Saniaistarhan salatut kukat

 Vaikuttaa siltä, että saniaistarha ei kärsinyt siitä, kun toinen kuusi päältä kaadettiin. Ehkä jopa päinvastoin, saavat paremmin sadetta.

Jouluhärkylä on ollut vihreänä koko talven ja on edelleen elossa valo-olosuhteiden isosta muutoksesta huolimatta. Taustalla kasvaa soreahiirenporras 'Percristatum' ison puunrungon kappaleen edessä.

'Percristatum' on todella kaunis.

Toinen soreahiirenporras saman rungon edustalla on 'Victoriae'. Näissä kummassakin lajikkeessa lehdet muodostavat hauskoja tupsuja.

Tuo runko on peräisin talon nurkalla aiemmin kasvaneesta isosta saarnesta. Ja tämä ei edes ole sen rungon ihan alinta osaa, kaikkein paksuin pätkä on tontin yläreunassa. Nämä ovat tällaisia rotevampia ötökkähotelleja.

Aiemmin tämä kohta oli aivan varjossa, toukokuussa kaadettu kuusi oli heti tästä rungosta oikealle.

Kuusia oli ensin rivissä neljä, keskimmäiset kaadettiin ajat sitten. Yhden sammaloituneen kannon päällä kasvaa jo uusi kuusi (joka ei kyllä tule koskaan pääsemään isoksi asti). 

Sammalkannon vierellä nousee sitkeä japaninhiirenporras 'Pictum'. Näitä minulla on kaksi, ja vaikka ne eivät koskaan pysty kasvamaan kovin reheviksi, ei kuivuus niitä tapakaan, vaan ne nousevat vuodesta toiseen. Hiirenportailla näyttää olevan melko hyvä kuivuudensietokyky.

Polku kulkee sammalkannon vasemmalta puolelta ylös kohti hedelmätarhaa. Vasemmalla kasvava iso kuusi langettaa yhä alueelle kaiketi riittävästi varjoa, iltapäivisin. Päivän päätteeksi tänne taas paistaa näin kesällä, kun aurinko on korkealla.

Täytyy raportoida sitten elokuussa, ovatko saniaiset yhä hengissä. Kesän alussa ei ole vielä ollenkaan samanlainen kuivuus ja kuumuus kuin voi heinäkuussa olla.

Taustalla oleva kellanvihreälehtinen puska on ihana pihajasmike 'Aureus', todella hyvä väri elävöittämään puolivarjoa. Sen takaa lähti syksyllä istutettu pensasmustikka kymmenisen metriä oikealle, kirsikkasorvarinpensaan toiselle puolelle, kun kuusen kaadon myötä sinne tuli paremmin valoa ja tilaa.

Kirsikkasorvarinpensas kukkii runsaasti. Tiedossa on paljon kirkkaanvärisiä marjoja syksyksi. Ne ja tämän hieno syysvärikin tulee nyt noteerattua paremmin, kun pensas ei enää ole kuusen takana piilossa.

Kerrotaan vielä hedelmätarhasta sellainen ilouutinen, että 'Musta Rudolf' -koristeomena heräilee henkiin vesimyyrien syötyä ison osan sen juurista toissa talvena. Viime kesänä se tuli lehteen – vaivaiset pienet lehdet vain joihinkin oksiin – vasta loppukesällä. Nyt se on ihan aikataulussa ja kukkii myös. 

'Arttula' -kirsikan selviämistä saa puolestaan vielä odotella. Se lähes kaatui tänä keväänä, tänä vuonna vesimyyrät olivat puolestaan sen kimpussa. Se kuivatti kukkanuppunsa, ja hyvä niin, jotta ei mennyt voimia kukkimiseen. Nyt siihen on varovaisesti puhkeamassa muutamia pieniä lehtiä sinne tänne, mutta riittääkö se hengissä pysymiseen, ja onko riittävästi juuristoa tallella, sen aika vasta näyttää.

Takaisin saniaistarhaan. Syksyllä istutettu nimetön japaninvaahtera on pieni, mutta ihan hyvin elossa. Sen viereen Rohanista siirretty pala 'Orangekönigin' -vaskivarjohiippaa näyttää aivan jättiläiseltä.

Näiden lähellä on elossa myös ruskokärsäkalla, ihanaa.  

Samalla puolella polkua on muitakin ilonaiheita. Haurasloikko on loistava kuivan varjon sironkaunis saniainen. Sen lähellä kasvaa tähtirotkokieloa ja kiehkurakieloa. Ihan kaikki ei ole elossa kuitenkaan; vuosia kitunut tarha-adiantumi taitaa olla menehtynyt, ja paria muutakin saniaista vielä odottelen versomaan, kenties turhaan. 

Joskus kasvit kyllä yllättävät. Pari vuotta sitten istutin kaksi heidinkämmekkää tontin ylälaidalle vanhan saarnen ylös maasta kiskotun kannon lahoaviin puukappaleisiin, sillä maan pitää olla niille mahdollisimman ilmavaa, vaikkakaan ei aivan kuivaa. Toinen niistä selvisi ensimmäisestä talvestaan, toinen ei. Mutta kun varjostava vaahteravesakko viime kesänä kaadettiin, tulikin paikasta aika paahteinen.

Varhaiskeväällä näkyi heidinkämmekässä vihreitä lehtiä, kun raotin sen päälle talvisuojaksi laitettuja kuivia vaahteranlehtiä. Sittemmin kämmekän lehdet kuihtuivat. Nyt aloin ajatella, että paikka on varmaan liian paahteinen ja myös kaukana ylärinteessä, sinne ei tule mentyä kasvia ihailemaan, tai edes tarkastamaan, onko se hengissä ja kastelemaan. Niinpä kaivoin sen juuripaakun maasta ja yllätyin, kun juuristo vaikutti oikein mehevältä ja elävältä.

Nyt heidinkämmekkä on istutettu tänne alemmas saniaistarhaan, japaninvaahteran lähelle. Toivottavasti se virkoaa ja alkaa tehdä lehtiä ja ehkä joskus kukkiakin – sen pitäisi olla keltakukkainen.

Huh, olipa pitkä selostus! Jatketaan vielä, jos jaksat.

Kiehkurakielo on viehkon sirolehtinen ja sen kukat ovat vaaleanpunaiset. Tuolla niitä kukkia varren alaosassa näkyy. Taustalla on ihana vaaleansinikukkainen imikkä, muistaakseni Uudenkaupungin kukkamessuilta harrastajan pöydästä ostettu.

Kiehkurakieloa lähempää. Varjopaikkojen kasveissa on aivan hurmaavia yksityiskohtia! Kukkia pitää etsiä, ne eivät ole tyrkyllä.

Siitäkin olen iloinen, että ketunleivän siirto metsästä onnistui viimein. Se on niin kaunis, ja kukinta toukokuussa on hurmaava myös.

Oravanmarjakaan ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä, mutta tässä tuppaassa tuli sitä ja kaupanpäällisenä sinivuokko ja kevätpiippo myös!

Kilpihärkylä 'Herrenhausen' on elossa, mutta jäänyt ahtaalle imikän ja alppivarjohiipan puristuksiin.

Tellima kukkii ihanasti. Vasemmassa reunassa näkyy varjon kaunis maanpeittokasvi taponlehti. Tuo on peräisin taimivaihdosta Betweeniltä Rikkaruohoelämää-blogista.

Puna-ailakit kukkivat myös ihanasti, niitä saakin kohta kitkeä!

Puna-ailakki oli ehtinyt valloittaa katajapenkinkin kuin varkain, se on nopea. Tässä eilisen kitkentäoperaation tulosta. Taas kukkakuorma.

Saniaistarhaa varjostavan ison kuusen toisella puolella on kukintansa aloittanut juhannusruusu. Nurmikosta voi nähdä, että meillä on ollut kuivaa. Mutta tänään satoi! Alkoi jo aamuyöstä ja taisi juuri loppua, sillä aurinko tuli esiin. Saldo sademittarissa on 6 mm, mikä on enemmän kuin ennustettiin, mukava juttu!

Pikkuinen orava on hypellyt meillä monena päivänä ja viihtyy ison kuusen suojissa. Se aiheuttaa melkoisia vauhtipyrähdyksiä keski-iän ylittäneissä kissapojissa.

Hyvää viikonloppua ja sopivasti sadetta!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Haurasloikko Cystopteris fragilis

Heidinkämmekkä Calanthe

Imikkä Pulmonaria

Japaninhiirenporras Athyrium niponicum

Japaninvaahtera Acer palmatum

Jouluhärkylä Polystichum acrostichoides

Juhannusruusu Rosa spinosissima 'Plena'

Ketunleipä Oxalis acetosella

Kevätpiippo Luzula pilosa

Kiehkurakielo Polygonatum verticillatum

Kilpihärkylä Polystichum setiferum

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Oravanmarja Maianthemum bifolium

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Puna-ailakki Silene dioica

Ruskokärsäkalla Arisaema triphyllum

Sinivuokko Hepatica nobilis

Soreahiirenporras Athyrium filix-femina

Taponlehti Asarum

Tellima Tellima grandiflora

Tähtirotkokielo Maianthemum stellatum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Saniaistarhan selviytyjät

Heippa!

Seuraa villahousuja. Mennään tutkimaan saniaistarhaa.

Saniaistarha voi paremmin kuin pariin vuoteen, kiitos pienen sadekauden keskellä kesää. Pieniähän nämä ovat kuusten alla. Tämä on kilpihärkylä 'Herrenhausen' hopeatäpläpeipin kainalossa.

Soreahiirenporras, jonka ostin 'Lady in Red' -lajikkeena, voi hyvin. Se on loistava kuivan varjon kasvi. Taustalla pantterililja, joka selviää vuodesta toiseen, mutta ei kuki. Minulle selviäminen riittää, ja ehkä saan joskus tehtyä saniaistarhalle paremmat olot. Ja pihan peurattomaksi myös, sitä ennen on vähän turha kasvatellakaan liljoja korkeiksi ja kukkiviksi.

Japaninhiirenporras 'Pictum' on aivan minipieni, mutta sekin on pärjännyt tässä alusta asti. Pari kertaa kesässä muistan kantaa saniaistarhaan pari kastelukannullista vettä, eivät nämä sen enempää keinokastelua saa.

Tämäkin soreahiirenporras voi erinomaisesti, vaikka kasvaa aivan suuren kuusen juurten välissä. Todiste niiden kuivuudensiedosta! Lajike on 'Frizelliae'; kauniin kapealehdykkäinen.

Frizelliaen vieressä kasvaa kasvitupas, jonka siirsin metsästä oravanmarjan takia. Se on niin äärettömän kaunis kasvi. Oravan kylkiäisenä tuli heinä, joka osoittautui kevätpiipoksi. Se on kaunis mätäsmäinen heinä, kukkii nimen mukaisesti keväällä.

Saniaistarhan alaosassa, multavammassa maassa, elää hentoinen alvejuuri Dryopteris dilatata 'Stansfieldi'. Tämä kuihduttaa osan lehdistä joka kesä – kaipaisi selvästi kosteampaa maata. Täysin toista maata kuin kivikkoalvejuuri, joka on pomminvarma kuivan paikan saniainen.

– Tässä välissä täytyi pitää kastelutauko, sillä en voinut jatkaa kirjoittamista ajattelematta saniaispolojani kuivuudessa. On aika kuumaa, lisäksi tuulista, eli kasveja kuivattava sää. –

Akileijoja ei ihan vielä voi kitkeä, sillä en tiedä, onko tuo jonkin matkan päästä tullutta lehtoakileijaa vai mantšurianakileijaa, jota kasvaa saniaistarhassa vähän ylempänä. Se on tosin kukkinut äärimmäisen harvoin.

Tässä saniaistarhan yläosaa, jossa juuri ja juuri voi erottaa mantšurianakileijan vaaleanvihreitä lehtiä suojarisun takana. Isommat lehdet sen edessä kuuluvat vaahtera-angervolle. On taas nimellä kasvia viskattu, kyseessä ei ole vaahtera eikä angervo.
Hiukan alempana voi erottaa tähtirotkokieloa, se viihtyy tässä ihan hyvin. Sekään ei muuten ole kielo, eikä enää rotkokielokaan, vaan oravanmarjan serkku.

Paria pientä ilonaihetta täytyy kurkkia muiden kasvien lomasta. Käenkaali on viimeinkin suostunut asettumaan taloksi, monta kertaa sitä metsästä siirsinkin.

Tähtirotkokielosta oikealle on haurasloikko; mielettömän kaunis, sirokasvuinen ja menestyy kuivassa varjossa näemmä.

Polygonatum roseumin juurella on mikroskooppisen pieni tarha-adiantumi. Tämä on pärjännyt tässä jo monta vuotta vastoin kaikkia odotuksia, mutta pysyttelee hyvin pienenä.

Yhden kaadetun kuusen kannon vieressä kasvaa imikkä 'Blue Ensign'. En muista nähneeni tämän kukkia tänä vuonna, mutta ehkä se kukki salaa.

Alimmassa osassa on alppivarjohiippa, oikealla ihana hailean vaaleansinikukkainen imikkä, oikeastaan lähes valkoiset kukat. Taustalla hopeatäpläpeippi. Asettelin tähän keväällä risuja suojaamaan lumikelloa ja muita pikku herkkuja.

Pienen polun toisella puolella on ihana hyvin vaalealehtinen miekkaimikkä 'Diane Clare'. Sen edestä voi erottaa tellimaa, taustalla vasemmalla Polygonatum lasianthum.

Tämän puolen yläosassa, paksun saarnipöllin edessä, on viime elokuun Mustilan taimipäivästä hankittuja herkkuja: soreahiirenporras 'Percristatum'...

... ja toinenkin soreahiirenporras, tämä on 'Victoriae', vuosikausia tätä etsinkin. Kerran jo tilasin Englannista, mutta juuri tämän taimi jäi puuttumaan kuormasta.

Niiden lähellä asustaa myös viime syksyinen löytö: jouluhärkylä! Siis joulu! Jouluvihaajan puutarhassa kasvaa nyt joulu, ei voi mitään.

Ruskokärsäkalla viihtyy saniaistarhan yläosan toisella puolella, takanaan Polygonatum prattii. Näiden lähellä on elossa myös ruska-alvejuuri 'Prolifica', mutta siitä en ottanut kuvaa, eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi!

Saniaistarha olisi liian kuiva ihanaakin ihanammalle kanelisaniaiselle, joka vaatii tasaisen kosteaa maata, niinpä istutin sen pieneen notkelmaan, jossa toivoin, että ei ole liian märkää kuitenkaan, talvella siis. Suojasin tämän talveksi vanhalla villapuserolla.
Kanelisaniainen piti minua jännityksessä pitkään, vasta kesäkuun ollessa pitkällä alkoi maasta nousta lehtiä.

Kiitos kun jaksoit saniaismaratoonin. Nyt on vuorossa villapöksyjen kesähuolto.

Alppivarjohiippa – Epimedium alpinum
Haurasloikko – Cystopteris fragilis
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Imikkä – Pulmonaria
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Jouluhärkylä – Polystichum acrostichoides
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Kevätpiippo – Luzula pilosa
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Käenkaali – Oxalis acetosella
Mantšurianakileija – Aquilegia oxysepala
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Oravanmarja – Maianthemum bifolium
Pantterililja – Lilium pardalinum
Ruska-alvejuuri – Dryopteris erythrosora
Ruskokärsäkalla – Arisaema triphyllum
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Tarha-adiantumi – Adiantum pedatum
Tellima – Tellima grandiflora

Tähtirotkokielo – Maianthemum stellatum

Vaahtera-angervo – Mukdenia rossii

Sadesää, rehevää

Syyskuu on ollut uskomattoman sateinen, kun vertaa kesään ja muutamaan aiempaan syksyyn. Puutarha näyttää nyt aivan erilaiselta kuin vuoden takaisissa kuvissa, jolloin kaikki kitui. Nyt ne, jotka ovat kesästä hengissä selvinneet, kukoistavat!

Paikka huussin takana ei kuulosta kovin ylevältä, mutta siellä on tonttini lehto. Sinne valuu hyvin kevätkosteutta ja saarnien rivi pitää huolen vuotuisen humuksen lisäyksestä. Lehdossa viihtyvät kevätesikot ja metsäkurjenpolvet itsestään tulleina luonnonkasveina, lisäksi olen istuttanut mm. tarhajouluruusuja ja kuvassa vasemmalla näkyvän ihanan Suvikummusta tulleen 'Sun Power' -kuunliljan.

Ehkäpä sinne voisi kokeilla jotakin hortensiaa, sillä muualla tontillani ne kärvistelevät; en ole löytänyt paikkaa, jossa ne viihtyisivät. Tässä pallohortensia 'Hayes Starburst' näyttää, miten se luikertelee onnettomana lähes maata myöten ja kukinnotkin ovat vuodesta toiseen yhtä harvat. Komeasta puskasta voi vain unelmoida! Valkotäpläimikän lehdet ovat reipastuneet sateista ihanasti.

Ruusuihin satsaaminen kannattaa. Lady of Shalott kukkii yhä vain ja lisää on tulossa.

Tämä on yksi syksyisistä lemppariyhdistelmistä: kallionauhus kukkii lämpimänkeltaisena, sen naapurina kasvaa kellanvihreä palmusara. Yllä kaartuvat japaninlehtikuusen sinervänvihreät oksat.

Sateiden myötä ryhdyin jakamaan joka suuntaan römpsähtänyttä 'Berlin Tiger' -keltakurjenmiekkaa. Sen keskusta oli autio ja kasvusto retkotti reunoilta: aika tarttua lapioon ja kaivaa. Melkoisesti sitä nousikin, ja tässä on vain puolet kasvista, toisen puolen jätin paikoilleen!

Istuttelin jakopalat ojan partaalle ja ojaan, niiden väliin palmusaraa, sillä sitäkin piti raivata: se oli aikeissa jyrätä viereisen päivänliljan. Ransu esittelee työmaata.

Sitten saniaistarhaan, missä saniaiset ovat selvästi ilahtuneet säästä. Jopa kuolleeksi luulemani tarha-adiantumi on noussut maasta yhden verson voimin.
Tämä komistus on kilpihärkylä 'Herrenhausen'. Sekin on jaksanut tehdä vain yhden lehden, mutta hengissä on!

Yritän pysyä näissä kärryillä, sillä taimikylteistä ei enää saa mitään selvää. Tämä on kuitenkin haurasloikko.

Soreahiirenporras 'Frizelliae' on pykännyt yhden tavallisen lehden.

Japaninhiirenporras on pieni, mutta hengissä. Hiirenportaat tuntuvat olevan melko hyviä sietämään kuivuutta. Tämä on jännä, väri muuttui paljon kalpeammaksi, kun siirsin sen toisaalta tähän. Siellä toisaalla tämän kaveri on paljon violetimpi, eikä kyse ole pelkästään lajike-erosta. Siimeksessä väri selvästi hailakoituu.

Saniaistarhassa kasvaa toki muutakin: tässä miekkaimikkä 'Diana Clare' ja kuunlilja 'Stained Glass'. Se oli pakko hankkia kauniin nimen takia: lasimaalaus.

Tänä vuonna tein uuden hankinnan saniaistarhaan: jouluhärkylä! Mikä nimi... jouluvihaajan oli ehkä pakko hankkia tämä. Toivottavasti se viihtyy.

Saniaistarhani ei ole aivan onnistunut, sillä rehevimpiä ovat aina ne, jotka on vastikään istutettu. Pikku hiljaa saniaisraukat näivettyvät ja monet kuolevat. Tänä kesänä kuoli taas kerran ihana helmisaniainen, jo kolmas yritys. Olenkin miettinyt tarhalle parempaa paikkaa kohtaan, jossa on hieman parempi kosteustilanne, eikä ainakaan kuusia imemässä vettä saniaisilta. Mutta se paikka on vielä niin ryteikköä ja nokkosikkoa, ettei sinne voi pieniä saniaisaarteita istuttaa. Se on jonkin tulevan vuoden projekti, yritän nyt saada jotakin projektia ensin loppuun ennen kuin aloitan uutta...

Istutin viime syksynä ihanaakin ihanamman kanelisaniaisen, mutta en uskaltanut laittaa sitä saniaistarhaan, sillä se kaipaa kosteutta. Ulkona tuulee ja sataa ja minä olen pienessä flunssassa, joten en jaksanut mennä ottamaan nyt kuvaa – piti kaivaa kesäkuun kuviin asti ennen kuin löysin tämän kuvan siitä.
Kanelisaniainen, ilmeisesti muiden Osmunda-lajien tapaan, vaatii kosteaa kasvupaikkaa. Se onkin aina jännittävää, miten ne selviävät kosteassa paikassa talvella, kun maa jäätyy. Tämä on kompromissina paikassa, jonka ei pitäisi olla ihan hirveän kuiva kesällä, mutta ei ihan märkäkään. Se vietti ensimmäisen talvensa vanhaan villapaitaan käärittynä. Näyttää toistaiseksi sietävän olosuhteita.

Löysin muuten Mustilan taimipäivästä jonkin aikaa etsimäni 'Sander's Blue' -valkokuusen erittäin kohtuulliseen hintaan! Se päätyi metsäpuutarhaan lähelle mäntyjen alustan muita sinertäviä havupensaita. Ja juuri hain postista Viherpeukaloiden paketin, jossa on mm. ihana söpöläinen siilivalkokuusi. Sille saan seuraavaksi keksiä paikan – epäilemättä jostakin tästä lähistöltä. Minuun on iskenut havumania.

Sitä ennen taidan kuitenkin siirtyä poikien seuraan sänkyyn ja odotella auringon saapumista, taivas on repeillyt jo jonkin aikaa!


Haurasloikko – Cystopteris fragilis
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Jouluhärkylä – Polystichum acrostichoides
Kallionauhus – Ligularia dentata
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Kuunlilja – Hosta
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Pallohortensia – Hydrangea arborescens
Palmusara – Carex muskingumensis
Siilivalkokuusi – Picea glauca 'Echiniformis'
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Valkokuusi – Picea glauca
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata