Krookuskausi alkoi

 Nehän ovat siitä hauskoja, että ovat tällaisella pilvisellä tai sumuisella säällä, kuten tänään, kiinni. Mutta eilen oli ihana aurinko ja niitä avautui!

Ensinnäkin alppipenkki. Huomion kyllä vie upeaakin upeampi kevätkurjenmiekka "caucasica" – edelleen kukassa, vaikka kukinnan alkamisen jälkeen on tullut lunta, jäätävää sadetta ja pakkasta. Se ei näy yhtään missään!

Taustalla kurkkii krookuksia. Täytyy vähän kaivella istutusmuistiinpanoja...

... syksyltä 2022 löytyi tieto Crocus × aivazovsky, joka voi myös olla lajike 'Aivazovsky' ja on ilmeisesti kultasahramin ja jonkun muun risteymä. Se olisi istutettu juuri tähän päähän penkkiä. Aivazovskystä on niin vähän kuvia netissä, että oikeaksi tunnistaminen on mahdotonta. Toisaalta kultasahramiristeymä 'Blue Pearl' on oikeastaan lähes identtinen.

Kultasahramiristeymä tämäkin: Mustin kopin edustalla avautuivat 'Cream Beauty' -krookukset ja turkintalventähdet. 

Mustin puutarha. Talventähdet ovat olleet kukassa jo jonkin aikaa, mutta nämäkin krookukset avautuivat eilen. Kaksi eri keltasävyä yhdessä ovat tosi kivat.

Metsäpuutarhan kultasahramit eivät ihan ehtineet avautua eilen, mutta juuri nyt tätä kirjoittaessani sumu haihtui ja aurinko tuli esiin!

Vieressä on persiansinililjoja, niitä kasvaa vähän kaikkialla. Aurinkoisemmassa muotopuutarhassa näin kevään ensimmäisen nokkosperhosen niiden kimpussa .

Tämän olen joskus istuttanut nimellä sieberinsahrami 'Tricolor', mutta se olisi voimakkaamman värinen. Taitaa olla vain perus-sieberinsahrami, mutta todella kaunis tämäkin on.

Viime vuonna istutin punaiseen villiin penkkiin tähtisahrami 'Roseusta', tämä on kultasahramien lailla aikaisimpia krookuksia. Jostain syystä muotopuutarhan lajitoverit eivät vielä kuki, johtuen ehkä sinne syksyllä haravoimastani mojovasta lehtikatteesta.

Raportoidaan tähän nyt sekin, että muotopuutarhan paksun lehtikatteen läpi ponnisti ensimmäinen 'Hippolyta' -lumikello kukkaan eilen. Tämän olin veikannut tulevan kukkaan 26. maaliskuuta.

Koska kukkii -haasteen seuraava arvaus muuten osuu tälle päivälle: alppipenkin ensimmäinen 'Yalta' -krookus. Täytyykin pitää alppipenkkiä silmällä nyt, kun aurinkokin tuli esiin!

Eilen oli aurinkoisen sään lisäksi todella tuulista, Mustilla oli paljon valvottavaa.

'Sheila Ann Germaney' -kurjenmiekkoja avautui oikein sarjana. 

Näissä on niin ihana, raikas sävytys. Viileämpi kuin 'Katharine Hodgkineissa', vaikka tykkään niistäkin. Ne eivät ole vielä ihan lähellä kukintaa, piipot ovat vasta nousseet maasta. Näillä on sama perimä.

Erotuksena ensimmäisen kuvan kevätkurjenmiekkaan on juuri tuo kevätkurjenmiekalle tyypillinen piirre: sen lehdet nousevat maasta samaan aikaan kukkanupun kanssa, näillä risteymillä vasta sen jälkeen, mikä on peräisin näiden lumikurjenmiekkaperimästä. Ja oikeastaan myös Iris winogradowii -perimästä. Näillä risteymillä ei ole kevätkurjenmiekkaa ollenkaan suonissaan.

Loppuun vielä käsityöasiaa. Satuin mainitsemaan Rikkaruohoelämää-blogin Betweenille kommentissa, että valitsin tekeillä olevan tunikan kaulukseen jämälangat (kaksi ohutta lankaa yhdessä), joiden riittävyys oli kysymysmerkki. No, ne riittivät! 

Malli on omasta päästä. Oikeastaan aloin vain tekemään yhdessä lehdessä ollutta kivaa resoria.

Voi johtua siitä, että ohje oli ruotsinkielinen, vaikka olen joskus onnistunut tekemään kokonaisia neuleitakin ruotsinkielisellä ohjeella. Resorista ei tullut ollenkaan sellaista kuin kuvassa. 

Siinä oli jokin kolmen silmukan yhdistämisjuttu, jonka olisi varmaan pitänytkin olla langankieputus niiden ympärille, mutta sitä ei jotenkin ollenkaan selkeästi sanottu. Ymmärsin, että kolme yhteen, mutta missään vaiheessa ei kahta silmukkaa sitten korvattu... seuraavalla kerroksella ymmärsin tehneeni väärin, mutta en jaksanut purkaa. Jatkoin resoria omasta päästä noin, että siihen tuli uusien silmukoiden luomiset vähän kuin siksakkina kavennuksiin nähden. En kyllä enää kuollaksenikaan muista, miten sen tein, anteeksi vain, jos joku olisi halunnut reseptin!

No, loppupuserokaan ei ole sellainen kuin ohjeessa, se oli selvää jo alusta asti. Halusin pitkän ja leveän tunikamaisen puseron ja piiitkän V-aukon, jonka kyllä keksin vasta matkan varrella. Tehdessä en yhtään tiennyt, kuinka se onnistuu, mutta ihmeen hyvin onnistui. Sehän neuleissa on vaikeaa. Tehdessä ei oikein näe kokoa eikä mallin istuvuutta, ei esimerkiksi sitäkään, levensinkö V-aukkoa sopivasti vai liikaa.

Ruskea lanka on muuten omaa tuotantoa, 100 % ahvenanmaanlampaan lankaa, jota myyn nettikaupassani: KLIK.

Tämän jutun kirjoittaminen on venynyt ja paukkunut, kun on tullut asioita ja pari palaveriakin tähän väliin. Niinpä hipsin äsken katsomaan alppipenkistä, näkyisikö 'Yalta' -krookuksista mitään...

No voi hyvä ihme. Siellä niistä ensimmäinen raottaa kukkaansa tänään. Juuri tänään, oikeana arvauspäivänä! Voi olla, että parin tunnin päästä kukka on kunnolla auki.

Voi ilon päivää!

Yhtä mahtavaa keliä ja kukkalöytöjä sinullekin, rakas lukijani!

Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Lumikurjenmiekka Iris histrioides

Sieberinsahrami Crocus sieberi

Turkintalventähti Eranthis cilicica

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Sade virkistää

 Siitä olemme kaikki samaa mieltä.

Ihanaa!

Myös Ransun ilme on muikea.

Ransu viihtyy keinutuolissaan nauttimassa viileänkosteasta säästä.

Nyt on sopivan norjalaista.

Eilisestä lähtien ei tosin ole voinut pitää tyynyä keinutuolissa, sillä se lentää kaarella matkaan. Mutta laitan sen taas takaisin huomenna tai ylihuomenna, kun tuuli vähän rauhoittuu.

Myös Mustin mielestä sade on ihan virkistävää ja sateiden välissä voi ottaa päikkärit heinikossa. 

Ihan ihmeellistä, kuinka vasta parina päivänä saadut muutaman millin sateet viherryttävät nurmea. Olin lakannut leikkaamasta sitä, jolloin siitä kyllä alkaa nousta kaikkea muuta. Mutta nyt nousee ihan nurmiheinääkin.

Vähän aikaa sitten näytti näin keltaiselta.

Nyt 'Violetta' -purppuratulikukat sinnittelevät tuulessa. Näiden kanssa pitää olla nopea, sillä kukat ovat auki vain aamupäivisin. Kostean sään myötä kyllä vähän pidempäänkin, se näyttää vaikuttavan kukkien kestoon.

Neljä päivää sitten otin tuotekuvia nettikauppaani Elsan lempituoliin – tältä näytti nurmikko talon yläpuolella. Nyt siinäkin on jo vähän enemmän vihreää siellä täällä. Tämä pöytämalli on tulossa myyntiin.

Kuivastakin nurmikosta nousee silti kaikenlaista! Tämä on saaren omaa ketoneilikkakantaa.

Sitten alkoivat sateet. Pörriäiset hakeutuvat 'Green Wizard' -mustapäivänhatun kukan alle sateensuojaan.

Ei sitä meille vieläkään ole määrättömästi kertynyt. Yön jäljiltä mittarissa oli 3 mm ja pari päivää sitten tuli vajaat 5 mm, tosin mittarini päälle oli kallistunut köynnöskuusama, joka ehkä vaikutti lukemaan. Tänään on tullut muutama kuuro. Tuulee kovasti ja kuurojen välissä paistaa aurinko, mutta ihanaa on, että lisää sateita on vielä tulossa. Tuulen kuivattavasta vaikutuksesta ei tarvitse kerrankin murehtia.

Sateiden välissä tyypit käyvät ruokailemassa. Mainio monitoimikukka!

Osa kasveista saattaa olla menetetty. Istutin syksyllä tähän jalomesiangervon, ei ollut ensimmäinen kerta kuten ei sekään, että kävi näin. Katsoin kyllä, että paikka ei ole kuivimmasta päästä. 

Pari viikkoa sitten havahduin siihen, että tätäkin pitäisi kastella, mutta taimi näytti jo tältä. Punalehtiset ovat pihakäenkaalia.

Olen nyt kastellut jonkin verran ja sateita on saatu, mutta eloa ei vielä ainakaan näy. Kokemukseni on kylläkin se, että kun näin käy, se kuoli jo. Näiden erikoisempien mesiangervojen kanssa ei valitettavasti joustoa tunnu olevan.

Kiurunkannus 'Craigton Bluen' kanssa kävi hilkulla. Yhtenä päivänä tajusin, että senkin piti kasvaa tuossa, vaan ei jotenkin näkynyt... kitkin eteen kasvaneen rikkaruohon ja sen takaa paljastui ruskea kasvi. Voi ei! Ja tämä on minulle tosi tärkeä, olen jopa käynyt siinä yksityispihassa Skotlannissa, josta lajike on lähtöisin.

Onneksi muutamassa versossa oli vielä eloa. 

Olin istuttanut tämän kuistin eteen, sillä siinä on varjoa, vaikkakaan ei riittävästi kosteutta – mutta siinä se on jatkuvasti näkösällä, jotta muistan kastella.

Voi sentään. Pikkuruinen alppiruusu 'Azurika' on pahasti kuivunut. Joskus toukokuussa muistin tätä vielä kastellakin ja tarkkailin nuppuja, tulisiko kukkia. Sitten kasvi vain häipyi muistista, kunnes huomasin tämän melko ruskean kräkän. 

Harmitti. Tästä samalta kasvupaikalta on kuollut kaksi siilivalkokuusta kuivuuteen, yksi toisensa perään. Sitten luovutin niiden kanssa ja hankin tämän. Alimmissa oksissa oli kuitenkin vielä vähän vehreän oloisia lehtiä. 

Nyt, kastelun ja etenkin sateiden myötä, osa lehdistä on noussut taas! Ihanaa! Osa oksankärjistä on varmaan kuivunut, mutta pääasia, että kasvi on elossa.

Kuvasta voi hyvin nähdä, kuinka vähän raunioyrtti ja akileija piittavat kuivuudesta – niiden lehdet ovat pysyneet noin vehreinä koko kuivuuskauden ajan.

Kuivuuden harmillisia seurauksia on kukkanuppujen ja sadon kuivuminen. Mustaseljoissa oli ihan hyvin nuppuja, mutta lähes kaikki kuivuivat. Sain niistä seljankukkamehua noin puoli litraa. Lehdetkin ovat pienikokoiset ja surkeat, vaikka kuvassa se ei oikein näy. Pitäisi olla normaali mustaselja vieressä, jotta kokoero näkyisi.

Heh, tuossa kuvassa näkyy, että kuivuneesta nurmikosta, jota ei ole pariin viikkoon leikattu, nousee myös hevonhierakoita. Noiden korkeiden kasvien takia nurmikkoa on ollut pakko silloin tällöin silti leikata.

Marhanliljan kukat toimivat myös hyvinä sateenvarjoina puutarhan pienille ahertajille. Tämä ihanan värinen on 'Early Bird', mutta tänä vuonna se ei ollut juuri sen aikaisempi kuin muutkaan, ehkä avasi ensimmäisen kukkansa ensin.

Näistä olisikin tarkoitus tehdä oma juttu, sillä Päivänpesän Katja kysyi näiden kukinnasta. Mutta tässä tällainen maistiainen.

Ihanaa, että keskelle rutikuivaa kesää saatiin kunnon sadejakso. Tämä on puutarhurin toiveiden täyttymys.

Mukavia sadepäiviä!

Jalomesiangervo Filipendula 'Kahome'

Ketoneilikka Dianthus deltoides

Kiurunkannus Corydalis

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Mustapäivänhattu Rudbeckia occidentalis

Mustaselja Sambucus nigra

Pihakäenkaali Oxalis fontana 'Rufa'

Purppuratulikukka Verbascum phoeniceum

Tammikuu keskellä marraskuuta

 Olisiko säätyypin muutoksesta mitään positiivista sanottavaa? Yhtäkkiä siirryttiin ihanasta syksystä keskelle talvea. 

Se on ainakin positiivista, että ruusunnuput ja ohikukkineet ruusunkukat ovat edelleen tallella, vaikka eivät enää pystykään avautumaan – meilläkin ollaan oltu yötä päivää pakkasella viime ajat. 

Tulin eilen mantereen-reissulta Korppoon viimeisen aluevaltuuston kokouksen kautta kotiin, ja kun lunta on, pystyin tutkimaan vierailijoiden jäljet. Kiersin koko pihan eikä sorkan sorkka ole pihalle astunut sen jälkeen, kun lunta tuli! No se on ihan huippua. Mutta muuten tuo valkoinen töhnä tekee maisemasta saakutin ruman. Nurmikko oli ihanan vihreä ja maisema yhtenäinen, nyt on kuin riekaleisia lakanoita olisi heitelty sinne tänne. Yh. Onneksi se kai huomenna sulaa. Toivottavasti.

Yhtäkkinen siirtyminen lauhasta syksystä keskelle talvea (meillä on usein tammikuun alkupuoli juuri tällainen vähäluminen ja pienellä pakkasella varustettu) huolestuttaa. Moni kasvi ei ollut ehtinyt suorittaa syystoimia loppuun. Mustaseljat olivat vihreälehtisiä pakkasjakson iskiessä.

Kultasadekin. Erikoinen heisi 'Dawn' näyttää vielä surkeammalta. Harmittaa, etten laittanut sille mitään suojaa pakkaselta, vaikea oli kuvitella viime viikon alussa, että talvi iskee näin pysyvästi.

Kiinanpunapuu on talvenarka, jos talvi tulee ennen kuin se on ehtinyt ruskaan. Nyt se ehti puolittain ja toivon, että se riittää.

Perennojen suhteen ei onneksi ole niin kriittistä, jos latva paleltuu. Tai on tämäkin tietysti huono, että maanpinta alkaa taas olla koppurainen eikä lunta ole kuin muutama milli suojana. Tuoksuasteri 'Herbstschnee' hyytyi pystyyn, jollain lailla kaunis näinkin.

Myös kurkkuyrtit jäätyivät vihreinä, ne ovat vielä jonkinlaisessa puskamaisessa muodostelmassa. Mutta ei tämä näky erityisen kaunis ole.

Ovenpielen Pierre de Ronsardin nuppu kuihtuu kauniisti. Nyt voisikin sen suojaverkon jo poistaa, ei tuosta enää kukkaa tule, ja siirtää se viereisen tummalehtisen 'Purpurea' -mantelityräkin suojaksi. Tuo tyräkki on ollut tosi huono talvehtija puutarhassani; ehkä se ei kestä lumettomia pakkasia, ja yhtä usein sen on peura nyhtänyt juurineen maasta varsia syödessään. Nyt alkaa olla maa jäässä eikä juuripaakku enää – toivottavasti – nouse.

Köynnösruusujen pakkassuojausta en ole edes aloittanut vielä. Huh, vaikea asennoitua tähän äkkiä tulleeseen talveen. Toissa viikonloppuna oli 15 astetta lämmintä!

Kauneutta löytyy yksityiskohdista. Tarhavarjohiippa on viimein tullut ruskaan ja onhan se tavattoman soma hertanmallisine lehtineen.

Karhunvatuissa on meheviä värejä. 

Kyllähän tämä väistämättä näyttää siltä, että äänikirja-neule-yhdistelmä vie suuremman osan vapaa-ajasta. Lähetin tänä vuonna ensimmäistä kertaa villat Viroon kehrättäväksi, sillä kaikki Suomen harvalukuiset kehräämöt olivat täynnä ja jonotusajat mahdottomat. Positiivistahan se on, että villaa on selvästi alettu hyödyntää!

Tällä kertaa pistin menemään pelkkää ahvenanmaanlampaan villaa neljässä eri sävyssä. Lähetin myös näytepätkän lankaa, josta kehräämö näki toivomani kierteen, säiemäärän ja paksuuden. Takaisin tuli toiveet ylittäviä lankoja, joista tein ensimmäisenä testineuleena tämän vähän jugendvaikutteisen neulepuseron, A-linjainen malli omasta päästä, helman ja hihansuiden kuviot yhdestä kirjomallikirjasta. Tämä lanka on todella ihanaa, ja kivaa neuloa. Lanka on ohuehkoa, kaksisäikeistä, nk. fingering-paksuutta. 

Lupasin jo Elsan lempituolin somessa, että voin yrittää lähettää lankatilauksen mukana tämän puseron ohjetta, jos asiakas niin toivoo, vaikka se syntyikin omasta päästä ilman mitään muistiinpanoja. Mutta ainakin voin monistaa kuviot kirjasta ja yrittää laskea joitakin silmukkamääriä. Olen kyllä tosi suurpiirteinen; esimerkiksi takakappaleen olkasauman päättelin muotoon, mutta etukappaleen yläreunaan saavuttuani olin jo unohtanut sen ja päättelin silmukat ihan suorana samalla kerroksella vain.

Langat löytyvät nettikaupastani Elsan lempituolista: KLIK.

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiinanpunapuu Metasequoia gylptostroboides

Kultasade Laburnum

Mantelityräkki Euphorbia amygdaloides

Mustaselja Sambucus nigra

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Uusi sininen kuisti

 Kuisti on kyllä sama vanha, mutta tuntuu uudelta maalin myötä!

En ole ehtinyt vielä maalata muuta kuin lattian, mutta jo se ja vanhan halkolaatikon muuttaminen takaisin vanhan talon tupaan saa kuistin tuntumaan kuin uudelta. Yhtäkkiä sitä tulee himo sisustaa! Melkein ainakin. En oikein ole somistajatyyppiä.

Tässä kuvassa Ransu esittelee lattiaa parin viikon takaa. Vasemmassa yläkulmassa pilkottaa vielä maalaamaton osa. Maalasin lattian neljässä osassa, joista kolme lähtöpäivänä mantereelle, kun kissat olivat vankeina sisällä ja lattia sai poistuttuamme jäädä rauhassa kuivumaan ilman tassun- tai kengänjälkiä.

Koska lähtöpäivänä on aina niin paljon muutakin puuhaa, en ehtinyt maalata kuin palan kerrallaan. Viimeisen nurkan kanssa en jaksanut odotella taas uutta lähtöpäivää (joka toteutuu vasta heinäkuussa), vaan maalasin sen täällä ollessamme. Se ei ole kissojen suosikkireitillä, sillä siltä puolelta hyppy kuistilta alas on liian korkea. Luotin siihen, että saan alueen rauhoitettua muutamaksi päiväksi kasaamalla sen esteeksi riittävästi kalusteita, ja niin kävikin.

Kuten kuvasta näkyy, ei kuisti vieläkään ole suoranainen kaunotar, mutta kulahtaneen rumanpunainen lattia kyllä kaunistui. 

Tätä puolta talosta en muutenkaan ole vielä maalannut, seinässä on edelleen vanha ruma väritys tummankeltaista ja tiilenpunaista (muilla seinillä on nyt vaaleankeltaista ja valkoista). Samalla punaisella oli kuistin lattiakin maalattu. Kaide on vielä mitä sattuu, siinä oli tänne tullessani kahta eri punaista ja koska olen tiennyt sen jonakin päivänä maalaavani, olen putsannut siihen maalinjämät jos toisetkin erinäisistä pensseleistä. 

Kunhan saan joskus kaiteen maalattua, kohenee kuistin ulkonäkö vielä enemmän. Siihen asti nautin tästä.

Lautaakaan en vaihtanut, vaikka osa lattialaudoista ei ole enää ihan priimaa. Maali on Allbäckin pellavaöljymaali sävyssä Vanha sininen. Pellavaöljymaali kuivuu kolmisen päivää, siksi lattia piti aina rauhoittaa maalaamisen jälkeen moneksi päiväksi.

Tummansinisessä näkyy männyn siitepöly ja kuivuneet kurajäljet aika hyvin! Onneksi olen epätäydellisyydentavoittelija.

Kuistin edustalla on istutuksia, joita kuvatessa aina harmitti ruma lattia ja reunalaudat, jotka olivat samaa rumaa kulahtaneenpunaista. Kun se sävy ei edes ollut kaunis kauhtunut punamultapinta, vaan rumasti vanheneva rumanvärinen maali. 

Kaide ei vielä harmita, kun olen niin iloinen tuosta lattiasta. Ehkä ehdin maalata senkin ennen kuin se alkaa harmittaa.

Katsotaanpa sitten istutuksia kuistin edustalla. Tämä on talon pohjoispuoli, eli varjoa on, mutta niin on kuivuuttakin – paitsi talvella, jolloin maa jäätyy. Toisaalta paikka on sellainen, jossa muistan kastella kasveja, sillä kuljen kuistin ohi monta kertaa päivässä.

Imikkä 'Majesté' on selvinnyt talvesta, samoin viime vuonna löytämäni siementaimi emokasvin lähellä.

Vanha suikeroesikko on myös ihan hyvässä hapessa, mutta valitettavasti erikoiset aarteeni japaninesikko, Primula chungensis ja muualla kasvava kirjoesikko ovat kaikki menehtyneet. Siitä huolimatta tilasin talvella lisää esikkoja. En suostu luovuttamaan, sillä rakastan esikkoja.

Ukkolaukka 'Purple Sensation' on aina näyttänyt järkyttävältä kulahtanutta tiilenpunaista kuistinreunaa vasten, ja vaikka tummansininen ei myöskään ole tälle paras mahdollinen taustaväri, on se paljon parempi.

Täpläkurjenpolvi 'Espresso' on selvästi rehevöitynyt, mikä on ihanaa. Istutin näitä aikanaan kaksi muotopuutarhaan, missä ne kuivuivat kuoliaiksi. Tämä näyttää olevan sopiva paikka.

Nyt sen seuraksi tuli kukkaan lehtosinilatva Brise d'Anjou eli 'Blanjou', jolla on upeat kirjavat lehdet. 

Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' on kuollut, tai ainakin emokasvi on. Jännään, mitä tästä siementaimesta tulee. Nurkan takana kasvaa tummakurjenpolvea, joka tunnetusti siementää kaikkialle. Mutta on tässä siementaimessa rusokurjenpolvenkin näköä. 

Suureksi yllätyksekseni jaloängelmä alkoi kasvaa jo keväällä. Nämä eivät oikein luonani viihdy ja usein versovat vasta joskus kesällä ja kasvavat kituliaasti. Mutta tämän vieressä pari vuotta elänyttä himalajanvuokkoa ei enää näy. Kastelen sen kasvupaikkaa silti, jos ihme tapahtuisi.

Kiurunkannus 'Craigton Blue' on onneksi elossa, vaikka kukkii vain yhden kukkavarren voimin, ainakin toistaiseksi. 

Lapsuudenkotini valkoinen varjolilja on hyvässä vedossa.

Lehtoakileijatkin ovat lapsuudenkodistani peräisin. Niillä on sellainen huono tapa, että ne lakoavat tuulessa. Kuistin länsipuolella ne kaikki nojaavat kuistiin. Täällä saaristossa pitäisi kyllä suosia kasveja, jotka kykenevät pysymään pystyssä omin avuin.

Kauempaa lännestä päin katsottuna näkyy iso kuusi ja sen vieressä pienen yksiön kokoinen juhannusruusu täynnä kukkia ja siitepölystä humaltuneita pörriäisiä. Kuistin tällä nurkalla on pikkujasmike 'Erectus' eli pystykasvuinen lajike.

Sekin on täynnä nuppuja ja kohta levittää metsämansikan tuoksuaan kuistille, puska on strategisesti sijoitettu samoin kuin keinutuoli tätä lähimpään kuistin kulmaan.

'Hagley Hybrid' -kärhö kiipeilee puskaan. Se on vähän onnettomana vyyhtinä, kun keväällä reunalautoja maalatessani irrotin köynnöksen johtolangat ja sitten sidoin epämääräisesti uudestaan. Olisihan koko kärhön voinut leikata alas.

Mennäänpä vielä vilkaisemaan kuistin toinen kulma. Tästä näkyy myös, että 'Moskovan Kaunotar' -syreeni kukkii yhä, mutapuutarhan toisella puolella kukkii idänunikko ja sen takana näkyy Rohanin tummalehtinen japaninkirsikka ja valkokukkaisia laukkoja.

Näkymä tasan vastakkaiseen suuntaan, huussille ja saarnille päin. Tässä kaikki laukat ovat ukkolaukka 'Purple Sensationia', joskus ilmestyvät haileamman väriset kiikutan äkkiä muualle, sillä haluan pitää lajikkeen puhtaana. 

Ukkolaukka tekee siementaimia paljon, samoin lehtoakileija, molempia raivasin tästä melkoisesti viikko sitten. Tässä kasvaa myös lehtoängelmää, joka matalampana jäi jalkoihin, lisäksi tuolla on tärkeä rotkolemmikki 'Looking Glass', joka ei takuulla olisi selvinnyt akileijojen puristuksessa kovin kauaa.

Mutta kaikkia akileijoja ei, eikä ukkolaukkoja, voi kitkeä; niin kauniita ne ovat juuri tässä.

Monta vuotta sitten ilmestynyttä lehtoakileijan siementaimea vaalin: lähes mustanpuhuvan violetti petticoat- eli alushamemallinen (kerrottu, siis).

Pusupoika Ransu lähettää kaikille ihanille tytöille juhannuspuskut ja kutsuu astumaan kuistille rapsuttelemaan!

Tuon herkullisesti rapistuvan pöydän maalipinnan voisin vielä jonakin päivänä rapsuttaa, mutta haluan, että sen kaksi ihanaa sinisen sävyä jää näkyville. Tummemman sininen hilseilee niin paljon, että siksi olisi kiva käydä pöytä teräsharjan kanssa läpi.

Alussa ihmettelin talon pohjoispuolelle tehtyä kuistia, sillä sehän on varjossa. Mutta tähän paistaa aivan ihanasti aurinko iltapäivällä ja illalla. 

Pöydällä näkyy jotain ihanaa! 

Sen lisäksi, että löysin Indiskasta maalattuun lattiaan täydellisesti sointuvan tummansinisen emalilyhdyn, on tuossa lankarullia.

Lähetin talvella kehräämöön sataprosenttista ahvenanmaanlampaan villaa ensimmäistä kertaa. Sävyjä on neljä, joista vaaleat ja ruskeat ovat hyvin lähellä toisiaan johtuen siitä, että olin jo sortteerannut villat ja sekoittanut sävyt, kun sainkin lisää, vielä parempilaatuista, ja siitä tuli hyvin samanlaiset sävyt.

Kotimaiset kehräämöt, siis ne harvat, joihin voi villaa lähettää ja saada omat villat lankana takaisin, olivat korviaan myöten täynnä villaa, joten lähetin villan Viroon, ensimmäinen kerta sekin. Pistin mukaan mallipätkän ja toiveet ja sain tismalleen sellaista lankaa kuin halusinkin. Eipä jää viimeiseksi kerraksi. Suomessa on surettavan vähän kehräämöjä.

Tätä ihanaa lankaa on nyt myynnissä verkkokaupassani Elsan lempituolissa: KLIK.

Me kaikki toivotamme hyvää juhannusta. Isäntäpantteri ei jouda riippukeinussa lojumaan, mutta ehkä me muut.

Leppoisaa juhannusta!

Himalajanvuokko Anemone rivularis

Imikkä Pulmonaria

Jaloängelmä Thalictrum delavayi

Japaninesikko Primula japonica

Kirjoesikko Primula × bullesiana

Kiurunkannus Corydalis

Kärhö Clematis

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Lehtosinilatva Polemonium caeruleum

Lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium

Pikkujasmike Philadelphus × lemoinei

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum

Suikeroesikko Primula Pruhoniciana-Ryhmä

Tummakurjenpolvi Geranium phaeum

Täpläkurjenpolvi Geranium maculatum

Ukkolaukka Allium hollandicum

Varjolilja Lilium martagon