio on upean laaja ja sileä. Yritimme maihinnousua ensin tähän, mutta kallio jatkuu vedessä niin matalana, ettei ollut toivoakaan päästä rantaan asti.

Olen lapsesta asti ihastellut kalliosaarten sinnikästä kasvillisuutta.

Tässä kohdassa ranta muuttuu somerikoksi ja metsänrajassa on hurmaava pikku niitty ahomansikkaa ja haisukurjenpolvea.

Korkeat saarnet tulevat myöhään lehteen, tässä rantametsässä varmasti vielä myöhemmin kuin kotona.

Seuraava kohde oli saari, jonne muinaiset merenkulkijat ovat tuoneet karhunlaukkaa. Sitä kasvaa saaren rantalehdossa. Tutkin kiinnostuneena kimalaisia, ne olivat pieniä.

Luen kimalaiskirjaani ja arvelen tämän olevan pensaskimalainen. Sillä on tämä väritys: etuselässä keltainen raita, takapäässä pikkuinen oranssi peppu. Kuningattarenkin koko on pienempi kuin monilla muilla kimalaisilla, ja työläiset vielä huomattavasti kuningatarta pienempiä. Koiraiden naamassa olisi keltaista karvoitusta, mutta toinen kuva, jossa näkyy etupuoli, ei näytä naamaa selvästi. 

Kimalaisten tutkiminen on vaikeaa, sillä kuningattarilla, työläisillä ja koirailla on kokoeron lisäksi usein värierojakin. Kivikkokimalaiskoiraalla on myös keltainen raita etuselässä ja voimakkaan punaoranssi takapää, mikä täsmää ehkä jopa paremmin kuin pensaskimalainen, loppujen lopuksi.

Joka tapauksessa: tässä sitä ruokaa riittää! Niin kimalaisille kuin muinaisille merenkulkijoillekin.

Karhunlaukkalehto jatkuu rantakaislikkoon asti.

Tämäkin on pähkinälehtoa, jossa kasvaa orapihlajia. Ne olivat nupulla, kohta on upea valkoinen kukkaloisto niissäkin.

Karhunlaukkaa silmänkantamattomiin. No, ei nyt ihan, mutta upea paikka.

Perhosia lepatteli kukissa runsaasti. Valkosipulimainen tuoksu huumaa myös ihmiset, tai ainakin siitä tulee nälkä.

Humala on kiinnostava havainto, jota emme olleet aiemmilla retkillä huomanneet. Viikingit – tai muut muinaiset kulkijat – ovat ottaneet kaikki herkkunsa mukaan ja istuttaneet niitä paikkoihin, joissa ovat viipyneet.

Tässä on suojainen salmi, joten ei ihme, että merenkulkijat leiriytyivät juuri tähän. 

Meidänkään ei tarvinnut kärsiä nälkää, sillä mukana oli hyvät eväät.

Ahomansikka Fragaria vesca

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Karhunlaukka Allium ursinum

Meriputki Angelica archangelica ssp. littoralis

Metsäomenapuu Malus sylvestris

Pähkinäpensas Corylus avellana

Saarni Fraxinus excelsior

Suippuorapihlaja Crataegus rhipidophylla

Tylppöorapihlaja Crataegus monogyna

Rivendellin seudulla

 On alkanut tapahtua niin vauhdilla, että täytyy raportoida jo seuduittain.

Mennään Rivendelliin, joka alkaa tästä vuokko-esikkopuutarhan takaa. Tällä hetkellä Rivendellissä kukkivat kevätesikot valtoimenaan.

Tarhakalliokielo on alkanut kukkia. Se on jotenkin hirmu sopiva kasvi haltioiden asuttamalle seudulle. Sen alla kukkii rotkolemmikki.

Narsissi 'Loth Lorien' on avannut kukkansa. Päätin, että siirrän Rohanista 'Elrond' -narsissit myös tänne, sillä ne eivät kuki Rohanissa. Lisäksi Elrond asuu nimenomaan Rivendellissä! Ehkä siinä onkin syy kukkimattomuuteen.

Tarhajouluruusujen kukat ovat haalenneet ruskeanpunaisiksi, niinpä niitä ei enää juuri huomaa. Paitsi isoista lehdistään. Kevätesikot ovat nyt pääosassa täällä ala-Rivendellissä joen tuntumassa.

(Joki = oja, jossa on edelleen vähän vettä, kiitos tämän loppukevään suht säännöllisten sateiden. Tänään sateli hieman, mutta loppupäivästä pitäisi tulla enemmän. Olisi hyvä, sillä vaikka tässä on noin kerran viikossa tullut 2–5 mm, on edellisestä kunnon sateesta jo kolme viikkoa.)

Ainoa jouluruusu, jolla on vielä hyvän väriset kukat, on kaikkein tummin yksilö. Sen kukkia on vähän vaikea erottaa kivimuurista kuvassa. Täällä kasvaa myös varjoliljoja, niiden lehtiä näkyy.

Rivendell on valoisa keväällä, sillä saarniin, joita sen yllä kasvaa, puhkeavat lehdet hyvin myöhään ja täällä viileän meren syleilyssä vielä myöhempään. Kuvassa rusotuomipihlaja, vihertävä puu vasemmalla on villi omenapuu.

Ennen kuin lähdetään ylä-Rivendelliin, vilkaistaan villiä punaista penkkiä, joka kasvaa ihan vieressä. Tämäkin rajautuu Rivendellin jokeen (oikealta nimeltään Tolkienin kirjoissa Bruinen). Tulppaanit ovat 'Orange King' ja 'Carnaval de Nice', näyttävät kivoilta metsätyräkki 'Chameleonin' väleissä.

Vaikka metsätyräkin siementaimia saa kiskoa pois, on 'Chameleon' niin täydellinen väripari monelle kasville, ettei tosikaan. Tämä tulppaani tuli papukaijatulppaanien sekoituspussista. Siitä tuli vain punaista ja valkoista. Valkoisessa on ihania kapeita vihreitä liekkikuvioita, en huomannut ottaa siitä lähikuvaa.

Tässä vielä 'Orange King' ja edellisen kuvan papukaija avautuneena. Ah! Taustalla huussin punamullattu seinä.

Pidin villin punaisen penkin yläosassa jo pikaisen mutta raivokkaan kitkemissession metsätyräkin ja ukkolaukkojen parissa – siitä huolimatta, että laukat ovat tulossa kukkaan. Mutta kun laukan kukkavarsi on noussut ja muuttunut kuituisemmaksi, saa sipulin helposti maasta vain kiskomalla vartta. 

Rehotuksen keskellä kasvoi nimittäin tämä aarre: punakukkainen särkynytsydän Valentine ('Hordival'). Onneksi se on yhä elossa! Kuivina kesäkausina tätä on saanut kastella jatkuvasti, että pysyy hengissä. Kukan sävy on todella hieno, pehmeä punainen. En ole aniliininpunaisen ystävä, vaikka tavallinenkin särkynytsydän puutarhastani löytyy.

Noustaanpa sitten vuorenrinnettä ylä-Rivendelliin. Siellä kukkii ruusumanteli 'Multiplex'. Ei kylläkään niin kauniisti kuin vuosi sitten – osa nupuista taisi paleltua, kun pakkasta oli useita asteita joinakin öinä vielä toukokuun puolella.

Taustalla on hurmehappomarja. Kyllä, pidän tummalehtisistä kasveista.

Nyt ruusumantelin kukat ovat jo haalistuneet ennen kuihtumistaan, mutta tässä kuva viiden päivän takaa. 

Ruusumantelin kaunis kukinta ei mennyt sivu suun, vaikka se kasvaa tontin yläreunalla, jossa käyn harvoin.

Ahersin nimittäin ennen ja jälkeen viikonlopun (muut tulevat viikonlopuiksi saaristoon, minä lähden kaupunkirientoihin) vanhan talon tuvan takaikkunan parissa. Ikkunasta on suora näkymä ruusumantelille. Vanha karmi oli niin huonossa hapessa, että kun sain tältä kylältä uudemman vanhan ikkunan, otin sen ilolla vastaan. 

Karmit ovat julmetun painavia vanhoissa taloissa, etenkin se vanha karmi, jonka poistin – järeä ja minun korkuiseni. No, sain sen pois hajottamatta mitään ja tämän uuden punnerrettua ja kiilattua paikoilleen. Tämä vain ei ole ihan niin paksu – talossa, josta tämä tulee, on selvästi vähän ohuemmat seinät kuin minulla. Niinpä tämä oli pakko asentaa vähän sisemmäs kuin muut ikkunani, ja silti se on myös sisäpuolella seinäpinnasta sisään. 

Lasien jako on uudempi kuin alkuperäisissä 1800-luvun alkupuolen ikkunoissa, jota taustalla vähän näkyy, ne kun ovat kuusiruutuisia. Mutta ei haittaa, että täällä takaseinässä on eri näköinen ikkuna, joka on vähän muita pienempikin. Olen tosi iloinen, että talon kunnostukseni nytkähti tämän piirun verran eteenpäin.

Ylä-Rivendellissä on parrotia puhjennut lehteen. Olen niin iloinen tämän selviämisestä toisenkin talven yli. Lehdet ovat kauniit.

Tuomi säästettiin, kun tontin yläreunan vesakkoa raivattiin. Se on juuri alkanut kukkia ja sopii haltiamaiseen tunnelmaan. Kesemmällä täytyy vähän karsia tätä, jotta parrotia saa paremmin valoa ja kehittää paremman ruskan, sillä se on sen tärkein ominaisuus.

Ransu lähettää terveisiä kaikille ystävilleen! Musti saapui sisään ja meni sänkyyn, mikä on yleensä aika varma merkki siitä, että sade alkaa kohta.

Kevätesikko Primula veris

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Parrotia Parrotia persica

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusumanteli Prunus triloba

Saarni, lehtosaarni Fraxinus excelsior

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhakalliokielo, tarhakielo Polygonatum × hybridum

Viikon sisällä

 Olen tässä viikon aikana ulkoiluttanut kameraa kolmena päivänä. Säät olivat melko erilaiset!

Uudenvuodenaattona oli lauhaa eikä lunta näkynyt missään. Rivendellin joenvarren kasvusto eli tarhajouluruusut ovat reheviä.

Sitten rehevät peittyivät lumeen. 

Ja tänä aamuna vielä kuuraankin. Jännästi joka toinen yö on ollut lauha, joka toisena pakkasta noin –10 astetta. 

Helmiomenapensas 'Marleenan' marjat hupenevat talven mittaan lintujen suihin, mutta aika paljon on vielä jäljellä. Kuva 3.1.

'Marleena' tänä aamuna.

Uudenvuodenaattona huomasin, että vaaleamunkinhuppu oli noussut. Se oli ihan mukavaa, sillä olin viime viikkoina miettinyt, näinkö koko kasvia kesän aikana. Ettei se vain menehtynyt viime talvena päälleen kertyneen jääkannen alle?

Ei näköjään. Mutta ei sen ihan juuri nyt olisi tarvinnut nousta... leikkasin tuosta penkistä perennanvarsia ja kasasin niitä ja muuta roinaa verson suojaksi. Lunta ei ollut ennen pakkasia sen vertaa, että siitä pystyisi mitään kasaamaan. Ei sitä edelleenkään ole kuin viitisen senttimetriä.

Viburnum × bodnantense 'Dawn' -heisi teki kauniit nuput. Joulukuun lopussa yksikään kukka ei ollut avautunut, mutta nuput olivat jo lähtenet erkaantumaan toisistaan. Tänä aamuna ne ovat paksun kuuran alla ja mietin, näenkö kukkia tänä vuonna ollenkaan. Kuuran seasta pilkistävästä punertavasta pitää nyt nauttia kukkienkin edestä.

Nuput lienevät melko kestäviä, sillä puskan kukinta-aika on Skotlannissakin vuodenvaihde, mutta meillä vain talvi kestää kovin paljon pidempään kuin siellä. 

Uudenvuodenaattona ojissa virtasi runsas vesi.

Nyt osa ojista on jäätynyt. Onneksi ei ole kauheita pakkasia luvassa; maa tuskin jäätyy niin pahasti, että tulisi samanlaista routaa ja salaojien umpeutumista kuin vuosi sitten. Mutta onhan tässä vielä talvea edessä – kaikkea ehtii vielä tapahtua, vaikka parin viikon ennuste onkin mukavan lauha. Vuosi sitten ei toisaalta myöskään olisi voinut uskoa, millaiset massiiviset jääkentät helmikuussa muodostuivat.

Uudenvuodenaattona kuvasin kaksi varjohiippaa, kun niiden eron näkee juuri nyt aika hyvin. Edessä on tarhavarjohiippa, taustalla vaskivarjohiippa. Niiden päällä on saarnen oksia, sillä siinä on puu, jonka pehmeistä oksista putoaa pätkiä tuulella. Saarnen runkoa näkyykin kuvassa, se on kaunis, uurteinen.

Nyt varjohiipat ovat lumessa ja kuuran peitossa. Talvisista perennoista edelleen toki kauneimpia, kuurahan vain korostaa sydämenmuotoisia lehtiä.

Olen jonkin verran siivoillut kukkapenkeissä sojottavia perennanvarsia, kun joinakin päivinä on ollut niin upea auringonpaiste, että on ollut pakko olla pihalla puuhailemassa ja fiilistelemässä. Perennojen siivoaminen tarkoittaa pitkillä pensassaksilla pätkimistä niille sijoilleen. Varjo- ja marhanliljat ovat komeita talvella, mikäli varret vain pysyvät pystyssä. Laonneet leikkaan, pystyt saavat jäädä. Tämä on marhanlilja 'Early Bird' 3.1.

Tässä se on tänä aamuna. Vielä kauniimpi, vai mitä?

Onhan se toki vielä kauniimpi kukkiessaan. Kukkakuvia laitoin viime kesänä paljonkin, mutta tässäpä kuva hetkeä ennen kukintaa juhannusviikolla.

Helmiomenapensas Malus toringo var. sargentii

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Saarni Fraxinus excelsior

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaaleamunkinhuppu Arum italicum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense