Raikkaan valkoista

 Minulla on yksi metsäpuutarhapenkki mäntyjen alla, jota ajattelen tähän aikaan vuodesta "Riina-penkkinä" rakkaan blogiystävän mukaan blogista Versoja Vaahteramäeltä. Alueelle on kertynyt valkoisia kukkia ja valkokirjavia lehtivärejä ja juuri nyt se on eniten Riinan tyylinen eli raikkaan valko-vihreä.

Vihreä-valkoinen kerrottu valkovuokko 'Monstrosa', keltapeippi 'Hermann's Pride' ja valkoraitalehtinen kielo 'Albostriata' – tämä kasvitrio täyttää mielen ilolla joka kevät. Akileijoja täytyy taas raivata, muuten ne peittävät kaiken alleen.

Hiukan taempana kurkistelee ihastuttava valko-keltainen loistokevätesikko. Krookuksen lehti näkyy, nekin kukkivat valkoisina. En erityisesti suunnitellut alueen värimaailmaa valkoiseksi, kunhan mietin, mitä mäntyjen alle istuttamieni havupensaiden kanssa sopii ja mikä sopii yhteen. On tässä muitakin värejä, erityisesti myöhemmin.

Pienen alueen toisessa reunassa on aiemmin mainittu 'Carrigdale' -esikko ja valkovuokko 'Pink Delight', joka ei ole toistaiseksi yhtään pink, mutta kukka mennee vanhetessaan siihen suuntaan.

Turkintähdikkejä löytyy sieltä täältä, ne kukkivat runsaina ryppäinä aivan maan pinnassa.

Idänsinililja 'Alba' on levinnyt mukavasti sinne tänne. Ihastelen sen sointumista yhteen pikkukäenrieskan kanssa.

Tästä voi päätellä, että valkoinen, keltainen ja vihreä ovat minusta ehkä maailman kaunein väriyhdistelmä puutarhassa.

Muotopuutarhassakin on valkoista – ainakin jos ottaa riittävän tiiviin rajauksen. Nämä ovat 'Purissima' -tulitulppaania.

Oikeasti niiden seurana on purppuraisia 'Laptop' -triumftulppaaneja ja purppura-valkoisia 'Ballade' -liljatulppaaneja, taustan penkissä myös purppuraisia hyasintteja.

Heti muotopuutarhan ulkopuolella vaahteran alla kukkivat 'White Lady' -narsissit. Nämä kuuluvat pienitorvisten ryhmään, toinen vanhemmista on valkonarsissi.

Suuri osa valkonarsisseista on tänä keväänä taantunut, mutta tämä reipas ryhmä on onneksi hyvin elossa ja kukassa. Sain sipulit narsissivaihdossa vuosia sitten Kosotäti-nimiseltä bloggaajalta, ja nämä ovat vanhaa kantaa. 

Ruusu-heinätarhassa kukkii nunnannarsissi 'Curlew'. Ihana kermanvaalea väri ja taivaallinen tuoksu!

Koiranhammas 'White Beauty' (Erythronium californicum, jolla ei kai vielä ole suomenkielistä nimeä) yllätti kukkimalla sekä saniaistarhassa että pienten herkkujen nurkassa. En edes huomannut kukkavartta ennen kuin kukka avautui.

Nyt on joka suunnassa niin kaunista! Ruskopenkki hehkuu tulppaaneja ja rusotuomipihlajan kukintaa.

Rakastan tarhakalliokielon vahvaa vartta, joka ponnistaa korkealle esitelläkseen pikkuiset, nuokkuvat vihreä-valkoiset kukat.

Päärynä 'Gera' lupailee taas upeaa kukintaa, vaikka puu on vasta metrinen.

Tähtimagnolia.

Idänsinililja Scilla siberica

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Kielo Convallaria majalis

Liljatulppaani Tulipa Liljakukkaiset-Ryhmä

Loistokevätesikko Primula Polyantha-Ryhmä

Nunnannarsissi Narcissus Jonquilla-Ryhmä

Pikkukäenrieska Gagea minima

Päärynä Pyrus communis

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Tarhakalliokielo Polygonatum × hybridum

Triumftulppaani Tulipa Triumph-Ryhmä

Tulitulppaani Tulipa Fosteriana-Ryhmä

Turkintähdikki Ornithogalum oligophyllum

Tähtimagnolia Magnolia stellata

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Valkovuokko Anemone nemorosa

Kesäkuun kalenteripoika esittelee valkovuokkopaikat

 Vielä kukkivat ihanat valkovuokot, kun on ollut viileää. Ihanaa on sekin, että saimme sadetta, uudemman kerran eilen! En kylläkään ollut kotona sitä todistamassa.

Kesäkuun kalenteripoika on Musti, joka täyttää näinä kesäkuun alkupäivinä 16 vuotta. Hän viettää merkkipäiväänsä kaupunkiloman merkeissä, tosin ei omasta aloitteestaan.

Musti voisi ikänsä puolesta jo eläköityä sohvalle, mutta toimettomuus ei kiinnosta. Tässä kalenteripoika istuu sen luumupuun juurella, jonka juurista on niin paljon syöty, että se heiluu.

Tarkka katse ja kyttäyskeno. Pian tulikin saalista.

Näyttää siltä, että hedelmätarharinteen heinikko kaipaa saalistuksen lisäksi niittoa. Kylläpä se on venynyt! 

Hedelmätarha saa nyt enemmän valoa, kun iso kuusi kaadettiin. Olin jo istuttanut joitakin pensaita rinteen alaosaan sitä ajatellen, että toinen kuusista häviää. Kuvassa näkyy kellanvihreälehtinen pihajasmike 'Aureus', aivan ihana valopilkku puolivarjoisassa paikassa. Kuvan oikeassa reunassa on kirsikkasorvarinpensas. Siitä kasvaa kookas; kuusen oli senkin puolesta jo aika lähteä.

Kirsikkasorvarinpensas on ollut ympäri vuoden verkon sisällä, sillä peurat rakastavat näitä, myös heidet ja hortensiat kalutaan tyngiksi. Olen halunnut tästä komean, monimetrisen kunnon pensaan ja onneksi verkotus on onnistunut – pituutta on jo pari metriä.

Nyt näkyy kukkiakin tulevan runsaasti. Ne ovat mitättömiä, mutta kirkkaan väriset marjat ovat syksyllä todella hieno koristus, kuten myös loistavan vaaleanpunainen syysväri.

Nyt kirsikkasorvarinpensas sai eteensä revontuliatsalean, lajike on 'Mandarin Lights'.

Kuva ylärinteestä käsin. Näkyy kaadetun kuusen tyvi. Oikealla on valkoista, siellä on valkovuokkoja.

Tämä on nimettömänä ostettu kerrottu valkovuokko, erittäin kaunis.

Lajike saattaa olla 'Vestal'.

Tässä rinteen alaosassa on saniaistarha, mutta sen olosuhteet muuttuivat kuusen kaadossa huomattavasti. Pimeys muuttui valoon, vaikka olinkin jo aiemmin karsinut alaoksia, jotta tänne lankeaa edes vähän valoa. Toisaalta nyt tulee myös sadetta, jota iso puu ei rosvoa – vaikka muutaman metrin päässä on yhä toinen iso kuusi.

Toistaiseksi en ole tehnyt siirtoja, katson vähän kasvien reaktioita. Saniaiset vasta heräilevät pikkuhiljaa. 

Olen ihastellut värejä, tässä miekkaimikkä 'Diane Claire' sekä kerrottu keltavuokko.

Toukokuussa keltavuokon vieressä kukki kalvaspikarililja.

Ihanat vahvat värit yhdessä.

Pienen polun toisella puolen, jäljelle jääneen ison kuusen alla, kukkii intensiivisen sininen imikkä 'Blue Ensign'.

Samalla puolella olen ihastellut myös vaaleansinisen imikän ihanuutta yhdessä alppivarjohiipan kanssa. Olen ottanut monta kuvaa tästä kaksikosta ja aina miettinyt, että pitää palata hanskojen kanssa kitkemään keskeltä tuo nokkonen. Lopulta sen yhtenä päivänä muistin. 

Alueella nousee myös rotko- ja kalliokieloja, kuten Polygonatum lasianthum vanhan kannon edessä. Polun toisella puolella on enemmän näitä, eri lajeja.

Tuoreen kannon edessä kasvaa metsätammi, joka varmaan hämmästyi valon määrästä. Sille piti laittaa korkeampi verkko pari viikkoa kuusen kaadon jälkeen, kun se tähän asti oli selvinnyt viisi vuotta samalla polvenkorkuisella suojaverkolla.

Tammi totesi: juhuu! Se on venynyt varmaan kymmenen senttiä kuukaudessa! Ihmeen kauan se sinnittelikin kuusen alla. Orava varmaan pudottanut terhon maahan, ja kun huomasin taimen, suojasin sen heti. Rakastan tammia ja tämä on sattunut itämään täydelliseen paikkaan keskelle tonttia, riittävän kauas rakennuksista. Sillä on tilaa kasvaa.

Tammen tuomaa varjostusta saavat saniaiset sun muut kasvit vielä odottaa, mutta on niillä jäljellä tämä toinen kuusi, joka alkaa varjostaa aluetta puolenpäivän jälkeen. Tässä jäljelle jääneessä kuusessa on aina ollut koristeellisemmat kävyt. Tuoreet uudet kävyt vasta hienoja ovatkin.

Kuusen katveeseen muutti syksyllä muutama uusi pensas taimimyymälöiden loppuunmyynneistä. Japaninvaahterassa ei enää ollut mitään taimilappua, mutta sen muodosta ja silmuista näki ilman lehtiäkin, että se on japaninvaahtera. Hinta oli vain pari euroa, pakkohan se oli napata. 

Olen jännityksellä odottanut, millaiset lehdet siihen puhkeaa. Niissä on tuollaista oranssin sävyä. Ehkä hyvä pari polun toiselle puolelle istutetulle oranssikukkaiselle atsalealle?

Kaivoin pois Rohanissa liiaksi levinnyttä 'Orangekönigin' -vaskivarjohiippaa ja istuttelin tätä lempikasvia kolmeenkin eri paikkaan. Yksi niistä on tämä, uuden japaninvaahteran lähelle, tuomaan lisää ihanaa oranssimaailmaa. 

Hassusti vain rotevat varjohiipat ovat korkeampia kuin pikkuinen vaahterantaimi. Ehkä asia korjaantuu tai sitten ei. Pihani ensimmäinen japaninvaahtera 'Osakazuki' saa nykyisin varjostusta sen ylle kaartuvista, korkeiksi kasvaneista tarhakalliokieloista. Asian olisi jotenkin kuvitellut toisin päin.

Loppupäivästä saniaistarhan alue on ison kuusen ja talon synkässä varjossa. 

Kaadetun rungon vieressä näkyy lisää ihanaa oranssia, se on ojan vierellä kosteikkopenkissä kukkiva altainkullero. Vesimyyrät ovat syöneet niittykulleron ojan toiselta puolelta, kivipengermän juurelta, mutta altainkullerot ovat onneksi tallella.

Kuusen rungon alta löytyi yllätys. Perkasin kosteikkopenkin pari kesää sitten ja istuttelin karhunlaukkaa vähän sivummallekin, kuusen alle, varmaan jo silmissä siintäen tammen alla leviävä karhunlaukkamatto. Ei niitä sieltä kuusen alta lainkaan näkynyt, mutta tulivat nyt esiin!

Vielä pari valkovuokkoa ennen kuin pääset jatkamaan muita hommia ja me palaamme viettämään kotipantterin syntymäpäiväjuhlintaa tuoreen maksan merkeissä. Kuistin edessä kukkiva ihana 'Green Fingers' on sekin kukkinut ilahduttavan kauan.

Mäntyjen alla metsäpuutarhapenkissä on tämä vaihtelevien lehtien alue, josta pidän todella paljon. Kerrottu valkovuokko 'Monstrosa' kukkii, raitalehtinen kielo 'Albostriata' alkaa kohta kukkia, keltapeippi 'Herman's Pride' on tuollainen erittäin hienosti kuvioitu ja mätäsmäisesti kasvava. Lehtoakileijaa joutuu tästä karsimaan, muuten se jyrää muut alleen. Raitalehtinen kielo tuottaa jonkin verran vihreälehtisiä versoja, ne kitken ja istutan muualle. Tasapaino vaatii työtä, mutta ah, se on töistä mukavimpia.

Musti toivottaa mukavaa ja myyräpitoista kesäkuuta ja toivoo pääsevänsä pian takaisin kotiin puuhiensa ääreen. Löhöloma ei ole kaikkia varten.

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Altainkullero Trollius altaicus

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kalvaspikarililja Fritillaria pallidiflora

Karhunlaukka Allium ursinum

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Keltavuokko Anemone ranunculoides

Kielo Convallaria majalis

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Kuusi Picea abies

Metsätammi Quercus robur

Miekkaimikkä Pulmonaria longifolia

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Revontuliatsalea Rhododendron Lights-Ryhmä

Valkovuokko Anemone nemorosa

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense 

Paljolti puutarhapulinaa

Yritän yleensä kirjoittaa alueesta kerrallaan tai rajata aiheen muuten, mutta kuten Vaahteramäen Riina yhden blogin kommentissa sanoi: nyt tapahtuu niin paljon, että pitäisi blogata kolme kertaa päivässä!
Rohanissa on avautunut uusi akileija. Tämä on nyt niitä ihania oman pihan spontaaneja sulottaria, joita alkaa putkahdella, kun on istuttanut tai kasvattanut muutaman erilaisen akileijan. Tämä on kahden lehtoakileijan risteymä, mutta akileijalajitkin risteytyvät, joten uusien akileijavariaatioiden mahdollisuus on loputon. Tämän vanhemmat ovat varmasti vieressä kasvava, blogiystävän lähettämistä siemenistä kasvatettu vihertävän valkoinen lehtoakileija 'Green Apples', jolta tämä on perinyt muodon ja valko-viherryksen, sekä tavallinen violetti lehtoakileija, joka on peräisin lapsuudenkotini pihasta.
Uusimmassa Oma PIHA -lehdessä (3/2019) on muuten juttuni akileijoista ja niiden risteymätaimista.

So Beautiful Right Now
Everything is so perfect: we have had some rain and the garden is fresh and green.

Edellisen kuvan akileija kasvaa Rohanissa ja se on onnistunut itämään aivan pensasmaisen pyökin alla. Paikka ei ole sille kovin hyvä eikä värikään ihan nappi sinne. Niinpä ajattelin yrittää siirtää sen tänne muotopuutarhaan, sillä tähän sen sävy on täysi kymppi.
Olen yrittänyt kerätä muotopuutarhaan violettia ja valkoista siitä pitäen, kun huomasin, miten hyvin ne sopivat sekä yhteen että juuri tähän, keltaisen talon edustalle.
Tässä on valkoista lehtoakileijaa, ystävän valtameren takaa lähettämistä siemenistä kasvatettua, ja mustalaukat ovat juuri avautumassa. Taustalla näkyy 'Early Emperor' -laukkojen kukinnan loppuvaihetta sekä huippukauniin värinen tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'. Sen laventelinsininen on juuri sama kuin uudessa akileijantaimessa.

Oikeastaan piti kirjoittaa pienestä metsäpuutarhaläntistä mäntyjen alla. Se on ollut haasteellinen kohta, sillä se on savea ja maa tiivistyi entisestään, kun salaojat kaivettiin ja kohdassa oli iso kasa maata päällä. Siinä on vaikea saada mitään menestymään. Rönsyakankaalia olen halunnut kasvavan punalehtiruusun (kiitos siemenistä Päivänpesän Katja!) aluskasviksi, nyt tämä pikku taimi on sinnitellyt jo kaksi vuotta, eli ehkä viimein suostui jäämään taloksi. Lajike taisi olla 'Braunherz'.

Kesäpikkusydän 'Bacchanal' on pärjännyt kohta kymmenen vuotta, mutta maaperän haasteista kertonee jotakin se, että kasvusto ei ole melkein yhtään laajentunut. Tiukan savimaan muokkaus kaivamalla toki onnistuu, mutta sen jälkeen savi on irtonaisina isoina kokkareina, eivätkä uuden taimen juuret saa hyvää multakosketusta isojen savipalojen keskellä. Niinpä olen pikemminkin pyrkinyt lisäämään kasvijätettä ja kompostimultaa maan pinnalle. Lehtoakileijat ovat myös hyviä rikkomaan kovaa maata vahvoilla juurillaan.
Keijunpikkusydän eli merimiehensydän (heh, keiju = merimies!) ei valitettavasti tänä vuonna noussut, ehkä se menehtyi kuivaan viime kesään.

Keltapeipit ovat melkoisen loistavia mahdottomiin paikkoihin. 'Herman's Pride' on lajike, joka ei tee pitkiä rönsyjä, vaan kasvaa siisteinä mättäinä. Sen lehdissä on lisäksi todella hienostunut kuviointi – suoraan sanottuna keltapeipeistä parhain, ellei ole isoa kohtaa peitettävänä, sillä siihen tästä ei ole.

Kielot pärjäävät kuivassakin, ovat taivaallisen kauniita ja vielä hyväntuoksuisiakin. Raitalehtinen 'Albostriata' taantuu herkästi kokovihreäksi, joten näitä vähemmän tai ei ollenkaan raidallisia on vuosittain kaivettava ylös ja siirrettävä luonnontilaisempaan paikkaan, jonne saa levittäytyä tavallisten kielojen ihana matto.

Ransu esittelee mäntyjenalustan metsäpuutarhaa, se on tuossa sammalkeinun jälkeen.

Ketapeippi 'Florentinum' on hieno, mutta tämä tekee pitkiä versoja. Erinomainen vaahteran alla paikassa, jossa moni muu ei suostu kasvamaan. Sen seasta nousee ystävältä saatu valko-keltainen marhanlilja ja särkynytsydän, joka pysyy sirona ja harvana näin haastavassa paikassa. Tuntuu, että vaadin kasveilta joskus hieman liikaa – mutta särkynytsydän ON metsän kasvi luonnossa Pohjois-Kiinassa ja Siperiassa.

Näkymä kohti mutapuutarhan partaalla kukkivaa 'Catawbiense Grandiflorum' -puistoalppiruusua.

Väliin ransukuva, kun joskus tulee valituksia, että on liikaa rehuja ja liian vähän kissoja. Nyt on kuuma. Kuistilla varjossa sietää pieni kissa olla.

Tässä yksi tämän hetken kivoimmista näkymistä: kuistin rappujen vieressä kukkivat monenlaiset lehtoakileijat, lehtoängelmä ja ukkolaukka 'Purple Sensation'.

Laajensin kuistin vierustan istutusaluetta, sillä olin suunnitellut tekeväni niin jo pitkään. Kuvittelin, että tässä on kostea maa, mutta eipä se niin kostea olekaan, melko kuiva oikeastaan. Istutin tähän kuitenkin lehtosinilatva BRISE D'ANJOUn eli ''Blanjoun'. Toivottavasti se pärjää. Vierestä on näköjään hävinnyt nappiniittyleinikki, surku, sillä sen taimia ei tahdo löytää melkein mistään.

Hankin tähän myös rusokurjenpolven 'Katherine Adele'. Tällä oli niin hienot lehdet, että en voinut millään vastustaa. Toivottavasti se pärjää tässä.

Loppuun vielä suuri ilonaihe: viime syksyllä istutin sipulin Scilla vernaa. Siihen nousi keväällä lehdet, mutta ajattelin, että se ei kuki, kun kevät meni jo. Se kukkii nyt!
Tälle ei ole suomenkielistä nimeä, tämä on luonnonkasvi Euroopan Atlantin puolen rannikoilta Portugalista Norjaan saakka.


Keijunpikkusydän – Dicentra cucullaria
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesäpikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä
Kielo – Convallaria majalis
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Mustalaukka – Allium nigrum
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Rönsyakankaali – Ajuga reptans
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Ukkolaukka – Allium hollandicum